Kiaido

[Aihki]

Hmmm ... "En tiedä mistään mitään ja ei sillä ole väliä olenko oikeassa, mutta vakaa vankkumaton mielipiteeni lienee ..."

Pls go on ...



Loppuivat ruojat kesken ...

[Lasse Candé]

Yritettäiskö jätkät tässä säikeessä tai miksei joka säikeessä sellaista, että heitellään rakentevia kommentteja edes jonkunlaisten perusteiden kanssa sen sijaan, että tarjoillaan pelkkää jyrkkää eitä suorilta käsin?

Ei.

[airakti]

Kiai. Lopetin sen käytön noin 10v sitten. Yx täälläkin kirjoitteleva arvostavani henkilö perusteli hyvin mulle ilmeettömän tekniikan käytön, mietin asiaa pitkään ja kiai kuuluu siihen samaan "ilmeettömättömyyteen" Perustelu kuului: Jos näytät "spiritin" niin näytät todennäköisesti myös tuskan. Tällä logiikalla: Jos huutelet Kiaita, niin jos koet tuskaa, niin vingut kuin tyttö. Uskon teoriaan.
Toisaalta: Aloittejoille Kiai on varmasti hyvä harjoite, muistuttaa hengittämisestä ja opettaa jännittää alakertaa tekniikan aikana, saa ehkä jollekulle miehekkään olon ja treeneihin hyvää meinikiä. Joillekkin se toimii itsehypnoosina ja jos se toimii, niin se on ok.
Mihinkään kellojen soittamiseen en usko, saatikka sitten tyrmäykseen huutamalla, mut saa koska vaan koittaa tyrmätä huutamalla "muista pestä hampaat".

[Ikkyu]

Ihan vaan välihuomautuksena, ainakaan japanilaisissa lajeissa kiai ei ole sama kuin huuto, vaikka ääni (kakegoe) siihen voi osana kuuluakin.

[Jussi Häkkinen]

Yritettäiskö jätkät tässä säikeessä tai miksei joka säikeessä sellaista, että heitellään rakentevia kommentteja edes jonkunlaisten perusteiden kanssa sen sijaan, että tarjoillaan pelkkää jyrkkää eitä suorilta käsin?

Kiinnostus kirjoitteluun ja lukemiseen lopahtaa mulla ainakin nopeasti nollaan kun meininki on ihan suoraa torppaamista. En ota tästedes suoraa torppaamista huomioon omissa vastauksissani.

Kun puuttuu substanssi, ei voi kuin torpata. Luen ihan mielenkiinnolla sitä, mitä kirjoitat, mutta kirjoittamasi pätee vain kiaidoon - karatea se ei koske ja kiaido on eri laji kuin karate/aikido/muu. Voit toki katsoa muita lajeja kiaidon lähtökohdista ja nähdä virheitä, mutta se on vähän kuin lentäjä katsoisi laivaa ja valittaisi siitä, että Viking Grace ei lennä.

Toki teet myös monia juttuja, jotka tällä foorumilla on ns. nähty. Aika usein tänne(kin) tulee tyyppi, joka kertoilee muille, että heidän treenaamansa jutut ovat väärin tai että muut eivät tunne lajejaan, koska X - vaikka nämä henkilöt ovat käsitelleet X:n sekä foorumilla että harjoittelussaan useita kertoja.

Oma treenitaipaleeni täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Olen siinä aikana mennyt aikalailla koko intternezin keskustelukaaren läpi. Nykyisin voin todeta, että tunnen omat lajini melko hemmetin hyvin ja tiedän muistakin lajeista jotain. Tiedän myös aika hyvin, missä lajissa tai tyylissä on päätä tai häntää, missä taas ei.

Voin myös sanoa, että Morio Higaonnan ja Gogen Yamaguchin vertailu ei oikein lennä, koska täällä(kin) erittäin moni tuntee herrojen historiat, harjoittelusisällöt ja myös painotukset paremmin kuin hyvin.

Eräs tärkeä asia on myös ymmärtää se, että kamppailulajien harjoittelussa yksi tärkeä ajatus on oppia kamppailemaan. Jos haluaa henkistellä, ihan hyvä, mutta idea on silti opetella saamaan sen vastustajan läski tummenemaan enemmän kuin oma. Tämä funktio on aina muistettava ensin, sitten voi katsella sekundäärisiä "maaleja" - esimerkiksi sitä "henkistä kasvua".

Huomasin tässä eräänä päivänä saaneeni karatesta yllättäviä henkisiä voimia. Olin ommellut n. 20h putkeen ja jouduin tekemään erään kohdan täysin uudelleen. Jupisin mielessäni itselleni "uudestaan" ja aloitin kohdan rauhassa, käsien suhteellisen vahvasta kivusta välittämättä, uudelleen, tehden huolellista ja tarkkaa jälkeä. Tämä oli ihan toistumaa siitä, kun aikoinaan pyrin harjoittelussani siihen, että uupumus kirjaimellisesti pudottaa koivet alta - jotta voisin sisulla vetää äärirajalle ja sen yli. Joten täydellisesti en karaten "henkistä kasvua" poiskirjoita, mutta siitä on aika kaukana ne ylhäiset sereniteetit, mistä usein jauhetaan. Lajin päätarkoitus on silti vetää turpaan paremmin kuin joku jurpo, joka käy riveleihin.

[Lasse Candé]

Tällä logiikalla: Jos huutelet Kiaita, niin jos koet tuskaa, niin vingut kuin tyttö. Uskon teoriaan.

Hyvä pointti, jota en ole silleen edes tullut ajatelleeksi. Pointtia voi laajentaa myös pariharjoitteiden mukanapelaamisiin ja muihin "eläytymisiin", mitä jo olenkin ajatellut.

Ehkäpä se taito olisi ottaa hyödyt irti ilman haittoja...
Siinäpä haastetta.

[Lasse Candé]

Yritettäiskö jätkät tässä säikeessä tai miksei joka säikeessä sellaista, että heitellään rakentevia kommentteja edes jonkunlaisten perusteiden kanssa sen sijaan, että tarjoillaan pelkkää jyrkkää eitä suorilta käsin?

Kiinnostus kirjoitteluun ja lukemiseen lopahtaa mulla ainakin nopeasti nollaan kun meininki on ihan suoraa torppaamista. En ota tästedes suoraa torppaamista huomioon omissa vastauksissani.

Kun puuttuu substanssi, ei voi kuin torpata.

Passkapuhetta.

Luen ihan mielenkiinnolla sitä, mitä kirjoitat, mutta kirjoittamasi pätee vain kiaidoon - karatea se ei koske ja kiaido on eri laji kuin karate/aikido/muu. Voit toki katsoa muita lajeja kiaidon lähtökohdista ja nähdä virheitä, mutta se on vähän kuin lentäjä katsoisi laivaa ja valittaisi siitä, että Viking Grace ei lennä.

Kim ei ole profiloitunut virheiden etsijäksi, joskin ehkä jotkut muut ovat yrittäneet häntä niin profiloida. Kiaido-ketjussa on luontevinta käsitellä kiaidoa. Jos sitten joku ihan muu tuo Sanchinin mukaan, on täysin luontevaa pohtia, joskos jotain yhtymäkohtaa olisi. Kim ei luultavasti arvannut että kyseiseen sivukommenttiin (laittaa videon yhdestä esittäjästä) tartuttaisiin noin hanakasti, . Olin kieltämättä itsekin vähän kummissani, vaikka viestinnän epäonnistuminen onkin oletusarvona.

Toki teet myös monia juttuja, jotka tällä foorumilla on ns. nähty. Aika usein tänne(kin) tulee tyyppi, joka kertoilee muille, että heidän treenaamansa jutut ovat väärin tai että muut eivät tunne lajejaan, koska X - vaikka nämä henkilöt ovat käsitelleet X:n sekä foorumilla että harjoittelussaan useita kertoja.

No tämä nyt olisi sitä profilointia. Tai sitten puhut vain huvikseen joistain muista ihmisistä ilman pointtia.

Itse en ole nähnyt Kimin moittivan kenenkään foorumilaisen harjoitustapaa. Toki hän on keskustellut eri tavoista ja mitä on muualla nähnyt.

Valitettavan yleinen kuvio on kyllä myös että uusiin kirjoittajiin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti. Kukin saa pohtia itse, kummasta näkee tässä sirkuksessa olevan enemmän kyse ja kumpi ilmiö on keskustelun kannalta valitettavampi: keskustelu (ehkä lukematta ihan jokaista potkun ketjua) vai argumentaatiovirheet ja henkilöhyökkäykset uusia kirjoittajia kohtaan. Noin niinkuin väärän dilemman hengessä, kärjistääkseni.

Voin myös sanoa, että Morio Higaonnan ja Gogen Yamaguchin vertailu ei oikein lennä, koska täällä(kin) erittäin moni tuntee herrojen historiat, harjoittelusisällöt ja myös painotukset paremmin kuin hyvin.

No eikös se nyt kuitenkin juuri lennä jos sitä vertausta tehdään ja esiintuomat ajatukset perustellaan. Aika jännä ajatus tuo että ei saisi vertailla jos foorumilla on joku joka tuntee kyseisten tyyppien harjoitushistorian paremmin.

Eräs tärkeä asia on myös ymmärtää se, että kamppailulajien harjoittelussa yksi tärkeä ajatus on oppia kamppailemaan. Jos haluaa henkistellä, ihan hyvä, mutta idea on silti opetella saamaan sen vastustajan läski tummenemaan enemmän kuin oma. Tämä funktio on aina muistettava ensin, sitten voi katsella sekundäärisiä "maaleja" - esimerkiksi sitä "henkistä kasvua".

Ei voi yleistää että tappelu olisi kamppailulajien primäärifunktio ja henkinen kasvu sekundäärinen. Tai jos yleistää, ei pidä siinä tapauksessa sekoitta "primääriä" tärkeämpään. Se on tietenkin itsestäänselvyys että jos kamppailua harjoittelemalla haluaa kulkea jotain "elämän polkua" se kamppailun harjoitteleminen on se toimenpide ja siinä mielessä "primääri".

Sanottakoon myös että Kim on ollut varsin avoin suhteestaan kamppailuun. Siinä määrin että mitään väärinkäsitystä ei pitäisi päästä kenellekään tapahtumaan ja keskustelu on täysin mahdollista. Yritätkö siis sanoa että hän harrastaa juttuaan jotenkin väärin?

Lajin päätarkoitus on silti vetää turpaan paremmin kuin joku jurpo, joka käy riveleihin.

Riippuu lajista ja harrastajasta. Toki puhuit tuossa karatesta ja itsestäsi, mistä päästäänkin siihen että tästä ei voi yleistää vaikkapa kiaidoon ja johonkin sen harrastajaan.

[Kim]

Mielelläni olisin pitänyt keskustelun täällä koska videoiden sisältö liittyy suoraan kiaihin.

Sanchinissa kun ei ole kiaita ja yleensäkään koska kiai ei karatessa ole mikään mikään mystinen asia, en näe yhteyttä tähän ketjuun.

Täh? Oletko tosissasi?

Kiai ei tarkoita pelkkää huutoa vaan keskittyneen mielen maksimointia, yhdessä kehon kanssa. Huuto on vain tapa harjoittaa kiaita.

Sanchin on nimenomaan kiain harjoittamisen harjoite.

Ihan vaan välihuomautuksena, ainakaan japanilaisissa lajeissa kiai ei ole sama kuin huuto, vaikka ääni (kakegoe) siihen voi osana kuuluakin.

Nämä toistamiseen koskien sitä, että kiai ei ole pelkkää huutamista ääneen.

Kiai. Lopetin sen käytön noin 10v sitten. Yx täälläkin kirjoitteleva arvostavani henkilö perusteli hyvin mulle ilmeettömän tekniikan käytön, mietin asiaa pitkään ja kiai kuuluu siihen samaan "ilmeettömättömyyteen" Perustelu kuului: Jos näytät "spiritin" niin näytät todennäköisesti myös tuskan. Tällä logiikalla: Jos huutelet Kiaita, niin jos koet tuskaa, niin vingut kuin tyttö. Uskon teoriaan.

Terve Airakti. Entä jos tuskaa ei olekaan siellä taustalla? Alleviivaamani lauseen poinstista en saa kiinni. Selittäisitkö uudelleen?

Kun puuttuu substanssi, ei voi kuin torpata. Luen ihan mielenkiinnolla sitä, mitä kirjoitat, mutta kirjoittamasi pätee vain kiaidoon - karatea se ei koske ja kiaido on eri laji kuin karate/aikido/muu. Voit toki katsoa muita lajeja kiaidon lähtökohdista ja nähdä virheitä, mutta se on vähän kuin lentäjä katsoisi laivaa ja valittaisi siitä, että Viking Grace ei lennä.

Toki teet myös monia juttuja, jotka tällä foorumilla on ns. nähty. Aika usein tänne(kin) tulee tyyppi, joka kertoilee muille, että heidän treenaamansa jutut ovat väärin tai että muut eivät tunne lajejaan, koska X - vaikka nämä henkilöt ovat käsitelleet X:n sekä foorumilla että harjoittelussaan useita kertoja.

Oma treenitaipaleeni täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Olen siinä aikana mennyt aikalailla koko intternezin keskustelukaaren läpi. Nykyisin voin todeta, että tunnen omat lajini melko hemmetin hyvin ja tiedän muistakin lajeista jotain. Tiedän myös aika hyvin, missä lajissa tai tyylissä on päätä tai häntää, missä taas ei.

Voin myös sanoa, että Morio Higaonnan ja Gogen Yamaguchin vertailu ei oikein lennä, koska täällä(kin) erittäin moni tuntee herrojen historiat, harjoittelusisällöt ja myös painotukset paremmin kuin hyvin.

Eräs tärkeä asia on myös ymmärtää se, että kamppailulajien harjoittelussa yksi tärkeä ajatus on oppia kamppailemaan. Jos haluaa henkistellä, ihan hyvä, mutta idea on silti opetella saamaan sen vastustajan läski tummenemaan enemmän kuin oma. Tämä funktio on aina muistettava ensin, sitten voi katsella sekundäärisiä "maaleja" - esimerkiksi sitä "henkistä kasvua".

Huomasin tässä eräänä päivänä saaneeni karatesta yllättäviä henkisiä voimia. Olin ommellut n. 20h putkeen ja jouduin tekemään erään kohdan täysin uudelleen. Jupisin mielessäni itselleni "uudestaan" ja aloitin kohdan rauhassa, käsien suhteellisen vahvasta kivusta välittämättä, uudelleen, tehden huolellista ja tarkkaa jälkeä. Tämä oli ihan toistumaa siitä, kun aikoinaan pyrin harjoittelussani siihen, että uupumus kirjaimellisesti pudottaa koivet alta - jotta voisin sisulla vetää äärirajalle ja sen yli. Joten täydellisesti en karaten "henkistä kasvua" poiskirjoita, mutta siitä on aika kaukana ne ylhäiset sereniteetit, mistä usein jauhetaan. Lajin päätarkoitus on silti vetää turpaan paremmin kuin joku jurpo, joka käy riveleihin.

Terve Jussi. Sanon vielä kerran, että näkemykseni on omani. Saa olla eri mieltä. Edellä tosin toivoin, että erimielisyydelle löytyisi muitakin perusteita kuin pelkkä kieltosana.

Jos treenivuosista puhutaan niin aloitin judon vuonna 1986. Laskin, että sieltä tähän päivään on ollut noin 4-5 vuotta, että en ole treenannut mitään budo-lajia tai tehnyt muuta fyysistä lajia, kuten chi gongia. Treenivuosien intensiteetti toki vaihtelee paljon mutta on niitä siitä huolimatta kertynyt. Viimeisen noin 10 vuoden aikana motiivini ei enää ole ollut matsaamisessa tai lajitekniikan oppimisessa.

Palaan vielä Sanchin-ketjussa mainitsemiini henkisen budon mestareihin ja heidän opetuksiinsa. Tein siellä listan: Musashi, Tesshu, Tsuji Gettan, Ueshiba ja oliko joku muukin. Nämä miehet edustavat eri lajeja. Miten heidän oppinsa sitten on kuin yhdestä puusta tehty? Vertaus siitä, että lentäjä arvostelee laivaa ei päde koska zen budo katsoo lajitekniikkaa, lajin ulkoista muotoa, syvemmältä.

On täysin totta, että em. isännät ovat olleet omissa lajeissaan kovia ottamaan matsia, henkisen treeninsä ohella. Minulla ei ole vastaavaa matsitaustaa koska motiivini tämän aihepiirin opiskeluun on eri, enkä ole kokenut enemmän kamppailutaidon kartuttamisen olevan minulle enempää hyödyksi motiivini oivaltamisessa. Joten pointti siitä, että minä en ole ottanut valtavaa määrää matseja on validi. Samalla, on minullakin matsitaustani.

Jussi kirjoitat: tunnen omat lajini melko hemmetin hyvin ja tiedän muistakin lajeista jotain. Tiedän myös aika hyvin, missä lajissa tai tyylissä on päätä tai häntää, missä taas ei.

Mistä näkökulmasta katsoen? Pelkästään kamppailullisesta? Jos teet pointtisi vain kamppailun näkökulmasta niin eipä siinä mitään. Jos sinulla tai jollain muulla on kokemusta vain tästä näkökulmasta niin siinä tapauksessa kaltaisesi henkilön on turha alkaa kritisoimaan saati huutelemaan, että sanomiseni, joiden punainen lanka on tehty samasta kuin em. mestareiden, on potaskaa. Jos perehtymistä mielipuoleen yhteydessä budoon ei ole niin millä auktoriteetilla näitä kommentteja sanotaan? Oma senseini oli jos ei tunnetuin Japanin zen budo-mestari, niin ainakin yksi muutamasta tunnetuimmasta. Sieltä minä ponnistan sen lisäksi, että olen treenannut ison määrän muita opettajia ja senseitä kanssa. En päde tai paukuttele henkseleitä, sanon vain.

En ole missään vaiheessa sanonut, että matsaaminen on pelkkää soopaa, enkä sano nytkään. Matsatkoon ja treenatkoon pelkkää kamppailua ne joita se kiinnostaa. Kuitenkin, budoa voidaan lähestyä ja sitä voidaan selittää muistakin näkökulmista katsoen.

Minä en tunne Higaonna ja Yamaguchin taustoja tai ole tarinoitaan lukenut mutta näin heidän videonsa ja analysoin ne oman tietotaitoni valossa tarkasti. Sen pohjalta sanoin kommenttini.

Jussi kirjoitit: kamppailulajien harjoittelussa yksi tärkeä ajatus on oppia kamppailemaan. Jos haluaa henkistellä, ihan hyvä, mutta idea on silti opetella saamaan sen vastustajan läski tummenemaan enemmän kuin oma. Tämä funktio on aina muistettava ensin, sitten voi katsella sekundäärisiä "maaleja" - esimerkiksi sitä "henkistä kasvua".

"Kamppailulajithan" ei ole mikään homogeeninen kokonaisuus siitä huolimatta, että suuri valtaosa kamppailulajeja harjoittavista ymmärtää kamppailulajien olevan yksinomaan lyöntejä, potkuja ja verisiä neniä.

Ja vielä: "henkistä kasvua"... mutta siitä on aika kaukana ne ylhäiset sereniteetit, mistä usein jauhetaan.

Olen pistänyt merkille, että termit kuten esimerkiksi henkisyys, meditaatio ja henkinen kasvu ymmärretään täällä ihan suoraan joksikin keijupölyksi ja huuhaaksi, joka on suoraan yhteydessä koskettamatta tyrmäämisiin, pilipaliefoiluun ja meditaatiotyrmäämisiin (älkää minulta kysykö mitä silläkin tarkoitettiin). Tiedän, etä tälläkin foorumilla on useaan otteeseen yritetty keskustella siitä mitä se henkisyys varsinaisesti on. Omissa viesteissäni olen käyttänyt vain muutamaa eri termiä mutta en toisaalta ole missään kunnolla määritellyt mitä sillä tarkoitan. Sen olen tosin sanonut, että kun puhun henkisyyden tai meditaation yhteydestä budoon niin se ei tarkoita mitään enkelipölyä tai muuta huruilua, joka on vain uskon kysymys. Lasse Cande teki yhdessä postissaan fiksun huomion siitä, että käyttänen juuri tässä suhteessa yksikertaistettua termistöä. Näin olen tehnyt. Sekin on arvon herrasväen hyvä ottaa huomioon, että samoin kuin budomaailma on henkisyyden maailma tavattoman monivivahteinen kenttä, eikä sekää homogeeninen kokonaisuus. En ole viitsinyt alkaa rautalangasta enempää vääntämään ja asioita selittämään koska luulen sen vain tuhlaavaan aikaani.

[Lasse Candé]

Jos perehtymistä mielipuoleen yhteydessä budoon ei ole niin millä auktoriteetilla näitä kommentteja sanotaan?

Lol.

Ei pitäisi tosin sanoa mitään kun edellisessäni kerroin olleeni kummissani. Ollut rankka duunipäivä...

[Kim]

Jos perehtymistä mielipuoleen yhteydessä budoon ei ole niin millä auktoriteetilla näitä kommentteja sanotaan?

Lol.

Ei pitäisi tosin sanoa mitään kun edellisessäni kerroin olleeni kummissani. Ollut rankka duunipäivä...

Pieni tarkoituksellinen läppä muun tekstin seassa.

[AriJ]

Jos treenivuosista puhutaan niin aloitin judon vuonna 1986. Laskin, että sieltä tähän päivään on ollut noin 4-5 vuotta, että en ole treenannut mitään budo-lajia tai tehnyt muuta fyysistä lajia, kuten chi gongia. Treenivuosien intensiteetti toki vaihtelee paljon mutta on niitä siitä huolimatta kertynyt. Viimeisen noin 10 vuoden aikana motiivini ei enää ole ollut matsaamisessa tai lajitekniikan oppimisessa.

Ehkä taasen vähän aiheen ohi - ellei Kiaido sitten henkilöidy vahvasti Kimiin - niin tuosta historiikista näkisin, että sinulle tämä "henkisempi harjoittelu" on pitkän fyysisen treenipolkusi jatke, ehkä kokemasi mukaan sen kehittämä.

Pitääkö tämä pitkä treenitausta kamppailulajeissa myös muiden Kiaidoa harjoittelevien tapauksessa, vai aloittavatko jotkut suoraan tällä henkisemmällä tavalla nollakokemuksella kamppailulajeista, ja koittavat sitten saavuttaa sen minkä sinä olet kymmenien vuosien fyysisen harjoittelun kautta kasaan saanut ja koneeseesi sisään ajanut?

kontra

[AriJ]

Huomasin tässä eräänä päivänä saaneeni karatesta yllättäviä henkisiä voimia. Olin ommellut n. 20h putkeen ja jouduin tekemään erään kohdan täysin uudelleen. Jupisin mielessäni itselleni "uudestaan" ja aloitin kohdan rauhassa, käsien suhteellisen vahvasta kivusta välittämättä, uudelleen, tehden huolellista ja tarkkaa jälkeä. Tämä oli ihan toistumaa siitä, kun aikoinaan pyrin harjoittelussani siihen, että uupumus kirjaimellisesti pudottaa koivet alta - jotta voisin sisulla vetää äärirajalle ja sen yli. Joten täydellisesti en karaten "henkistä kasvua" poiskirjoita, mutta siitä on aika kaukana ne ylhäiset sereniteetit, mistä usein jauhetaan. Lajin päätarkoitus on silti vetää turpaan paremmin kuin joku jurpo, joka käy riveleihin.

Tuli eilen vaimon kanssa puhe henkisestä kasvusta, ja se antoi ihan samanlaisen esimerkin kuin Jussin ylläoleva.... tosin vaimo ei ole päivääkään mitään kamppailulajia treenannut, vaan ihan yleisen liikunnallisuuden kautta tuon haki. Rankka treeni on rankkaa treeniä, ja keho ja mieli kun ovat samassa paketissa niin kyllä ne toisiinsa vaikuttavat.

[Aihki]

Oma lukemani viittaisi siihen, että kaikki henkistyneet "kamppalijat" ovat ensin olleet piinkovia fyysisiä osaajia. Sitten on varaa olla nitistämättä kun ensin tietää siihen pystyvänsä.

Samaten on paljon helpompi alkaa puhua Ki:n käytöstä heitettäessä kun heiton ensin osaa oikeasti. Ei se opittu sieltä selkärangasta mihinkään häviä!

[sinappi]

Palaan vielä Sanchin-ketjussa mainitsemiini henkisen budon mestareihin ja heidän opetuksiinsa. Tein siellä listan: Musashi, Tesshu, Tsuji Gettan, Ueshiba ja oliko joku muukin. Nämä miehet edustavat eri lajeja. Miten heidän oppinsa sitten on kuin yhdestä puusta tehty? Vertaus siitä, että lentäjä arvostelee laivaa ei päde koska zen budo katsoo lajitekniikkaa, lajin ulkoista muotoa, syvemmältä.

Kerrotko lyhyesti, miten Musashin ja Ueshiban kamppailuopetukset ovat kuin yhdestä puusta?

Oikea miekkailun tie on voittaa vihollinen taistelussa, mitään muuta se ei ole.

On totta, että musashi hengellistyi ja harjoitti monia käsityöläistaiteita vanhoilla päivillään, murhaamisen täytteisen elämän ehtoolla. Ajattelen, että Musashin kuolinvuonnaan viimeistelemä Gorin no sho on ennen kaikkea Niten ichi-ryun oppilaille suunnattu manuaali, jonka taktista ja teknistä sisältöä ei voi kaikissa tapauksissa tulkita mikäli ei harjoittele Niten ichi-ryu:a. Osa teoksen jutuista, kuten että arkebuusi on parempi kuin jousi volley firessä, on helppo tulkita, osa hippeilyltä vaikuttavasta paatoksesta taas voi hyvinkin juontua aikakausisidonnaisesta kirjoitustavasta josta joudumme lukemaan käännöstekstiä.

Eli mihin Musashin ja Ueshiban opetuksiin viittaat?

[Kim]

Kerrotko lyhyesti, miten Musashin ja Ueshiban kamppailuopetukset ovat kuin yhdestä puusta?

Oikea miekkailun tie on voittaa vihollinen taistelussa, mitään muuta se ei ole.

Mielelläni mutta huom nyt ei taas ole kyse pelkästä kamppailunäkökulmasta.

Postaan vastaukseksi kuvan Musashin Bodhidharma-maalauksesta ja opettajani Terayama Tanchu Sensen kommentin ko. maalauksesta. Opettajastani lyhyesti eli hän oli zenin, kenjutsun ja shodon (tarkemmin sanoen hitsuzendon eli zen kalligrafian) mestari ja Omori Sogen Roshin (hänet unohdin mainita tässä säikeessä) pääperillinen.

http://www.musashi-miyamoto.com/images/musashi-art3.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;

"This portrait of Daruma by the master swordsman Miyamoto Musashi could be called 'Daruma Face-to-Face!' The brushstrokes of Daruma's beard are amazingly vivid, created not with brush pressure but with ki energy. There is nothing sluggish or idle here, and the entire piece bristles with fierce energy, just as we would expect from an intense, accomplished swordsman. This awe-inspiring Daruma gives the viewer no quarter, it is like having direct encounter with the Grand Patriarch himself."

Lähde: Tanchu Terayama, Zen Brushwork, Kodansha.

Syy siihen miksi vastaukseni on tämä johtuu siitä, että Musashin maalauksesta hänen tietoinen kokemuksensa eli henkinen tilansa näkyy parhaiten, myös valokuvasta. Tarkoitan tällä maalauksessa olevan musteen välittämää energistä tunnelmaa. Tätä kutsutaan hitsuzendossa nimellä bokki eli "ki musteessa". Zen kalligrafiassa tämä musteen lukemisen taito esim. eri mestareiden töistä on yhtä keskeistä kuin siveltimellä harjoittelu, ehkä jopa tärkeämpääkin. Eli mustejäljestä välittyy tekijän mielen tila. Musashin töistä, samoin kuin Ueshiban, Tesshun, Sogenin ja muiden se välittyy myös.

En ole lukenut Gorin No Sho:ta... varmaan kymmeneen vuoteen. Vilkaisen sitä ja palaan siihen, jos sieltä tulee jotain selvästi henkisyyteen liittyvää vastaan. Hänen maalauksistaan se ainakin tulee läpi.
Minulla on muuten oma zen-taide galleria, siitä ei ole tainnut olla puhetta. Kokoelmassani on noin 100 rullaa, myös useita Tesshun töitä.

Mitä tulee O-sensein henkisiin oppeihin niin niitähän on ihan valtava määrä... joista suurin osa englannin- ja japaninkielistä materiaalia on sensuroitua tavaraa josta kiitos kuuluu Aikikain hallituksella O-sensein kuoleman jälkeen... Jonkin verran on myös sensuroimatonta tekstiä, taisi olla Stanley Praninin käännöksiä.

Minulla on parhaita paloja O-senseiltä koottuna yhteen tekstidokumenttiin. Katson jos ehdin sitä jossain vaiheessa tätä varten syynätä.