Kiaido

[halmehe]

Ihan sama. Sisäinen voimantuotto vat evör. Totta helvatissa sydän pumppaa verta ja lihakset toimii luiden ja nivelten ja mitä niitä onkaan suosiollisella avustuksella. Biomekaniikkaa. Sehän on sanonta. Pointti on vaan se, kun ei näe/tunne/tiedä niitä lihasten jännityksiä ja suuntia. Näkee vaan ne liikkeet.

[Kim]

Tuota, nyt en ymmärrä. Jos Kiado on henkinen laji, ja ei ole sinää eikä minää, minkä takia harjoitella? Itse ainakin harjoittelen itseni takia. Ei pelkoa tai toivoa, aika huono skenario mun mielestä. Tuskan puuttumista en myöskään ymmärrä tuossa jutussa, voin taata että voin tuottaa tuskaa kenelle vaan, haluatko kokeilla?
Sitten taas kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta kun puhut että:
Kiaido on henkinen laji: Ja taas: Tulee korville jos sellaista kiaita menet zen-mestarin eteen ulisemaan!.
Mikä sen ulinan aiheuttaa? Zen mestari huutaa sun korvat kipeiksi? Vai????

Jo parin viestin ajan olen heittänyt kommenttini, sanoisinko yksinkertaisesti, zen-kokemuksen näkökulmasta. Liitän tähän neuvon, jonka sain aikoinaan eräältä kiinalaiselta tai chi-mestarilta:

"Voima on ilman omistajaa.
Taito on ilman haltijaa".


Puhun minästä, tai sinun omalla kohdallasi sinästä, sekä pelon ja toivon poissaolosta. Tutkitaanpa.

En tiedä mitä lajia harjoitat mutta ota joku oman lajisi perusharjoite kuten yksinkertainen potku, lyönti tai askelharjoitus ja ala toistamaan sitä. Kun toistat harjoitusta niin löydätkö sillä hetkellä tai niinä hetkinä kun isket, potkaiset tai liikut minää itsestäsi, joka sen kaiken saisi aikaan? Löytyykö tästä tekemisestä minää tai minuutta? Onko iskulla omistajaa tai haltijaa vai puuttuuko se? Tai chi-mestari sanoi taidon olevan ilman haltijaa, joka muuten on sama viesti, joka kaikuu kautta linjan em. zen budo-mestareiden opetuksissa.

Jos minulta kysytään... Kun isket, on pelkkä lyömisen tapahtuma. Kun liikut, on pelkkä liikkumisen tapahtuma. Kun otat matsia, on pelkkä matsin ottaminen. Sellaista hahmoa tai entiteettiä kuin minä ei ole löydettävissä kiinteänä entiteettinä mistään. Jos sanot, että "ei, todellakin se on minä, joka tekee tämän kaiken" niin syynääpä mieltäsi ja etsi sieltä mistä sellainen olento kuin minä löytyy. Et löydä minää mistään muualta kuin ajatuksen tasolla mutta kun toimit, isket, potkit tai teet jotain muuta niin näinä huomion suuntaamisen hetkinä minä-tunne puuttuu koska ajatuksia ei ole näinä hetkinä. Samoin muinakin aikoina minä-tunne joskus nostaa päätään mutta kun mieli on ajatukseton, niin minää ei löydykään mistään. Näin ollen voimme tehdä johtopäätöksen, että minä-tunne tai ns. minä-harha kuten henkisissä opetuksissa sanotaan onkin vain kuvitelma tai illuusio, kuin taikatemppu, jonka olemme uskoneet olevan totta.

Mitä olen tässä selostanut on ihan perussettiä niin buddhalaisessa kuin hindulaisessa dharmassa eli opetuksessa. Jos valaistumisesta tai heräämisestä puhutaan niin se tarkoittaa sitä, että illuusio minän olemassaolosta kiinteänä, muuttumattomana entiteettina putoaa lopullisesti pois.

Tätä tarkoittaa siis se kun sanon, että minää ei ole olemassa. Kyse on psykologisesta tai henkisestä asiasta. En tietenkään sano etteikö kehomme olisi olemassa ja etteikö mielemme olisi olemassa kaikkine toimineen ja tekoineen. Kyse on vain illusorisen hunnun tai kalvon poistamisesta mielestämme. Samoin kuin voimme todeta ja oivaltaa, että minä-ajatus on alunperin pelkkää lööperiä ja herätä minä-harhan aiheuttamasta unesta niin samoin on kaikkien tunnetilojen suhteen. Niin pelkotila kuin toivotilakin, tai mikä tahansa muu tunnetila on illusorinen, joka saa minän tai minut uskomaan ko. tunnetilan olevan todellinen ja pysyvä. Ei, ei. Nämä ovat kaikki mielessä tapahtuvia virhekäsityksiä, jotka ihminen uskoo kuin lapsi Timo Taikurin taikatemppuihin. Kun tässä esittämäni pointti menee himaan eli oivallus minättömyydestä tapahtuu niin siitä alkaa zen budokan polku.

Tämä minätön tila on jo teille jokaiselle tämän lukevalle tuttu tila. Olette elämänne jokaisen päivän aikana lukemattomia kertoja tässä "valaistuneessa" olotilassa mutta ne on niin lyhyitä pätkiä ennen kuin mieli ajatuksineen, ideoineen ja mielleyhtymineen taas aktivoituu, että ne jäävät huomaamatta. Jos olette joskus intensiivisen treenin tai ottelun jälkeen ihmetelleet erinomaisen selkeää ja fantastista olotilaa jolloin höpöttävä mieli on täysin hiljaa niin se johtuu siitä, että harjoituksessa tehty ponnistelu eli harjoituksessa käytetty keskittyminen on sivuuttanut niin minä-ajatuksen kuin kaikki muutkin ajatukset. Olen kuullut monien urheilijoiden ja taiteilijoiden selittävän miten tätä tapahtuu heille usein suoritustensa aikana vaikka eivät näillä sanoilla osaisikaan selittää mitä heille siinä tapahtuu.

Voimaa voi olla paljon mutta siitä huolimatta se on ilman omistajaa. Taitoa voi olla valtavasti mutta siitä huolimatta se on ilman haltijaa. Pelon välttely ja voiton toivominen ovat surkuhupaisaa lastenleikkiä. Minä ja minä-lähtöinen toiminta on alusta lähtien sokean unta.

HAA! Suoraan läpi!

Näin löytyy todellinen voitto, pelottomuus ja taidonhallinta.

Tästä lähtökohdasta se Ayrton Sennakin ajoi aikoinaan formulaansa. Selitti hänestä kertovassa dokumentissaan kokemustaan ajamisen aikana.

[Andy]

(Varsinkaan, kun okinawalaisessa karatessa ei ole kiaita (ainakaan äänen kanssa tuotettuna)

Say what?

Minä olen ainakin kuullut useasti (believe half of what you see and none of what you hear...), ettei karatessa alunperin olisi mitään huutoja ollut. Esimerkiksi Hayashi-ha Shito-ryussa tehtävissä Ryuei-ryun katoissa (Paiku, Heiku, Ohen...) tehdään huutokiaita varsin "outoihin" paikkoihin syystä että ne on jälkeenpäin niihin lisätty.

Täytyy sanoa etten oikein ota uskoakseni sinua. Olen aika varma että esimerkiksi Seibukan karaten päämies Zenpo Shimabukuro tietää sinua paremmin mitä okinawalaiseen karateen kuuluu ja mitä ei.

[video][/video]

[Andy]

Kim:lle: Loppuun kulunut fraasi, mutta mielestäni niin totta: Sellainen olet, miten harjoittelet. Eli, jos karjut Kiaita oman spiritin nostamiseksi, jos ja kun tulee pipi, niin myös silloin tulee suusta epätoivottuja ääniä.

Tais Kim tuolla aiemmassa sanoa että ei treenaa kamppailumielellä näitä juttuja, joten sillä ei kai ole niin väliä että mitä mahdollisessa tilanteessa tapahtuisi?

Herää kysymys miksi koko aihe on palstalla jos kyseessä ei ole kamppailutaito. Ei kai sukankutominenkaan kuulu Potkuun vaikka on varmasti antoisa harrastus.

[Kim]

Eihän vokalisointi ole kiinalaisessakaan tappeluksessa mikään vieras ilmiö.

Yiquanissa ainakin näitä äänteitä tehdään vaikka en Suomen leireillä tai kursseilla ole niitä ikinä nähnyt tehtävän.

Timo Klemola kirjoitti alkuvuodesta pitkän sarjan yiquan-harjoittelusta, jossa käsitteli myös shi-shengiä eli äänenkäyttöä yhteydessä fyysiseen ja mentaalisen treeniin. Ks: http://visiot.terapiakortit.com/#post114" onclick="window.open(this.href);return false;

Kerran näin videon Li Jian Yun (yiquanin perustajan oppilas) huudosta. Se oli kuitenkin sellainen tasapaksu möläys, että minulla ei ainakaan viisari värähtänyt.

Jos tiedätte hyviä filmejä kiinalaisista huutajista niin laittakaa linkkiä.

[Kim]

Kopsaan tähän jatkeeksi edellä linkkaamani Klemolan artikkelin ykkösosan kokonaisuudessaan koska siinä on paljon hyviä kohtia. Onko kyse yiquanista vai kiaidosta, kas siinä pulma, samat harjoitusperiaatteet molemmissa. Olen muuten itsekin yiquania treenatessa tehnyt paljon ääniharjoituksia koskien voimantuottoa ja sen vapauttamista.

Yi quanin perusteita: IV. Äänen tunnustelu (shi-sheng) (osa 1)


Äänen tunnustelu, shi-sheng, on yi quanin vähemmän tunnettu harjoitusmenetelmä, joka liittyy voiman vapauttamiseen. Kaikki yi quanin opettajat eivät pidä sitä kovin tärkeänä asiana. Itse olen kuitenkin oppinut paljon sitä harjoitellessani ja siksi käsittelen sitä myös tässä.

Jos harjoittajalla on kokemusta perinteistä, joissa resitoidaan suutria tai mantroja, harjoitus on helpommin miellettävissä. Itse opin karaten kiaihin liittyvän äänenkäytön vasta istuttuani pari kertaa viikon zen-seshinin. Sesshineissä resitoidaan aamuisin tunnin verran suutria ja päivittäin istutaan tyynyllä ja keskitytään hengitykseen kymmenkunta tuntia. Viikon tällaisen harjoituksen jälkeen äänikin alkaa lähteä keskustasta.

Yi quanin äänen harjoittaminen liittyykin yleisemmin siihen aasialaiseen äänen harjoittamisen perinteeseen, jonka lähtökohdat löytyvät intialaisesta joogasta ja sen harjoituksista. Nada-jooga on se joogan erityishaara tai -alue, jossa ääntä ja sen harjoittamista on tutkittu tuhansia vuosia. Myös Kiinassa on jo ainakin pari tuhatta vuotta tehty erilaisia "parantavia ääniä" erilaisten sairauksien parantamiseksi ja sisäelinten vahvistamiseksi.

Aasialaiset kamppailutaidot sisältävät yleensä aina erilaisia äänen käytön tapoja, joiden avulla omaa vapautuvaa voimaa voidaan vahvistaa ja horjuttaa samalla myös vastustajan psyykettä. Yi quanin äänen käytön tapa ja sen harjoitusmenetelmät ovat ymmärtääkseni saaneet vaikutuksia kaikista edellä mainitsemistani harjoituksista. Wang Xiangzhain kehittämä shi-sheng -harjoitus on luultavasti samalla tavalla kuin muutkin yi quanin eri tasot eräänlainen monien perinteiden ääniharjoittelun kiteytymä. Hän mm. kuvaa, että äänen harjoittamisen avulla voidaan synnyttää kehoon värähtelyitä, jotka auttavat avaamaan sellaisia kohtia kehossa, joita zhan zhuang -harjoitus ei vielä ole avannut. Hän on siis hyvin tietoinen siitä, että ääni synnyttää värähtelyä kehossa ja erilaiset äänet sen eri kohdissa. Tässä mielessä on erityisen mielenkiintoista, että se perusharjoitus, josta shi-sheng -harjoittelu aloitetaan, pitää sisällään siirtymisen vokaalista "i" vokaaliin "u".

Harjoittelun toisessa vaiheessa ääni liitetään fa-lihin, eli voiman vapauttamiseen, jossa ajatuksena on, että tietynlaisella äänen käytön tavalla voidaan voiman vapauttamista helpottaa tai voimaa lisätä. Tämä ääneen liittyvä voiman lisäys saadaan aikaan lisäämällä äänen avulla vatsaontelon painetta. Ääniharjoittelun ideana on pudottaa ääni äkisti ylhäältä alas, jolloin pallea myös putoaa äkisti, vatsa jännityy ja sisäinen paine kasvaa nopeasti. Mielikuvana käytetään yleensä ajatusta isosta kivestä, joka putoaa kaivoon. Ääni myös muistuttaa kaivoon putoavan kiven mulahdusta.

Wang Xiangzhailta löytyy myös ääneen liittyvä taso, joka yhdistää sen perinteiseen kiinalaiseen käsitykseen energiasta, qistä. Andy Peng kirjoittaa kirjassaan The Wonder of Yi quan seuraavasti: "Äänen tuottaminen on yksi tapa lainata maailmankaikkeuden energiaa. (...) WXZ kirjoitti: 'Äänen tuottaminen on yksi tapa kokea energia hyvin hienovaraisella tavalla ja sen tarkoituksena on ikään kuin herättää jokainen kehon solu toimintaan.' Äänen avulla voi helpommin vastata ilmakehään ja tuntea kuvitellun henkisen pyörteen aaltomaiset liikkeet ja näin lainata voimaa maailmankaikkeudesta. (...) Kun tuotat ääntä, ole tietoinen sen läsnäolosta mielessäsi ja tunne, miten koko kehosi solut mielesi ohjaamana reagoivat ympäristöön. (...) Yksi harjoitus on tuottaa ääniä kuten "iii" tai "iiaaoo" ja äkillisellä alavatsan supistuksella antaa niiden ikään kuin kimmota kehossa." Ääntä ei siis käytetä vain vatsaontelon paineen lisäämisessä vaan sillä on myös merkitys siksi, että ääni tuottaa kehoon resonanssi-ilmiön. Ääni resonoi kehossa ja eri äänet eri kohdassa. Äänellä voidaan rentouttaa kehoa.

Itse olen tutkinut yi quanin äänen tunnustelua kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen liittyy suoraan fa-lihin ja voiman vapauttamiseen, jolloin äänen avulla voima pudotetaan alas vatsalle ja saadaan aikaan räjähtävä vatsaontelon paineen lisäys, joka synnyttää fa-lin. Toinen näkökulma on äänen värähtely kehossa ja sen vaikutus.

Yleisesti kuvaten äänen tunnustelussa ääni pudotetaan i-vokaalista u-vokaaliin. Esimerkiksi Yao Chengrong kuvaa harjoituksen netistäkin löytyvässä artikkelissaan "The Use of Sound and Breath Control in Yiquan". Harjoituksessa lausutaan ikään kuin kahta tavua. Ensin lausutaan ”iiiiii” ja sitten äkisti ”jup”. Käytännössä siirtymä on iistä uuhun. Lopun p-konsonantti tarkoittaa huulten sulkemista ja uloshengityksen äkillistä pysäyttämistä, jolloin paine vatsassa kasvaa. ”Iiiiii” on ikään kuin valmistava äänne, josta pudotaan tavuun ”jup”. Käytin ilmaisua ”pudotaan”, koska harjoitukseen liittyy mielikuva, että vartalo on kuin iso kaivo, vatsa on sen pohja ja iso kivi putoaa samalla kaivon pohjaan, siis vatsaan, ja saa veden paineen leviämään joka suuntaan. Samalla lausutaan ”jup” ääni, joka oikeasti muistuttaa ääntä, mikä muodostuu, jos heität kiven veteen.

Yao Chengrongin kuvaus on mielenkiintoinen. Yao opetettaa, että i-vokaalia lausutaan sisäänhengityksessä ja ”jup” uloshengityksessä. Tämän tavan logiikka on, että hengityksestä tulee näin käänteinen. I-vokaali vetää alavatsan sisään, ja ”jup” –tavu räjäyttää sisään vedetyn vatsan ulos joka suuntaan. Itsestäni tämä tuntuu keinotekoiselta. Minulle on opetettu, että kaikki tapahtuu yhdessä uloshengityksessä. Tämä tuntuu luonnolliselta ja toimivalta.

Aluksi edellä kuvattua harjoitusta tehdään ilman varsinaista voiman vapauttamista liikkeeseen. Aistitaan siis vain harjoituksen ja äänen tuottamaa räjähtävää voimaa vatsalla. Vatsalla tapahtuva ”räjähdys” leviää koko kehoon. Hiljalleen otetaan mukaan enemmän voimaa koko kehosta. Tämä tapa opettaa hyvin fa-lin ”nollaliikkeeseen”, missä voima räjähtää joka suuntaan. Kun harjoittelet tätä, tuo käsiin myös spiraaliliike, niin saat ”nollaliikkeenkin” voiman toteutumaan paremmin.

[Lasse Candé]

(Varsinkaan, kun okinawalaisessa karatessa ei ole kiaita (ainakaan äänen kanssa tuotettuna)

Say what?

Minä olen ainakin kuullut useasti (believe half of what you see and none of what you hear...), ettei karatessa alunperin olisi mitään huutoja ollut. Esimerkiksi Hayashi-ha Shito-ryussa tehtävissä Ryuei-ryun katoissa (Paiku, Heiku, Ohen...) tehdään huutokiaita varsin "outoihin" paikkoihin syystä että ne on jälkeenpäin niihin lisätty.

Täytyy sanoa etten oikein ota uskoakseni sinua. Olen aika varma että esimerkiksi Seibukan karaten päämies Zenpo Shimabukuro tietää sinua paremmin mitä okinawalaiseen karateen kuuluu ja mitä ei.

[video][/video]

Eihän tässä ole kyse siitä tietääkö Shimabukuro Veepeetä paremmin vaan siitä tietääkö hän Veepeen lähteitä paremmin. Toisekseen, en katsonut videota mutta siis onko videolla kohta jossa Shimabukuro kiistää huutojen tulleen katoihin vasta myöhemmin vai veteletkö näitä mutkia silleen vähän suoriksi, koska ketjussa sanotulla ei ole silleen yhtä paljon väliä kuin hyvällä olkinukella?

Kim:lle: Loppuun kulunut fraasi, mutta mielestäni niin totta: Sellainen olet, miten harjoittelet. Eli, jos karjut Kiaita oman spiritin nostamiseksi, jos ja kun tulee pipi, niin myös silloin tulee suusta epätoivottuja ääniä.

Tais Kim tuolla aiemmassa sanoa että ei treenaa kamppailumielellä näitä juttuja, joten sillä ei kai ole niin väliä että mitä mahdollisessa tilanteessa tapahtuisi?

Herää kysymys miksi koko aihe on palstalla jos kyseessä ei ole kamppailutaito. Ei kai sukankutominenkaan kuulu Potkuun vaikka on varmasti antoisa harrastus.

Se kysymys on ainakin ylipotkijan mukaan loppuunkäsitelty. Pitääkö se nyt silti taas aloittaa? Vastaaminenhan ei olisi vaikeaa, mutta kun aihe nyt tosiaankin on loppuunkäsitelty.

[Andy]

Oletko ajatellut koskaan että ennen kuin kirjoitat vastauksen voisit myös tutustua sen viestin sisältöön, johon vastaat? Mielestäni on erittäin epäkohteliasta tällä tavoin jättää toisen etsimät argumentit ja niiden perusteet huomioimatta ja keskittyä vain oman sanoman julistamiseen.

Videolla Zenpo Shimabukuro, joka on siis okinawalaisen Seibukan-koulukunnan päämies ja korkein auktoriteetti - se henkilö joka päättää mitä koulukuntaan kuuluu ja mitä ei - huutaa katassaan kiain. Itseasiassa kaksikin sellaista.

Tästä nähdäkseni seuraa että okinawalaiseen karateen kuuluu ääneen huudettu kiai. Ellei sitten lähdetä sellaisiin salaliittoteorioihin, että tuo kiai olisi jotenkin jälkiäänitetty videoon.

[Lasse Candé]

Oletko ajatellut koskaan että ennen kuin kirjoitat vastauksen voisit myös tutustua sen viestin sisältöön, johon vastaat? Mielestäni on erittäin epäkohteliasta tällä tavoin jättää toisen etsimät argumentit ja niiden perusteet huomioimatta ja keskittyä vain oman sanoman julistamiseen.

Videolla Zenpo Shimabukuro, joka on siis okinawalaisen Seibukan-koulukunnan päämies ja korkein auktoriteetti - se henkilö joka päättää mitä koulukuntaan kuuluu ja mitä ei - huutaa katassaan kiain. Itseasiassa kaksikin sellaista.

Tästä nähdäkseni seuraa että okinawalaiseen karateen kuuluu ääneen huudettu kiai. Ellei sitten lähdetä sellaisiin salaliittoteorioihin, että tuo kiai olisi jotenkin jälkiäänitetty videoon.

Tässä on paljon sellaista ylitsepursuavaa ironiaa:

(Varsinkaan, kun okinawalaisessa karatessa ei ole kiaita (ainakaan äänen kanssa tuotettuna)

Say what?

Minä olen ainakin kuullut useasti (believe half of what you see and none of what you hear...), ettei karatessa alunperin olisi mitään huutoja ollut. Esimerkiksi Hayashi-ha Shito-ryussa tehtävissä Ryuei-ryun katoissa (Paiku, Heiku, Ohen...) tehdään huutokiaita varsin "outoihin" paikkoihin syystä että ne on jälkeenpäin niihin lisätty.

Täytyy sanoa etten oikein ota uskoakseni sinua. Olen aika varma että esimerkiksi Seibukan karaten päämies Zenpo Shimabukuro tietää sinua paremmin mitä okinawalaiseen karateen kuuluu ja mitä ei.

[video][/video]

[Andy]

Niin siis väitehän oli ettei okinawalaiseen karateen kuulu ääneen huudettu kiai, kuten tuosta voi lukea.

Onko sinulla esittää jotain näyttöä että asia olisi näin?

[Veepee]

Mitä minä hain oli, että tämän voi ymmärtää niin, että kiain lisääminen katoihin edeltää Zenpo Shimabukuroa vaikka yhdellä tai kahdella sukupolvella ja hän ei itse ole elänyt "kiaittoman karaten" aikaa.

Tietenkään en esitä tätä ajatusta väitteenä vaan varmistusta odottavana hypoteesina.

[Lasse Candé]

Niin siis väitehän oli ettei okinawalaiseen karateen kuulu ääneen huudettu kiai, kuten tuosta voi lukea.

Onko sinulla esittää jotain näyttöä että asia olisi näin?

Tuohan jo tarkentui. Vain sinä jumituit vanhaan sanamuotoon. En näe pointtia väittää omaa olkiukkoaan vastaan.

Kertoisitko vielä, mikä väitteeni kaipaisi näyttöä?


Jotta ihan asiassa päästään eteenpäin, sinä voisit vaikkapa antaa näyttöjä sille että kiai olisi ollut mukana jo ajankohtana x. (Se todellinen aihe, sen sijaan että huutaako Zenpo 2000-luvulla jollain videolla.) En tiedä mihin kohtaan tuo raja vedetään, mutta jos pääset ajalle ennen 1920-lukua näyttöinesi, niin se olisi ihan hyvä. Mitä aiempaan, sitä parempi.

[TimoS]

Minä olen ainakin kuullut useasti (believe half of what you see and none of what you hear...), ettei karatessa alunperin olisi mitään huutoja ollut. Esimerkiksi Hayashi-ha Shito-ryussa tehtävissä Ryuei-ryun katoissa (Paiku, Heiku, Ohen...) tehdään huutokiaita varsin "outoihin" paikkoihin syystä että ne on jälkeenpäin niihin lisätty.

Ei, en aio korjata, vaan nyt tehdään ihan siten, että sinä väitteen esittäjänä osoitat, että näin on. Lähteitä! Muutakin kuin "olen kuullut useasti".
Ryuei ryu:hyn en aio tällä kertaa puuttua, olen siitä muistaakseni jo potkuun kirjoittanut

[Lasse Candé]

Juu, jompi kumpi osapuoli (tai mielellään molemmat) voisi ihan mielellään tarjota lähteitä väitteille että huuto on aina ollut katoissa mukana / huuto on vasta jälkeenpäin lisätty.

Itse olisin myös kiinnostunut siitä mitä Veepee tarkoittaa oudoilla paikoilla (siinähän on taustalla jokin oletus huudon tarkoituksesta (huudolle on enemmän ja vähemmän luontevia paikkoja), mikä olisi tietenkin hyvä saada tässä esiin, suoritusesimerkin kera) ja myös miten Veepeen mielestä tuo "oudot paikat"-pointti tukee jälkeenpäin lisäämistä. Itse kun ajattelisin ennemminkin niin että "kiai viimeiseen lyöntiin" on nimenomaan helpommin uskottavasti jälkeenpäin lisätty konsepti, sillä tämän pystyy tekemään ilman mitään ajatusta huudon tarkoituksesta, siistinä ryhmäkatajuttuna.

[Kim]

Pari videota kiaidon/chinkon kishinin kaltaisesta harjoittelusta Kenjiro Yoshigasakin ja John Stevensin demoamana.

[video][/video]

[video][/video]

Ylipotkija: Videot upotettu.