Andy kirjoitti:
Tämä oli minulle ihan uusi tieto ettei klassiseen jujutsuun sisältyisi painia maassa. Tuota piilotettujen veitsien argumenttia en oikein ymmärrä koska luulisi että silloin olisi erityisen tärkeää treenata sitä ettei tule puukotetuksi kesken painin vaan että saa itse puukotettua vastustajan.
Piilotetut (ja näkyvät) veitset tuntuvat yleisesti saamaan aikaiseksi sen, että nimenomaan ei haluta mennä maahan möngertämään, niinkuin RBSD lajienkin puolelta näkyy. Tästä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta vanhoissa japanilaisissa kouluissa tämä veitsien läsnäolo näkyy minusta selkeiten. Heti kun veitsien uhka lähtee pois, niin tekniikat muuttuvat ja paljon uusia tekniikoita tulee mukaan - kuten vaikkapa niinkin yksinkertainen esimerkki kuin ippon seoinage. Tämä taas vaatisi ison kasan esimerkkejä ja perusteluja että tästä saisi hyvän argumentin aikaiseksi.
Andy kirjoitti:
Mutta mitenkäs esimerkiksi tämmöinen? Tiedän että Daito-ryun opettajalinjoissa on epäselvyyksiä, mutta tämä ei minusta oikein näytä miltään urheilupainilta ja eikö vastaavia tekniikoita ole muissakin klassisissa tyyleissä? Alkaa noin kohdalta 1:25.
Niin, kyseessä on suwariwaza, tai idori, eli polviltaan tehtävät harjoitteet (joko seizasta tahi muuten). Näitä todellakin löytyy monesta eri koulusta, mutta niitä on oikeastaan paria eri kategoriaa.
Osa polviltaan tehtävistä harjoitteista on tekniikoita jotka on tarkoitettu juurikin tilanteeseen jossa ollaan polvillaan. Eli tulee yllätyshyökkäys (tai itse tehdään yllätyshyökkäys) silloin kun ollaan polvillaan. Näitä löytyy vaikka mitä, mutta valtaosin mukana on joku astalo joka lopettaa tilanteen. Vastustaja voi olla itse joko pystyssä tai myöskin polvillaan ja itse pystyyn pyritään heti jos siitä saadaan jotain apua, mikä on aika usein aika pian.
Osa polviltaan tehtävistä harjoitteista on taas tekniikoita joita ei ole oikein mitään järkeä tehdä polviltaan. Näissä kyse on siitä, että osaa ihan normaaleista pystytekniikoista on hyvä harjoitella polviltaan, koska se hankaloittaa liikkumista ja asennon korjailua ja pakottaa keskittymään siihen että itse tekniikan saa tehtyä tasan oikein.
Ja kun nyt linkkasit pätkän juurikin Daito-ryustä, niin siellä puolella vielä sen lisäksi harjoitellaan tekniikoita pystyssä olevia vastustajia vastaan niin että itse ollaan polvillaan, eikä pystyyn saa nousta. Joku perustelu tälle oli, että keisarin palatsissa ei saanut nousta seisomaan ja silti siellä piti pystyä puolustautumaan - mutta nämä menevät vähän jo sinne kiistanalaisten puolelle historiallisuudessaan.
Itse en laske mitään näistä mattopainiksi, sen enempää kuin normaalia pystyjujutsuakaan, vaikka selkeästi toki melkein kaikki tilanteet päättyvät siihen että vastustaja tai molemmat ovat maassa. (Heitoissakaan ei oikeastaan missään ole ideana heittää ja päästää irti, vaan heittää ja pitää kiinni ja jatkaa siitä.) Mutta tästä voi ihan perustellusti olla montaa mieltä.
Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että varsinaisen mattopainin esiintyminen liittyy aina joko kilpailemiseen säännöin, haasteotteluihin tai muuten urheiluun, eikä itsepuolustukseen, tai taistelukenttiin. Paitsi tietysti näin ihan viimeaikoina.
Tyylisuunnan päämiehen mielipide on lähes 1-1 sama asia kuin säännöt lajin sisällön suhteen. Sillä erolla, että Soke tuskin valittaa jos joku voittaa tappelunsa liikkeellä, jota ei opeteta.
