TimoS kirjoitti:
Matsumura on varmaan jonkinverran treenannut jotain Jigen ryu:n linjaa, luultavasti juurikin tuota Ko Jigen ryu:tä, mutta ei välttämättä kovin paljon. Onkin siis paljon mahdollista, että Matsumura otti Jigen ryu:stä enemmänkin jotain hyvin yleisluontoista, kuten kamppailustrategiaa ja/tai filosofiaa.
Timo, mitä ihmettä? Ethän sä yleensä ala spekuloimaan asioilla. Mä olen tottunut kuulemaan sulta varsin perusteellista tietoa. On tosi harmi, että sä alat pähkäilemään tollaisia teorioita varsinkin, koska tällä kertaa sä olet auttamattomasti väärässä sanomasi suhteen. Ja tällä kertaa todistan sen niin, että voit itsekin sen tarkistaa.
Tietoa siitä, missä, miten kauan ja kenen kanssa Sokon Matsumura harjoitteli Jigen-ryuta ei ole varmuutta, mutta tiedetään, että Tenshinsho Jigen-ryu oli Ryukyun kuningaskunnan vallanneen Satsuman Shimazu-klaanin suosima taistelutyyli. (
lähde) En ala väittämään, että Matsumura olisi oppinut miekkailua Shimazu-klaanin jäseneltä Okinawalla, mutta tällainen yhteys on kuitenkin ollut olemassa ja se on hyvä huomioida. On kuitenkin jokseenkin välttämätöntä tunnustaa kerrotun historian valossa, että Sokon Matsumura ainakin opetti Jigen-ryun miekkailua oppilailleen.
Suht helposti saatavilla oleva tieto vahvistaa, että Matsumura opetti Jigen-ryuta ainakin Chogi Yoshimuralle (
lähde) ja että Funakoshin toinen opettaja, Anko Azato, oli erittäin taitava samassa miekkatyylissä (
lähde, sivu 14). Hänen tietämyksensä ei siis ole voinut olla pelkästään strategian tai filosofian tasoista, kuten ehdotat.
Alkaa olla uusimman tutkimuksen valossa myös varsin selvää, että okinawalaisten hallussa oli tosiaankin terä-aseita kuten miekkoja ja keihäitä. Usein toistettu vuoden 1609 asekielto koski todellisuudessa ainoastaan tuliaseita, vaikka usein onkin toisin väitetty (
lähde). Korkealla hierarkiassa olevat soturiluokan edustajat omistivat aseita (
lähde (Google Translate on ystäväsi), tämä on se "cut and thrust weapons"-teksti. Ks. myös edellinen). Miksei mitään miekkataitoja ole säilynyt lienee seuraava varteenotettava tutkimuskysymys. Tai no on, Motobu Udundissa
heilutellaan japanilaistyylisiä miekkoja, mutta sinähän et siihen oikeana lajina usko. Ei siitä siis sen enempää.
Sitten siihen ”miten miekkailu näkyy karatessa”-aiheeseen. Palataan Joe Swiftin kirjoitukseen ja meditoidaan muutamaa kohtaa siinä hetki:
OK, so, if people are used to carrying, using and training with Japanese swords, we can safely assume that their main martial art was Japanese swordsmanship. Wearing Japanese style clothing and training with the Japanese sword forces the body to move in certain ways. Here are some of them:
No kicking off the ground to move forward
No bracing of the legs
No twisting of the shoulders against the hips
No consecutive / full body movements
Use of gravity to move/attack
Now enter Kung Fu - the cultural trappings of ancient China are completely different from those of old Japan/Okinawa. The Shuri warriors would have probably had a hard time reconciling a couple of things: different body mechanics, and different usages envisioned. What happens is, the Kung Fu forms are broken down and reassembled using swordsmanship movement principles. This is one of the reasons we cannot find “identical” forms in Karate vs. Kung Fu.
Vastaan siis lyhyesti: kehonkäyttö. Minä treenaan KishimotoDitä, ja KishimotoDi on erilaista. Erityisesti meidän kehonkäytössämme tehdään PALJON yllä mainittua hartioiden kiertoa eri suuntaan lanteiden kanssa. Jos vertaat perinteisten japanilaislajien liikkumista ja kiinalaislajien liikkumista, kumpi näyttää enemmän karatelta? Jujutsutkin, vaikka ovat aseettomia lajeja, ovat rakentuneet aseellisen miekkailun muodostaman liikkumistavan peruskiven päälle eivätkä siksi näytä esimerkiksi nyt vaikka taijilta. Molemmat kädet miekassa tai keihäässä pistävät kropan liikkumaan tietyllä tavalla, ja
minusta Joe Swift ei ole sen suhteen aivan hukassa, ja
minusta erityisesti Shorin-karaten ylävartalon jäykkyys suhteessa KishimotoDihin on silmiinpistävää.
Mulla on kokemusta kolmesta erilaisesta kamppailuperinteestä: Pakmei-kungfusta, KishimotoDistä sekä Taidosta. Pakkarissa sisällytetään kropan liike voimakkaasti tekniikkaan ja keski- sekä ylävartalon käyttö on voimakasta, vaikkei välttämättä ylospäin näkyvää. Taidon asennot sekä tekniikoiden suoritustapa on lähimpänä karatea, mihin minun harjoitteluni on yltänyt. KishimotoDi asettuu mielestäni jokseenkin näiden välille ollen kuitenkin jonkin verran kehokäytöllisesti lähempänä kiinalaislajeja kuin taidoa. KD:n ja taidon välillä on kuitenkin sellaisia yhteyksiä, joiden pohjalta siirtyminen jälkimmäisestä edelliseen ei ole ollut suunnattoman vaikeaa.