Ellis Amdur ja Araki ryu

[Aihki]

Olihan siellä sivulla tämäkin huomautus:

Please note that some of the branch schools of Amdur's Araki-ryu also offer training in body-to-body grappling, this requirement can obviously be satisfied by enrollment in those classes as well, if you have not already done so.

Itselläni hieman niskakarvat reagoivat joihinkin tuon sivun kommentteihin, ovat varsin absoluuttisia, olisi sinänsä kiva tietää lajista hiukan enemmän.

[TimoS]

Taitaa olla asiaa sivuttu joissain ketjuiss, mutta ehkäpä tästä saadaan jotain keskusteluakin aikaiseksi.

@M. Vilenius, @JariR & @Naked voisivat olla parhaita tänne edes joskus kirjoittavista kertomaan enemmän.

[Ikkyu]

Amdur on muistaakseni avannut omaan Araki-ryun linjaansa liittyviä asioita kirjoissaan ja kirjoituksissaan kohtuullisen paljon. Pitää katsella kun pääsen kirjahyllyn ja tietokoneen ääreen.

[Naked]

Nyt kyllä inasen puuttuu kontekstia, kun keskustelu alkaa että olihan siellä sivulla tämäkin huomautus...

[Aihki]

Joo, puuttuu tämähän siirrettiin toisesta ketjusta. Alkuperäisessä ketkussa ihmeteltiin onko lajia, jossa vaadittaisiin esiosaamisena jonkin muun lajin harrastusta. Araki Ryu -sivun alussa oli maininta jonkin painilajin 6 kk jatkuvasta harrastuksesta vaatimuksena harjoittelun aloittamiseen. Tuo on sitten kommentti siihen; sivulla on maininta, että jotkut seurat tarjoavat myös painin alkeita ja harjoittelua.

[Naked]

Linkattu sieltä lähtöketjusta...

Araki ryu:ta (ainakin tuota linjaa) pääsee treenaaman vasta kun on peruspaini hallussa:

http://arakiryu.org/wp/?page_id=35
"A pre-requisite for training in this line of Araki-ryu is skill in body-to-body grappling: judo, free-style or Greco-Roman wrestling, sambo, BJJ, sumo, etc. There are no exceptions to this requirement."

Tämä on aika jännä... ja että sitä painilajia pitää jatkaa aktiivisesti vielä senkin jälkeen jos tulee hyväksytyksi tuohon Araki ryu:hin. Tavallaan varmaan aika hyvä - käsitys kamppailemisesta ei varmaan jää liian akateemiseksi kun välillä pääsee vääntämään ihan tosissaankin, mutta eikö se krekon, sambon tms vääntäminen sitten miltään osin ole ristiriidassa tämän arakin opetuksen kanssa? Olin nimittäin siinä käsityksessä että koryu-lajit ovat niin "holistisia ja koherentteja" kokonaisuuksia ettei niitä tarvitse eikä pidäkään mennä sotkemaan muihin lajeihin...

Samaa mietin itsekin. Miksiköhän eivät hoida painipuolta lajin omin menetelmin, tai kehitä lajinomaisia menetelmiä, jos niitä ei kääröistä löydy. Luulisi olevan selkeämpää kuin ottaa rinnalle toista lajia. Mutta kaiken kaikkiaan jännä ratkaisu ja tyylisuuntana vaikuttaa sangen asialliselta 8-)

Quotean pari pätkää tuolta lähdesivulta:

The body dynamics of Araki-ryu are identical to that of body-to-body wrestling, and requires the same kind of fluid adaptability to rapidly changing force. ... If you are skilled in such arts, some of what you've learned may well contribute to your learning Araki-ryu. However, the Araki-ryu body is one that is develped by body-to-body, connected grappling. Without such skills, the time it will take to learn the methods of this school will be prohibitively long.

Näin Araki-ryustä sen syvällisempiä tietämättä...

Moiset opit kyllä sisältyvät Araki-ryun oppimäärään, mutta ne on huomattavasti helpompia (eli nopeampia) opettaa kun ihminen osaa jo painia. Eikä tämä estä taitojen harjaannuttamista jatkossakin samalla tavalla. Oman kokemuksen perusteella ei ole kovin tavatonta kuulla että myöskin muut koryut kannustavat painimaan muun opetuksen ohella.

(Ja mitä tulee koryu-kokonaisuuksiin, niin "kaikkeen" soveltuvaa kokonaisuutta opetetaan vain "sogo bujutsu" lajeissa, ja niissäkin vain niissä joissa ovat kaikki osaset pysyneet mukana vuosien varrella. Valtaosa koryu kouluista keskittyy vain yhden asian opettamiseen, kuten vaikka vain miekan käyttöön. Ne muut asiat eivät vaan ole osa oppimäärää, ja niiden kanssa saa toki tehdä mitä lystää - opetella jotain muuta tai olla opettelematta.)

[Jiu-Jitsu]

Quotean pari pätkää tuolta lähdesivulta:

The body dynamics of Araki-ryu are identical to that of body-to-body wrestling, and requires the same kind of fluid adaptability to rapidly changing force. ... If you are skilled in such arts, some of what you've learned may well contribute to your learning Araki-ryu. However, the Araki-ryu body is one that is develped by body-to-body, connected grappling. Without such skills, the time it will take to learn the methods of this school will be prohibitively long.

Tuo kolmen pisteen jälkeinen "such arts" ei siis viittaa ensimmäisessä lauseessa mainittuihin painilajeihin...

[Lasse Candé]

?
Niihinhän se viittaa aivan selvästi. Mitä tarkoitat?

[Jiu-Jitsu]

Sitä, ettei se viittaa painilajeihin vaan aikidoon ym. ranteidenvääntelyyn.

[Naked]

Hupsista joo, lainaus on pielessä tuolta osin.

[Lasse Candé]

Ai OK... Huutelin vain näkyvän perusteella, kun en koskaan jaksa avata mitään linkkejä.

[Ikkyu]

No niin, nyt kun en enää ole vain kännykän netin varassa voisin pohjustaa koulukunnasta hieman. Se nimittäin on koryu-skenessä melko mielenkiintoinen tapaus, vaikkei ehkä ainutlaatuinen olisikaan.

Ellis Amdur, joka on kokeneena miehenä ja ahkerana kirjoittajana kohtuullisen tunnettu nimi piireissä, on siis oman Araki-ryun haaransa päämies. Araki-ryu, ainakin Amdurin mukaan, on aina noudattanut periaatetta, että täysin oppineet jäsenet perustavat omaan näkemykseensä perustuvan ja miljööseensä sopivan haarakoulukuntansa eivätkä jää opettajan nurkkiin roikkumaan. Tästä johtuen nykypäivänäkin on hengissä useita tällaisia haaroja.

Amdurin oma opettaja Japanissa sai oppinsa ensin useilta erään haaran (Isezaki Araki-ryu) opettajilta, ja "päättötodistuksen" jälkeen täydensi taitojaan vielä harjoittelemalla kaukaisempia haaroja. Hänen lähestymistapansa koulukunnan opetukseen ja välitykseen on se, joka tekee kyseisestä haarasta erityisen ja liittyy myös aiheeseen, josta keskustelu lähti. Kuten tuolla sivuillakin sanotaan:

Within the confines of his own dojo, he led his students through rigorous pressure testing, examining the kata to ascertain if they truly would teach a fighter to function at optimum capability using the core principles of the ryu. Kata were scrapped, carved up or reworked - paring and reshaping unnecessary, inefficient or flashy moves in an attempt to return to a ferocious, raw way of exerting martial skill.

After returning to America, Amdur has continued in the same vein. He has cross-trained in a number of different martial arts, and has been fortunate to have students who are high level practitioners of other arts willing to work with him to further pressure test and hone the curriculum.

Amdurin treenihistoriasta ja koulukunnasta itsestään löytyy myös lisätietoa sivuilta, mutta tiivistetysti sen ytimenä toimii lähitaistelu taistelukenttäolosuhteissa, eli aseistettuna ja haarniskoituna, ja nämä tekniikat ovat se eri Araki-ryun haarat yhdistävä perintö. Näiden päälle on sitten paikallisesti lisätty kaikenlaista tekniikkaa, ja esimerkiksi tähän haaraan kuuluu myös miekkaa, boota, naginataa, ketjuaseita ja muuta. Luonteeltaan se on ymmärtääkseni ollut historiallisesti enemmän alempiarvoisten sotureiden, rivimiesten ja jopa maajussien kamaa, eli melko hienostelematonta ja Amdurin sanoin keskittyy selviytymiseen keinolla millä hyvänsä, muistuttaen agressiivista, ilkeää ja matalalla liikkuvaa ahmaa.

Tekniikka, jonka monet tietävät Araki-ryusta ja joka on myös muistaakseni ensimmäisiä opittavia, sisältää teen tarjoilemisen vieraalle, jonka jälkeen kuppi heitetään naamalle ja tuikataan puukolla. Tästä löytyy videotakin, joskin eri haarasta (tekstilainaus taas on Amduria):

[youtube][/youtube]

Jos sitten palataan aiheeseen, joka varmaankin on jännintä monien mielessä: miten tällainen uudistusmielisyys sopii yhteen koryun kanssa? Eikö siinä mene perinne pilalle?

Vastaus on tietysti siinä, että järjestelmän hiominen ja aikaan ja paikkaan sovittaminen on Araki-ryun perinne ja sen tekemättä jättäminen olisi rikkomus tätä vastaan. Toki tähän kuuluu muutamia reunaehtoja.

Muutokset ovat sallittuja täysinoppineille ja opettajiksi lisensoiduille, sillä he tuntevat läpikotaisin ne taustaparametrit, joihin muutosten pitää sopia, eli Araki-ryun pohjana toimivat perusperiaatteet. Yleensä muutosten tarkoitus lienee itseasiassa tuoda linjasta harhautunutta sisältöä lähemmäs näitä periaatteita, eikä koetella niiden rajoja (sillä tunnetustihan koulukunta katoineen on järjestelmä näiden periaatteiden välittämiseen eikä kokoelma sellaisenaan käytettäväksi tarkoitettuja temppuja). Toki myös yksittäisien tekniikoiden suoritustapaa voidaan hioa, jos se sopii yhteen kokonaisuuden kanssa ja objektiivisesti parantaa lopputulosta, ja uutta sisältöä tuoda mukaan samalla tavoin.

Kaikesta huolimatta suurin osa harjoittelusta tapahtuu muinaisin asein sekä perintein ja taustaoletuksin, jotka eivät välttämättä vastaa nykypäivää. Nämä ovat se koulukunnan opetuksellisesti syvin ydin, josta luopuminen voisi aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa vaikka se tehtäisiin kuinka varovaisesti tahansa. Ne myös joka tapauksessa hoitavat hommansa, sen periaatteiden välityksen, ihan hyvin ja täten toimivat perustana kaikelle modernimmalle sovellukselle.

Mielenkiintoisesti Amdurilla on opetuslupa myös pääosin naginataa opettavassa Toda-ha Buko-ryussa, jonka luonne taas on monellakin tapaa täysin erilainen ja sen takia, taaskin Amdurin sanoin, "ei tulisi mieleenkään yrittää parannella sitä".

Tuohon judon tai muun nujuamislajin harjoitteluvaatimukseen palaten sanoisin, että kyse on varmasti osittain siitä mitä sanoin tuolla toisessakin ketjussa: sillä varmistetaan että aloittajat ovat jo valmiiksi riittävän omistautuneita ja vakavasti otettavia (ja plussana harjoittelusta on myös hyötyä Araki-ryun kannalta). Todettiinhan siinä sekin, että jos aloittaa treenin vain päästäkseen Araki-ryuhun eikä oikeasti rakasta nujuamista, ei ole sopiva harjoittelija. Toisena tekijänä kuitenkin lienee myös seuraava:

Araki-ryu attempts to make the kata more powerful through "live" practice - at higher levels, practitioners "break" the kata if they perceive an opening in their opponent's technique. Furthermore, movements are isolated out from a form and used as a jumping-off point for various forms of semi-freestyle training - one might respond to a specific attack with any one of a number of techniques, rather than the one "programmed" in that sequence of the kata. The reverse can also be enacted - one must use a single technique to defend against a variety of attacks.

The goal of these and other training methods is to practice in a way that will hone one's skills to the highest level. The dilemma of simply practicing in pure freestyle - as opposed to different forms of limited sparring - is that most of the practice weapons, made of hardwood, are so heavy that any mistake would be devastating. If the weapons are lightened, one loses one's fear of injury and reacts in an unnatural fashion...

...Furthermore, one can easily lapse into sports point scoring, in which footwork and weapon usage suitable to a light weapon in a training hall supplant the low postures and physical organization necessary to wield a heavy weapon on uneven ground, and other adverse conditions.

That said, such training as grappling, boxing or kick boxing, in which one strives against a fully resisting opponent, albeit within rules, is also an essential experience. One learns something about oneself in a manner that is impossible to achieve otherwise. In addition, the experience of adaptation to the unscripted movements of the opponent, who is simultaneously striving to disrupt or defeat your technique is a skill that is transferrable to weapons training where pure freestyle is impossible outside combat.

... eli, perinteisin argumentein, Araki-ryu -ottelu ei oikein onnistu, mutta koska ottelulla on myös hyötynsä, kannattaa treenata jotain missä voi otella (ainakin Amdurin mielestä). Ehkäpä siksi siis tätä vaaditaan myös harjoittelijoilta. En osaa sanoa mitä mieltä hän on siitä, miten näiden lajien oppiminen sopii yhteen Araki-ryun holistisen kokonaisuuden oppimisen kanssa, mutta oletettavasti se ei ainakaan häiritse sitä liikaa hyötyihin verraten tai tavalla jota ei pystyisi tietoisesti välttämään kun opettaja tietää mitä tekee.

Koulukunnan uudistamisen uhista ja mahdollisuuksista hyvä kirjoitus, jos kiinnostusta on, on Amdurin itsensä kirjoittama Renovation and Innovation in Tradition kirjassa Keiko Shokon.

[Aihki]

Kiitos Ikkyu hyvästä vastauksesta, tuo selvitti aika tavalla asiaa. Silti jäin kuitenkin hieman ihmettelemään aseiden ja painin yhteyttä sillä tavalla kuin se tuossa mainittiin.

[Lasse Candé]

Nonii Ikkyu... Jätkä vähän innostui kirjoittamaan.
Respect!

[DeusVult]

Joo oikein hyvä kirjoitus, kiitoksia.

Tuo video teetarjoilusta kyllä on hieman tahattoman koominen. Tekstityksessä kun hehkutetaan ensin jotain että "I had to learn to hide any movement or energy that would communicate my intention to attack..." ja "...and in that fraction of a second when his guard is down, leap in and kill them." jne. Sitten itse videossa teevati ensin tyritään lattialle tavalla joka saa salkkareidenkin näyttelijäsuoritukset näyttämään vähintään Golden Globen arvoisilta, ja tätä seuraa sitten humalaisista baaritappeluista tuttu tarttuminen rivelistä ja ehkä maailman hitain ja kömpelöin puukkohyökkäys. Voi olla että viimeistään tuossa rinnusotteen kohdalla se "mistrustful individual" olisi jo alkanut epäillä jotain vilunkipeliä...