Potku.net

Mutta onkos nyt kyse karatetyylistä vaiko seuran/seurojen nimestä?

Missä määrin opetus tukeutuu perinteiseen karateen, kihoneineen katoineen?
Ja missäs määrin painotetaan matsaamista, so kuinka paljon kilpailijoita ois?

Eli onko Rolf Koivumäki sankukain virallinen Suomipäällikkö?

Koivumäki on aina ollut sellanen sulauttaja ja on toteuttanut omia näkemyksiään, karatensa on yksiselitteisen toimivaa.
Tosin Koivumäki jr ei saanut matto-otteluaan kulkemaan vapaaotteludbyytissään (jonka tuomitsin).
Nyt metodi on varmasti elänyt.

Onko aseitten treeni millä painotuksella, Andyn kommenteista voi selvästi päätellä että kontakti aseitten käsittelyyn oli kohdallaan ohutta?
Mikäli siis seurat hiihtävät samaa latua.

Entäpäs murskaus. Itte en aikanaan osallistunut Rollen leireihin, lähinnä koska se lähestymistapa oli mulle vieraannuttavan tekninen ja itsetarkoituksellinen. Jukka heissä kävi ja intaantu tehtailemaan niitä ennätyksiään.

Jos Sankukain tilanne kiinnostaa enemmän, niin kannattaa kysyä siitä Rollelta itseltään Facebookissa. Sankukain ryhmä löytyy tuolta: https://www.facebook.com/groups/38031373944/

Itsellä tosiaan Sankukain treenaaminen on ollut hajanaista vuoden 1996 jälkeen ja käytännössä loppui 2004, joten en ole oikein perillä sen jälkeisistä muutoksista sen enempää kuin olen Facebookissa katsonut videoita tekemisestä.

Itse en muistaakseni koskaan treenannut Sankukain sisällä asetekniikoita ja saavutin 2.kyun. 1. daniin olisi muistaakseni pitänyt jotain bon ja/tai nunchakun perusjuttuja osata, mutten ole tästä enää varma. Omat asetaitoni ovat peräisin muiden lajien vaikutteista, joita seurassamme siis treenattiin Sankukai-tekniikoiden ohessa. Murskausta emme harjoitelleet koskaan seuran treeneissä, mutta opettajani osasivat sitä ja esittivät sitä usein näytöksissä.

Aikanaan en tajunnut asiaa, mutta jälkikäteen ajateltuna Rollen Sankukai oli silloin 90-luvulla jatkuvassa muutostilassa. Ensin katoina oli mm. heiwa-sarja. Sitten siirryttiin Shotokanin katoihin, jotta pärjättäisiin paremmin katakisoissa, joissa tosin ei ainakaan kovin usein käyty. Sitten Heiwa-katat palautettiin vähäksi aikaa ja lopulta soololiikesarjoista luovuttiin kokonaan. Ne korvattiin ns. randori-katoilla, jotka olivat paritekniikkasarjoja samaan tyyliin kuin judon katat, mutta sisältö enemmän lyömistä ja potkimista. Oppimisen kannalta viimemainittu systeemi oli paras, koska randori-katat sisälsivät sellaisia elementtejä, jotka olivat oleellisia tyylin omaiselle kamppailulle.

Muutoksia oli siis paljon muitakin, mm. käsien asentoa perusasennossa, potkujen lähtöjä jne. muutettiin jatkuvasti. Tämä oli varmaan osa Rollen omaa kehitysprosessia, kun hän etääntyi Nanbusta ja lopulta jätti tämän Nanbudo-systeemin myötä kokonaan. Käsittääkseni ovat kyllä ihan väleissä, mutta Nanbu ei ole enää Rollen sensei. Sitä en tiedä kovin tarkkaan, miten Sankukain järjestelmä on elänyt viimeisen 15-20 vuoden aikana ja onko se vakiintunut johonkin tiettyyn muottiin.

Nimittäisin Rollen Sankukaita omaksi tyylikseen, joka tosin on varsin pieni ja siinä on vain muutama seura. Nuo muut maailmalla olevat Sankukait ovat sitten kehittyneet omiin suuntiinsa eivätkä mitenkään välttämättä ole kovin lähellä Suomessa treenattua Sankukaita.

Käsittääkseni Rolle ei itse valmenna karatekilpailijoita ainakaan tällä hetkellä, mutta muissa Sankukai-seuroissa on kilpatoimintaa. Turun Sankukaista on tullut vapaaottelijoita, mutta heidän päävalmentajansa on ymmärtääkseni Rollen poika Mikko Koivumäki, enkä tiedä onko Rollella mitään osaa heidän treenaamisessaan.

En takaa että kaikki yllämainittu on absoluuttista totuutta, mutta tuo on minun käsitykseni asioista. Rollelta itseltään saatte parhaan tiedon Sankukain tilasta.

Itteeni ei kiinnosta facebook joten kyselin vaan täälä.

Ois vaan mukava tietää vetääkö jokainen sankukaiseura omaa latuaan, yhteistä vain nimi.
Koska tämän olen huomannut tapahtuvaksi monissa pienemmissä ryhmissä jossa johtoryhmä jumittaa näkemyksissään ja kontaktit ovat vähäisiä.
Jolla en siis tarkoita Sankukaita. Jonka takia kysyn, koska Koivumäki on aina ollut varsin realdeal.
Vaikka häviskin mun opettajalle (Erik Raittinen) kata-SM:n.

Laitan suoran lainauksen JKA-Finlandin facebook-sivuilta.

"Olemme tänään saaneet suru-uutisen: useita kertoja Suomessa vieraillut ja suurimman osan suomalaisten JKA dan-arvoista graduoinut Sensei Masataka Mori 9. Dan on kuollut.

Muistamme hänet hänen ainutlaatuisesta karatestaan, vilpittömästä, mutta myös vaativasta opetuksestaan. Hänen lausahduksensa "Once more" on jäänyt mieliimme, ei ainoastaan fyysisistä ja teknisesti vaativista harjoituksista, mutta myös tinkimättömästä periksiantamattomuudesta, jonka hän meille tuolla lausahduksella välitti.

Shinai tuli meille kaikille hyvin tutuksi hänen käsissään, jos hän ei nojannut siihen kyykistyessään vaativin silmin tarkkailemaan asentojamme, niin tunsimme shinain iskun olkapäissä tai päässä yhtäaikaa "Down" komennon kanssa. Asentojen tuli olla matalia.

Lepää rauhassa Sensei Mori, olet aina osa meitä."

Itse muistan Mori-sensein shinain iskujen lisäksi sen lempeän hymyn, pienen pilkkeen silmäkulmassa.

Oympiakomitean tuoreessa OlympiaCast-jaksossa on vieraana Titta Keinänen. Kuuntelin 47 minuutin pituisen haastattelun kokonaisuudessaan, joten se oli ainakin omasta mielestäni kuuntelemisen arvoinen jutustelu. Keinäsen isä on tyttärensä täysipäiväinen valmentaja, ja kuviot tuntuvat olevan Turun Seudun Urheiluakatemian ym. puitteiden myötä muutenkin hyvällä mallilla.

Titta Keinänen näyttää olevan nyt urheilutoimitusten suosikki: Hesarissa on juttu, joka avaa myös hieman isän ja tyttären välistä valmennussuhdetta, henkistä kasvua sekä olympialaisten karsintamenettelyä. Muutama pätkä jutusta:

Henkinen kasvu on ollut avainasemassa runsaan vuoden aikana tapahtuneessa huimassa nousukiidossa karaten huipulle. Keinänen vaihtoi painoluokkaa yli 68-kiloisiin viime vuoden kesäkuussa, ja hänen maailmanrankinginsa oli silloin yli 200. Vuoden alussa ranking oli 67, ja tällä hetkellä hän on maailmanlistalla kolmantena.

Aina ei kuitenkaan korvien väli ole ollut pelkkää timanttia, vaan itsetunnon ja oman riittävyyden kanssa on riittänyt tekemistä.

Vaikka elämässä on tärkeämpiäkin asioita, on karate Keinästen arjessa pääosassa. Karsinnat Tokion olympialaisiin alkavat jo 14.–16. syyskuuta Berliinissä, ja Japanin-matkan määrittävää rankinglistaa päästään ihastelemaan vasta 6. huhtikuuta 2020. Suora paikka on luvassa vain rankingin neljälle parhaalle.

Runsaan puolentoista vuoden urakkaan kuuluu parikymmentä karsintaturnausta, joista tärkeimpiin kuuluu Madridissa 5.–11. marraskuuta käytävät MM-kisat.

Jos olen oikein ymmärtänyt niin Jesse Enkamp edustaa Suomea karaten MM-kisoissa. Varmaankin katassa.

Siltähän tuo vaikuttaa, Oli myös sm- openissa suomen lippu rintapielessä

Joo, pidemmän aikaa edustanut Suomea ja treenannut karateliittomme maajoukkuekuvioissa.

Nimiä sen enempää huutelematta, Jesse on nykyään Ruotsissa vaikuttavan ja aiemmin Turussa vaikuttaneen jokseenkin tunnetun kamppailijan poika. Sitä en tiedä, perustuuko Suomen edustus tähän vai onko muitakin linkkejä maahamme.

Lienee kaksoiskansalainen

No ei kai tuo isä mikään suuri salaisuus kyllä ole. Ok hemmo, olen itsekin käynyt Täbyssä salillaan treenamassa. Ja tuoltahan se edustusoikeus tietysti tulee. Suomessa kisatessaan edustaa Kuopion karateseuraa ja isoissa kisoissa siis nykyään Suomea

Voisiko tämän isän nimen ehkä kertoa, jos se ei ole suuri salaisuus?

No ajattelin että jos tässä nyt on jotain mitä minä en tiedä miksi se nyt olisikin joku salaisuus. Leif Hermansson on nimi. Kova hemmo ja moniosaaja.

Okei. Ainakin asia on näköjään mainittu ruotsinkielisessä Wikipediassa: https://sv.wikipedia.org/wiki/Leif_Hermansson

En ole koskaan tavannut Hermanssonia, mutta toki kuullut hänestä.