Karateliitosta kajahtaa

Jussi Häkkinen · #166

Kilpakaratekojen suurin ongelma lajiosaamisen suhteen on keskittyminen vain yhteen, sisällöltään kapeaan osa-alueeseen. Ottelun lajillisesti hyödyllinen tekninen sisältö on erittäin kapeaa, samoin kilpakatan kokonaisvaltainen kataosaaminen.

Näkisin, että lajihallinnallisesti paneutuva perusharrastaja on karatessa yleensä aktiivikilpailijaa huomattavasti parempi, koska ei joudu aktiivisesti rajoittamaan oppi- ja treenimääräänsä.

Eelo · #167

TimoS kirjoitti:
Eelo kirjoitti: Ei voi siis sanoa kuka osaa karatea parhaiten. Jotenkin todella omituista kysyä kuka osaa karatea parhaiten.
Kuitenkin olit sitä mieltä, että kisaajat ovat korkeatasoisempia kuin ei-kisaajat etkä puhunut mitään kilpakaratesta, niin ei liene ihme jos tuollaiset lausunnot kaipaavat selitystä.

Pahoittelen, että olin epäselvä sanoissani. Näin kapea-alaisena kaverina olin kokoajan kilpalajien sisällä.

#168

Niin, se on kai (?) täysin selvää että tyylien joilla ei ole toista jalkaa pistekaratekilpailussa ei kannata kuulua liittoon. Ihmettelen näihin lukeutuvia seuroja jotka kuuluvat suuresti. Osaisiko joku valaista näiden motiiveja? Yhdeltä tällaiselta seuralta en saanut järkivastausta käytännössä tähän samaan kysymykseen.

Sitten taas on varsinkin nämä pääsaarten "suuret tyylit" joilta kilpasuuntaan verkostoitumisen ymmärtää hyvin, kun tyylien kehitys on tapahtunut symbioosissa kilpakaraten kanssa. En tiedä muista mutta kutinani on että omassani, hypoteettisessa tilanteessa että tuo linkki katkeaisi, alkaisi juttu mätänemään käsiin, aiemmin mainituista syistä.

#169

En ole ihan varma, että kriteerit "hyvään karateen" ovat mitenkään universaalit. Luulen, että monella on erilainen käsitys siitä mikä on hyvää karatea - ja moni on oikeassa. Voi olla, että monipuolisuus on hyvä asia. Voi olla, että perinteen tunteminen on hyvä juttu tai voi olla, että tekninen tehokkuus on tavoiteltava asia tai sitten kilpailumenestys.
Kysymys kai on, että haluavatko kaikki kantaa kortensa kekoon strategiaan, että kilpailu on väline, joka tuottaa karatessa hyvää esimerkiksi lisää harrastajia ja opetusministeriön tukea? Karateliitto on virallinen urheilujärjestö, jolla on mandaatti edustaa ja olla yhteydessä muihin vastaaviin urheilujärjestöihin - tietysti yleensä tämä liittyy olympialajeihin. (Muissa lajeissa ei ole ihan niin selkeää hierarkiaa, eli on lukuisia kattojärjestöjä jne.)

Vanhana miehenä sanoisin, ettei kilpakarate ole ihan paras mahdollinen lähestymistapa yli 50 vuotiaille.

#170

Jussi*M kirjoitti: Joku tuolla kyseli että miksi lisenssi on treenaamisen edellytys.

Meillä noudatamme vain liiton allaolevaa määräystä. Näin olemme päättäneet. Asiasta ei ole ollut erimielisiä kannanottoja. Mie itse pidän tuota positiivisena asiana koska nyt voin olla täysin varma että olen asianmukaisesti vakuutettu jos haaveri sattuu. Minulla on kyllä sairaskuluvakuutus jonka pitäisi korvata myös karatetreenien mahd. sattumukset. Nyt ei kuitenkaan haaverin tullen tarvitse alkaa vääntämään kättä minkään tahon kanssa vaan voin luottaa siihen että "karateliiton Kasko korvaa"

Kiitän vastauksesta. Ymmärrän kyllä tuon. Tosin näkisin ettei Suomessa ihan välttämättä tarvita erillistä vakuutusta, kuten tästä ketjusta käy ilmi, mutta tietenkin se tarjoaa sitten enemmän mahdollisuuksia. Toki aihealue on minulle suhteellisen tuntematon. Mutta ymmärrän siis tuon valinnan.

#171

Nyt on niin, että ulkopuolisia ei oikeastaan kiinnosta yhtään miten hyvä joku on jossain muussa kuin kilpakaratessa. Tilanne on vähän sama kuin jos jossain uimaseurassa treenattaisiin koirauintia. Koirauinti ei ole kilpalaji samalla tavalla kuin vaikka perhosuinti. Siksi sillä ei oikein voi saada julkista arvostusta, vaikka olisi siinä miten hyvä. Maallikon mielestä olisi myös absurdia väittää, että joku koirauimari olisi parempi uimaan kuin Jani Sievinen.

#172

Andy kirjoitti: Nyt on niin, että ulkopuolisia ei oikeastaan kiinnosta yhtään miten hyvä joku on jossain muussa kuin kilpakaratessa.

Noinkohan.

#173

Andy kirjoitti: Nyt on niin, että ulkopuolisia ei oikeastaan kiinnosta yhtään miten hyvä joku on jossain muussa kuin kilpakaratessa. Tilanne on vähän sama kuin jos jossain uimaseurassa treenattaisiin koirauintia. Koirauinti ei ole kilpalaji samalla tavalla kuin vaikka perhosuinti. Siksi sillä ei oikein voi saada julkista arvostusta, vaikka olisi siinä miten hyvä. Maallikon mielestä olisi myös absurdia väittää, että joku koirauimari olisi parempi uimaan kuin Jani Sievinen.

Kilpaurheilulla on vahva markkina-arvo. Tiedotusvälineissä saadaan läpi kisatuloksia ja satunnaisesti juttuja menestyvistä karatekoista. Toisaalta voi olla, ettei paljoa muuta tiedotusvälineisiin tarjota?

On selvä, että esimerkiksi erilaiset huimat murskaukset kiinnostavat tai masokistiset kehon kovettamisharjoitukset. Maallikon mielestä ei ehkä olisi absurdia väittää, että joku murskaaja olisi parempi karatessa kuin joku piste-karateka

(Tästä ei pidä ymmärtää, että ihannoisin murskausta tai nauttisin suunnattomasti reiteen potkimisdrilleistä. Otin ne vain esille yleisöä kiinnostavina kummajaisina.)

Muuten miten paljon karate yleensä kiinnostaa suurta yleisöä? Minusta on alkanut vaikuttaa, että karatella on vähän samanlainen rooli kuin koirauinnilla eli mainio tapa opetella alkeita.

#174

TimoS kirjoitti:
Andy kirjoitti: Nyt on niin, että ulkopuolisia ei oikeastaan kiinnosta yhtään miten hyvä joku on jossain muussa kuin kilpakaratessa.
Noinkohan.

No kuinka paljon mainetta ja kunniaa ovat saaneet esimerkiksi suomalaiset 15. danin bujinkanistit? Eihän sitä korkeammalle pääse lajissa. Mutta ovatko he esimerkiksi esiintyneet lehdissä yhtä paljon kuin Sari Laine huippuaikoinaan? Eivät. Ihan sama tilanne on vaikka joku suomalainen saavuttaisi Seibukanissa 10.danin ja nimitettäisiin seuraavaksi sokeksi tai mikä Seibukanin päämiehen arvo nyt lieneekään. Se on silti vain joku harrastelija maallikoiden silmissä.

Aihki · #175

Andy kirjoitti: Ihan sama tilanne on vaikka joku suomalainen saavuttaisi Seibukanissa 10.danin ja nimitettäisiin seuraavaksi sokeksi tai mikä Seibukanin päämiehen arvo nyt lieneekään. Se on silti vain joku harrastelija maallikoiden silmissä.

Öööö ... so what, mitä hiivatin väliä tällä on? Sille maalikolle potkunyrkkeilijä ja kadun päähänpotkija on myös sujuvasti sekaisin. Eli miksi ihmeessä se maallikko pitäisi ottaa huomioon?

#176

Aihki kirjoitti: Eli miksi ihmeessä se maallikko pitäisi ottaa huomioon?

Tokkakai maallikko pitää ottaa huomioon. Ei kai kukaan halua, että karate olisi jotain kähmyilyä eli jonkinlaista näkymistä pitää olla.

Karate oli hiukan eksoottinen vielä 80 luvulla ja erityisesti naiset pääsivät mainiosti esille lehdissä - ehkä siinä oli aikaan kuuluvaa "me pärjäämme miesten lajiessa..."
Silloin myös karatessa oli menestystä.

Toisaalta viestintäkin on muuttunut eli valtamedioilla ei ole ihan samanlaista valtaa ja vaikutusta. Jokainen voi saada asiansa esille - tietysti lukijoiden saaminen on edelleenkin työlästä.

Tuleeko menestyvien karatekoiden avulla tehdyissä jutuissa esille karate? Vai onko se kuitenkin enemmän itse kilpailijaa? Jos karate sanana mäinitaan, kuleeko siitä riittävän monipuolinen käsitys, että lajissa voi olla muutakin kuin liikahdus ja tuomarin keskeytys?

mokuso · #177

Niin no, on varmaan runsaasti karaten harrastajia joita ei vähääkään kiinnosta mitä muut ajattelevat heidän harrastuksestaan. Ja se on aivan ok, kunhan itse tykkää.

Sitten on ne seurojen vetäjät joiden on vähän pakko sitäkin miettiä. Imago tuo lisää harrastajia, siis hyvä sellainen. Ja se taas on monesti elinehto että seura voi toimia. Ymmärrän totaalisesti myös sellaisia seuroja joille riittää se ydinporukan keskinäinen harjoittelu. Laadullisesti (mitä se ikinä sitten kullekin on) se voi olla parempaa kuin isomman porukan treeni.

En usko että kilpaileminen tällä hetkellä tuo nostetta karatelle kovinkaan paljon muutamia paikkakuntia lukuunottamatta (Lahti, ehkäpä Kuopio, Pääkaupunkiseutu), sillä näkyvyys on huonoa ellei olematonta. Ja ihan hyvin pärjää ilman kilpailijoitakin, se nyt on todistettu monessakin tapauksessa. Mutta en ihan tajua tätä vastakkainasettelua, että seurat joissa kilpaillaan olisivat noin karatellisesti (onkohan tuo edes sana) jotenkin huonompia kuin ei-kilpailevat seurat. On tietysti seuroja jotka nojaavat miltei kokonaan kilpailuun, mutta suurin osa seuroista on sellaisia joissa kilpailijat ovat kuitenkin marginaalissa. Ja se ydinosaaminen on kuitenkin ihan hyvissä kantimissa.

Mitä sitten tähän lisenssiasiaan tulee, niin olen kahden vaiheilla kuten iso osa muutenkin. Itse uudistuksen tiedotus hoidettiin ihan päin p******ttä sitä ei kai voi vastaan väittää eden tekijät. Se että ketkä katsovat aiheelliseksi osallistua riippuu toki monesta tekijästä. Joku on kilpakarateen painottuva seura eli osallistuminen on luonnollista, joku haluaa säilyttää Sinettistatuksen eli osallistuminen on luonnollista, joku haluaa säilyttää oven auki kilpailemiseen eli silloinkin osallistuminen on luonnollista, joka taas harrastaa aikuisten porukassa ilman kilpailua ei tietysti näe järkevänä maksaa lisenssejä jotta voisi olla liiton jäsenenä. Mutta se on seuran asia päättää, ei yksittäisen jäsenen manifesti. Jos seura sanoo että seurassa on oltava lisenssi, niin se on oltava.

Näinhän ei tietenkään reaalielämässä ole, vaan liitto on ainakin epävirallisesti määritellyt että mikäli seurasta alle 50 % vuori-ilmotuksesta ilmoitetuista harrastajista lunastaa lisenssin niin kenkää tulee. Mikä ei tietenkään aikuisten oikeasti ole toteutunut jos seura on katsottu muuten tärkeäksi. eli linja on mitä on.

Ja jos novellistani ei selviä tarkka suhtautumiseni lisenssiasiaan niin se kuvastaa vain sitä että se on kaksijakoinen. Lisenssi on ok, mutta sillä pitää saadakin jotain, myös siis ne jotka eivät kilpaile. Ja saavathan ne mutta sitä pitää vaatimalla vaatia. Kukaan ei siellä teille ole tyrkyttämässä mitään. Mutta vaatimalla saa.

#178

Mitä?

#179

Aihki kirjoitti: Öööö ... so what, mitä hiivatin väliä tällä on? Sille maalikolle potkunyrkkeilijä ja kadun päähänpotkija on myös sujuvasti sekaisin. Eli miksi ihmeessä se maallikko pitäisi ottaa huomioon?

Totta kai lajin ja seuran positiivinen imago on tärkeää. Maallikon mielipide pitää ottaa huomioon, jotta se maallikko tulisi peruskurssille ja toisi myös 7-vuotiaan tyttärensä karatekids-ryhmään. Lisäksi maallikon olisi hyvä maksaa 17-vuotiaan mustavöisen poikansa kahden viikon treenimatka ulkomaille. Sama maallikko istuu myös kunnan liikuntalautakunnassa päättämässä seurojen salivuoroista ja toiminta-avustuksista. Ja maallikoita ne on opetusministeriön virkamiehetkin, jotka jakavat lajiliittojen avustuksia. Samoin maallikkoja ovat paikallis- ja maakuntamedioiden toimittajat, jotka voivat tehdä juttuja lajeista.

Kilpailutoiminnassa on tietysti imagonrakennuksen kannalta yksi varjopuoli. Siinä pitäisi nimittäin myös pärjätä. Ja pärjäämistä ovat vain arvokisamitalit, ei se että sijoittuu Hollannin avoimissa sijoille 9-16.

Sari Laineen ja kumppanien menestys tuotti karatelle paljon positiivista julkisuutta, mikä näkyi myös harrastajamäärissä ja sen hedelmiä nautitaan vielä nytkin valtiontukien muodossa. Suomessa on viisi kamppailulajia, joiden valtionavut ovat ylitse muiden: judo, paini, nyrkkeily, taekwondo ja karate. Näistä yksi ei ole olympialaji ja tämän saman lajin kilpailumenestyskin on tällä hetkellä selkeästi heikointa. Mittavien avustusten ainoa todellinen peruste on pärjääminen kisoissa 20-30 vuotta sitten.

Ylipotkija: Viestiä muokattu.

#180

Ylipotkija: No niin, pysytäänpäs nyt kuitenkin asialinjalla

Potku.net

Potku.net