Yksi henkilö useiden koulukuntien päämiehenä

[Mänzy]

On olemassa ihmisiä, jotka ovat useamman koulukunnan päämiehiä. Näitä ovat mm. Tetzusan Kuroda, Fumon Tanaka ja Masaaki Hatsumi. Ulkomaisilla lajifoorumeilla olen törmännyt siihen, että ihmiset ihmettelevät tai suoraan epäilevät tämänkaltaisen järjestelyn toimivuutta. He siis eivät pidä todennäköisenä, että yksi ihminen voisi pystyä oppimaan useamman koulukunnan periaatteet (ns. ryugi) ja pitämään ne erillään toisistaan.

Mitä mieltä te olette?

Minulla ei ole suurta näkemystä puoleen tai toiseen. Ihminen on toki sopeutuvainen erilaisiin tilanteisiin ja jotkut yksilöt erittäin nopeita, taitavia tai lahjakkaita oppimaan uutta asiaa. Toisaalta varsinkin kokonaisvaltaiset koulukunnat, siis kaikenlaisen kamppailullisen ja kamppailuun kiinteästi tai löyhästi liittyvän sisältävät, ovat niin laajoja kokonaisuuksia, että yhden oppimiseen on helppo ajatella menevän koko elinikä.

Onko siis mielestänne mahdollista sisäistää useamman koulukunnan oppeja sekoittamatta niitä?

Omaan lajiini liittyen näen asian tällä hetkellä seuraavasti: soke Hatsumi on yhdeksän koulukunnan soke, mutta ei (ainakaan julkisesti) tietääkseni enää opeta yksittäisiä koulukuntia kokonaisuudessaan. Siksipä hänen järjestelmänsä Bujinkan Budo Taijutsu on ns. synteesi näiden yhdeksän koulukunnan opeista. Tämä on varmasti ainakin helpompi tapa välittää noiden yhdeksän koulukunnan oppeja, mutta vain osittain, eivätkä yhdenkään sisäiset periaatteet (ryugi taas) ole ehjänä mukana. Pystyisikö soke Hatsumi (enää?) opettamaan yksittäistä kolukuntaa puhtaana, ilman mitään vaikutteita muista kolukunnista? En tiedä.

Onko muidenkaan useita koulukuntia hallussa pitävän mahdollista opettaa niitä yksittäisesti, ilman vaikutteita muista?

Tetsuzan Kurodan neljästä koulukunnasta näytetään käyttävän nimitystä Shibukan Kuroda Ryu-gi [ http://jbull.home.texas.net/biography.html" onclick="window.open(this.href);return false; ].

Fumon Tanaka on wikipedian [ http://en.wikipedia.org/wiki/Fumon_Tanaka" onclick="window.open(this.href);return false; ] mukaan myös neljän koulukunnan päämies.

Vaikka analysoinkin esimerkkinä omaa lajiani, toivoisin keskustelua laajemmin otsikon aiheesta. Tarkoitukseni on myös miettiä nimenomaan päämiehen (soke, shihanke tms.) asemaa, ei sellaisia henkilöitä, joilla on useita koulukuntien ns. ”päättötodistuksia” (menkyo kaiden) hallussaan.

[Totte]

En nyt välttämättä ole oikea henkilö kommentoimaan näitä perinteisiä lajeja, mutta yllättäen tämä riippuu mielestäni tilanteesta.

Mikäli toinen koulukunta keskittyy jousiammuntaan ja toinen aseettomaan kamppailuun, niin voi mielestäni olla hyvinkin mahdollista pitää niitä erillään. Näin yleisesti käsittäisin kuitenkin että koulukunnan päämies on se henkilö jonka tulisi "suojella" koulukuntaa ulkoisilta vaikutteilta (korjatkaa jos olen väärässä). Jos hänen johtamiaan koulukuntia pystyy käyttämään "yhdessä", tai hän jopa opettaa niiden "sekoitusta", niin olisin kyllä hyvin skeptinen onnistuuko erilläänpito ja perinteiden suojeleminen tarpeeksi hyvin. Mielestäni on ainakin hyvin kyseenalaista onko perinteiden vaaliminen silloin enää etusijalla.

[Ikkyu]

Oma näkemykseni on, että useampaa koulukuntaa ei niiden luonteen takia kykene opiskelemaan (niinkuin niitä on tarkoitettu opiskeltava, ts. sisäistäen opetukset, ei vain opetellen katat ulkoa) ilman opittujen taitojen synteesiä. Sisäistäminen tarkoittaa, että niistä tulee luonnollinen osa kaikkea toimintaa, mutta jos on oppinut tilanteeseen A monia periaatetasollakin erilaisia vaihtoehtoja, tulee eteen ikäviä valintatilanteita. Siksi kunkin on käytännössä pakko sovittaa vaihtoehdot yhdeksi itselleen sopivaksi toimintatavaksi.

Jos ajatellaan historiallisesti, tämä oli varmaankin monien harjoittelijoiden tavoitekin; oppia ja sisäistää ensin yhden koulukunnan opetukset, sitten laajentaa, syventää ja täydentää niitä muilla näkökulmilla, tähtäimenä mahdollisimman hyvä kamppailutaito. Tämä johti sitten mahdollisesti oman koulukunnan luomiseen, jos halusi.

Nykypäivänä vaan, kuten olen useasti sanonut, useimpien koulukuntien kannalta ykkösprioriteetti on "virran" jatkuminen ja harjoittelijoiden henkilökohtainen taito on vain sen välttämätön sivutuote (poikkeuksiakin on, kuten Ellis Amdurin Araki-ryun haara). Monille riittää siksi se taidon hankkiminen tietyn valmiin systeemin kautta ja välityksen sekoittaminen ulkopuolisilla taidoilla ei ole yleensä hyvä asia, vaikkei virran jatkuminen tarkoitakaan sen täysin samana pysymistä.

Monet päämiehet ovat haluttomia muuttamaan vastaanottamaansa lainkaan, saatika sitten yhdistelemään systeemeitä, joko arvostuksesta edeltäjiä kohtaan tai vain siitä syystä, etteivät omaa mitää oikeaa kokemusta taistelusta, jonka perusteella arvioida opittua (tai eivät näe edes esim. tehokkaampaa miekkailutaitoa millään tavalla tärkeänä nykypäivänä). Toiset taas muokkaavat kyllä opetusjärjestelmää (katojen ulkomuotoa, järjestystä jne.), mutta vain jotta se palvelisi tarkoitustaan, oppien välitystä, paremmin.

Hatsumin tilanne käsiteltiin mielestäni hyvin. Kuroda on tietääkseni hyvin tarkka siitä, että hänen edustamiaan (tai ennemminkin ruumiillistamiaan) koulukuntia opettaa edelleen vain hän itse, jotta ne säilyisivät mahdollisimman "tosina". Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että hänen vaikuttavat kehonkäyttötaitonsa on hankittu niiden ja ehkä muidenkin lähteiden synteesinä, ja ko. taidot näkyvät nykyään kaikessa opetetussa, vaikkei näin olisi alunperin ollutkaan. Päämiehenä tällaiset mahdolliset muutokset ovat kuitenkin hänen oikeutensa. Tanaka Fumonista en niin tiedä, joskin hän taitaa olla hieman kiistanalainen hahmo skenessä (toisin kuin Kuroda, joka kerää arvostusta laajalti).

Jos katsotaan vanhempia esimerkkejä, esimerkiksi Shinto Muso-ryun liitännäiskoulukunnat eri aseille ovat, seurauksena pitkästä yhdessäopettamisesta, melkolailla sulautuneet osaksi emäperinnettään periaatetasolla, vaikka niitä näennäisesti omina koulukuntinaan vielä välitetäänkin. Ääriesimerkki on toki Shinden/Eishin-ryu, jonka "osakoulukunnista" on tullut vain eritasoisia katasarjoja; erot ovat olemassa enää sarjojen nimissä. Näissäkään ei välttämättä (tai edes luultavasti) ole kyse vahingoista, vaan päämiehen oikeudesta järkeistää oppimaansa.

Mutta!

Mielestäni on periaatteessa mahdollista oppia useita koulukuntia niinä opetusjärjestelminä mitä ne ovat ("karate ei ole..." jne.), ja välittää niitä edelleen puhtaina. Siinä on kuitenkin kyse katojen ja suullisten sekä kirjallisten opetusten välittämisestä, jotta harjoittelija voi itse oppia taidot niiden kautta. Opettajan esimerkki ja toiminta uchidachina on tietty tärkeää, mutta opetustilanne on ehkä kuitenkin mahdollista pitää tietoisesti erillään siitä omasta, itse kehitetystä "luonnollisesta" tavasta toimia. En toki väitä, että tämä olisi helppoa.

[Jussi Ekholm]

Uskon täysin, että minä en osaa mitään kovin järkevää sanoa, mutta tässäpä vähän mielipidettäni, vaikken tällä hetkellä mitään kamppailulajia harrasta.

Se riippuu... Olipahan tuo sen tason aloituslause, että loppu menee sitä selventäessä. Sanomattakin on selvää, että henkilö, joka nousee arvostetun lajin päämieheksi, on erityisen lahjakas (jätän tässä McDojot pois laskuista sieltä kun löytyy vaikka mitä). Näillä henkilöillä on aina taustalla todella kattava tausta kamppailulajien parissa, ja lähes aina heiltä löytyy myös oman päälajin lisäksi korkeita arvoja monissa muissa lajeissa. Puhun nyt tässä heidän urastaan ennen päämieheksi tuloa. Tälläiset poikkeuksellisen lahjakkaat henkilöt omaksuvat varmasti muiden lajien periaatteet todella nopeasti, mikä mahdollistaa heidän nopean kehityksensä hänelle uudessa lajissa.

Sitten lajeihin, lajien keskenäiset suhteet kun vaikuttavat todella paljon toisiinsa. Kun luin tuon Kuroda-sensein opettaman Kuroda Ryu-gin lajivalikoiman, en nähnyt siinä mitään ristiriitaisuutta. Kenjutsu, Iaijutsu, Bojutsu ja Jujutsu kun ovat minun ajatusmaailmassani niin erilaisia lajeja. Tietysti lajeissa on osittain samantyylisiä seikkoja, mutta koen etteivät ne sodi toisiaan vastaan.

Itse koen mahdollisien vaikeuksien alkavan mikäli opetetaan esimerkiksi kahta eri kenjutsu-tyyliä. Siinä kun saattaa olla vaikeuksia sekoittaa molempien lajien "hienosäätöä" yhdeksi ja samaksi, mutta sitten taas toisaalta näin kokeneet henkilöt osaavat tehdä kyseisessä tapauksessa oikein näkemänsä tavan mukaan, mikä on oikein vaikka minä tai muu perustallaaja sanoisi mitä.

Myönnän, että kun itse tuli pienenä harrastettua iaidoa minä en osannut tehdä oikeanlaista eroa ZNKR Iaidon ja MSR:n välillä. Näin vähän vanhempana ja viisaampana ehkä osaisin jo vähän paremmin. Vielä kun pienenä sitä joskus sotki itse yksin harjoitellessa MJER-vaikutteita sekaan, niin siinähän olikin jo melkoinen sekasotku valmiina... Kuitenkin uskon, että kokeneet harjoittelijat osaavat erottaa esim. MSR:n ja MJER:n toisistaan ongelmitta ja tekevät nämä pienet yksityiskohdat aina kulloinkin tehtävän tyylisuunnan mukaan.

Eli kokemus tuo mukanaan taitoa, jota on hankala selittää tai käsittää minun tasoiseni henkilön. Kokeneiden kamppailijoiden on helppo omaksua hänelle uusien lajien "olemus" huolimatta lajien välisistä eroista. Näin ainakin minä itse olen asian ymmärtänyt.

*EDIT*

Ikkyu ehti jo viisaampana tuohon väliin tuomaan paljon hyviä kohtia, myös historian ja nykypäivän ero on myös otettava huomioon. Japanissa kun on useita "kuolevia" koryu-suuntia, ja ympäri maailman vanhat kamppailuperinteet ovat joidenkin lajien osalta katoamassa, koska nykypäivänä niitä ei enää tarvita kyseisessä muodossaan, eivätkä vanhat mestarit saa jaettua heille olevaa valtavaa tietomäärää eteenpäin.

[G12]

Älykäs päämies ymmärtää ristijouston merkityksen tasaisen tulovirran muodostuksessa sekä riskienhallinnassa ja rakentaa edustamansa laji-/koulukunta-portoflionsa vastaavasti. Silloin ei haittaa vaikka muoti muuttuisi koska hihasta löytyy aina kurantti vaihtoehto korvaamaan hiipuvan.

[Mänzy]

Älykäs päämies ymmärtää ristijouston merkityksen tasaisen tulovirran muodostuksessa sekä riskienhallinnassa ja rakentaa edustamansa laji-/koulukunta-portoflionsa vastaavasti. Silloin ei haittaa vaikka muoti muuttuisi koska hihasta löytyy aina kurantti vaihtoehto korvaamaan hiipuvan.

Olisiko tämä kuvausta soke Hatsumin menetelmistä? Vai ymmärsinkö väärin mitä yritit sanoa?

Kiitoksia jo tulleista kommenteista! Erittäin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää settiä. Keep 'em coming!

[G12]

Älykäs päämies ymmärtää ristijouston merkityksen tasaisen tulovirran muodostuksessa sekä riskienhallinnassa ja rakentaa edustamansa laji-/koulukunta-portoflionsa vastaavasti. Silloin ei haittaa vaikka muoti muuttuisi koska hihasta löytyy aina kurantti vaihtoehto korvaamaan hiipuvan.

Olisiko tämä kuvausta soke Hatsumin menetelmistä? Vai ymmärsinkö väärin mitä yritit sanoa

En puhunut mitään Hatsumista tahi kenestäkään muusta nimetystä henkilöstä. Jokainen sovittakoon mielensä mukaan kuvaelmaan sopivat roolihenkilöt 8-)

[Mänzy]

Liittyen tuohon pääopettajuuden siirtymiseen: olen käsittänyt niin, että monien koulukuntien pääjehun asema on siirretty ei todellakaan sille koulukunnan kovimmalle mättäjälle tai pisimpään harjoitelleelle, vaan sellaiselle tyypille, jonka edeltävä pääopettaja on arvioinut pystyvän parhaiten pitämään pakettia kasassa sekä siirtämään sen taas edelleen eteenpäin. Eli ajatellaan nimenomaan säilymisen kannalta koulukunnan etua.

Mahtaisiko sitten tämä mielessä pitäen olla perusteltua ajatella, että joku yksittäinen henkilö on voinut olla niin hyvä kandidaatti, että hänelle on uskottu monelta taholta eri koulukuntien säilyttämisen ja jatkamisen velvollisuus?

Jälleen kerran oma tarkoitukseni on miettiä yleisellä tasolla, ei nimenomaan oman lajin kannalta.

[AriJ]

Mahtaisiko sitten tämä mielessä pitäen olla perusteltua ajatella, että joku yksittäinen henkilö on voinut olla niin hyvä kandidaatti, että hänelle on uskottu monelta taholta eri koulukuntien säilyttämisen ja jatkamisen velvollisuus?

Olen kuullut myös tapauksista, joissa koulukunta on siirretty jonkun toisen tyylin päämiehelle, koska omassa linjassa ei ollut pätevää jatkajaa ja koulukunta olisi muulloin kuollut. Miten noissa tapauksissa sitten on koulukunnan olemuksen siirtyminen oikeassa eheydessään....



Mitä taas omaan lajiin tulee, niin olen nähnyt Hatsumi-sôkenkin - Shihaneista puhumattakaan - väläyttävän opetukseen koulukuntien pieniäkin palasia, joten en usko että olisi ongelma Hatsumi-sôkellekaan opettaa koulukuntia omina kokonaisuuksinaan niiden omilla olemuksilla.

[Kamishimo]

Eiköhän Hatsumin tapauksessa kyse ole juuri siitä, että nämä muut tyylit olisivat hävinneet niiden viimeisten kompetenttien mestarien mukana ellei päämiehen asemaa olisi annettu Hatsumille. Täällä Nipponissa kun tilanne vanhojen koulujen suhteen on pääasiassa sellainen, että niitä toisia hiukan erilaisia ei sekoiteta (julkisesti/virallisesti/vahingossa tai muutenkaan) koskaan ns. omaan alkuperäiseen tyyliin. Jos joku niin menee tekemään niin yleensä lähtö dojolta sisältää vain menolipun. Päämiehellä on tietysti oikeuksia joita ei muilla "ole". Joko treenaat omaa kouluasi tai et treenaa.

[Jussi Häkkinen]

Onnistuuhan tuo. Usein näissä tapauksissa eri koulukunnat ovat eri tavalla painottuneita. Periaatteet voivat joko olla tyystin erilaisia tai sitten sopivan samanlaisia, jolloin koulukunnat on joko helppo pitää erillään tai sitten rakentaa opetusta (tarvittaessa) ristiin.

Onhan noita runsaahkosti, joten ei siinä tarvitse pähkäillä sen kummemmin. Lisäksi (suuressa) osassa koulukuntia kyseessä on lähinnä akateemishenkinen historiallinen ylläpito/ennallistusprojekti, joka menee melkein museologian ja/tai folkloristiikan puolelle.

[Snake-Master]

Tuossa alussa kysyttiin jotakuinkin, että onko mahdollista yhden ihmisen sisäistää monen koulukunnan oppeja tai jostain vastaavaa. No, minun mielestäni on. Se riippuu ihan siitä, kuinka motivoitunut kyseiseen asiaan on. Yleensä se oma asenne siinä ratkaisee ja se, miten paljon on valmis uhraamaan omaa elämää jonkin asian puolesta.

[Lasse Candé]

Enemmänkin tässä on kai kyse siitä, onko tällainen järjestely hyväksi koulukuntien tulevaisuuden kannalta. Sinänsä ymmärrän SM:n pointin, mikäli ajattelee päämiestä lähinnä oppijana ja unohtaa sen, että tyypillisesti japanilaisissa klassisissa lajeissa pääpointti on virran jatkuvuudessa ja yksilöllisyys nähdään tälle suuremmalle tarkoitukselle alisteisena. Kyse ei siis mielestäni ole sisäistämisen vaikeudesta (kyseessä on lähes automaattisesti muutenkin poikkeuksellisen lahjakas ja kovaa treenaava yksilö poikkeuksellisen lahjakkaiden ja kovaa treenaavien yksilöiden parissa) vaan edelleenopettamisen vaikeudesta (luultavasti huomattavasti vähemmän lahjakkaille ja treenaaville henkilöille).


Tähän kysymykseen saisi varmaan parhaiten vastauksen sitä kautta, jos joku osaisi kertoa kuinka tällaiset ovat menneisyydessä toimineet ja kuinka nämä toimivat nykyään. Mielestäni hyviä kysymyksiä on tällöin:

Ovatko oppilaiden motivaatiot miten usein redusoituneet (/kasvaneet) pääopettajan kamppailuosaamisen keräämiseksi vai onko koulujen jäsenistöt pysyneet erillisinä?
(Onnistumisena näen, mikäli ovat pysyneet erillisinä. Samassa on kamppailullisesti luonnollista haluta se, mitä jollakulla muulla on, mikä on sitten hyve muussa mielessä kuin ns koulukunta-ajattelussa.)

Miten hyvin usean tyylin päämiehet ovat osanneet ja ehtineet opettaa yksittäisiä kouluja eteenpäin?

Onko käynyt usein niin, että tällaiset opettajat ovat menneisyydessä saaneet yksittäisille tyyleille jatkajat ja ovat toimineet vain väliaikaisena kahden lajin hubina?
(Vai onko sitten jatkajatkin oppineet eri tyylit... Vai kuolevatko tyylit yleensä/helpommin tällaiseen tilanteeseen?)



Noin muuten kiinnostaisi tietää, onko tällainen miten uusi ilmiö? Olisiko niin, ettei vielä ole kertynyt riittävästi dataa siitä miten hyvin tällaiset toimivat? Vai onko tällaisia virityksiä ollut paljon/aina jne? Jos on, niin miten on toiminut? Sukupuuttoja vaiko onnistuneita vaiheita?

Itse en pitäisi mahdollisia sekoittumisia ongelmana. Näkisin tällaisen toiminnan olevan osa virtaavia perinteitä muutenkin. Tietenkin on ikävää jos jokin tärkeä periaate hautautuu, mutta tällaisissa sekoittumisissa voi olla mahdollista myös että laajemman kamppailuosaamisen ansiosta, jokin periaate kirkastuu ja jalostuu tyyliin paremmaksi versioksi evoluution tai jopa revoluution kautta. Jos näin käy ja opetus jalostuu, on melkeinpä oletettavampaa, että kyseinen muutos pelastaa kyseisen periaatteen periytymisen jossain kohtaa tulevaisuutta. Se, onko muutos liian iso riippuu varmaan sitten muutoksesta ja henkilöstä kenen mielipidettä kysytään.

Saavutuksena pidän tuollaista moniopettajuutta merkittävänä jo itsessään ja tällaisia henkilöitä jonain aivan poikkeuksellisena. Ja esim Kurodaa ihan älyttömänä. Edelleenopettamista käsittelevän aiheen kannalta tämä ei kuitenkaan ole merkityksellistä.