Potku.net

Vain jos välttämättä haluaa painia tai ottaa kyynärpäästä nenuunsa.

Oma arveluni on, että karaten monet ukewazat eivät monin osin ole siinä määrin tarkoitettuja suoriin lyönteihin kuin niitä usein käytetään. Vaan enemmänkin sellaiseen sekoitukseen missä on lyöntejä, työntöjä, tartuntoja, painimista jne. Sellaisia oikeat uhat näyttävät paljolti olevan.

Kun karaten "torjunnoista" monet ovat luonteeltaan jokseenkin käsiä lyöviä, painavia ja siirtäviä, ei mielestäni ole kaukaa haettua että juuri se on niiden tarkoitus. Usein avata paikka omalle hyökkäykselle. Tätä voi sitten harjoitella millä tahansa tavalla, millä saa toiselta käden käyttöönsä ja pääsee itse manipuloimaan ja lyömään takaisin. Yksi tapa saada käsi käyttöönsä on että toinen lyö. Tämä tapa on monessa mielessä hyvä "perustapa".

Uskon että iso osa siitä että tässä edes keskustellaan aiheesta johtuu suomennoksen "uke" -> "torjunta" ongelmallisuudesta ja pelkään hieman että tässä ei nyt melko kokeneetkaan karatekat (ja varsinkin muiden lajien harrastajat) pidä katsetta pallossa kaikin osin.



Ja se on tietenkin aina harjoittelussa ikävä asia, että siinä joutuu tekemään sitä mitä tekee ja että voi vähän kolista. Siis mikäli ymmärsin viestisi oikein, mitä en usko kyllä ihan täysin tehneeni.

Lasse Candé kirjoitti: ↑huhti 25, 2018, 10.43 Tätä kaikkea voi sillä tapaa yhdistellä, että tuossa mielessä sisällön vieminen painivampiin tilanteisiin (kuten aiemmalla Tairan videolla) on antoisaa, että voi tehdä oikeantyyppistä tavaraa oikealla etäisyydellä.

Oliks tää niinku ohjeistus?

Voitko tarkentaa? En ymmärrä kysymystä.

annoitko tässä ikäänkuin ohjetta vaikkapa minulle vai muuten vaan toteat. Kysymys heräsi koska viestisi oli oman selittävän viestini jälkeen...

Jos lähdetään perusolettamuksesta, että karate oli Okinawan ylimystön itsepuolustusmenetelmä niin suurin osa kaikista liikkeistä on tarkoitettu tehtäväksi rajoitetulla osaamisella varustettuun vastustajaan.

Joo, Seibukanin perustorjunnat tehdään useimmiten kovina, ajatuksena, että se on sinällään jo osa hyökkäystä. Niitä kun harjoittelee niin joskus kolisee. Käsivarret ovat kohtuullisen mustelmilla std torjuntaharjoituksen jälkeen, ei tarvi kotekitaitakaan. Sitten kun perusteet on opittu niin pitäähän se torjunta sitten osata tehdä täysivauhtiseen ja -voimaiseen hyökkäykseen, kolisee helpommin.

Toisaalta ohjauksissa ja kiinniotoissa tarvitaan pehmeitä käsiä, joten ylläri ylläri nekin on osattava. Ja kaikki variaatiot väliltä. Viisi torjunnan periaatetta.

Useimmiten hyökkäys vastustajan virheeseen tai pelkästään huonoon hyökkäykseen on helpompi kuin oma "puhdas" hyökkäys.

Itsellä ei ainakaan reaktiokyky riitä tuohon venytettyyn ihan lähiotteluun muuten kuin jonkinlaisella sticky hands -periaatteella, jota kyllä Tairakin näyttäisi käyttävän.

Juuri kuten Lasse kirjoitti.

Oma arveluni on, että karaten monet ukewazat eivät monin osin ole siinä määrin tarkoitettuja suoriin lyönteihin kuin niitä usein käytetään. Vaan enemmänkin sellaiseen sekoitukseen missä on lyöntejä, työntöjä, tartuntoja, painimista jne. Sellaisia oikeat uhat näyttävät paljolti olevan

Jep. Monesti alussa kun harjoitellaan perusteita tekniikoita on hyvä harjoitella suoriin lyönteihin. Lisäksi suurin osa tekniikoista on monikäyttöisiä.

Kun karaten "torjunnoista" monet ovat luonteeltaan jokseenkin käsiä lyöviä, painavia ja siirtäviä, ei mielestäni ole kaukaa haettua että juuri se on niiden tarkoitus. Usein avata paikka omalle hyökkäykselle. Tätä voi sitten harjoitella millä tahansa tavalla, millä saa toiselta käden käyttöönsä ja pääsee itse manipuloimaan ja lyömään takaisin. Yksi tapa saada käsi käyttöönsä on että toinen lyö. Tämä tapa on monessa mielessä hyvä "perustapa".

Itse painotan opetuksessa, että usein "torjunta" vain varmistaa väistön ja/tai avaa tilaa omalle hyökkäykselle. Poikkeuksiakin on kuten Anankun alku, jossa hyökkääjä pysäytetään rajulla vastaantulolla ja torjunnalla.

Uskon että iso osa siitä että tässä edes keskustellaan aiheesta johtuu suomennoksen "uke" -> "torjunta" ongelmallisuudesta ja pelkään hieman että tässä ei nyt melko kokeneetkaan karatekat (ja varsinkin muiden lajien harrastajat) pidä katsetta pallossa kaikin osin.

Kyllä ja siitä, että jo Itosun ja Azaton opettajien aikoihin oli kaksi voimakkaasti toisistaan poikkeavaa tapaa ottaa hyökkäyset vastaan. Azaton kerrotaan käyttäneen väistöjä kun taas Itosu kovetti itseään voidakseen ottaa iskuja paremmin vastaan.

injunjack,

Nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta en suunnannut tuota viestiä sinulle, vaan kuten sanoin, "tätä kaikkea voi sillä tapaa yhdistellä" ja tarkoitin tällä kaikella kaikkea mistä ollaan keskusteltu.

Jatkumohan on oleellisin osin se, että Tairan videon mawashiuke sekä etäisyys- ja painijutut ovat puhuttaneet, minkä jälkeen tuli suomalaisen Seibukanin settiä, mm mawashiuke-tulkinta. Tästä keskustelu laajeni siihen, mikä teidän mawashiukeista tuossa ilmeisesti oli kyseessä (F.g. 3:n tekniikka??) ja saatiin bunkaidemo sen emotyyliltä, Uechiryulta. Sitten vastaavaa suomalaisten Seibukanistien toimesta. Tässä vaiheessa sitten etäisyydet tulivat näiden kahden videon jälkeen takaisin tapetille, mutta tällä kertaa ikäänkuin päinvastaisesta syystä.

Minä olen yrittänyt puhua tässä siitä kuinka sillä mitä hyökkäystä vastaan noita tekee ei käsittääkseni pitäisi olla niin paljoa väliä ja tästä näkökulmasta kastanut lusikkaani soppaan, tuoden (ilmeisesti muille vieraan?) ajatuksen tarkoituksellisesta väärän etäisyyden käytöstä harjoittelussa mukaan. Ajattelin sitten yhdistellä tätä kaikkea siten, että Tairan videollahan näkee kuinka erittäin tyypillistä karatetekniikkaa tehdään lähipainiin ja tuo muodon ja sovelluksen yhdistämisen ongelma ratkeaa nätisti sillä tapaa. Totesin sitten tämän lähestymisen hyvän puolen, eli sen, että kun tekniikat sopivat siihen touhuun, ei noita harjoituskulttuurillisia haasteita tule niin paljon kun sitten treenaa sillä etäisyydellä.

Täytyy vielä palata tuohon mawashiukeen sen verran, että Seibukanin Kusankussa esiintyy ainakin mawashiuke tuon Fukyugata 3:n lisäksi. Videolla kohdassa 1:24 asennosta jossa on vastaanotettu kyynärpäälyönti käteen:





Oikea käsi lähtee torjumaan ylös ja voisi siltä osin tehdä vaikka sitä mitä aiemmin laitetulla videolla tapahtuu yhtä kättä vastaan. Mutta on aivan ilmeistä että Shimabukuro haluaa tuottaa voimaa myös vasemmalla kädellä alas/pyöräyttäen, sillä hän toden teolla tuottaa tätä voimaa, jopa ladaten hieman etukäteisellä nostolla sitä varten. Siinä suorituksessa näkyy Karin mainitsema yhdenaikaisuus.

Onko kukaan potkun seibukanisteista vielä ehtinyt siihen pisteeseen, että olisitte saaneet tyylin sisäistä opetusta, teillä ilmeisesti hyvin myöhään tulevaan, Kusankuun? Mikä tuon kohdan tulkinta on? Mikä vasemman käden torjuntavaiheen tulkinta on?

Kusanku on meillä 4. danin kata, joten kunnon opetusta siitä ei ole saatu.

TimoS kirjoitti: ↑huhti 25, 2018, 13.49 Kusanku on meillä 4. danin kata, joten kunnon opetusta siitä ei ole saatu.

tarkoittaa : aletaan harjoittelemaan uutena katana kun kolmonen suoritettu. Sitä ennen tod.näköisesti on saatettu "kävellä läpi" jonkun kerran.

Lasse Candé kirjoitti: ↑huhti 25, 2018, 13.09
...Minä olen yrittänyt puhua tässä siitä kuinka sillä mitä hyökkäystä vastaan noita tekee ei käsittääkseni pitäisi olla niin paljoa väliä ja tästä näkökulmasta kastanut lusikkaani soppaan, tuoden (ilmeisesti muille vieraan?) ajatuksen tarkoituksellisesta väärän etäisyyden käytöstä harjoittelussa mukaan....

Ei ole vieras ajatus ja olen kanssasi samoilla linjoilla tässä asiassa.
(Oon varmaan kuumeessa kun kerrankin näin )

Lämpöohjautuva nyrkki?

halmehe kirjoitti: ↑huhti 25, 2018, 17.59 Lämpöohjautuva nyrkki?

Näitäkin näkee. Se on sellainen, että kun olet tehnyt vaikkapa taisabakin väistääksesi hyökkäyksen, niin se hyökkäys ikäänkuin seuraa sinua eikä siis menekään ohi

Pikku lainaus aiheesta Zenpo Shimabukuron haastattelusta:

Dragon Times: How much emphasis do you place on body development, for example, makiwara training, hojo undo, weights, etc.?

Zenpo Shimabukuro: In the old days we did makiwara training and weight training everyday. We had classes six days a week and put a great emphasis on body training. Today we do not emphasis this type of training too much. Students only come to training a couple of days a week and they need to learn the techniques of karate while they are in training. I continue to train the old way as do most of my senior students but the newer students do not train this way.

Dragon Times: At what stage do you teach students bunkai?

Zenpo Shimabukuro: Bunkai, or ti chi ki, in Okinawa Hogen is very misunderstood today. Many people think this is a secret but we began teaching bunkai from the beginning of training. The bunkai or demonstration of what you are doing is continuously being demonstrated in my school. There are many ways to apply every technique and they students see this from the simplest movement at the beginning until they have gained experience to see the movements in a different view.

Dragon Times: How important do you feel a knowledge of bunkai is?

Zenpo Shimabukuro: To understand what you are doing with your body is very important but more important is the body training. We train the body to move without thinking. I believe you can think to much about bunkai. Train the body and the mind together. The mind will forget but if the body is trained properly it will not forget.

Dragon Times: Does your style include grappling, restraining, and throwing techniques?

Zenpo Shimabukuro: Yes, all Okinawan styles have these type of techniques but the emphasis is placed on striking. Once you have developed good evasion and striking skills throwing becomes easy. Also, if you form the techniques of Shorin Ryu properly it is very difficult to apply grappling techniques.