flammee kirjoitti:
Jussi Häkkinen kirjoitti:
Lähtökohtani on, että tyyleillä on yleisesti syynsä olla mitä ne ovat. Niin okinawalaisen karaten tyyleillä kuin Shotokanilla kuin Wadolla kuin Kyokushinkaillakin - ja kaikilla muilla. Pidän erittäin kummallisena, että tyylin 1 harrastaja haluaa harjoitella tyyliään tyylin 4 tapaan, muuttaen sitä niin paljon ettei jäljelle jää oikein minkäänlaista ehjää kokonaisuutta vaan pikemminkin temppukokoelma.
No entä jos ajattelee lajeja kehittyvinä juttuina, eli kisakaratesta vois kehittyä "bunkaikaratea"...
Sitten kisatekniikoista pitäisi bunkain kautta muotoutua se kata. Näin taitaa olla esim. Ashiharassa, mikäli olen oikein ymmärtänyt.
Aika monesti modernit lajit on määritelty edelleen kehittyviksi lajeiksi. Ja jos homma ei ole keskusjohtoista, niin kaippa solut saavat itsenäisesti kehittää hommaan bunkaipuolta mukaan...
On kehitystä ja on regressiota. Hanuri edellä puuhun nouseminen ei oikein ole fiksu tapa "avata" kataa - käytännössä tällöin mennään tyystin päinvastoin kuin katan osalta tulisi mennä.
Opittuja
periaatteita toki voi jatkojalostaa ja -käyttää ihan sydämensä kyllyydestä. Sehän on se perimmäinen idea (ja tätä kautta laji henkilössä kehittyykin). Ne periaatteet (ja syy, miksi niitä opiskellaan tietyllä tavalla) pitää vain ensin ymmärtää. Tätä ei ns.
reverse engineeringissä tapahdu.
mokuso kirjoitti:
Eikä se mitään haittaa jos tietää, mitä milloinkin harjoittelee.
Ehdottomasti ja juuri näin.
En pidä siitä, että joku sanoo ehdottomasti, että asia on niin tai näin. Usein se on molemminpäin.
Toki joskus asiat ovat ihan ehdottomasti jollain tietyllä tavalla. Ei siitä tarvitse välttämättä pitää, mutta se tulee hyväksyä.
Mainittakoon, että en ole löytänyt mitään kovin monimutkaisia sovelluksia...
Kiitos vastauksestasi, maailmankuvani on nyt varsin uudistunut!
