Shotokan vs. Shotokan

[JanneM]

Niin. Et kai sinä nyt kuvitellut, että Väyrysen tasoista kamppailulegendaa päästettäisiin paljoa dania alempaa alottamaan vaikka ottaisi uudenkin lajin repertuaariinsa. On sen verran kokenut ja taitava. Saati sitten kun on kyse lajista jota on käytännössä harjoitellut jo reilusti kolmatta kymmenettä vuotta...

[Mika Väyrynen]

Mä olen ihan harrastaja vaan. Se, että hojoilu on ollut pitkäkestoista, ei tee musta mitään taitajaa. Amatööri ja harrastelija kun vaan olen. Jonkinsortin pohjia on toki pitkähkö hojoilu antanut, mutta jos ihan uusille kentille lähtisin treenaamaan - valkoisesta aloitetaan ihan niin kuin kaikki muutkin. Shotokan nyt vaan on ollut jotenkin kuvioissa varsin pitkään, sellaisena "nuoruuden ystävänä" siellä sen näkyvän pinnan alla. Yksityisasiana, ikäänkuin. Ja siihen on kivaa taas panostaa enemmän, tuoda itselle hyvää oloa ja pysyä kondiksessa. Alkaa tuota ikää kuitenkin tulla mittariin sen verran että terveys ja hyvinvointi on ne pääasiat. Ja se ettei perhekään enää kärsi mun intohimoisesta suhtautumisesta treeniin, lajipioneerin hommista, ulkomaanmatkoista jnejne. Se aika on ny ohi. Kunhan saa jotain puuhailla, musta kun ei hot joogaan tai pilatekseen kuitenkaan ole. Sen verran on sotaisa luonne meikäpojalla kuitenkin. Itseä pitää haastaa, hautaan asti

[Kuhmu]

Niin pitää, hautaan asti.

[Pyjamasankari]

Shotokan on mulle varsin tuttu tyyli. Ruskealle vyölle aikoinaan siinä jäin

Saitko jatkaa sillä ruskealla pitkän tauon jälkeen? Jossain muussa ketjussa oli mainintaa sensei Willy Ortizin tavasta ottaa "paluumuuttaja" valkoiselle vyölle ja sitten kun katsoo tekniikan olevan kypsä saa ottaa vanhan asteensa käyttöön.

Mainitsin tuolloin kirjoittaessani myös tuon olevan enemmänkin oppilaslähtöistä, eli jos joku itse kokee olleensa täydellisessä naftaliinissa ihan ilman mitään treeniä useita kuukausia/vuosia ja haluaa sitten palata takaisin treenaamaan valkoisella kunnes saavuttaa taas oman arvonsa tason takaisin. Ei siis myöskään mikään määräys sensei Ortizin taholta ymmärtääkseni, vaan muuten vain salille (ja hänen oppilaidensa saleille) vakiintunut tapa. Ja käsittääkseni kohtuu yleistä myös muualla maailmalla J.K.A piireissä.

Hienoa tarinaa Mikalta, enemmän kuin mukavaa aina lueskella pitkän linjan konkareiden kirjoituksia.

[diesel 64]

No, mulla on tietty veto "traditiohommiin", kataan ja muutenkin muodollisempaan treeniin - itsepuolustuksen ollessa pääpainopiste. Täytän 45 vuotta syksyllä, yli 30 vuotta harjoittelua takana, turpiin on tullut otettua ja annettua, kovanaamavaihekin on tullut elettyä. Kaduilla on valitettavasti myös tullut tekniikkaa koeponnistettua. Tässä vaiheessa astuvat hiukan rauhallisemmat arvot elämään. Yhtäältä en tahdo olla enää minkään lajin lajipioneeri, toisaalta oma terveys kiinnostaa enemmän kuin nokkapokka. Vaikka kiukkari onkin sitä kovaa karatea, ihan yhtä kovaa karatea voi olla niin Shotokan kuin vaikkapa Seibukankin. Tai Wado. Tai moni muu.

Ja noista vammoista: polvea operoitu, kaksi välilevyä tuusannuuskana, erinäinen määrä murtumia jnejne takaavat sen, että ihan mieluusti ottelenkin salilla ihan noilla Shotokanin ippon meiningeillä. Ja mielestäni se todellinen karate löytyy - kuitenkin - sieltä katapuolelta. Sillä karatella ei knockdownissa tai pistekisoissa juuri mitään tee, mutta se on hiton hyvä henkivakuutus muualla. Siksi Shotokan. Japaninkarateista se on kuitenkin sitä vanhinta, vaikkakin on kokenut muodonmuutoksia ajan kuluessa. Ja ne 26 kataa on aika komea kokoelma erilaisia periaatteita. (Itse en tosin saa menemään läpi kuin puolet noista. )

Ja kuten sanoin, Shotokan on mulle varsin tuttu tyyli. Ruskealle vyölle aikoinaan siinä jäin, vaikka sensei mulle shodanin koetta tarjoili. Sanoin että "kiitos ei", kun oli samaan aikaan nuo koreanlajiviritelmät pinnassa. Nyt sitten pitänee se shodan jossakin vaiheessa suorittaa, mutta silläkään ei ole enää niin väliä. Kunhan löytyi hyvä porukka, jossa voi treenata ihan harrastuksena.

Oss,
Mika V.

Tutun kuullosta tekstiä ja samoja vammoja minullakin . Itse kans palasin shotokain pariin,mitä tuli -80 luvulla treenailtua. Samperin polvi teki taas tepposia taannoisella Turun leirillä,pitäis aina muistaa ne kilometrit mittarissa ja ettei enää ole parikymppinen!

Miten Mika kuvailisit tuota muodonmuutosta?

[Mika Väyrynen]

Omia ajatuksiani muodonmuutoksestahan nämä on. Minä kun en ole mikää karatehistorioitsija ja varmasti viisaampia Potkustakin löytyy - kuten nuo Seibukanin kaverit joille karaten historia on varmaan hieman enemmänkin kuin harrastus. Mutta ainahan sitä tulee ajatusrakennelmia tehtyä... Eli pääteltyä. Ne perustuvat fiilikseen ja olettamuksiin. Sekä perustietoihin ja - taitoihin Shotokanista, joka on siis se karate mitä eniten olen harjoitellut. Ja jossa en mikään mestari ole vaan ihan riviharjoittelija.

Olettamukseni on, että okinawalaisen Gichin Funakoshin oppimat ja tyyliinsä liittämät tekniikat ja katat - joista siis modernikin Shotokan ponnistaa (ja Shotokai, tietty) - olivat varsin okinawalaisia. Oletan myös, että Funakoshi itse tunsi katojensa bunkait. Ja oletan että hän visioi karaten tulevaisuutta pääsaarilla, ja lajin harjoittelun laajenemista pois pienistä piireistä. Jotta karate olisi ollut laajasti "esittelykelpoinen", piti sitä kenties siistiä. Esim koululaitokselle karaten "niskat nurin"- bunkait olisivat varmaan olleet hiukan liikaa. Tosin vanhoja kuvia katsellessa, huomaa että Funakoshin karaten asennot olivat paljon korkeampia kuin nykyisen Shotokanin, ja toisinaan vaikuttaa siltä että bunkaitakin tiedettiin huomattavasti nykyshotokania enemmän. Kuitenkin, Shotokanin katoissa on taatusti paljon muutoksia. Avokämmenin tehtävät tekniikat on varsin vähäisiä, ja esim torjuntoja on ilmeisesti sijoitettu katoissa kohtiin joissa on voinut ollakin aivan toisenlainen tekniikka. Nyrkin kierto on aina tuo korkkiruuvi, ilmeisesti juuri turvallisuussyistä. Jnejne.

Kun Funakoshin karate sai jalansijaa pääsaarilla, oli sitten JKA:n vuoro. Se perustettiin 1949 - ja väittämän mukaan Funakoski itse ei ollut kovinkaan hyvillään muutoksista jota oppilaansa tekivät karatelleen vaikka olikin ko organisaation kunniajäsen. Ja onhan se vaan niin, että kun katselee Nakayaman katabunkaivideoita, ei voi muuta kuin joko nauraa kippurassa tai itkeä huutoitkua. Ilmeisesti Funakoshi ei välittänyt kertoa tekniikoiden syvempiä totuuksia. JKA taitaa olla yksi "syyllinen" Shotokanin muutoksiin.

Nykyään Shotokanin leimallisia piirteitä ovat siis matalat asennot ja todella matala painopiste. Alunperin uskoisin sen olleen paljon kevyempää liikkumiseltaan. Samoin kimen painotus on runsasta. Luulisin että nuo asennot on tarkoitettu lähinnä harjoituksiksi, vahvistamaan porukan tekniikoiden pohjaa ja tukea. Bunkai on sinänsä kiinnostava asia, että virallisia selityksiä ei juurikaan ole. Ainoa keino tutustua siihen kunnolla, olisi ikäänkuin peruuttaa ajassa taaksepäin. Koskapa lähes kaikki Shotokanin katat tulevat okinawalaisista karateista, niiden kantamuotoja treenataan varmasti edelleen siellä. Sieltä löytyisi selityksiä asioihin. Väittämän mukaan senseit Kanazawa ja Enoedo olisivat moista tutkimusta yrittäneet tehdä, Kanazawan hyväluonteisena ja sosiaalisesti taitavana saadessa opastusta asiaan - Enoeda ei, ilmeisesti johtuen varsin kulmikkaasta luonteestaan. Kanazawa onkin nykyään lienee parhaiten karatensa tunteva Shotokanisti, niin luulisin. Shotokain puolelta en tiedä mitään, kiinnostaisi kokeilla mutta Helsingistä en ole oikein porukkaa löytänyt (paitsi Otaniemestä, kai. Espoossa en periaatteesta käy treenaamassa Kanazawan organisaatio kiinnostaisi kovasti... jos sitä löytyy Suomesta niin kertokaa joku ihmeessä.

Toisaalta Shotokan on aika hyvää yleiskaratea. Kihon on aika tarkasti määritelty, eri kumitemuodot ihan jees. Vapaassa sparrissa toimii kanssa. Katoja on se 26 kpl. Bunkai on kenties se heikoin lenkkin. Mutta Shotokan onkin "jokaiselle jotain" karatea. Itse yritän tutustua mahdollisiin bunkaihin ja etsiä tietoa katojen alkuperäisistä versioista ja niiden kautta. Ihan omasta uteliaisuudesta. (Voisihan sitä liittyä vaikka Seibukaniin jossa opetusjärjestelmä on taatusti selkeämpi - mutta asia ei ole itselleni enää niin tärkeä. Matsubayashi ryuhun (Nagaminen porukka) minulle olisikin ollut ovi auki, mutta en enää ala noihin reissutreenaamisiin. )Shotokanissa on omat hienot puolensa, ja puutteensa tietenkin myös. Loppuviimeksi se tyyli on kuitenkin vain yksi komponentti, toinen on se harjoittelija. Tunnen muutamia Shotokanisteja jotka ovat treenanneet sen yli 30 vuotta samaa tyyliä. Vaikka eivät bunkaita kaikkeen tiedäkään, ovat vaan niin hxxvetin kovia karatekoja. Ne yksinkertaiset ja kovat tekniikat tulevat kuin automaatista, ja usko oman karatensa tehoon on järkkymätön.

Että sellaisia ajatuksia. Korostan että vain omia ajatusrakennelmiani, ja en missään nimessä tahdo alkaa vääntämään asioista kättä paremmin tietävien kanssa. Kukin taaplaa tyylillään, ja mä nyt treenaan vain treenaamisen ilosta. Ihan sama mikä se tekniikkaselitys on, uskoisin että erilaisiin konfliktitilanteisiin mulla on jo sen verran monta ratkaisumallia kehossa - että voi relata ja ihan vaan treenailla rennolla asenteella. Oss.

[diesel 64]

Kiitos Mika. Mukavaa luettavaa!

Itse innostuin Shotokaista,kun olin selvästi jäänyt jälkeen voimantuotossa ja kehomekaniikassa.Jari ja Patrik torjuu minun "hyökkäykset" helposti,niin ottelu kuin ip painoitteiset. Tästä sitten syttyi kipinä päästä treenaamaan ja olen ollut tyytyväinen.

Patrik ja Jari on kyllä omassa kastissaan ja ovat vieneet KDS:n harjoittelun uudelle tasolle -80 luvun,kun treenailin aktiivisemmin.

AJ

[injunjack]

kuten nuo Seibukanin kaverit joille karaten historia on varmaan hieman enemmänkin kuin harrastus.

Vain muutamalle, vain muutamalle...Suurin osa meistä treenaa ihan vaan turpiinvetelyä.

[TimoS]

Voisihan sitä liittyä vaikka Seibukaniin jossa opetusjärjestelmä on taatusti selkeämpi

Tervetuloa vaan, Espoossa treenataan

[Mika Väyrynen]

Kiitosta vaan Ainahan sitä mieluusti tutustuu toisten harjoitteluun ja kun tyylisuuntaanne jollakin leirillä pääkaupunkiseudulla esitellään, olen taatusti paikalla. Uuden koulukunnan treenaaminen ei ainakaan itseäni juuri nyt kiinnosta, mulle kyllä riittää tuo Shotokaniksi nimetty japaninkoulukunta. Ihan hyvää karatea sekin.

Mutta pysytään asiassa, eli tässä ketjussa ainakin minua kiinnostaisi lukea eri Shotokan porukoiden meiningeistä. Erityisesti kiinnostaa onko tullut uusia ryhmittymiä noiden vakiintuneiden lisäksi. Kanazawan liittoa - löytyykö Suomesta? ilmeisesti Shirain liitolla on jonkinlaista toimintaa Helsingin suunnalla?

Välillä ajattelee että Funakoshi olisi jotenkin kaukana historiassa. Tänään tajusin, että Funakoshi kuoli vasta vuonna 1957 - samana vuonna kuin kansallissäveltäjämme Sibelius. Kymmenen vuotta ennen kuin minä synnyin, siis. Tuli vaan mieleen.

Mika V.

[mokuso]

Shotokan on tosiaan tällä hetkellä melko hajallaan Suomessa. Ortizilla on oma liittonsa Suomen Karateliiton sisällä. Seuroja lienee 6-7. Osa entisistä siirtyi tiemmä tuonne Hämäläisen Harrin leiriin joka ei siis ole erillinen liitto, mutta sillä on oma kollegionsa. Karateliiton alaisia toki. Ainakin vielä. Ovat kuulemma myös liittyneet Funakoshin liittoon.

Perinteinen Karateliiton alainen Shotokan Kollegio hajoitettiin, ja Lahden Karaten kanssa yhteistyötä tekevät suorittavat ylemmät vyönsä Lahteen. Tuota voisi vaikka kutsua Kiiskilän (Risto Kiiskilän 6.dan mukaan) linjaksi, vaikka mitään virallista ei tuossa olekaan. Kiiskilähän toimii Saksan JKA:ssa, mutta virallinen JKA edustus Suomessa on vain Ortizilla.

Kiiskilän linjalla toimii Shotokania myös Rovaniemellä, mutta he taas eivät kuulu Karateliittoon.

Kase-Han porukat ovat sitten omassa ryhmässään.

Sitten on tietysti vielä noita omillaan toimivia seuroja joitten linjoista on paha mennä sanomaan. Eli aikalailla sekalaista seurakuntaa ollaan, mutta hyvin on silti pärjätty.

[Pyjamasankari]

Ilmeisesti Shirain liitolla on jonkinlaista toimintaa Helsingin suunnalla?

SEI TO KAI KARATE-DO on traditionaalinen, Shotokan-koulukuntaa edustava karateseura.

Karaten tie on jatkuvaa opiskelua, joka ei pääty koskaan. Karate on hyvin monipuolinen laji, joka valmentaa harjoittelijan sekä fyysisiä että henkisiä ominaisuuksia. Jokainen voikin löytää karaten harjoittelusta itselleen sopivan näkökulman, joko traditionaalisemman itsepuolustuksen ja puhtaan itsensä kehittämisen (goshindo) kautta tai enemmän kilpailullisen, nopeutta ja reaktioita (hyökkäys/puolustus) kehittävän harjoittelun kautta. Myös tilauskurssit ovat mahdollisia (kts. personal trainer –sarake).

Seuran ylin pääopettaja ja mestari on Sensei Hiroshi Shirai, 9.dan. Hän toimii Milanossa. Suomen jaoston pääopettajana toimii vuodesta 2004 Katariina Simonen, 4. dan.

Traditio edellyttää, että oppi siirtyy suoraan opettajalta, Senseiltä, oppilaalle. Simonen onkin ollut Shirai Sensein henkilökohtaisena oppilaana vuodesta 1999 lähtien. Suomen opetuksessa vankkana tukena toimii myös yksi Shirai Sensein vanhimmista oppilaista, Sensei Claudio Ceruti.

Yhteystiedot:

Seitokai Helsinki, Kirvesmiehenkatu 4, Herttoniemi,
seitokai @ elisanet.fi tai 050-540 2005/Simonen

http://www.seitokai.net/seura.html" onclick="window.open(this.href);return false;

[Maitonaama]

Onko Tampereen Shotokanissa alkeiskursseilla ollenkaan tällaisia "varhaiskeski-ikäisiä" eli yli 35v harrastajia? Entä miten laji sopii selkävaivaiselle?(spondylolyysi ja spondylolisteesi ja välilevyrappeumat)

[Mika Väyrynen]

En tiedä Tampereen meinigeistä, mutta perusteiltaan suht samaa Shotokania kaikki Shotokan on. Samaa siis kuin se mitä itse täällä Hgissä treenaan.

Selkävaivaiselle pahinta ovat korkeat potkut, kaatumiset ja heittotekniikat. Juuri tuosta syystä itsekin aikoinaan jouduin lopettamaan pitkään treenaamani korealaisen lajin. Olin sitten muutaman vuoden miekkapuuhissa ja tein sittemmin paluumuuton Shotokaniin jota on tullut nuorena treenattua. Mulla on ikää 44 mittarissa, mutta hyvin pystyy treenaamaan. Selkä- ja vatsalihakset täytyy pitää kuosissa, ja itselläni suht säännöllinen dynaaminen venyttely on saanut aikaan sen että pystyy taas jopa potkimaan kohtuukorkeallekin. Minulla on siis hajonnut kaksi välilevyä, toinen polvi leikattu jne.

Selkä oli pahimmillaan niin huonona, että olin puolisen vuotta rampa tai "puolirampa", kun kävely oli sellaista vaarin köpöttelyä. Lekuri katseli magneettikuvia ja ihmetteli miten ylipäätään pystyin kävelemään. Leikata en antanut, vaan olen kuntouttanut viimeisen muutaman vuoden aikana itseni taas normikuntoon. Pitkä tie, mutta kannatti. Yhden lajin piirissä osa treeninvetokollegoista ja oppilaistani ei oikein tajunnut tilannetta: "miten toi Väyrynen on voinut olla minkään lajin "korkeahko"-dan, kun se ei edes potki hyvin eikä edes tee kaatumistekniikoita kunnolla?". Suututti moinen kuiskinta, kun ne tyypit olisivat imeneet sikiöasennossa peukaloaan ja surkutelleet vointiaan äidillensä jos olisivat saaneet ilon nauttia moisesta pitkäaikaisesta kipukokemuksesta. Sitten kun selkä tuli kuntoon, eivät nuo tyypit olleetkaan enää katsomassa että mihin sitä terveenä pystyy Jätin sen porukan.

Itselleni, noin selkä-, polvi- yms vaivat huomioiden, sopii Shotokanin varsin "antelias" lantionkäyttö - kunhan muistaa pitää järjen päässä eikä retkauta tekniikoita holtittomasti ilman keskivartalon tukea. Tukevat asennot, hyvä kime ja runsas katatreeni tuntuvat ainakin mulle sopivan. Keho voi hyvin ja on suht vahvakin. Kaikilla on varmaan jotain fyysisiä rajoituksia, mutta kyllä se treeni sujuu jos kävelemäänkin pystyy. Järki päässä ja senseille hetimiten kertomaan että on vammoja jotka pitää ottaa huomioon. Shotokan on mukavalla tavalla askeettinen tyyli, jossa tekniikat ovat kaikenlaisten ihmisten toteutettavissa. Ei tarvitse olla supernotkea, heittää volttia tms

Mika Väyrynen

[Kuhmu]

Liekö Ortizin särmät hioutuneet näin vuosien saatossa. Perulainen Inkojen jälkeläinen kun pruukasi reilut 30vuotta sitten herjata suomalaisia treenaajia apinoiksi joilla ei ole kulttuuria ym. Että ei Karate ihmisen karaktääriä välttämättä hirveästi rakenna