injunjack kirjoitti: ↑touko 18, 2018, 11.33
"yhteys keskustaan" sekä " kierrolla tuotetaan liikettä ja voimaa, sen sijaan että tuotettaisiin liikkeellä ja asennoilla kiertoja vartaloon"
"Anteeksi, en puhu wadoa!"
Tämmönen kielenkäyttö on vissiin aika tyypillistä wadopiireissä. Eräs isompi sensei käyttää myös termejä Floating Bridge of Heaven, Heaven-Earth-Man, Jediritari, Jabba the Hut, Ghosting ym. Ekat toki ihan yleisiä, mutta noi loput... Pointti on, että monia asioita on vaikeata selittää sanallisesti, ainakaan konkreettisesti ja yksinkertaisesti. Toki voi sen olla niinkin, että kukaan ei oikeasti ymmärrä yhtään mitään ja asia verhotaan kryptiseen jargoniin... Lassen puolustukseksi on sanottava, että Lassen tekstit on sieltä ymmärrettävämmästä päästä wadojargonia. Ja voi olla, että Lasse ei tosiaan tajua, että kaikki ei puhu wadoa
.
Mä ymmärrän ton yhteyden keskustaan juuri sen aiemmin mainitsemani kehon keskustan hallintana. Se on painopiste, voimanlähde ym. Wadossa kun jokainen liike pitäisi kyetä hallitsemaan siten, että liike pysähtyy, tai muuttaa suuntaa. Esim vaikka maegeri-gyakuzuki yhdistelmässä pitäisi kyetä maegerin jälkeen vaihtamaan eteenpäin suuntautuva liike yhtäkkiä vaikka 90 astetta sivulle. Eli painopisteen ja keskustan pitäisi olla "hallussa" koko ajan. On siinä muutakin, mutta tässä jotain ajatusta. Lasse korjannee pahimmat virheet.
Jälkimmäinen lainaus kuvaa mun mielestäni prosessia aika hyvin. Aluksi otetaan siis asento, joka "pakottaa" tuottamaan voimaa ja kiertoja käyttämällä kroppaa tietyllä tavalla. Kirjoitin "tietyllä tavalla", koska en mä tiedä mitä kaikkea siellä kropan sisällä tapahtuu ja mitkä lihakset aktivoituu ym. Se ei tunnu aluksi luontevalta ja se on tarkoituskin, koska tavoitteena on aktivoida jotain sellaista, jota normaalisti ei osaa tehdä. Kun homma alkaa jossakin vaiheessa sujua ja se luontevuuskin kurkistaa päätään, ollaan asian ytimessä ja tavoite alkaa olla savutettu.
Koska jäkittäminen tyhmän näköisessä asennossa vartaloa puolelta toiselle kiertäen ei ole kamppailullisesti hirveän toimivaa, siirrytään vaiheeseen kaksi, eli käytetään opittua dynaamisemmassa kontekstissa (hitto, alan kuulostaa ihan Lasselta...), eli tappelussa.
Naihanchista vielä, että wadossa ristiinaskelluksen aikana treenataan painopisteen ja keskustan hallintaa ja tällä on tärkeä merkitys.
Jokainen, joka on ensimmäisiä kertoja treenaillut wadon kihon kumiteita (kumiteja?), on varmaan miettinyt, että WTF!?!? Et sitten yhtään hankalampia keksinyt? Ymmärtääkseni kihon kumitet sujuvat sulavasti vasta, kun wadolle ominainen kehonkäyttö alkaa olla hallussa. Siihen asti voi korkeintaan ulkoisesti näyttää sujuvan, mutta se aito kehon, tilan ja tilanteen hallinta on vielä hakusessa.
Pelkkä naihanchin tahkoaminen ei tietenkään ole avain wadotaivaaseen, mutta yksi peruskivistä. Wadopuheessa on paljon, mitä en oikein tajua, esim. yhtäältä keskustan korostaminen ja toisaalta koko kehon voiman korostaminen. Että onko se nyt sitten se keskusta vai koko kroppa...? Vai onko ne sama asia? Vai onko onko se niin, että kaikki lähtee keskustasta ja kun keho on "Connected", homma toimii pakettina?
Sujuvassa kihon kumitessa tämä kuitenkin näkyy. Keho liikkuu optimaalisesti. Naihanchin jalostamaa kiertovoimaa yhdistetään muuhun liikkumiseen oikeassa suhteessa, eli vaikka esim KK ykkösessä keho ja asento vaihtuu puolelta toiselle ja kierrolla on tärkeä rooli, ei se ole samanlainen eristetty rykäisy kuten naihanchissa, vaan yhdistetään raajojen "asemointiin" (taas Lasse-language...) siten, että minimaalisella effortilla tuotetaan maksimaalinen tulos, joka kulminoituu vasemman nyrkin pahikselle aiheuttamaan traumaan, eli pipiin.
Wadon touhu näyttää melko aneemiselta verrattuna moneen muuhun lajiin, mutta näyttävyys ei ole pää- eikä edes sivuasia.