Mulla ei ole varsinaista teoriaa, kun ongelmia tulee jo riittävässä faktankeruussa.
Faktoja kuitenkin on, että Otsuka oli kymmenisen vuotta Funakoshin opissa, treenasi Mabunin alaisuudessa ja sanoi itse ottaneensa Naihanchin Motobulta.
Mitä olen eri Naihancheja katsonut, käy ulkomuodon puolesta lopulta melko merkityksettömäksi mikä näistä käytännöllisesti katsottuna samoista katoista on Wadon Naihanchin pohjalla. Yksi pelkistys (muissa sotouke-gedanbarai jne), kamaen nosto ja Itosun asennon käyttö lienevät lisätyn ympyrän piirron ohella selkeimmät ulkoiset muista erottavat tuntomerkit. Itosun asentoa Otsuka tuskin on oppinut Motobulta ja kaikki muu voisi tulla about mistä tahansa. On tietenkin mahdollista että kamaen ja torjuntojen nosto noin ylipäätään on jollakin tasolla Motobusta johtuvaa. Täällä tai toisaalla totesin, että se on myös yhteensopivaa paljon sen jujutsun kanssa mitä olen nähnyt.
Juuren pohdinnasta voi ehkä saada jotakin, mutta mielestäni tärkeämpää on sijoittaa Naihanchi meidän oman tyylimme siihen aukkoon mihin se sopii. Otsukan ajatus oli että se on seitsemäs kata viiden Pinanin ja Kushankun jälkeen. Tällä tavoin siihen pääsisi käsiksi muutamassa vuodessa kun on jo oppinut laajaliikkeisempiä katoja. Meidän kontekstissa Naihanchin yksi vaikeus on juuri siinä, että liikkeitä ei saa tehdä liian laajasti ja ne pitää kuitenkin tehdä nopeasti. Tietyssä mielessä tuossa kohtaa lähdetään toiselle kierrokselle ja aletaan rakentamaan jotakin uutta, jota sitten käytetään tulevissa katoissa. Ja toisaalta ehkäpä ilman aiempia laajoja liikkeitä Naihanchia ei pystyisi tekemään järkevästi.
Jotta tuo pointti ei jää liian irralliseksi, otetaan pari esimerkkiä. (Videoiden kaivaminen omalla vastuulla... juuri Naihanchissa demovoima vaihtelee vähän liikaakin kovankin luokan tekijöillä.
) Naihanchissa tehdään alun kyynärpäälyönnin jälkeisestä kamaesta gedanbarai. Sen gedanbarain tekeminen meidän sääntöjemme mukaan, eli ilman lataamista, nopeasti ja rennosti sekä hyvässä ryhdissä, hikitekäsi paikallaan pakottaa tekemään jotakin aivan muuta kuin pinan nidanin lukuisat käännös-gedanbarait, joissa meillä saa vaivihkaan liikkeen osana latauksen ja voiman saa luvan kanssa hakea vartalon liikkeestä. Olen itse tehnyt tuhansittain tätä kyseistä gedanbaraita ja vieläkin se on aivan surkea. Olen kyllä löytänyt tapoja parantaa sitä ja kyllä se paraneekin ja samassa vartalon käyttö noin laajemmin paranee.
Toinen esimerkki, jossa tämä pedagoginen kehitys tulee aivan selvästi esiin on sotouke suoraan eteen, korkeasta kamaesta alkaen. Pinan godanissa molempien alun sivusuuntien jälkeen kun liikutaan eteen, ensimmäinen liike on sotouke jodan. Tämä kuitenkin aloitetaan matalammasta vastaavasta kamaesta kuin Naihanchin melko vastaava sotouke. Tällöin Pinan godanin liikkeessä pystyy hyödyntämään kyynärpään nostoa. Mutta ei tässä vielä kaikki. Pinan shodanissa, joka tulee meillä tyypillisesti toisena katana, lasketaan nyrkki sotoukejen latauksena suoran lyönnin asennosta kaksi kertaa ristiin vyölle. (Toisessa edetään samalla takapäätyyn.) Vastaava pudotus tehdään myös Kushankun alkupuolella. Muuten melko samankaltaiset sotouket tehdään siis vaihtelevilta korkeuksilta, aloittaen alimmalta tasolta. Naihanchissa taas kamae on nostettu niin ylös, että käden nostoa ei voi hyödyntää, vaan pitää tuottaa voimaa jollakin uudella tavalla ja fokus siirtyy enemmän torjunnan loppuosaan ja kontaktiosuuteen. Vastaava periaate myös hyvin nopeasti sen jälkeen tulevassa lyönnin palautuksessa sotoukeen. Jos ei fuskaa, ei liike ole niin helppo kuin mitä luulisi ja liikkeeltään tämän tyyppisiä suurempia sotoukeja on tehty aiemmissa katoissa. Koen itse, että tämä kaikki toimii harjoitusalustana sille, että pystyy torjumaan sillä tavalla miten me torjumme. Saa sitä tarvittavaa voimaa ja tekniikkaa, jotta voi oikeasti kiilata kuten on tarkoitus, sekä jotta ylipäätään pystyy paremmin dominoimaan suht korkeassa kamaessa.
Nykyään on yksi muodissa oleva selitys, jonka mukaan Naihanchi on meillä ns nairiki-kata, eli vastaavassa roolissa kuin joissain jujutsuissa itsekseen heilumiset, joilla jalostetaan sisäistä voimaa (nairiki). Selitykseen kuuluu ajatus siitä, että Otsuka tunsi näitä harjoitteita vanhasta taustastaan ja kun näki Naihanchin, hän näki siinä samoja juttuja / tällaista potentiaalia. Yhtenä todisteena tälle nähdään ympyrän lisääminen alkuun, mikä on liike joka on erinäisten japsilajien sooloharjoitteissa joskus nähtävissä.
Uskon välittömästi siihen asti, että Otsuka on kokenut vartalossaan jotakin tämän suuntaista ja pidän mahdollisena että hän on vähintään tiedostamattaan lähtenyt jalostamaan kataa siihen suuntaan. Noin muutenkin pidän kyseistä hypoteesiä käytännössä toimivana ja hyödyllisenä, oli se miten totta tahansa. Faktoja kuitenkin on, että Naihanchi on melko pelkistetty ja "laatikkoistettu" kata, se on todella hyvä rutiini kattamaan pienessä määrässä liikkeitä oleellisia tapoja liikuttaa vartaloa, se on lähes vasen-oikea-symmetrinen ja Otsuka kertoi itse harjoittelevansa kyseistä kataa eniten. Kataa voi siis käyttää vartalon jalostukseen oikein hyvin. Oli tämä sisäistä tai ulkoista, käsittääkseni myös Okinawalla on nähty katalla suht iso rooli sen mahdollisuuksissa vartalon jalostukseen. Meillä sen rooli on ennen kaikkea siinä.