Ensiksi pari vastausta ja sitten enemmän asiaan.
injunjack kirjoitti:Lasse, se sun pedagoginen pointtisi tais olla tämä:
Mutta meillä siis pedagogiikka sellainen, että Naihanchissa aluksi väännöt ovat seurausta liikkeestä ja asentoon pakottamisesta ja yhteys keskustaan alkaa löytyä. Myöhemmin paketti käännetään toisinpäin ja kierrolla tuotetaan liikettä ja voimaa, sen sijaan että tuotettaisiin liikkeellä ja asennoilla kiertoja vartaloon. Tästä syystä Naihanchiamme voi pitää opettajana ja aika hyvänä sellaisena. Riittää noudattaa muutamaa yksinkertaista ohjetta, niin se alkaa opettamaan itsestään asioita.
Raatimme sai tulkittua asiaa yhden jäsenemme toimesta kahden ollessa äimän käkenä jotakuinkin näin:
Ensin opetellaan ulkoa ja sitten kun osataan ulkoa, niin aletaan ymmärtämään
ja sitten kun ymmärtää, voi hakea voimaa sieltä tekotavoista ja ymmärtää miksi ensin piti opetella ulkoa.
Nyt en ihan ymmärrä mitä tässä tapahtuu. Minä kerroin mikä tuo pedagoginen kulku on. Miksi ihmeessä tuossa alla lukee jonkun tuntemattoman ihmisen täysin toiseen asiaan kantaa ottava tekstin pätkä? Nyt teet joko niin, että esität kysymyksesi ihan tuosta lainaamastasi vaikka kohta kerrallaan perkaen tai sitten jätät koko homman väliin sellaisena asiana joka ei sinua oikeasti kiinnostakaan.
Aihki kirjoitti: ↑touko 17, 2018, 10.55
Vaikka en kuulukaan ymmärrystrioon niin olen silti yrittänyt, en minäkään onnistunut. Mitäs jos Lasse yrittäisit selittää hieman alemmalla tasolla, esim. Ikäänkuin sellittäisit sinivöiselle
Naifanchi shodan on aika hyvä harjoite Seibukanin vartalonkäytöstä vaikka ei yrittäisi vääntää reisiluita ulos nivelistään.
Noin ihan puoliyleisellä tasolla olen jonkin aikaa ihmetellyt onko oikeasti jollain epäluonnollisella liikeradalla tai asennolla todella saavutettavissa jotain. Niissä luonnollisissakin on melko laaja skaala käytettävissä.
En ala kirjoittamaan uusiksi sinivöiselle, vaan sinivöinen lukee itse uudestaan mitä on kirjoitettu ja kyselee mitä siitä ei ymmärrä. Kuten Riviharrastaja sanoi, tämä ei välttämättä ole yksinkertainen asia varsinkaan kirjoittaa foorumille, niillä mahdollisilla rajoitteilla joita itselläni on. Nyt edessäni on esitys, josta minun nähtävästi tulisi ensin korjata "väärinkäsitys" että reisiluut väännettäisiin ulos nivelistä ja sitten puhutaan epäluonnollisista liikeradoista. Minä en rehellisesti pysty hahmottamaan miltä osin ulosantini tai jonkun muun ulosanti on ollut epäselvää ja miltä osin käytät epärakentavia ilmaisuja. Kun minulla on tällainen ongelma edessäni, en pysty tietämään missä kohtaa ymmärryksen puute on, enkä voi oikein tietää onko tässä vain tarkoitus häiriköidä.
Ja sitten enemmän asiaan. Olisin nimittäin bongaavinani sellaista ihan asiasisältöistä pointtia tästä keskustelusta, jossa en epäile kanssakeskustelijoiden motiivien vilpittömyyttä. Selvästi Wadon yksinkertaisuus vs monimutkaisuus on nyt mysteeri ja tätä on käsitetty väärin. Ehkäpä tätä asiaa voisi selventää hieman. Wadon yksinkertaisuus tai monimutkaisuus riippuu aika pitkälle siitä mitä kukin Wadosta tekee. Minä itse kerroin, että Naihanchi on opettaja. Voin antaa ne vinkit tässä ihan suoraan, joilla katasta saa hyvin vähällä opetuksella tehokkaan treenipaketin:
1. Asento kunnossa vaikka mikä tulisi. Lantion kierto pitää olla todella pieni ja vakaa ja se ei saa tuhota polvien asentoa. Näiden ohjeiden kanssa asento mahdollisimman luonnolliseksi ja joustavaksi.
2. Ryhdin pitää olla normaalin hyvä ja pysty. Yksi mielikuva tähän on että ikäänkuin pää olisi narussa kiinni ja sitten roikkuisi katossa. Mutta jos ei mielikuva toimi, niin sitten hankkii muuten hyvän kamppailullisen ryhdin. Mikään tekniikka tai asento ei saa tuhota ryhtiä.
3. Tekniikat kohdilleen ja loppuasennot oikeiksi. Varsinkin hikitet. Kun vartalon pitää kiertyä, se sitten myös kiertyy.
4. Niin rennosti kuin pystyy. Ensin oikein ja sitten pitää etsiä oikeaa tapaa onnistua tekemään rennosti ja nopeasti. Hartiat rennosti alhaalla, myös vaikeissa asennoissa.
Lyhyesti: Kaikki oikein ja niin että tulisi hyviä valokuvia joka suunnasta ja tämä vieläpä mahdollisimman rennosti. Kannattaa ehdottomasti käyttää peilejä niin edessä kuin sivuillakin, ja esim korjata pään asentoja.
Jos nyt tuosta ottaa oikeasti onkeensa, huomaa erittäin helposti, että se ei olekaan niin helppoa vaan treenin voi tehdä todella tehokkaaksi tekemällä asioita mahdollisimman kunnolla. Muutama yksinkertainen ohje nostaa kehitystehot aivan hemmetinmoisiksi. Toisekseen saattaa olla helppoa huomata, että suurin osa ohjeista on aivan geneerisiä karatetekniikkakorjauksia jotka tulevat kelle tahansa suoraan liukuhihnalta. Tämä ei siis ole niin vaikeaa. Pitää vain taistella sen kanssa että todella noudattaa noita neuvoja ja se tarkoittaa esim sitä, että kata pitää yleensä opetella ja analysoida hitaasti ja myös kaikki asennot pitää analysoida.
Sitten tullaan siihen että huomaa mikä tarkalleen treenautuu kun noita ohjeita noudattaa. Mainitsin että Wado on vähän mitä siitä tekee. Jotkut opettajat jotka ovat tunteneet noita asioita, selittävät niitä sitten ja kertovat kuinka voima tuotetaan jossain liikkeessä. Tämä selitys menee paljon helpommin perille jos sen on jo kokenut aiemmin edes osittaisena. Ja näitä kokemuksia saa, kunhan tekee karkeasti oikein. Kata opettaa. Täysin validi tapa opettaa tätä kataa on myös vain varmistaa että suoritukset ovat oikeat ja sitten edellyttä vaikkapa noiden ohjeiden tarkempaa noudattamista kohta kerrallaan kertomatta tarkalleen
miten asioita voisi tehdä noiden mielessä paremmin. Tällä tavoin välttyy kaikilta mystisiltä selityksiltä ja antaa oppilaan rakentaa itse omat sisäiset mallinsa. (Psykologian termi.)
Palatakseni tuohon kataoppimiseen, jos oletetaan että meillä on nyt Wadoka x, joka on treenannut tätä ihan hemmetisti ja ei ole ollut treenatessaan laiska ja hän aloittaa Seishanin ja Chinton opettelun, hän tulee jo automaattisesti tekemään asioita oikein ja nauttimaan siitä kuinka saa tuntea saman homman toimivan myös näissä. Jos hän ei olisi opetellut Naihanchia, hän saattaisi joissain liikkeissä tuntea jotakin, mutta tehdäkseen oikein, hän tarvitsisi erillisiä alkeisharjoitteita. Se edeltävä kata on yksi esimerkki hyvästä alkeisharjoitteesta.
Tätä kaikkea kommunikaatiota seibukanistien kanssa vaikeuttaa se, että vaikuttaisi siltä että Seibukan on erittäin ulkoinen karatetyyli. Joku kertoo miltä liikkeen pitää näyttää ja kun tekee näin, niin se on sitten sillä hyvä. Ellei näin ole, vaan myös sisällä pitäisi asioiden mennä oikein, kyseessä on valitettavasti jonkinlaista teoriaa tai selitystä kaipaava asia tai sitten setti mitä pitää pedata alkeisharjoitteilla toivoen että harrastaja löytää sen mitä pitää löytää. Jos ei tällaista ulottuvuutta ole ollenkaan, Seibukan on täysin ulkoinen laji. En muista mistä luin, mutta Zenpo Shimabukuro on tainnut sanoa että Seibukan ei ole ulkoinen eikä sisäinen koulu. Tämä oli varmaan nettisivuillaan reilu kymmenen vuotta sitten. (?) Tämä voisi tarkoittaa sitä että se ei ole
yksinomaan vain jompaa kumpaa, mikä taas tarkoittaisi että se sekoittelee molempia tarpeen mukaan. Kaikki tietenkin riippuu siitä kuinka Shimabukuro ymmärtää sanat "sisäinen" ja "ulkoinen". Eli vastatakseni injunjackin uteluihin paremmin, olisi hyvä tietää miten hän ymmärtää sen ettei Seibukan ole sisäinen eikä ulkoinen ja että mitä Seibukanissa noilla tarkoitetaan?
Meillä ei ole noille määritelmää, mutta jotkut opettajat tykkäävät käyttää noita.
Minä tarkoitan noilla
nyt sitä, että ulkoisesti liike on oikein silloin kun se näyttää karkeasti oikeanlaiselta ja sisäisesti se on oikein silloin kun myös pinnan alla oikeat osat aktivoituvat. Lajin ulkoisuus tarkoittaisi tällä tavoin sitä, että opetusmenetelmä painottaa oppimista tekemällä kaikki ulkoisesti oikein ja metodit ovat vain niin selkeät että tämä riittää myös parantamaan aktivaatioita. Eli mennään tuollaiset "ulkoiset" opetukset edellä. Lajin sisäisyys taas tarkoittaisi sitä, että yritetään mahdollisimman aikaisin saada pinnan alla oikeat asiat tapahtumaan ja että siellä piilee taitoja. Tässä taas sitten ulkoiset onnistumiset johtuisivat siitä että niitä on haettu sisäinen puoli edellä.
injunjackin juttuja kun lukee, saa vaikutelman että hänen visionsa Seibukanista on että se on tuossa suhteessa ulkoinen koulu. Mitä ihmettä nuo selkeästi negatiivisesti leimaaviksi tarkoitetut puheet yksinkertaisten asioiden "teorisoinnista" tai akateemisesta hahmottamisesta muussa tapauksessa edes tarkoittaisivat?
Kun sen ymmärtäminen oli vaikeaa että jokin asia ymmärrettäisiin myöhemmin paremmin, on harmi jos Seibukanissa ei kehitytä alkeissa ja mustavöinen tekee keltaisen liikkeet vain yhtä hyvin kuin keltavöinen. Meillä tämä olisi katastrofi. Ja tämä jos jokin on esimerkki Wadon selkeydestä eikä kuten injunjack joko tulkitsee tai "tulkitsee", monimutkaisuuksista. Jalkapallossa laitetaan ensimmäisenä päivänä alle kouluikäinen jengi syöttämään sisäsyrjällä. Sitten opitaan jossain vaiheessa jokin käyttökelpoinen jokseenkin pelinomainen harjoitusmuoto tälle. Onkin todella merkillistä jos ammattilainen ei hae täysin samasta harjoitteesta ihan eri asioita. On merkillistä jos se 15 vuoden kokemus ei muuta harjoitteen merkitystä. Viitatakseni injunjackin kommenttiin, mielestäni silloin ei olla vaarallisilla vesillä jos alkaa treenillä saamaan irti perusharjoitteesta vaikka mitä sellaista tärkeää jota ei aloittelijana saanut, vaan vaarallisilla vesillä ollaan silloin jos perusharjoitteet ovat niin surkeita että niillä ei ole tätä efektiä.
Meillä Pinanit ovat kuten sisäsyrjäsyötön alkeisharjoittelu. Tällä pääsee tekemiseen käsiksi. Pinaneita voi tuossa mielessä miten kirjoitin kutsua ulkoisiksi harjoitteiksi. Sitten kun taas tullaan näihin harjoitteisiin joissa opitaan tuntemaan kehossa paremmin voimantuoton tapoja, on vastaavasti kuin fudisvertauksessani varsin merkillistä jos jatkaa silti alkeisharjoitteiden tekemistä yhtä huonosti kuin se aloittelija, joka käytti samaa harjoitetta päästäkseen vauhdikkaaseen alkuun.
Mutta tietenkin eri lajit ovat eri lajeja. Ja varmaan ennen kaikkea eri ihmiset ovat eri ihmisiä.