Olenkohan mä ymmärtänyt jotain väärin, kun mun mielestä se ashihara on sangen suoraviivaista turpaan ruttaamista. Omalla kohdalla mielenkiinto heräsi nimenomaan lajiin upotettujen tappelullisten koiruuksien ja ilkeyksien takia.Lasse Candé kirjoitti: Ashihara on noin yleisilmeeltään sellaista vakaata joustavaa jatkuvaa yhdistelmäliikettä.
Lajiomainen asemoituminen, tietty tahmeus ja fluiditeetti (sanalla sanoen sabaki) ovat keino päästä tekemään todome (lopetus), eivät itsetarkoitus. Pehmeästi alasimeen jne.
Esimerkiksi tartutaan oikealla kädellä vastapuolen vasempaan hihaan, kierretään otteen puolelle, hyödynnetään liikettä horjuttamalla vastapuoli pois tasapainosta, kolautetaan samanaikaisesti vasemman käden shutolla epäkäslihaksen kiinnityskohtaan ja ohjataan kaverin pää kohti nousevaa polvea.
Viimeisenä solvauksena luonnollisesti tiputetaan kumarassa ja sekaisin olevalle vastustajalle kyynärpää takaviistosta niskaan. (10krt helpompaa kuin miltä kuulostaa).
Tosin jos otat hyökkäyksen vastaan liukumalla eteenpäin (rikot vastapuolen ajoituksen) ja lyöt takakäden suoralla naamaan (kamppailuburana), niin siihenkin löytyy työkalut ashiharasta.
En mä näe tuossa mitään ristiriitaa.Lasse Candé kirjoitti: Jos taustat ovat sitä sorttia, esim erinäiset täyskontaktikilpalajit tai vaikka koripallo, niin silloin ristiriitoja voi tulla about vain ajatuksissa siitä miten hyökkääviin puolustuksiin on tottunut tai miten hyökätessä suojaudutaan. Jos taas laji korostaa räjähtäviä suoria hyökkäyksiä mainitsemallani tavalla jatkuvan liikkeen sijaan, tulee ristiriitoja helposti jo ihan liikkumisen tavassa.
Mielestäni sisältö nimenomaan on se laji! Toki iso osa kamppailuharjoittelusta saatavasta hyödystä tulee ihan universaalien kamppailuelementtien muodossa, mutta jos ne ovat jotakuinkin hallussa, niin sisällön oppiminen/omaksuminen on se juttu.Lasse Candé kirjoitti: Itse en näe kovin hedelmällisenä vain opetella sisältöä ulkoa. Hedelmällistä sisällöstä tulee vasta sen oppimisen jälkeen, kun tajuaa ettei osaa käyttää vielä vaikka osaa tehdä harjoitteet. Sittenhän se harjoittelu vasta alkaa. Sillä tasolla ristiriidat ovat enemmän kuin mahdollisia jos treenaa kahta lajia.
Jos se juttu ei aukea sisällön oppimisen myötä, niin jotain on mennyt pieleen.
Reaalikamppailullisessa mielessä tapa millä lajia treenataan, on vähintään yhtä tärkeää kuin se mitä treenataan. IMHO "pehmeitä" juttuja pitää treenata korostetun "kovaa", jotta sitä "pehmeyttä" voi soveltaa myös lihapiirakan arvonnassa.
Ashiharassa paketti on tältä osin enemmän kuin kunnossa.
Mä olen aina pitänyt sellaista suoraviivaista ja määrätietoista overkill hyökkäystä optimaalisena lähestymistapana reaalikamppailussa. IMHO idea ei ole puolustautua vaan laittaa se toinen osapuoli mahdollisimman nopeasti puolustuskannalle.Lasse Candé kirjoitti: Jo pallopelit osoittavat että suoraviivaisin toiminta tapahtuu monesti niiden toimesta jotka eivät ole niin monipuolisen luovia. Toki poikkeuksia on ja pää- game plan:in alla on kerros laajaa monipuolisuutta kaikilla hyvillä tekijöillä. Suoraviivaisillakin. Osaaminen on sekä laajaa että fokusoitua / laaja osaaminen on organisoitu toimivaksi paketiksi. Tyyleissä on vain se juttu että ne tyypillisesti ovat juuri tällaisia paketteja tai ainakin maalaavat vahvaa kuvaa siitä minkäsuuntaisia paketteja harrastajat rakentavat.
Pallopeleistä en tunne kun yhden, mutta siinä suoraviivainen pelitapa (ei tarvi olla luova jos osaa peruspelin) on monasti häpäissyt luovan ja moniulotteisen (Kts. Giants v Patriots super bowlit)...
Edit: ...