''Kuudes aisti''

[TimoS]

Tiedemiehetkin pystyy mittaamaan sydämmen kehän (jotain 30M.säde) jolta eteisyydeltä ihminen aistii liikkeen.

Minua kiinnostaisi lukea tästä lisää. Muistatko missä tutkimus on tehty ja milloin?

Sydämmenkehästä oli juttu tiedelehdessä tai tieteenkuvalehdessä. Joku alkuvuoden numero.

Jaa-a, mikäli kyseessä oli tosiaan tuo Jaawan linkkaama juttu, niin ei tuossa nopealla silmäyksellä minusta puhuta mitään liikkeen aistimisesta, vaan siitä, että erilaisilla teknisillä mittavälineillä voidaan havaita ihmisen (tai noh, hiiren tuon jutun mukaan) sydämen aiheuttama magneettikenttä.

[JariR]

Ottamatta nyt senkummemmin kantaa yliaistillisiin kykyihin tmv, niin tässä kuvaus yhdenlaisesta perusaisteihin perustuvasta ilmiöstä jonka satunnainen havainnoija saattaisi hyvin helposti yhdistää "Yellow Bamboo"- osastolle.

En nyt jaksa kaivaa viitteitä, eli uskoo (tai Googlaa) ken haluaa mutta ilmeisesti ihmisen kuuloaisti on melko suuntaherkkä. Ts. ihmisen kuulossa ääniärsykkeiden suunnan aistiminen on melkoisen tarkkaa. Noh, olen lukenut joidenkin kuulotutkijoiden väittävän että tämä suuntaherkkyys toimii jossain määrin jopa tietoisesti aistittavien äänien alapuolella ja antaa "alitajuntaan" informaatiota esim. taustahälystä.

Tämä mekanismi sitten selittäisi noiden samojen havainnointitutkijoiden mielestä mm. tämmöisen ihan toistettavasti havainnoitavan ilmiön jossa esim. meluisassa tehdasympäristössä satunnainen duunari osaakin väistää just takaapäin päähän heilahtamassa olevan palkin tmv.

Eli siis näiden kuulotutkijoiden mukaan alitajunta prosessoisi koko ajan sitä taustahälyä ja jos siihen ilmestyy yhtäkkiä "tyhjä kohta" tmv. joka lähestyy nopeasti päätä niin se saattaa laukaista jonkilaisen väistöreaktion ("flinch reaction"). Vaikka siis näköaisti tai tietoisesti prosessoitu kuuloaisti eivät mitään olisi havainneetkaan. Kuulostaa varsin loogiselta tähän asti, ainakin minusta. Ja miksipä tuohon ei voisi liittyä jotain tuntemuksia, säpsähtelyjä, vilunväreitä tmv.

No jos tuollaisia tuntemuksia sattuu omalle kohdalle, niin ihminen nyt vaan on rakennettu silleen että sen aivot pyrkii hakemaan syy-seuraussuhteita. Jos yllä kuvaamani mekanismi ei ole tiedossa, niin normaali ihminen etsii hyvin suurella todennäköisyydellä kokemukselleen jonkin muun järkevältä kuulostavan selityksen. Vaikka sitten kuudennen aistin.

t. J

"I don't see dead people. That's not required until at 6th dan."

[Jumakun]

Tuohon varmaan liittyy sekin kuinka puheen sorinasta erottaa oman nimensä vaikka muuten keskustelua ei ole kuunnellut tai siitä ei saisikkaan selvää. Aivot kuuntelevat vaikka ihminen ei sitä tiedostaisikaan

Tuo suuntaherkkyys onkin sitten eri juttu.

Edit: en osaa näköjään kirjoittaakkaan

[RikuLahdensuo]

Ottamatta nyt senkummemmin kantaa yliaistillisiin kykyihin tmv, niin tässä kuvaus yhdenlaisesta perusaisteihin perustuvasta ilmiöstä jonka satunnainen havainnoija saattaisi hyvin helposti yhdistää "Yellow Bamboo"- osastolle.

En nyt jaksa kaivaa viitteitä, eli uskoo (tai Googlaa) ken haluaa mutta ilmeisesti ihmisen kuuloaisti on melko suuntaherkkä. Ts. ihmisen kuulossa ääniärsykkeiden suunnan aistiminen on melkoisen tarkkaa. Noh, olen lukenut joidenkin kuulotutkijoiden väittävän että tämä suuntaherkkyys toimii jossain määrin jopa tietoisesti aistittavien äänien alapuolella ja antaa "alitajuntaan" informaatiota esim. taustahälystä.

Tämä mekanismi sitten selittäisi noiden samojen havainnointitutkijoiden mielestä mm. tämmöisen ihan toistettavasti havainnoitavan ilmiön jossa esim. meluisassa tehdasympäristössä satunnainen duunari osaakin väistää just takaapäin päähän heilahtamassa olevan palkin tmv.

Eli siis näiden kuulotutkijoiden mukaan alitajunta prosessoisi koko ajan sitä taustahälyä ja jos siihen ilmestyy yhtäkkiä "tyhjä kohta" tmv. joka lähestyy nopeasti päätä niin se saattaa laukaista jonkilaisen väistöreaktion ("flinch reaction"). Vaikka siis näköaisti tai tietoisesti prosessoitu kuuloaisti eivät mitään olisi havainneetkaan. Kuulostaa varsin loogiselta tähän asti, ainakin minusta. Ja miksipä tuohon ei voisi liittyä jotain tuntemuksia, säpsähtelyjä, vilunväreitä tmv.

No jos tuollaisia tuntemuksia sattuu omalle kohdalle, niin ihminen nyt vaan on rakennettu silleen että sen aivot pyrkii hakemaan syy-seuraussuhteita. Jos yllä kuvaamani mekanismi ei ole tiedossa, niin normaali ihminen etsii hyvin suurella todennäköisyydellä kokemukselleen jonkin muun järkevältä kuulostavan selityksen. Vaikka sitten kuudennen aistin.

t. J

"I don't see dead people. That's not required until at 6th dan."

ASIAA
kaikkien aistien käyttäminen sallittua.
Moni sokea kuulee minkä toiset näkee.

[Mika Väyrynen]

Niinpä,

kuuloaisti on ollut alkuihmisen tärkeä henkivakuutus ja aika hyvä sellainen. Unitilassa kuuloaisti on valveilla ja tarkkailee ympäristöä. Herättää jos tarvitaan (pois lukien itseaiheutetut huumaavien aineiden yliannostukset jolloin, kuten kaikki tietävät, ei ihmistä saa tajuihinsa... Jos näin ei olisi ollut, olisi aika moni meidän esi-isistä päätynyt karhun massuun ennen kuin olisi ehtinyt edes lisääntyä.... Ja jos näin olisi käynyt, eivät meikäläiset täällä porskuttelisi.

Mika V.

[ed von virtanen]

leirille mennessä saatiin taas osoitus rikun hyvästä kuulosta!
on sillä sitte hyvä kuulo
mutta juu alitajunta ja kuulohan noi selittää...

[Kari Aittomäki]

En tiä mutta mulla on tietty inhoke rottien suhteen.
Musta ne on vaan iljettäviä otukseja, oon pennusta asti inhonnut niitä ja tappanut parhaani mukaan..
Kerran mutsini huus "Rotta!" ja osoitti taakkeni. Käännyin ja vedin puukon vyöltäni, siinä kääntyessäni vielä vaihdoin otetta ja heitin keklun ilman mitään näköhavaintoa. Suoraan pannuhuoneeseen.
Ja juokseva rotta on aika pieni maali.
Matkaa oli ehkä kaheksan metriä ja oltiin tekemässä tota toista meiän taloo, olin kai jotain 17. Jo pitkään treenannu tapaus, puukkoo oon nakkonu sitte aina.
Onnenkantamoinen, mutta jotain muitaki tekijöitä' siinä oli.
Se silkka halu tappaa, kai.
Se oli niitä tapauksia että osuma oli varma ennen heiton lähtemistä, jos tiedätte mitä meinaan?
Kun vaan tietää että nyt osuu.

Vastaavia on tullu ampumajutuilla ja muissaki yhteyksissä, joskus se osuma on vaan varmaa.

[Mjölnir]

Se oli niitä tapauksia että osuma oli varma ennen heiton lähtemistä, jos tiedätte mitä meinaan?
Kun vaan tietää että nyt osuu.

Kirjoitin joskus jo vuosia sitten potkussa vastaavasta, en nyt vaan jaksa hakea sitä. Kuitenkin, homma meni suunnilleen siten, että olin näyttämässä, miten ammutaan pientä kasaa pistoolilla, ja yhtäkkiä vaan oivalsin juuri ennen laukaisua, että tulen onnistumaan täydellisesti. Otin vielä toisen käden pois ampumaotteesta ja yhden käden ampumaotteesta aloin puristaa liipasinta ja ammuin samaan reikään kuin edellä mennyt luoti. Hieman reunoista huomasi, että reikä oli suurentunut.

[Kari Aittomäki]

Olekko havainnu vastaavaa ilmiötä nimenomaan elävän maalin kanssa?
Kun vaan tietää että tossa se käytävä, siitä kun antaa soida nin tuloksena on raato.
Mulla on niitä tuntemuksia joskus tullu.

Jokatapauksessa, mulle sattu kerran spolkertauksissa joku simohäyhäkohtaus..
Olin siis sniperkivääri-ammunnassa ja yhtäkkiä iski joku enkelinsiipi, tiesin just mihin suunnata ja sähdätä. Viis kutia meni suunnilleen samasta aukosta, ammunnanjohtajakin innostu siihenmittaan jotta veisti sen pahvi-napakympin puukolla irki ja esitteli muille kappareille.

Eli joku juttu siinä on, maailiinosumisessa luotiaseella.
Ehkä silloin kun sen kyseisen asevehjeksen sielu synkopoi käyttäjän hyrinöitten kans?

[AriJ]

Kuitenkin, homma meni suunnilleen siten, että olin näyttämässä, miten ammutaan pientä kasaa pistoolilla, ja yhtäkkiä vaan oivalsin juuri ennen laukaisua, että tulen onnistumaan täydellisesti.

Törmännyt aina silloin tällöin samankaltaiseen ilmiöön (joskaan en tunteella "onnistun täydellisesti", en vaan osaa vielä ), eli tekniikan alun jälkeen tajuaa että "nyt menee putkeen ja liiankin hyvin" ja sitten ei vaan "voi mitään" kuin odottaa lopputulosta.....

[DeusVult]

Kuitenkin, homma meni suunnilleen siten, että olin näyttämässä, miten ammutaan pientä kasaa pistoolilla, ja yhtäkkiä vaan oivalsin juuri ennen laukaisua, että tulen onnistumaan täydellisesti.

Törmännyt aina silloin tällöin samankaltaiseen ilmiöön (joskaan en tunteella "onnistun täydellisesti", en vaan osaa vielä ), eli tekniikan alun jälkeen tajuaa että "nyt menee putkeen ja liiankin hyvin" ja sitten ei vaan "voi mitään" kuin odottaa lopputulosta.....

Mulla on aika usein sama, mutta vaan toisin päin: jo ennen suoritusta tietää että "nyt kyllä menee ihan vituiks..."

[Mika]

Kiitos paivan nauruista. Itseironia, vaikka liioiteltukin, on kaunis asia

[Jorge]

Huuhaa on tosiaan meillä Kallen itsensä lanseeraama nimitys kaikelle,jota on vähänkään vaikeampi ymmärtää pelkkänä mekaanisena suorittamisena.
Ja ei sitten siitä sen enempää netissä.
Tosissaan kiinnostuneet hakeutukoon leirille.

Niin kuin se, että seksiin liittyisi tunteita?

[normaalilapsi]

Itse uskon että "kuudes aisti" ei ole aisti, vaan se on olemassaolevien aistien ja alitajunnan yhteen toimivuutta. Jota ei itse edes tiedosta. Kuulet, näet, haistat jotain joka poikkeaa jotenkin. Alitajunta rekisteröi sen, mutta et oikeen itse älyä.

[Henri]

Enpä usko ainakaan minä mihinkään ''kuudenteen aistiin''. Ihmisen viisi astia kuitenkin yltävät usein [arvaamattomissa] tilanteissa yllättävän nopeisiin reaktioihin. Sana ''arvaamattomissa'' sulkeissa juuri siksi, että aivot prosessoivat alitajuisesti aistien kartoittamaa ympäristöä.

Itselläni välillä sparratessa tulee selvä'ish viesti aivoihin vastustajan seuraavasta liikkeestä [hyvän aikaa] ennen edes hyökkäyksen alkua. Vaikka mielikuvaa on lähes mahdotonta kuvailla niin mielestäni se tuntuu siltä kuin aivot kävisivät nopeasti ottelun tai sen lähihistorian läpi ja näen siinä joitakin johdonmukaisuuksia. Opitun mukaan osaan päätellä mitä tulee seuraavaksi ja miten siihen reagoidaan. Tämä kuva seuraavasta liikkeestä ei siis myöskään ole mikään selkeä ennenäky. Saatan vain hetkellä x olla varma, että vastustajan seuraava liike on potkaista minua päähän. Miten tämä tapahtuu on sitten nähtävä ihan omin silmin jatko-osassa.

Laitoin myös ''hyvän aikaa'' sulkeisiin sillä jos veressä on adrenaliinia niin reaktioaikahan on huomattavasti lyhyempi. Omin sanoin kuvaa tätä 'subjetkiivisen ajan hidastumisena'. Vaikka kisatilanteessa ei eroa huomaisikaan, niin myöhemmin nauhalta katsottuna on tilanteessa kulunut murto-osa ajasta miltä se on saattanut tuntua itse tilanteessa.

Nämä kaikki kun yhdistää, niin minä ainaki pystyn täysin käsittämään ''kuudennen asitin'' ilman mitään yliluonnollista tai mystistä. Ulkopuolinen voi kuitenkin jäädä ihmettelemään erittäin taitavaan ja räjähtävään hyökkäykseen tehtyä vastahyökkäystä (parhaassa tapauksessa vasta-vasta-... ...-vastahyökkäystä).

En osaa sanoa muista lajeista kun en tiedä. Yksi syy kuitenkin miksi tämä on aikaisemmin yhdistetty karateen voi hyvinkin olla sen painotus vastahyökkäyksiin.