Kehomekaniikan demo/testi

[taifuuni]

Ymmärrätte varmaan nyt, miksi en kauheasti perusta varmentamattomista tiedoista koskien eri mestarien väitettyjä saavutuksia. Tässäkään ei ilmeisesti ole kovin montaa välikättä, mutta silti sparraaminen Norjan nyrkkeilymestarin kanssa ehti muuttua Norjan nyrkkeilymestaruudeksi.

Virhehän oikaistiin heti kun sen joku tietävempi ehti tarkistaa, joten ellet olisi ollut koko ajan netissä et olisi huomannut kuin virheellisen tiedon ja korjauksen siihen, jolloin kärsimyksesi ja virheellisen informaation määrä olisi ollut todella lyhytaikainen.
Minun virheistäni ei kannata paljon yleistyksiä tehdä, niitä voi sattua mutta siinä tapauksessa ne korjataan välittömästi.
Teet itsekin muuten johtopäätöksiä sparraamisen perusteella eri lajien osaamisesta Samahan tuo on kun Yiquan harrastaja huomasi sparrissa nyrkkeilymestarin ihan vastaantulijaksi.

[JaniV]

Kaikkinaisten väärinkäsitysten kitkeminen olkoon työnämme ja huvinamme 8)
Omalta kohdaltani (reilun vuoden yi quania harjoitelleena) voin todeta, että sparraus paikallisella nyrkkeilysalilla on sujunut yllättävän hyvin siihen nähden, että liityin edistyneiden ryhmään suorilta, ilman aikaisempaa nyrkkeilykokemusta. Uskon, että ilman yi quanin harjoittelua ei ns. 'pärjäämiseni' nyrkkeilysparrissa olisi likimainkaan samaa luokkaa.

Itse en kyllä suurin surminkaan lähtisi haastamaan esim. Asikaista.

[Andy]

Virhehän oikaistiin heti kun sen joku tietävempi ehti tarkistaa, joten ellet olisi ollut koko ajan netissä et olisi huomannut kuin virheellisen tiedon ja korjauksen siihen, jolloin kärsimyksesi ja virheellisen informaation määrä olisi ollut todella lyhytaikainen.

Jätän henkilökohtaisuudet sikseen. Kuitenkin mietin, mahtaako sillä, että vaivauduin asiaa useaan kertaan tivaamaan, olla jotain tekemistä sen kanssa, että asia ylipäänsä tarkistettiin. Se on tietenkin hyvä, että virheelliset tiedot oikaistaan.

Joka tapauksessa kommenttini oli tarkoitettu enemmän yleisluontoiseksi kuin nimenomaan tähän asiaan liittyväksi.

Teet itsekin muuten johtopäätöksiä sparraamisen perusteella eri lajien osaamisesta Samahan tuo on kun Yiquan harrastaja huomasi sparrissa nyrkkeilymestarin ihan vastaantulijaksi.

Niin no tässä on se ero, että minä teen johtopäätöksiä lähinnä sparreista, joihin olen itse osallistunut tai jotka olen ainakin itse nähnyt. En siitä, että olen kuullut jonkun toisen kertoneen kuinka hän tai joku kolmas henkilö sparrasi niin ja niin. Tämä on mielestäni suuri ero, koska ne tarinat saattavat - kuten huomattiin - muuttua aikalailla ketjun aikana.

Oli miten oli, mielelläni sparraan kenen tahansa Yi Quan-harjoittelijan kanssa, jos vain tilaisuus tulee.

[Polvi]

Kuulostaa hyvin erikoiselta, että reenaamalla lajia A pärjäisi lajin B kilpailijoille, tai edes edistyneille harrastajille. Omien kokemusteni mukaan aika harva vuoden thaikkua reenannut pärjää kisaryhmän kavereille, varsinkaan selvästi isommille. Puhumattakaan, että he pärjäisivät jonkin toisen lajin kilpailijoille heidän säännöillään.

Kuinka paljon yi quan -reeneissä harjoitellaan nyrkkeilynomaista sparrausta?

[PetteriYltava]

Niila, vähän kevyempää vaihdetta siihen mopoon taas, ettei tarvitse viheltää pilliin. Kiitos ymmärtämisestä.

Asiaa Niila tuossa haastoi, lukuunottamatta että suggestion voimalla saa kyllä vaikka mensan jäsenet tekemään kaikenlaista ilman kosketusta. Hyppimään vaikka. Mitään tekemistä tällä ei tietenkään ole kehomekaniikan kanssa.

[marcus]

Mielestäni kuulostaa että tässä ei ymmärretä yhtä keskeistä syytä "miksi" tuo heittely onnistuu - eli todella hienovaraista horjutusta. Toisin kuin "karkea" horjutus (esim. astutaan varpaille + tönäisy tai kova vääntö vaikka hartia/lantiolinjan rikkomiseksi), tehdään se horjutus ikään kuin kehon sisään. Horjutettavalta tuntuu kuin nivelet menisivät huonosti linjatuiksi, esim. hartia nousee ylös jne. Samalla otetaan keskipisteestä kontrolli toisesta henkilöstä.

Tiedän että kuvaus voi kuulostaa samalta monen lajin horjutuksen kanssa, mutta kokemukseni mukaan ero on suuri. Esim. tyypillinen kotegaeshi (sellaisena kun se on minulle esim. aikidotreeneissä tehty) sattuu ranteeseen ja sitä kautta vie maahan. Sisäisemmällä tavalla se ei satu, vaan jotenkin sitä vain huomaa menevänsä maahan (Olen kuullut että Daito-ryun tekotapa olisi samankaltainen).

Pointti on kuitenkin, että se horjutuksen ja sitä kautta saavutetun keskuskontrollin kautta pystytään suuntaamaan voimaa tehokkaasti toisen kehoon ilman suurempia vastusteluita (tähän horjutuksen asteelle pääsy vaatii taitoa, eikä ole mikään ihmekikka). Samalla oman kehon "sisäinen voimansiirto" on täytynyt kehittää sille asteelle, että kaikki toisen työntämisen käytetyn voiman vastavoima ohjataan suoraan maahan. Tämän takia sisäisissä lajeissa painotetaan niin paljon tiettyjä tapoja käyttää kehoa ja tarkkoja kehomekaanisia periaatteita. Taidon kehittyessä ulos päin näkyvä (eli väärin suunnattu) voima on pienempää ja hioutuu lähes olemattomaksi - näin ollaan saavutettu maksimaalinen teho suhteessa kehon voimaan. Kyse on (nähdäkseni) vain biomekaanisesta optimoinnista, ei mistään sen ihmeellisemmästä. Kyse ei ole siitä että fysikaalisesti "ei käytetä voimaa" - vaan siitä, että keho toimii niin hyvin kokonaisuutena (joka on mahdollista jännityksen/rentouden ollessa tasainen ympäri kehoa) - eli tuntuu kuin "ei käyttäisi voimaa". Tämä lienee ainakin jossain määrin yhteinen periaate kamppailulajeissa - mutta kun mennään sanoja pitemmälle erot mielestäni kasvavat.

Vertailuna "monimutkaisuudesta" - WT:stä minulla ei ole mitään hajua, mutta Xing Yissä on mielestäni poikkeuksellisen paljon samanaikasta liikettä eri suuntiin kehossa, ja tuntuu kuin olisi kasa spiraaleja jotka vääntävät luita eri suuntiin ja venyttävät lihaksia outoihin suuntiin - kaikki kuitenkin tukien sitä "tekniikan" yhtä pääsuuntaa. En varmaan osaisikaan nähdä tätä minulle vieraiden lajien tekniikassa, mutta ero niihin joita olen treenannut on huomattava.

[Aki Korhonen]

Mielestäni kuulostaa että tässä ei ymmärretä yhtä keskeistä syytä "miksi" tuo heittely onnistuu - eli todella hienovaraista horjutusta. Toisin kuin "karkea" horjutus (esim. astutaan varpaille + tönäisy tai kova vääntö vaikka hartia/lantiolinjan rikkomiseksi), tehdään se horjutus ikään kuin kehon sisään. Horjutettavalta tuntuu kuin nivelet menisivät huonosti linjatuiksi, esim. hartia nousee ylös jne. Samalla otetaan keskipisteestä kontrolli toisesta henkilöstä.

Juuri tätä tarkoitin edellisessä ketjun viestissäni (1. sivun viimeinen), mielestäni koko klippi oli oikeastaan juuri tätä vastustajan hienovaraista horjutusta ja ohjaamista, ei niinkään mitään massiivisen sisäisen voiman avulla heittämistä. Ennemminkin "heittämistä" tai oikeastaan horjutusta tai vastustajan liikuttelua paikasta toiseen mahdollisimman pienellä voimalla - sisäisellä tai ulkoisella;-) - tämähän juuri on keskeinen idea esim. taijiquanissa, vähäinen voima voittaa suuren. Ja edelleenkin oman kehon vipuvarsien ja kulmien käytön demoamista, mikä liittyy samaan asiaan, eli kun käytetään edullista momenttia/vipuvartta väännössä tarvitaan siihen minimaalisesti voimaa. Kaiken kaikkiaan hyvin hauska keskustelu aiheesta on taasen virinnyt;-)

[Aki Korhonen]

...tietysti jonkin verran keskustelua selventäisi, jos ymmärtäisi mitä vanhus selittää demotessaan;-) Ymmärrän muutaman sanan sieltä täältä, en riittävästi pystyäkseni kääntämään... enkä ainakaan vielä viitsi vaivata kiinalaisia ystäviäni käännöksellä...

[PaavoH]

olen kokeillut xingyitä hieman ja wingiä treenannut yli vuoden ja xingyin perusjututkin on paljon monimutkaisempia kuin wingissä ne vuoden aikana koetut. Toisaalta en ymmärrä, miksi näissä edes olisi sama mekaniikka ? Ainoa samanlainen elementti, minkä tunnistan mekaniikassa, on vahvasti rintamasuuntaan etenevä liikkuminen

Wingin - ja erityisesti WT:n - alkutaipaleella hyvin monet asiat on hyvin yksinkertaistettuja. Oikeastaan liikaakin. Myöhemmin asioista tulee monimutkaisia. Jonka jälkeen ne on taas oikeastaan aika simppeleitä. Uskoisin xingyin "vaikeuden" noudattelevan samantyylistä käyrää, vaikka se aluksi eriltä näyttäisikin.

Tämä nyt selvittäisi minun ajatuksia, jos kertoisit mistä päättelet xingyin kehomekaniikan olevan samanlaista wing tsunin kanssa ?

Tuo rintama suuntaan liikkuminen nimittäin oli ainoa, mistä keksisin sinun päättelevän näin. Missään lähteissä ei ole koskaan edes verrattu xingyitä ja wing tsunia yhteen, ja kun kiinalaisia lajeja on pyritty juuri tuon kehomekaniikan perusteella luokittelemaan sisäisiin ja ulkoisiin lajeihin, ei missään ole (ainakaan minun nähdäkseni) tehty wingistä poikkeusta. En ole siis kuullu ennen mistään, missä on viitattu kumpaankaan lajiin minkäänlaisesta yhteydestä. Ja se mitä minulle on kerrottu ja mitä olen kokeillut/kokenut on ollut myös hyvin eroavaa toisistaan. Tästä siis mun epäusko nyt noiden samankaltaisuuteen.

Mites se Häkkinen joskus sanoi.. jos nyt edes kymmenen vuotta ensin treenaisi lajia, niin voisi sanoa miten se toimii. Jotenkin noin.

Totta kai kaikissa lajeissa on niitä juttuja, mitkä aukeavat vasta loppuvaiheessa kunnolla. Mutta kun xingyin ja wing tsunin kehityskäyräkin on, ainakin alussa ja kuuleman mukaan ymmärtääkseni hyvin pitkään sen jälkeenkin, varsin erilainen, ja tosiaan sen puheen mukaan mitä olen kuullut, näiltä yli kymmenen vuotta harrastaneilta, voisi jo sanoa että ei ole oikein kyseessä samat lajit. Tarkoitan siis että mainitut elementit ovat niin erilaisia, että tuskin on vaan kielenkäytöstä kysymys tässä eroavaisuudessa. Sen lisäksi minua on lyöty kummankin laisilla periaatteilla, ja voiman impakti on aivan erilaista kummallakin metodilla. Jos kehomekaniikka olisi samanlaista, niin varmaan tunnistaisin näissä impakteissakin samankaltaisuutta ?

Vahvasti rintamasuuntaan etenevä liikkuminen on vain hyvin pieni osa mekaniikkaa, melkeinpä kosmeettinen asia. Jos puhutaan lyönnin mekaniikasta, pitää puhua voimasuunnista ja niiden johtamisista, kierroista, vipuvarsista, painopisteistä ja monesta muusta asiasta.

Mainitsin tosta rintamasuunnasta takanapäin. Minulle selitettiin voimasuunnista WT:ssä se, että se on juuri tuo eteenpäin meneminen (kädet lyö tehden nopeuden ja jalat astuu eteenpäin tehden massan/räjähtävyyden tjsp näin yksinkertaistettuna), sen johtamisesta pinoten joitakin tavallisia luulinjoja oikeaan asentoon, kierroista en valitettavasti ymmärrä mitä tarkoitat (:p), vipuvarsilla taidat tarkoittaa käden suoruutta/etäisyyttä ? Painopiste on ymmärtääkseni myös erilainen xingyissä, vähän enemmän alas- ja eteenpäinsuuntautunut. En kyllä tosiaan osaa selostaa kummankaan voimankäyttö menetelmiä kunnolla. Se kuitenkin mitä olen kuullut ja miltä kyseisten lajien tarkasteleminen tunnolla ja visuaalisesti sekä itse tekemällä välittää kyllä vahvoja eroja noissa lajeissa, niin vahvoja että tosiaan uskallan olla melkeen varma kehonkäytön erilaisuuksista.

WT:ä kun harrastelin, niin siihen ei esimerkiksi kuulemma sisältynyt mitään kunnon one-inch-punch periaatetta

-- se kuvattiin vain "sellaseksi että kun on paljon voimaa lyönneissä niin sitten niissä on voimaa kun lyö vähän lähempääkin." Se ei nyt aivan ole sama asia, mitä minulle on demottu myöhemmin, ja selitelty.

En väitä että wingin lyöntitapa olisi identtinen (myöskään väittämättä sen olevan täysin erilainen) jonkun muun lajin kanssa, mutta näkisin silti wingin lyönnin olevan hyvinkin sopiva jonkinlaiseen one-inch-punchiin juuri sen mekaniikan kautta. Mutta on totta, että lyöntejä harjoitellaan pääsääntöisesti kauempaa kuin tuuman päästä. Ja ehkä siihen tosiaan ei sisälly mitään erityistä tuumaperiaatetta, vaikka muita periaatteita kyllä on olemassa.

Wing Chuniin kuulu tämä one-inch-punch periaate, joskaan ei kait samanlaisena kuin "sisäisiin" lajeihin. WT:stä olen ymmärtänyt että tällainen on jätetty pois.

Kun se tuumaperiaate perustuu siis siihen että pystyy kropalla rakentamaan sen tuuman pituisen matkan per räjähtävyys lyöntiin. WT:ssä tosta ihan käden käytöstä sanottiin sen verran, että käytetään "pitkää voimaa" (voimaa, joka muodostuu pitkällä matkalla; lyhyen (one-i-punch "vastakohta) voiman vastakohta) siksi, että kun mennään eteenpäin, niin jos vastustaja hyökkää samaan aikaan kohti niin "räjähdyksen" koordinaatti/piste, jossa laukaisu tulee, saattaa jäädä liian kohteen taakse, jolloin tuo piste olisi mitätön ja se "voimaton", määränpäätä vielä hakeva vektori murskautuu siihen voimakkaampaan, eteenpäin tulevaan kropan vektoriin (esim.). Tämä siis selittää, että periaatteessa käytettäisiin pitkää voimaa. Olen kyllä kuullut, että jaloilla ja painon siirrolla eteenpäin tehtäisiin räjähtävyyttä lyöntiin, mutta en kyllä pidä sitä silti samana asiana, kuin tuo sisäinen mekaniikka, esim xingyissä.

PS: Anteeksi jos on vaikeaselkoinen viesti, kun olen vähän maisteissa :p

EDIT: typoja

[joksanen]

selventäisi, jos ymmärtäisi mitä vanhus selittää demotessaan

Niissä kommenteissa on käsittääkseni jotain käännöstä. "Olen jo melkein satavuotias ja nyt pystyn tekemään sitä ja tätä.."

Palaan tuohon Killuminatin viestiin kunhan pääsen töihin maleksimaan.

[joksanen]

selvittäisi minun ajatuksia, jos kertoisit mistä päättelet xingyin kehomekaniikan olevan samanlaista wing tsunin kanssa ?

Tarkkaan ottaen en ole sanonut näin, vaan olen otaksunut yhteneväisyyksiä wingin ja yiquanin kehomekaniikan kanssa, ja sinä teit siitä xingyita. Oli miten oli, olen tullut tähän johtopäätökseen yhden oppilaani kautta joka harrasti tätä puunhalausyiquania. Hänen mukaansa esimerkiksi lyönnin voimantuotto on samantapainen. Tosin hän ei ollut harrastanut kumpaakaan "kymmentä vuotta", joten olemme varsin hataralla pohjalla.

kun kiinalaisia lajeja on pyritty juuri tuon kehomekaniikan perusteella luokittelemaan sisäisiin ja ulkoisiin lajeihin, ei missään ole (ainakaan minun nähdäkseni) tehty wingistä poikkeusta

Täällä Potkussakin oli käynnissä keskustelu sisäisistä ja ulkoisista lajeista enkä vieläkään tiedä, mitä sillä sisäisyydellä tarkoitetaan. Jos kyse on chi-voimista, ainakaan minun wingini ei ole sellainen. Jos kyse on vain piiruntarkoista mekaniikkasovelmista, minun wingini on sellainen.

voisi jo sanoa että ei ole oikein kyseessä samat lajit

En ole väittänyt yiquania (enkä xingyita) ja wingiä samoiksi lajeiksi vaan otaksunut niissä olevan samantyylisiä elementtejä. Tykkään tavastasi etsiä positiivisia asioita ihmisten postauksista, mutta joskus astuu harhaan. Toivottavasti tätä ei nyt katsota pahalla.

minua on lyöty kummankin laisilla periaatteilla, ja voiman impakti on aivan erilaista kummallakin metodilla. Jos kehomekaniikka olisi samanlaista, niin varmaan tunnistaisin näissä impakteissakin samankaltaisuutta ?

En voi tietää, koska en tiedä millainen herkkyys sinulla on tällaisille asioille enkä tiedä millaiset ihmiset sinua ovat lyöneet, mutta luotan sanaasi.

Minulle selitettiin voimasuunnista WT:ssä se, että se on juuri tuo eteenpäin meneminen (kädet lyö tehden nopeuden ja jalat astuu eteenpäin tehden massan/räjähtävyyden tjsp näin yksinkertaistettuna), sen johtamisesta pinoten joitakin tavallisia luulinjoja oikeaan asentoon

Jotenkin tuntuu että tuossa virkkeessä on tolkku kadonnut. Mutta kyllä, äärimmäisen perustasollaan wingin (WT:n) lyönti on sitä, että ojennetaan käsi ja juostaan eteenpäin. Tarkoitin tätä sanoessani että etenkin WTssä alku on äärimmäisen yksinkertaistettua ja ehdotonta. Myöhemmin siitä tulee vaikeaa ja pilkuntarkkaa ja sen jälkeen taas heleppoa.

kierroista en valitettavasti ymmärrä mitä tarkoitat (:p), vipuvarsilla taidat tarkoittaa käden suoruutta/etäisyyttä ? Painopiste on ymmärtääkseni myös erilainen xingyissä, vähän enemmän alas- ja eteenpäinsuuntautunut.

Kierroilla tarkoitan mm vartalonkiertoa. Vipuvarsilla en tarkoita käden suoruutta tai etäisyyttä, vaan eri suuntiin liikkuvia vipusia. Sitä miten piskuisella rautakangella saa ison kiven liikkeelle. Painopiste on yksi niistä asioista, joka WT:ssä on aluksi äärimmäisen yksinkertaistettu.

kun mennään eteenpäin, niin jos vastustaja hyökkää samaan aikaan kohti niin "räjähdyksen" koordinaatti/piste, jossa laukaisu tulee, saattaa jäädä liian kohteen taakse, jolloin tuo piste olisi mitätön ja se "voimaton",

Miten voisi käyttää one-inch-punchia jos etäisyyttä on kymmenen tuumaa? Noissa harjoitteissa hetaan enemmänkin vain rakennetta, jolla ei ole tarkkaa "polttopistettä".

Minusta tuntuu edelleen siltä, että peruskurssin yksinkertaistetut asiat ovat jääneet kokototuuksiksi. Juuri Hangon kesäleirillä käytiin läpi asioita, joissa lyhyeltä etäisyydeltä ja puoliksi estettyinä tehtiin lyöntejä samalla kädellä parikin kertaa peräkkäin. Mikä on tietyllä tapaa ristiriidassa WT:n ketjulyöntiorientoituneisuuden kanssa, mutta toimii kyllä ihan hyvin pakettina.

One-inchissä ei ole kysymys mistään muusta kuin siitä, ettei ole tilaa kiihdytellä kättä, jolloin voiman pitää tulla jostain muualta. Wingissä se tulee monesta nivelestä nilkasta ranteeseen (vaikka aika moni taitaa tyytyä polveen ja olkavarteen). Sitä voi sanoa sisäiseksi, jos tykkää.

[V. R.]

Täällä Potkussakin oli käynnissä keskustelu sisäisistä ja ulkoisista lajeista enkä vieläkään tiedä, mitä sillä sisäisyydellä tarkoitetaan. Jos kyse on chi-voimista, ainakaan minun wingini ei ole sellainen. Jos kyse on vain piiruntarkoista mekaniikkasovelmista, minun wingini on sellainen.

Itse olen käsittänyt niin, että tuo sisäisyys tarkoittaa sitä, että haetaan kehoon tiettyjä tuntemuksia ja ulkoinen toiminta on seurausta siitä. Ulkoisuus taas on sitä, että tehdään jotain, eikä kummemmin tunnustella miltä se kropassa tuntuu, kunhan se ulkoisesti näyttää oikealta. Eli käytännössä ulkoisia lajeja voi tehdä myös sisäisesti ja uskoakseni tarpeeksi hyvän tason ulkoisessa lajissa saavutettuaan siitä tulee sisäistä. Tuolla tarkoitan sitä, että kun ulkoinen muoto on saatu todella hyvin hallintaan suurella määrällä toistoja, ei tarvitse enää keskittyä varsinaiseen muotoon vaan pystyy paremmin huomaamaan miltä se tuntuu. Linkittämässäsi ketjussa on näitä asioita jo käsitelty. Kannattaa ottaa huomioon, että mustaa ja valkoista ei ole vaan ne ovat aina ainakin vähän sekoittuneita.

Meillä "puunhalausyiquanissa" on sellainen periaate, että haetaan rentouden tunne koko kehoon ensin paikallaan seisten, sitten pienessä liikkeessä ja lopulta, kun on tarpeeksi hyvä, rentouden tunteen voi säilyttää missä tahansa asennossa ja liikkeessä sekä purkaa koska tahansa räjähtävänä voimana. Tuo rentouden tunne on käytännössä alkuunsa sellainen lämmin ja täysi tunne, joka on ulospäinkin havaittavissa vilkastuneena verenkiertona. Myöhemmin tunteesta tulee intensiivisempi, eikä se enää ole selitettävissä pelkästään vilkastuneella verenkierrolla. Käsittäkseeni muualla kuin Yiquanissa tuo tunne selitetään chin avulla, mutta fysiologiasta siinä kuitenkin on kyse, vaikka tarkkoja mekanismeja ei olekaan tiedossa.

"Puunhalausyiquanin" voitte jutuissanne korvata vaikka terveydellisellä Yiquanilla, jos tarkoitus ei ole nimenomaan käyttää sanaa, jossa on negatiivinen lataus.

Tuollaisia käsityksiä olen siis muodostanut itselleni. Olen kuitenkin aloittelija kaikessa, joten käsitykseni muuttuvat nopeammin kuin pitkään treenanneilla. Zhangin Yiquania olen harjoittanut vuoden verran, enkä ole vielä sillä tasolla, että muissa lajeissa pystyisin saavuttamaan tuon mainitsemani rentouden tunteen.

[PaavoH]

selvittäisi minun ajatuksia, jos kertoisit mistä päättelet xingyin kehomekaniikan olevan samanlaista wing tsunin kanssa ?

Tarkkaan ottaen en ole sanonut näin, vaan olen otaksunut yhteneväisyyksiä wingin ja yiquanin kehomekaniikan kanssa, ja sinä teit siitä xingyita.

Otin xingyin siis mukaan siksi että yiquanin ja xingyin kehomekaniikat lähtevät kutakuinkin samoista pisteistä, ja koska en osaa yiquania käytin xingyi kokemustani puhuessani noista tuntemuksista. Näissä lajeissa siis on samankaltaisuuksia sen verran, että näkee kuitenkin eroa wingiin mitä hain.

voisi jo sanoa että ei ole oikein kyseessä samat lajit

En ole väittänyt yiquania (enkä xingyita) ja wingiä samoiksi lajeiksi vaan otaksunut niissä olevan samantyylisiä elementtejä. Tykkään tavastasi etsiä positiivisia asioita ihmisten postauksista, mutta joskus astuu harhaan. Toivottavasti tätä ei nyt katsota pahalla.

En siis tarkoittanut samoja lajeja, mulla katkesi tossa nyt jotenkin kielitaito kesken kaiken

minua on lyöty kummankin laisilla periaatteilla, ja voiman impakti on aivan erilaista kummallakin metodilla. Jos kehomekaniikka olisi samanlaista, niin varmaan tunnistaisin näissä impakteissakin samankaltaisuutta ?

En voi tietää, koska en tiedä millainen herkkyys sinulla on tällaisille asioille enkä tiedä millaiset ihmiset sinua ovat lyöneet, mutta luotan sanaasi.

En ole kovin herkkä ihminen, aikasemmat kokemukset on juuri sellasista kehälajien peruslyönneistä ja wingistä yms. Kehälajien ja wingin lyöntien välillä ei kuitenkaan tunnu niinkään suurta eroa, mitä sitten tuntuu hypätessä noihin "sisäisiin" lajeihin.

kun mennään eteenpäin, niin jos vastustaja hyökkää samaan aikaan kohti niin "räjähdyksen" koordinaatti/piste, jossa laukaisu tulee, saattaa jäädä liian kohteen taakse, jolloin tuo piste olisi mitätön ja se "voimaton",

Miten voisi käyttää one-inch-punchia jos etäisyyttä on kymmenen tuumaa? Noissa harjoitteissa hetaan enemmänkin vain rakennetta, jolla ei ole tarkkaa "polttopistettä".

Minusta tuntuu edelleen siltä, että peruskurssin yksinkertaistetut asiat ovat jääneet kokototuuksiksi. Juuri Hangon kesäleirillä käytiin läpi asioita, joissa lyhyeltä etäisyydeltä ja puoliksi estettyinä tehtiin lyöntejä samalla kädellä parikin kertaa peräkkäin. Mikä on tietyllä tapaa ristiriidassa WT:n ketjulyöntiorientoituneisuuden kanssa, mutta toimii kyllä ihan hyvin pakettina.

One-inchissä ei ole kysymys mistään muusta kuin siitä, ettei ole tilaa kiihdytellä kättä, jolloin voiman pitää tulla jostain muualta. Wingissä se tulee monesta nivelestä nilkasta ranteeseen (vaikka aika moni taitaa tyytyä polveen ja olkavarteen). Sitä voi sanoa sisäiseksi, jos tykkää.

Tässä aukeneekin se mitä hain. Eli "one-inch-punch" kymmenellä tuumalla on yhdeksän tuumaa rentona ja yksi tuuma räjähtävästi.

Ja ei, one-inchissä ei ole kysymys tuosta, ainakaan näissä "sisäisissä" tai edes esim. bajissa. Se tarkoittaa sitä räjähtävyyttä, että viime hetkellä lasketaan voima ulos, joka yleensä tekee siitä impaktista läpi tunkeutuvan. Se on yksi juttu mitä sillä sisäisellä mekaniikalla haetaan, ja tämän takia en usko että wingissä käytettäisiin tuollaista mekaniikkaa, koska mun ymmärtääkseni wingin periaatteisiin ei tollanen lyönti kuulu. Myöskin wingin kehomekaniikka on mun ymmärtääkseni sen verran ulkoa havaittavaa, että ei voida puhua "sisäisestä", siitä mitä noissa muissa tehdään. Silleen ulkoapäin havaittavaa siis, että noissa "sisäisissä" tuo mekaniikka toimii, vaikka ukkeli ei näytä liikkuvan mihinkään, esim käden saattaa havaita nytkähtävän. Wingissä ymmärtääkseni hyödynnetään liikettä paljon ?

En siis ole missään vaiheessa kieltänyt, että wingi ei olisi monimutkaista kehomekaniikaltaan, vaan sitä että se ei kuitenkaan omaa samankaltaista kehomekaniikkaa kuin nuo sisäiset lajit. Vaikka tota määritelmää tietenkin vaikeuttaa vielä se, että kaikissa lajeissahan tota sisäistä mekaniikkaa kehittyy jonkun verran ylemmillä tasoilla, myös esim. nyrkkeilyssä joka on ulkopuolella näistä kiinalaisista jutuista muutenkin :p

[PaavoH]

Itse olen käsittänyt niin, että tuo sisäisyys tarkoittaa sitä, että haetaan kehoon tiettyjä tuntemuksia ja ulkoinen toiminta on seurausta siitä. Ulkoisuus taas on sitä, että tehdään jotain, eikä kummemmin tunnustella miltä se kropassa tuntuu, kunhan se ulkoisesti näyttää oikealta. Eli käytännössä ulkoisia lajeja voi tehdä myös sisäisesti ja uskoakseni tarpeeksi hyvän tason ulkoisessa lajissa saavutettuaan siitä tulee sisäistä. Tuolla tarkoitan sitä, että kun ulkoinen muoto on saatu todella hyvin hallintaan suurella määrällä toistoja, ei tarvitse enää keskittyä varsinaiseen muotoon vaan pystyy paremmin huomaamaan miltä se tuntuu. Linkittämässäsi ketjussa on näitä asioita jo käsitelty. Kannattaa ottaa huomioon, että mustaa ja valkoista ei ole vaan ne ovat aina ainakin vähän sekoittuneita.

Meillä "puunhalausyiquanissa" on sellainen periaate, että haetaan rentouden tunne koko kehoon ensin paikallaan seisten, sitten pienessä liikkeessä ja lopulta, kun on tarpeeksi hyvä, rentouden tunteen voi säilyttää missä tahansa asennossa ja liikkeessä sekä purkaa koska tahansa räjähtävänä voimana. Tuo rentouden tunne on käytännössä alkuunsa sellainen lämmin ja täysi tunne, joka on ulospäinkin havaittavissa vilkastuneena verenkiertona. Myöhemmin tunteesta tulee intensiivisempi, eikä se enää ole selitettävissä pelkästään vilkastuneella verenkierrolla. Käsittäkseeni muualla kuin Yiquanissa tuo tunne selitetään chin avulla, mutta fysiologiasta siinä kuitenkin on kyse, vaikka tarkkoja mekanismeja ei olekaan tiedossa.

"Puunhalausyiquanin" voitte jutuissanne korvata vaikka terveydellisellä Yiquanilla, jos tarkoitus ei ole nimenomaan käyttää sanaa, jossa on negatiivinen lataus.

Tuollaisia käsityksiä olen siis muodostanut itselleni. Olen kuitenkin aloittelija kaikessa, joten käsitykseni muuttuvat nopeammin kuin pitkään treenanneilla. Zhangin Yiquania olen harjoittanut vuoden verran, enkä ole vielä sillä tasolla, että muissa lajeissa pystyisin saavuttamaan tuon mainitsemani rentouden tunteen.

Hyvää tekstiä, löytyy kyllä paljon tuttuja ajatuksia tästä Aika samaa mieltä olen noista.

[taifuuni]

"Puunhalausyiquanin" voitte jutuissanne korvata vaikka terveydellisellä Yiquanilla, jos tarkoitus ei ole nimenomaan käyttää sanaa, jossa on negatiivinen lataus.

Hyvä ehdotus, noudatetaan.

Tuollaisia käsityksiä olen siis muodostanut itselleni. Olen kuitenkin aloittelija kaikessa, joten käsitykseni muuttuvat nopeammin kuin pitkään treenanneilla. Zhangin Yiquania olen harjoittanut vuoden verran, enkä ole vielä sillä tasolla, että muissa lajeissa pystyisin saavuttamaan tuon mainitsemani rentouden tunteen.

Hyvää juttua muutenkin.