Täällä on tullut jo varsin hyvin vastauksia tosta historiasta ja harrastelu vs ammattilaisuus. Mutta tässä vähän omaa näkemystä asiasta.
Kuten KFM tuossa jo sanoi on kiinalaiset aseettomat taistelutaidot lähtöisin aseellisista taistelutaidoista. Tämä tapahtui siis Ming-dynastian aikaan, kun aseiden käyttö kiellettiin tavalliselta väestöltä. Tästä aiheesta olen jo kirjoittanut tänne potkuun aiemminkin, joten en mene sen syvemmälle tähän. Teräaseita kuitenkin käytettiin tämän jälkeenkin aina 1900-luvun alkupuoliskolle asti. Kiinassahan ampuma-aseet tuli yleisesti käyttöön todella myöhään, jopa ihan armeijassa. Mutta joka tapauksessa asettomia taitoja on systemaattisemmin ruvettu kehittämään tuolta Ming-dynastian aikaan.
Kiinalaisten lajien kultakausi osuu tuohon 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkupuoliskolle. Tuolloinhan Kiinassa oli varsin levotonta. Qing-dynastia oli rappeutumassa ja kaatui 1910 ja tämän jälkeen tuli tasavallanaika joka Kommunistien valtaan tuloon asti oli erittäin levotonta. Kiina oli täynnä keskenään taistelevia sotapääliköitä. Joka tapauksessa näihin aikoihin kiinalaiset lajit kokivat kukoistuskauttaan. Lajeja tuettiin hallinnon puolelta ja kehitettiin kaikenmaailman kamppailujärjestöjä, joihin haalittiin parhaat mestarit opettamaan ja kehittämään kamppailutaitoja. Lajeja ruvettiin opettamaan jopa joissain kouluissakin. Kommunistien valtaan noustua tämä kehitys meni päälaelleen. He eivät katsoneet kamppailulajeja ja niiden taitajia hyvällä.
Tämä taustasta. Kuten tässä on keskustelussa jo mainittiin, usein taistelutaitoja kehitettiin ihan ammatin ja oman ja muiden turvallisuuden takia. Taistelutaitoja käytettiin suojaamaan omaa kylää, toiset hankkivat elannon vartioimalla karavaaneja, toiset vartioimalla rikkaita perheitä, jotkut osallistuivat noihin sotajoukkioihin ym. Jotkut saivat elantonsa jopa keisarillisen perheen henkivartioina ja henkivartiokaartin opettajina. Näistä löytyy varmasti jotain historiallisia dokumenttejakin ja tietoa netistä, esim Dong Haichuan, Yang Luchan, Huo Diange, Yin Fu, Cheng Tinghua ( esim. näistä kaikki paitsi Huo oli ns. "sisäisten" lajien osaajia, viittauksena Sinapin aiempaan viestiin). Myös vielä Sun Yatsenin, Mao Zedongin ja Chian Kai-shekin henkivartioina oli taistelulajiosaajia. Joillain taistelulajiosaajilla oli varmasti myös kamppailulajikouluja ja -järjestöjä, joissa opetti. Myös taisi olla varsin yleistä että rikkaat perheet kutsuivat jonkin tunnetun mestarin opettamaan kotiinsa ja varmasti myös turvaamaan omaisuutta jne. Qing-dynastian aikaan oli myös jonkinlaisia valtiollisia "sotilaskokeita", joiden avulla kuka tahansa saattoi päästä hyvään asemaan armeijassa ja näihin osallistui ymmärtääkseni ainakin jotkin taistelulajiosaajat. Näihin kokeisiin liittyi myös muunlaisia taistelutaitoja, kuten jousiammuntaa (näistä kannattaa lukea lisää esim Journal of Chinese martial studies-lehdistä).
Taistelutaitojahan oli pakko kehittää ja pitää yllä jotta saisi tuollaisia ammatteja. Tuohon aikaan myös kuka tahansa saattoi tulla haastamaan haasteotteluun. Taistelutaidot olivat heidän ammattitaitoja, joita kehitettiin ja varjeltiin. Usein taidot pyrittiin pitämään perheen sisällä, kuten myös varmasti perheen ammatti (sama kuin varmaan lähes kaikissa muissakin ammateissa tuohon aikaan, kuten f-e jo mainitsikin). Jos ei ollut tarpeeksi hyvä, tuskin oli töitäkään, samaan tapaan kuin nykyisetkin ammattilaiskamppailijat. Parhaita taistelulajiosaajia on taidettu arvostaa varsin korkeallekin, varsinkin tuossa tasavallan aikana, vaikka muuten kamppailulajeja pidettiin erittäin rahvaana.
Kamppailulajien harrastamisesta olen lukenut ainoastaan, että manchujen parissa niitä nimenomaan harrastettiin varsinkin Qing-dynastian lopulla. Mutta he harrastivat pääsääntöisesti painia ja erityisesti jousiammuntaa. (Tästäkin aiheesta on hyvin tietoa noissa Journal of Chinese martial studies-lehdissä.) Todennäköisesti myös rikkaiden perheissä lapset ovat saattaneet harrastaa kamppailulajeja jos heillä on ollut jokin opettaja. Joistain näistä on tullut ihan tunnettuja mestareitakin kuten Liu Yunqiao. Mutta suurimmasta osasta tuskin on tullut mitään, varsinkaan jos ovat vain harrastelleet (tämä oma spekulaatio).
Kommunistien valtaan noustua tilanne muuttui ja taistelutaitoja vaatineet ammatit katosivat. Tästä asti kiinalaiset lajit ovat taantuneet, mutta edelleen löytyy jonkin verran porukkaa jotka ovat treenanneet niitä noilla vanhoilla tavoilla. Nythän on lajien vähän kuin uusi tuleminen, koska niillä pystyy taas elättämään perheensä. Kuitenkin lajien kosketuspinta todellisuuteen on pikkuhiljaa katoamassa, kun ei ole mitään yleisiä tapoja testa taitojaan parhaita kamppailijoita vastaan, kiinalaisille lajeille yhteisen kilpailujäerjestelmän tai vastaavan puuttuessa. Tästä on seurannut että lähes kuka tahansa vähänkään treenannut pystyy perustamaan oman koulunsa, vaikkei heillä olisi mitään todellista ammattitaitoa.
Ja mitä tulee vapaaotteluun ja kiinalaisiin lajeihin. Kuten todettua kiinalaiset lajit eivät ole kilpalajeja, joten niiltä puuttuu yhtenäinen kilpailujärjestelmä jolla pystyttäisiin löytämään parhaat kiinalaislajien osaajat. MMA voisi periaatteessa olla lähinpänä tällaista, koska siinä on vähiten sääntöjä. Kuitenkin MMA:ssa pärjäävät ne jotka treenaavat lajin sääntöjen puitteissa, eli heidän treeninsä on muokkautunut sopimaan lajin ottelisääntöihin. Kiinalaisten lajien treeni ei ole (vielä) muokkautunut tähän suuntaan, koska harjoittelun tavoitteena ei ole pärjätä MMA-kehässä (tai missään muussakaan kehässä).
Kiinalaiset lajit tulevat ajalta ja paikasta, joka on täysin erilainen kuin nykyaika ja tästä syystä soveltuvat nykyaikaan varsin huonosti. Jos verrataan kiinalaisia lajeja vaikka joihinkin japanilaisiin lajeihin tai thai-nyrkkeilyyn, ovat jälkimmäiset kehittyneet yhteiskunnan mukana, koska niihin on liitetty kilpailutoimintaa, toisin kuin kiinalaiset lajit. Toisaalta kiinalaiset lajit ovat (vaivoin) säilyttäneet jotain mitä kilpalajit ovat kadottaneet.
Mutta hyvä kysymys on mitä tulisi tehdä jotta kiinalaiset lajit pysyisivät elinvoimaisina? Olisiko hyvä kehittää jokin kaikille kiinalaisille lajeille yhteinen ja mahdollisimman hyvin sopiva kilpailumuoto ja -organisaatio? Mahdollisesti sopivin kilpailumuoto voisi olla hyvin lähellä MMA-sääntöjä maassaottelu jättäen minimiin. Tällöin kuitenkin lajien treenaamisen tavoite muuttuisi kilpailuissa voittamiseen ja samalla muuttuisi harjoitteleminen. Tällä tavalla voisimme löytää yhä useampia kiinalaislajien osaajia, jotka pärjäävät hyvin kilpailuissa ja todennäköisesti myös MMA:ssa ja varmasti lajien maine isolle yleisölle paranisi. Monen lajin, koulun ja opettajan tasokin varmasti paranisi. Kuitenkin samalla menettäisimme lajeista jotain kun lajin tavoite muuttuu kilpailussa voittamiseen. Toisaalta tällä hetkellä voimme menettää ne muutenkin, kun lajien taso hiipuu. Vaikea kysymys joka tapauksessa.
(Pahoittelut erittäin pitkästä viestistä
)