Yi Quan

Kiinalaiset lajit
Veepee
kylkeenpotkija
Viestit ketjussa: 5
Viestit: 1013
Lauteille: tammi 6, 2014
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Taido, 白眉
Sivulajit: Tachimura-ha Shuri-Te, Capoeira-kuokkavierailu
Takalajit: Judo, moderni taijiquan

Yi Quan

#286

Viesti Veepee » tammi 5, 2016, 13.36

Millaisia kamppailullisia harjoitteita yiquanissa tehdään, ja mikä on niiden osuus koko treeniajasta? :)
Ville-Pekka Turpeinen

"If your unsoku is good, you can never be touched." -Kozo Kitamura, taido 8. dan hanshi, Suomen taidoliiton kesäleiri 2012

"Kun olet kiillottanut tekniikkasi ja saavuttanut liikkeiden vapauden, saat luonnostaan ihmeelliset voimat." -Musashi Miyamoto, Go Rin no Sho, Tulen rulla

Jonkid
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 62
Viestit: 77
Lauteille: heinä 8, 2014

Yi Quan

#287

Viesti Jonkid » tammi 5, 2016, 13.52

Veepee kirjoitti:Tota. Yiquania treenaamattomana ulkopuolisena musta näyttää vähän siltä, että lajilla on pahahko imago-ongelma, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että harrastajia ei oikein meinaa löytyä.

Oon lyhyehkösti tän ketjun kautta tutustunut Wang Xianzhain treenihistoriaan ja ajatuksiin, jotka painotti vahvasti nekkailupuolta ja kamppailullista toimivuutta. Kyllä sellaiset jutut kiinnostaa ja houkuttelee lajin pariin. Sitten taas se kuva/julkisivu mikä mulle on jäänyt on se, että harjoittelu on pääasiallisesti... noh, melko tylsää ja varsin kaukana tappelutreenistä. Tarkoitan tietenkin siis zhan zhuang-harjoittelua. Niillä haetaan toki tärkeitä ominaisuuksia, joiden perustalle laji rakentuu, mutta kamppailusta, biomekaniikasta ja voimantuotosta mitään tietämätön ei ymmärrä yhteyttä liikkumattomuuden ja lyöntivoiman välillä. Tinttaaminenhan on liikkumista! Välillä multakin IRL pääsee suusta lausahduksia tyyliin "joo, ja yiquanin harjoittelun alussa ei ees liikuta, seisoskellaan vaan tällasessa asennossa". Ei oo kauheen ruusunen kuva ja ei herätä innostusta ei.

Lajin harjoittelun rakennetta ja brändäystä kannattaneekin ehkä miettiä uudelleen nykymaailman kantilta. Just yhessä vähän aikaa katsomassani dokkarissa yks Hung Kyun-opekin sanoi, että se vähensi suosiolla asentoharjoittelun määrää aloittelijoille. Perinteinen ratkaisu seisottaa uusia tulijoita hevosasennossa muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen ennen ensimmäistäkään liikesarjaa ei enää ollut tässä ajanhetkessä toimiva opetusratkaisu. Ehkä yiquaninkin kannattaisi tuoda rohkeammin esiin jotain muuta osa-aluetta?


Kiitos Veepee järkevästä vastauksesta. Lainasin sen kokonaan koska koen että siinä jokanen sana oli paikallaan.

Kaikki mitä sanoit johtuu nähdäkseni juuri siitä, että Yiquanin sisällä ei ole mitään yhtenäistä linjaa. Kun harjottelu ilman varsinaisia päämääriä on jatkunut jo vuosikymmeniä niin ollaan luisuttu pahasti mettän puolelle. Ilman selkeitä tavoitteita treenistäkin on tullu useimmissa tapauksissa mainitsemaasi seisoskelua seisoskelun vuoksi; edes opettajat itsekään eivät välttämättä ymmärrä, miksi sitä tehdään. Saatika osaa kertoa tai havainnollistaa muille treenareille syitä tällaseen treeniin. Tahi löytää/ osoittaa mitään järkevää progressiota harjoittelusta.

Toiseksi; kukaan ei osaa kertoo Yiquanista kamppailulajina kiinnostuneelle, että minkälaista kamppailullisuutta sen avulla voidaan rakentaa tai missä se niin sanotusti toimii. Yksi syy tähän on se, että tämän selvittäminen on harjoitusfilosofian mukaan harjoittelijan itsensä vastuulla. Mutta jos harjoittelija itse tunnistaa omat päämääränsä, kertoo esimerkiksi nyrkkeilevänsä ja tahtovansa saada uudenlaista näkökulmaa lyönteihin niin asiansa tietävä opettaja osaa kyllä sanoo, kannattaako alkaa treenaa vai ei. Voi olla että oon väärässä, mutta rohkenisin väittää että Yiquan ei anna nykyaikaisille kamppailu-urheilijoille (varsinkaan SM-tasosta ylöspäin kisaaville) kyllä paljoakaan mitään sellaista, mitä oman lajin sisältä ei jo löytyisi. Jos haluat olla hyvä nyrkkeilijä niin sillon sun kannattaa keskittyä nyrkkeilyyn jne. Suurin virhe, mitä voi tehdä, on alkaa treenaa tosissaan pelkkää Yiquania ja ajatella että kohta ollaan SM-tason vapaaottelijoita tai nyrkkeilijöitä. Voin olla tietysti täysin väärässä, olisi kiva joskus nähdä että tämä näkemys kumottaisiin. Asia on ehkä toinen "perinteisempien" lajien ja jopa IP-juttujen puolella, jossa pääpaino ei ole huippuviritetyssä kisaamisessa vaan juuri siinä itsensä kehittämisessä ja hyödyllisten kehokikkojen oppimisessa.

Kolmas juttu on se, että jostain kumman syystä Yiquania markkinoidaan usein sen harjoitusmentelmien avulla. Netistä löytää pilvin pimein videoita siitä, kun isot äijät (eikä välttämättä kovin lihaksikkaat sellaiset) seisoskelee ja huojuu edestakasin nurmikentillä tai tekee jotain jänniä tansseja. Onhan noi videot lajia paljon tehneelle välillä ihan arvokkaita, mutta sivustakatsojille täysi vitsi. Niillä harjoitusmentelmillä kehitetään tiettyjä kehon ominaisuuksia, joita pitäisi pystyä käyttämään kamppailussa (räjähtävyys ennenkaikkea) ja sellaiset kamppailuvideot varmasti vetoaisi paremmin kamppailusta kiinnostuneille. Mutta mites kuvaat sellaisia kun kukaan ei kamppaile? Vaihtoehdoiksi jää tärskäytellä hurjia iskuja tyhjään ilmaan tai säkkiin ja sehän on.. Noh, varjonyrkkeilyä tai säkkitreeniä.

Neljäs, ja ehkä tärkein juttu on se, että se kamppailutaito ei ole tärkein tavoite Yiquanin harjoittelussa. Tämä voi olla myös monelle kamppailulliselle Yiquanistille kova pala myöntää ja joku saattaa tästä herneen nenään vetästäkin. Loppujen lopuksi, kuin oikein syvälle harjoitteluun uppoutuu, niin tärkeimmäksi tavoitteeksi muodostuukin ilo siitä opiskelusta, kehityksen huomaamisesta ja oppimisesta ymmärtämään omaa ymmärrystään. Tällöin sen suurimman nautinnon saattaakin saada siitä seisoskelusta paikallaan, vaikka kamppailutaitokin olis kehittyny jo siedettävälle tasolle. Silloin alkaa tuntua samantekevältä, miten Yiquania pitäisi markkinoida, lyöntivideot ja seisoskeluvideot on ihan yhtä tärkeitä ja mielenkiintosia. Mutta tämä ei poissulje sitä, että kamppailla pitää jos haluaa oppia kamppailemaan.

Tuo Veepeen mainitsema imago-ongelma on juuri yksi niistä syistä, jonka takia koin tarvetta avautua. Yiquan on vain itsessään jo niin iso ristiriita, että sen järkevä avaaminen ulkupuoliselle tuottaa aikamoisia hikikarpaloita otsikolle.
示觉有相 提觉则止

运觉无住 自觉圆明

Kuvake
KungFuMiäs
ylipotkija
Viestit ketjussa: 36
Viestit: 5231
Lauteille: tammi 1, 2005
Paikkakunta: Vaasa

Yi Quan

#288

Viesti KungFuMiäs » tammi 5, 2016, 14.00

Tuo Wangin ja Maon yhteys oli erittäin mielenkiintoinen jota en ollut ajatellut. Hyvin järkeenkäypä. Yiquan ja sen moderni (omalle ajalleen) terminologia ei ollut vain Wangin itsenäisesti ajattelema kehitelmä vaan myös ympäristön ja aikakauden muotoilema. Juuri kuten kaikki muukin ajan saatossa kehittyneet asiat. Hyvä pointti!

Nämä ongelmathan ovat universaaleja Kiinalaisille lajeille, tai tarkemmin sanottuna heille jotka yrittävät oikeasti kehittää jotain toimivaa, eikä tyydy siihen järjestelmäänsä sulkeutumisen tuomaan turvaan. Asioita ollaan tehty tämän eteen, mutta nyt viime vuosina kaikkialla on yrittäminen laantunut. Meillä oli hyvä meininki Suomessa vuosia sitten Tang Langin järjestämien kisojen johdosta, jossa tytöt ja pojat pääsivät mättämään melkein oikeasti toisiaan. Pitäjänmäen Shaolinin järjestämillä San Da kisoilla olisi voinut olla potentiaalia vaikka mihin jos verkostoituminen olisi ollut vahvempaa. Nämä tälläiset tapahtumat toi uudenlaista virtaa ihmisten treenaamiseen ja kohdisti sitä kamppailuun, vaikka lajimme ei varsinaisesti ole kisalajeja. Samaa ollaan tehty ympäri maailman Kiinalaislajipiireissä, esim. Mike Pattersonin Tang Shou Tao meininki Jenkeissä, Tony Yangin Baji koulun järjestämiä MMA turnauksia USAn etelässä, Black Taoistin Man Up Stand Up kisat New Yorkissa ym. ym. Mutta kaikki nämä ovat nyt pitkälti laantuneet. Asioiden järjestäminen on laantunut, onko uusi sukupolvi laiska? Puhuu enemmän kuin tekee? Meidän Baji jengi Helsingissä on suuntautunut Ruotsin puolelle kamppailukisojen perään, siellä tuntuu vielä olevan järjestämisen meininkiä kun San Da ym. kisoja on useita kertoja vuodessa.

Minulla itsellä olisi unelmana pieni saman henkinen treenijengi joka kokoontuisi 1-2 viikossa vaihtelemaan nyrkkejä kovalla kontaktilla. Kaikilla olisi samankaltaiset päämäärät, samankaltaiset universaalit kamppailuominaisuudet joita kehittävät, mahdollisesti samankaltaisia tapoja myös. Näiden treenikertojen välissä voisi kaikki sitten omilla tahoillaan treenailla ominaisuuksiaan uusien kokemusten valossa. Mutta tälläisten tyyppien kokoon saaminen on vähä kuin hakisi sitä täydellistä tyttöystävää, täytyy etsiä, deittailla ja tutkailla tarkasti ennen kuin muuttaa yhteen.

En sanoisi että ongelma on varsinaisesti lajin ymmärtämättömyydessä harrastajien parissa. Kyllähän suurin osa MMA:ta ja muita todettuja kamppailulajeja harrastavat ovat vain heittäytyneet järjestelmän vietäväksi ja luottavat siihen että taidot kasvavat sitä tekemällä ja kyllähän se toimii monelle. Ongelma on valmentajissa ja opettajissa jotka eivät osaa viedä asioita sille tasolle että kamppailutaito tulisi esiin. Hyvin harvat harjoittelijat oikeasti lähtevät analyyttisesti miettimään mitä oikeasti treenaavat, he vastaavat itse kehityksestään, mutta niille kaikille 99%:ille jotka ei mieti asioita tarkemmin täytyy olla hyvä johdattelija.

Jonkid
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 62
Viestit: 77
Lauteille: heinä 8, 2014

Yi Quan

#289

Viesti Jonkid » tammi 5, 2016, 14.09

Veepee kirjoitti:Millaisia kamppailullisia harjoitteita yiquanissa tehdään, ja mikä on niiden osuus koko treeniajasta? :)


Tähän saat erilaisen vastauksen jokaselta opettajalta. Mun näkemyksen mukaan oikea vastaus on että juuri sellaista, mitä tarvitset kehittyäksesi. Yaon veljekset on esimerkiksi vieny/ kehittäny Yao Zongxunin perintönä Yiquanista sellaista ahtaissa paikoissa tapahtuvaa nyrkkeilyä, johon kuuluu periaatteessa kaikki länsimaisen nyrkkeilyharjottelun elementit Yiquanin omaperäsellä leimalla varustettuna. Valtaosa opettajista opettaa sellaista kamppailua, mitä ne itse on aiemmin tehny ennen Yiquania. Niin tai näin, Yiquanin kamppailullisuus koostuu mahdollisimman kovaksi kehitetystä (reaktio)nopeudesta, kyvystä käyttää koko kehon avulla tuotettavaa räjähtävää voimaa asennosta kun asennosta ja ottelutaidosta (tietyntasoinen teknisyys, liikkuminen jne.). Nämä periaatteet pitäisi pystyä ilmentämään niin matossa kuin pystyottelussa tai IP-jutuissa.

Tää on mun näkemys ja yhtä lukkoonlyötyä tai naulittua vastausta ei varmaan kukaan pysty antamaan. Sanshou eli otteleminen on ainoa "virallinen" kamppailuharjoite Yiquanissa, jollei tuishouta variaatioineen lasketa mukaan.
示觉有相 提觉则止

运觉无住 自觉圆明

Veepee
kylkeenpotkija
Viestit ketjussa: 5
Viestit: 1013
Lauteille: tammi 6, 2014
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Taido, 白眉
Sivulajit: Tachimura-ha Shuri-Te, Capoeira-kuokkavierailu
Takalajit: Judo, moderni taijiquan

Yi Quan

#290

Viesti Veepee » tammi 5, 2016, 14.11

Sivumennen mä oon Miika nyt vuoden päivät haaveillut sellaisesta porukasta, mitä kuvailit. Mä tunnen tosin porukkaa vaan niin huonosti, ettei sellaisen järkkääminen oo tullut maholliseksi.
Ville-Pekka Turpeinen

"If your unsoku is good, you can never be touched." -Kozo Kitamura, taido 8. dan hanshi, Suomen taidoliiton kesäleiri 2012

"Kun olet kiillottanut tekniikkasi ja saavuttanut liikkeiden vapauden, saat luonnostaan ihmeelliset voimat." -Musashi Miyamoto, Go Rin no Sho, Tulen rulla

Jonkid
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 62
Viestit: 77
Lauteille: heinä 8, 2014

Yi Quan

#291

Viesti Jonkid » tammi 5, 2016, 14.20

KungFuMiäs kirjoitti:Tuo Wangin ja Maon yhteys oli erittäin mielenkiintoinen jota en ollut ajatellut. Hyvin järkeenkäypä. Yiquan ja sen moderni (omalle ajalleen) terminologia ei ollut vain Wangin itsenäisesti ajattelema kehitelmä vaan myös ympäristön ja aikakauden muotoilema. Juuri kuten kaikki muukin ajan saatossa kehittyneet asiat. Hyvä pointti!

Minulla itsellä olisi unelmana pieni saman henkinen treenijengi joka kokoontuisi 1-2 viikossa vaihtelemaan nyrkkejä kovalla kontaktilla. Kaikilla olisi samankaltaiset päämäärät, samankaltaiset universaalit kamppailuominaisuudet joita kehittävät, mahdollisesti samankaltaisia tapoja myös. Näiden treenikertojen välissä voisi kaikki sitten omilla tahoillaan treenailla ominaisuuksiaan uusien kokemusten valossa. Mutta tälläisten tyyppien kokoon saaminen on vähä kuin hakisi sitä täydellistä tyttöystävää, täytyy etsiä, deittailla ja tutkailla tarkasti ennen kuin muuttaa yhteen.

En sanoisi että ongelma on varsinaisesti lajin ymmärtämättömyydessä harrastajien parissa. Kyllähän suurin osa MMA:ta ja muita todettuja kamppailulajeja harrastavat ovat vain heittäytyneet järjestelmän vietäväksi ja luottavat siihen että taidot kasvavat sitä tekemällä ja kyllähän se toimii monelle. Ongelma on valmentajissa ja opettajissa jotka eivät osaa viedä asioita sille tasolle että kamppailutaito tulisi esiin. Hyvin harvat harjoittelijat oikeasti lähtevät analyyttisesti miettimään mitä oikeasti treenaavat, he vastaavat itse kehityksestään, mutta niille kaikille 99%:ille jotka ei mieti asioita tarkemmin täytyy olla hyvä johdattelija.


Miikalle vastauksia:

1) Joo en ymmärrä miksen oo koskaan aikasemmin älynny tarkastella Yiquania sen ajan yhteiskunnallisista lähtökohdista käsin. Oon likipitäen varma, että tuo yhteys on vedenpitävä; itse asiassa nyt kun googlailee niin jotain viitteitä siihen suuntaan on muutkin löytäny. SC touhuissa ja Han Jingyun kirjoituksissa tää yhteys on jo lähes riemastuttavan läpinäkyvä. Dialektiseen materialismiin tutustuminen avaa roppakaupalla kyseisen herran (ja myös WXZ:n) muutoin ehkä vähän vaikeesti avautuvia tekstejä. Alkaahan Jingyun kirjakin lainauksella Maon runokokoelmista :D

2) Jaetaan sama unelma. Työtä tällasen porukan rakentaminen vaatii mutta olishan se siistiä ku mikä.

3) Totta tuokin mitä sanot. En vain ehkä osaa suhtautua tähän tarpeeksi neutraalisti (vaikka sitä vaadin kaikilta muilta :smt003 ) kun tää on mulle niin pirun tärkeä juttu. Tuntuu raastavalta katsoa, kun jengi heittää vastuun kehittymisestä opettajalle tai abstraktin järjestelmän varaan. Varsinkin kun se johtaa sitten siihen, että en pääse tasaisesti sparrailemaan ja kehittämään niitä omia kamppailullisia valmiuksia :)
示觉有相 提觉则止

运觉无住 自觉圆明

G12
polveenpotkija
Viestit ketjussa: 3
Viestit: 131
Lauteille: syys 30, 2007

Yi Quan

#292

Viesti G12 » tammi 5, 2016, 15.17

Sivullisena kommentoin viitaten edellä olleeseen Jonkidin viestiin, että on mielestäni järkevää esiintuoda lajille tyypillisiä harjotteita mediassa jos tarkoituksena on näkyvyyden kautta antaa mahdollisille kiinnostuneille oikean suuntainen käsitys lajille ominaisesta tavasta treenata. - Jos tavat eivät nappaa suurta yleisöä, mitä sitten? Maailma on pullollaan muita vaihtoehtoja suurelle yleisölle.

Epäkaupallisesti orientoituneen harjoittelun ei tarvitse olla kannattavaa eikä harjoittelijamäärältään laaja-alaista. Mielestäni terve tapa suhtautua näihin "epäkaupallisiin marginaalilajeihin" olisi suhtautua niihin kuten vaikkapa yksityisajalla tehtävään virkistyskalastukseen: jos hommasta aidosti tykkää on se yksinkin kivaa ja pienessä porukassa jopa mukavampaa. Epävirallinen ja positiivisessa mielessä kotikutoinen kuvio tuo harjoitteluun vapausasteita joita ei organisoidummassa toiminnassa ole.

Onko vapaa-ajan kalastamisella imago-ongelma? Jos, mitä sitten.
-----------

Jonkid
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 62
Viestit: 77
Lauteille: heinä 8, 2014

Yi Quan

#293

Viesti Jonkid » tammi 5, 2016, 16.07

G12 kirjoitti:Sivullisena kommentoin viitaten edellä olleeseen Jonkidin viestiin, että on mielestäni järkevää esiintuoda lajille tyypillisiä harjotteita mediassa jos tarkoituksena on näkyvyyden kautta antaa mahdollisille kiinnostuneille oikean suuntainen käsitys lajille ominaisesta tavasta treenata. - Jos tavat eivät nappaa suurta yleisöä, mitä sitten? Maailma on pullollaan muita vaihtoehtoja suurelle yleisölle.

Epäkaupallisesti orientoituneen harjoittelun ei tarvitse olla kannattavaa eikä harjoittelijamäärältään laaja-alaista. Mielestäni terve tapa suhtautua näihin "epäkaupallisiin marginaalilajeihin" olisi suhtautua niihin kuten vaikkapa yksityisajalla tehtävään virkistyskalastukseen: jos hommasta aidosti tykkää on se yksinkin kivaa ja pienessä porukassa jopa mukavampaa. Epävirallinen ja positiivisessa mielessä kotikutoinen kuvio tuo harjoitteluun vapausasteita joita ei organisoidummassa toiminnassa ole.

Onko vapaa-ajan kalastamisella imago-ongelma? Jos, mitä sitten.


Ongelma piileekin siinä, että se tuntuu olevan ainoa tapa tuoda lajia esille. Seisominen tai käsien pyörittely ilmassa - niin arvokkaina kuin niitä pidänkin - tuo harjoittelupiireihin lähinnä idealistisesti suuntautuneita harjoittelijoita. Ainakin mun kokemusten mukaan. Sellaisia harjoittelijoita, joiden mielenkiinnon kohteet liikkuvat jossain aivan muualla kuin siellä mitä harjoittelulla pyritään saamaan aikaan tai mitä sillä voisi saada aikaan. Eli kaikki kamppailusta innostuneet ihmiset, jotka olisivat valmiita laittamaan eforttia treeniin ja oikeasti testaamaan opittua kamppailussa, suuntautuvat toisaalle.

Tässä on jälleen yksi lajinsisäinen ristiriita. Mulle käy marginaalihommakin ihan hyvin; saan kiksejä ihan tarpeeksi kaikesta muustakin. On vaan harmi heittää yksi harjoittelun osa-alue romukoppaan treenikaveripuutteen vuoksi.

Käyn myös kalassa vapaa-ajalla, eikä mulle saalis oo todellakaan kaikki kaikessa. Mutta kyllähän se aina lämmittää mieltä :D

Kiitos näkemyksestä, olen samaa ja kuitenkin myös eri mieltä.
示觉有相 提觉则止

运觉无住 自觉圆明

Taijin harjoittaja
kylkeenpotkija
Viestit ketjussa: 7
Viestit: 1469
Lauteille: elo 25, 2011

Yi Quan

#294

Viesti Taijin harjoittaja » tammi 5, 2016, 21.16

Kuinka monta Yi Quanin harjoittajaa Suomessa on ja kuinka monta maailmassa? Missä seuroissa tuota harjoitellaan Suomessa?
Olen joskus kuullut, että Turussa on harjoiteltu tuota mutta en ole käynyt katsomassa. Lajin harjoittelumenetelmät taitavat pyrkiä eri päämääriin kuin mitä taijin.

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit ketjussa: 8
Viestit: 15125
Lauteille: tammi 1, 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Viesti:

Yi Quan

#295

Viesti Andy » tammi 6, 2016, 10.10

Jos haluaa harrastaa reipashenkistä muksimista niin miksi silloin ylipäätään olisi järkevää valita lajiksi Yi Quan? Eikö olisi helpompaa vaihtaa lajia kuin yrittää käännyttää ihmisiä joilla on erilaiset tavoitteet treeneilleen. Ala harrastaa vaikka vapaaottelua tai defendoa niin pääset muksimaan.
Antti Sariola

http://www.kickboxingteam.com

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Jonkid
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 62
Viestit: 77
Lauteille: heinä 8, 2014

Yi Quan

#296

Viesti Jonkid » tammi 6, 2016, 12.28

Andy kirjoitti:Jos haluaa harrastaa reipashenkistä muksimista niin miksi silloin ylipäätään olisi järkevää valita lajiksi Yi Quan? Eikö olisi helpompaa vaihtaa lajia kuin yrittää käännyttää ihmisiä joilla on erilaiset tavoitteet treeneilleen. Ala harrastaa vaikka vapaaottelua tai defendoa niin pääset muksimaan.


Ymmärrän pointtisi mutta luulen, että sinä et ymmärtänyt minun. Henkilökohtaisesti mun tulee muksittua thainyrkkeilyn puolella ihan tarpeeksi, siitä tässä ei nyt ole kyse. Eikä myöskään siitä, että pyrkisin käännyttämään ketään harrastamaan Yiquania. Avautumiseni on ehkä enemmänkin surumielinen oodi Yiquania jo harrastaville sekä sellaisille, jotka miettivät mukaan lähtemistä. Reipashenkinen muksiminen ei ole Yiquanin päätavoite, vaan yksi väline kohti sitä päätavoitetta. Tää tuntuu olevan monelle hyvin vaikeaa ymmärtää, vaikka siitä aika ajoin keskustelua syntyykin. Ja jos tätä välinettä, muksimista, ei pääse käyttämään, tie maaliin mutkistuu jonkin verran.

Lajilla on kolme yksinkertaista tavoitetta; 1. Terveys 2. Kamppailu ja 3. Oppimisen ja kehittymisen myötä syntyvä ilo/ itsetietoisuuden kehittyminen.

Numero yksi on varmaan itsestään selvä; treenimenetelmät tarjoaa hyvää liikuntaa ja vahvistaa oikein tehtynä niin kestävyys- kuin lihaskuntoakin. Ne ovat sellaista jumppaa, joka poikkeaa perinteisistä punnerruksista ja vatsalihaksista aikalailla. Siinä varmaan piileekin yksi menetelmien ja harrastuksen viehätys (ja syy siihen miksi niillä juttua markkinoidaan). Ja yllättäen liikuntaa harrastava ihminen pysyy myös aika terveenä, jolloin ensimmäinen harjoitustavoite on täytetty.

Terveys ja kunto ovat kuitenkin harjoitusmenetelmien sivutuotteita. Samaan aikaan niiden kanssa kehittyvät nimittäin reaktionopeus, räjähtävyys ja koordinoitu liikehtimiskyky. Nämä ovat niitä tekijöitä, joiden vuoksi harjoitusmenetelmät on aikoinaan kehitetty. Niiden avulla pitäisi kyetä puolustamaan itseään. Mutta mitä hyötyä näistä kehon ominaisuuksista on, jollei niitä pääse hyödyntämään missään tai testaamaan niiden toimivuutta? Sitä varten harjoitusmenetelmien joukossa on ottelua ja tuishouta, joiden avulla kehitettyjä ominaisuuksia päästään hyödyntämään ja testaamaan käytännössä eikä vain mielikuvituksen tuotteissa. Huiskiminen kaveria kohti on huomattavasti mukavampaa kuin huiskiminen ilmaan tai säkkiin.

Tässä vaiheessa herää varmasti kysymys siitä, että no miksi et lähde jonkin muun lajin pariin testaamaan opittua. Tällä hetkellä teenkin niin mutta silloin en pääse testaamaan opittua Yiquaninomaisesti, vaan olen pakotettu toimimaan valitsemani lajin säännöillä ja tekniikoilla. Se rajoittaa kehonkäyttöäni, syö aikaa ja rahaa. Miksei MMA? Koska Yiquanista ei (mun mielestä) ole kilpailulajiksi; sitä ei ole siihen tarkoitukseen tehty eikä treenimenetelmiensä puolesta siihen sovellu. Jos haluan olla hyvä nyrkkeilyssä niin pitää nyrkkeillä jne. En harrasta Yiquania sen vuoksi, että voisin olla hyvä thainrkkeilyssä tms., vaan siksi, että haluan harrastaa Yiquania. Tämänhän totesin jo aiemmin. Yiquanin arvo on oman näkemykseni mukaan realistisessa itsepuolustuksessa, jossa ei ole toimintaa ohjaavia normeja; isku ja nopeesti pakoon. Tätä pitäisi pystyä harjoitttelemaan mahdollisimman realistisesti, Yiquaninomaisesti.

Katsokaapa esim. tästä, millasta Yiquanille tyypillinen otteluharjoittelu on yhden näkemyksen mukaan: https://www.youtube.com/watch?v=ZEmpnIo ... 83&index=4

Numero kolme muodostunee ennenpitkää jokaisella harrastajalla siksi tärkeimmäksi. Ihmisen oppiessa ja kehittyessä hän oivaltaa, että kykenee vaikuttamaan omaan elämäänsä ja tekemään ratkaisuja, joilla on oikeasti merkitystä (tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta tarkemmin ajateltuna nykypäivänä asia ei välttämättä ole niin yksioikoista). Harjoittelija kohtaa treenissään monenlaisia ratkaistavaksi jääviä ongelmia; räjähtävän lyönnin tai työnnön saatto liikkuvaan vastustajaan, hunyanlin hyödyntäminen matossa, reagointi vastustajan edellämainituilla tavoilla, ristiriitavoimien toimivuus shilissä, takajalan työnnön merkitys qiantui-falissa, kuuden suunnan liikepotentiaali paikallaan seistessä... Kun harjoittelija kerta toisensa jälkeen törmää näihin ongelmiin, joutuu hän etsimään ratkaisuja itsenäisesti. Kokemuksen kasvaessa harjottelijan metakognitiiviset (ymmärys omasta ymmärryksestä) kyvyt ja ongelmanratkaisutaidot kehittyy ja alkaa ulottua myös harjotuksen ulkopuolelle; tämä on se kaikkein kovin juttu mitä treenistä lopulta saa irti. Seisominen, huitominen, ottelu, nää kaikki on ollu vaan välineitä oman pään ja kropan kehityksessä, siinä, että voisit paremmin pärjätä elämässä. Tämän takia treenaan itse.

Mun valituksen kohteena on se, että harjoittelijoita ei tunnu löytyvän tuonne sovelluspuolelle, varsinkaan silloin kun kontakti kovenee tai suojat vähenee. Mielellään kyllä seistään ja tehdään muita kehonkäyttöharjoitteita, mutta opittua ei ikinä uskalleta viedä käytäntöön, itseä ei uskalleta pistää likoon. Ja mitä useampi uusi treenari on varustettu tällä mentaliteetilla, sitä varmemmin Yiquanin kamppailullisuus kuolee pois. Joskus sadan vuoden päästä voidaan kysyä, että kannattaako Yiquanin olla kamppailuaiheisella Potkun keskustelupaslstalla, kun se on oikeasti vain chikungia, puistojumppaa tms.
示觉有相 提觉则止

运觉无住 自觉圆明

Jonkid
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 62
Viestit: 77
Lauteille: heinä 8, 2014

Yi Quan

#297

Viesti Jonkid » tammi 6, 2016, 12.53

示觉有相 提觉则止

运觉无住 自觉圆明

G12
polveenpotkija
Viestit ketjussa: 3
Viestit: 131
Lauteille: syys 30, 2007

Yi Quan

#298

Viesti G12 » tammi 6, 2016, 13.27

Jonkid kirjoitti:Lajilla on kolme yksinkertaista tavoitetta; 1. Terveys 2. Kamppailu ja 3. Oppimisen ja kehittymisen myötä syntyvä ilo/ itsetietoisuuden kehittyminen.

Mun valituksen kohteena on se, että harjoittelijoita ei tunnu löytyvän tuonne sovelluspuolelle, varsinkaan silloin kun kontakti kovenee tai suojat vähenee. Mielellään kyllä seistään ja tehdään muita kehonkäyttöharjoitteita, mutta opittua ei ikinä uskalleta viedä käytäntöön, itseä ei uskalleta pistää likoon. Ja mitä useampi uusi treenari on varustettu tällä mentaliteetilla, sitä varmemmin Yiquanin kamppailullisuus kuolee pois. Joskus sadan vuoden päästä voidaan kysyä, että kannattaako Yiquanin olla kamppailuaiheisella Potkun keskustelupaslstalla, kun se on oikeasti vain chikungia, puistojumppaa tms.


Ymmärrän itserakennetun tuskan mutta en tarjoa sille lisärakennuspalikoita. - Yritän sen sijaan tarjota toista tulokulmaa: Yi Quan treenimenetelmän hitauden johdosta on luontevaa ajatella, että siinä vaiheessa kun harjoittelija alkaa olla ns. toimintakykyinen yksilö, on hän jo sillä tavalla kokenut (lue iältään aidosti aikuinen), että terveyden ylläpitäminen on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Siinä alkaa sitten harkiten punnita, että mitkä ovat riskien ja mahdollisten harjoittelussa "itsen likoon laittamisesta" saavutettavien etujen väliset suhteet, ja tehtyä sitten valintoja siltä pohjalta.

Tätä ei nyt pidä tulkita niin etten näe esimerkiksi sparraamisesta ja matsaamisesta joiden nähdään pitkälti olevan sitä "itsen likoon laittamista" olevan hyötyjä. - Totta kai niistä on hyötyä, mutta on eri asia että missä konteksissa. Tässä tullaan nyt siihen lupaamaani toiseen näkökulmaan:

Otan vertaukseksi toisen mielestäni kamppailuun alunperin lukemani perusteella Yi Quan´n omaisesti suhtautuvan lajin - Kalin. Kaliahan on nykyään monenlaista - on keppijumppakalia, kilpailukalia ja jos kaikenlaista. Ja sitten on niitä marginaalissa olevia ja vähän erillä tavoin orientoituneita, jotka ovat sitä mieltä, että "itsen likoon laittaminen" harjoittelussa "sparraamisen/testaamisen" mielessä ei ole tarkoituksenmukaista. Tässä sellaisesta näkemyksestä hyvä artikkeli:

http://www.villabrillelargusakali.com/b ... an-of-kali

Asiaan liittyvä osuus alkaa noin keskivaiheilta otsikon You mentioned that Grandmaster Villabrille never had a sparring partner and neither did you. How can you develop fighting skills without any sparring? alta.

:rauhaa:
-----------

Jonkid
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 62
Viestit: 77
Lauteille: heinä 8, 2014

Yi Quan

#299

Viesti Jonkid » tammi 6, 2016, 15.02

Yi Quan treenimenetelmän hitauden johdosta on luontevaa ajatella, että siinä vaiheessa kun harjoittelija alkaa olla ns. toimintakykyinen yksilö, on hän jo sillä tavalla kokenut (lue iältään aidosti aikuinen), että terveyden ylläpitäminen on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Siinä alkaa sitten harkiten punnita, että mitkä ovat riskien ja mahdollisten harjoittelussa "itsen likoon laittamisesta" saavutettavien etujen väliset suhteet, ja tehtyä sitten valintoja siltä pohjalta.

Kyllä, olen täysin samaa mieltä siinä, että vanhemmalla iällä kannattaa ja pitää miettiä, mitä tekee ja miksi. On typerää riskeerata terveys kamppailemalla, varsinkaan jos ei koe siitä mitään saavansa takasinpäin. MUTTA kahteen asiaan tässä lainauksessa haluan kuitenkin puuttua:

a) Yiquanin treenimenetelmän hitaus on varsin suhteellinen väite. Itsensä likoon laittaminen voi tarkoittaa myös sitä, että treenaa pikkusen enemmän - ja saa vastineeksi nopeammin tuloksia. Toisekseen en ole henkilökohtaisesti samaa mieltä menetelmän hitaudesta. Kaikki riippuu opetusmenetelmien käyttötavasta ja niiden ymmärryksestä. Aika nopeasti niillä alkaa tuloksia saamaan aikaiseksi, jos malttaa treenata ja niitä opetetaan "oikein". Miten tämän väitteen pystyy todistamaan käytännössä? Esim. juuri sillä kamppailuharjoittelulla.

b) luulen, että tässäkin maassa on aika paljon sellaisia harjoittelijoita, jotka iän (aidosti aikuinen, mitä tämä tarkoittaa?) tai terveyden puolesta olisivat vielä ihan kykeneviä treenaamaan yhtä lajin olennaisimmista puolista. Voi olla että en ole etsinyt tarpeeksi, mutta ihan hirveästi tällaista seuraa ei tunnu löytyvän.

Otan vertaukseksi toisen mielestäni kamppailuun alunperin lukemani perusteella Yi Quan´n omaisesti suhtautuvan lajin - Kalin. Kaliahan on nykyään monenlaista - on keppijumppakalia, kilpailukalia ja jos kaikenlaista. Ja sitten on niitä marginaalissa olevia ja vähän erillä tavoin orientoituneita, jotka ovat sitä mieltä, että "itsen likoon laittaminen" harjoittelussa "sparraamisen/testaamisen" mielessä ei ole tarkoituksenmukaista. Tässä sellaisesta näkemyksestä hyvä artikkeli:

http://www.villabrillelargusakali.com/b ... an-of-kali

Asiaan liittyvä osuus alkaa noin keskivaiheilta otsikon You mentioned that Grandmaster Villabrille never had a sparring partner and neither did you. How can you develop fighting skills without any sparring? alta.


Hyvä että otit tämän asian esille. Yiquanissa (YI= mieli) kyseinen harjoitusmentelmä muodostaa periaatteesa koko harjoittelun pohjan. Sitä kutsutaan epäaidoksi menetelmäksi - "using something unreal to produce real results" - tai jiajie:ksi tai NLP:ksi tai miksi nyt lystääkään. Mutta mikä on tuon menetelmän tarkoitus? Opettaa kehoa toimimaan KÄYTÄNNÖSSÄ, eikä vain mielikuvituksen alaisena. Epäaidon menetelmän arvo astuu esiin vasta siinä vaiheessa, kun sitä voidaan hyödyntää ja sen avulla saavutetut tulokset voidaan varmentaa "oikeassa elämässä", eikö näin? Tässä tulee esiin juuri (mielestäni erheellinen) näkemys siitä, että Yiquan käsitetään joukoksi erilaisia harjoitusmenetelmiä. Nämä menetelmät eivät ole harjoittelun päämäärä vaan se, mitä niillä voi saada aikaiseksi. Mielikuvitus on väline, tahto on väline, seisominen on väline, shili on väline.. Lopputulos on se mikä ratkaisee! Toki jos tämän asian tiedostaa ja rehellisesti tunnustaa itselleen niin se on ihan ok. Vaarana on tällöin vain se, että taidosta tulee kuviteltu - vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa, ja silloin saa olla tarkkana miten Yiquanin hyödyistä puhuu julkisesti.

Toki varmentamista käytännössä on monenlaista. Oletko onnellinen, pysytkö terveenä, onko kuntosi kasvanut jne. Näitä on helppo havainnoida arkielämässä ja yksinkertaisilla lihaskuntotesteillä saa faktuaalista dataa harjoittelun käytännön hyödystä. Yiquan perustuu näkemykselle, että luonto ja todellisuus on se mikä ratkaisee, ei niinkään mielikuvitus, mielipiteet tai puheet.

Arvostan jälleen näkemystäsi ja olen edelleen sekä samaa, että eri mieltä :peukku: Vaikka minulla tässä piileekin hyvin itsekkäät tarkoitusperät, niin en koe ongelman olevan itseaiheutettu. Kyseessä on pikemminkin (kenties) se, että Yiquan on alusta saakka hajaantunut liian moneen suuntaan.
示觉有相 提觉则止

运觉无住 自觉圆明

Jonkid
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 62
Viestit: 77
Lauteille: heinä 8, 2014

Yi Quan

#300

Viesti Jonkid » tammi 6, 2016, 15.25

Andy kirjoitti:Jos haluaa harrastaa reipashenkistä muksimista niin miksi silloin ylipäätään olisi järkevää valita lajiksi Yi Quan? Eikö olisi helpompaa vaihtaa lajia kuin yrittää käännyttää ihmisiä joilla on erilaiset tavoitteet treeneilleen. Ala harrastaa vaikka vapaaottelua tai defendoa niin pääset muksimaan.


Ja sori, ymmärsin tuon käännyttämisen mihin viittasit hieman väärin. En yritä käännyttää ketään (ulkopuolista enkä) Yiquanistia kamppailemaan (vaikka se heidän lajinsa heiniä onkin) vaan kriittisesti miettimään tilannetta missä eletään. Ja ehkä jostain tätä kautta löytyy joku, joka olisi tästä asiasta samaa mieltä.
示觉有相 提觉则止

运觉无住 自觉圆明



Palaa sivulle Wu Guan

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 kurkkija