Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Terve,
Taitaa olla ensimmäinen ketju jonka aloitan tänne Wu Guan puolelle.
Tukiskelen vanhempaa suomalaista paini-/voimailukirjallisuutta 1900-luvun ja siellä välillä vilahtaa jotain myös Aasialaisesta kamppailuskenestä. Tässä olisi vähän tekstiä kiinalaisesta painista/kamppailusta:
Painitaito 1913
paininhistoria 1920
Athlos 1923 tai 1924
Sävy Kiinasta puhuttaessa on selkeästi negatiivisempi kuin esim. Japanista. Tälle löytyy varmasti historialliset taustansa. "Raakuuksiin" ja ammattilaisuuteen tuon ajan luku- ja kirjoitustaitoiset Suomalaiset suhtautuivat yleisesti halveksuen. Itselleni mielenkiintoinen huomio löytyy viimeisestä kuvasta jossa todetaan kiinalaisten olevan ylivertaisia akrobaatteja.
Tosiaan oli hauska lukea noita tekstejä "ummehtuneisuudesta" ja muusta. Se, mitä nuo kirjoittavat ovat ylenkatsoneet, kamppailijat suurissa määrin taasen arvostavat. Tappeleminen tai sen harjoitteleminen ei ole reilua urheilua.
Pilkkuja on näköjään käytetty lauseenvastikkeiden kanssa jo ammoisina aikoina...
Mika kirjoitti:
Tosiaan oli hauska lukea noita tekstejä "ummehtuneisuudesta" ja muusta. Se, mitä nuo kirjoittavat ovat ylenkatsoneet, kamppailijat suurissa määrin taasen arvostavat. Tappeleminen tai sen harjoitteleminen ei ole reilua urheilua.
Mielestäni nuo kuvastelevat asenneilmastoa kamppailuharjoittelua kohtaan ennen varsinaisten kamppailulajien rantautumista, eli kun tällaiselle harjoittelulle ei ollut vielä oikein mitään yleisesti hyväksyttävää kehystä; se ei ollut urheilua, harrastamista, tai muuta vastaavaa, vaan ihan vain tappelun tai taistelun harjoittelua... Siis aivan syystäkin epäilyttävää, marginaaliryhmien matalan profiilin toimintaa.
Mika kirjoitti:
Tosiaan oli hauska lukea noita tekstejä "ummehtuneisuudesta" ja muusta. Se, mitä nuo kirjoittavat ovat ylenkatsoneet, kamppailijat suurissa määrin taasen arvostavat. Tappeleminen tai sen harjoitteleminen ei ole reilua urheilua.
Mielestäni nuo kuvastelevat asenneilmastoa kamppailuharjoittelua kohtaan ennen varsinaisten kamppailulajien rantautumista, eli kun tällaiselle harjoittelulle ei ollut vielä oikein mitään yleisesti hyväksyttävää kehystä; se ei ollut urheilua, harrastamista, tai muuta vastaavaa, vaan ihan vain tappelun tai taistelun harjoittelua... Siis aivan syystäkin epäilyttävää, marginaaliryhmien matalan profiilin toimintaa.
Kutenkin esim. Jaappanilainen jiu-jitsu tuli ainakin artikkeleiden ja kirjojen välityksellä tunnetuksi jopa Suomessa. Se markkinoitiin kyllä hyvin - naisillekkin sopivana herrasmiesten puolustusmetodina JJ-buumi oli osa Japani-buumia joka starttasi viimesitään Japanin voitettua sodassa Venäjä 1905.
Eli uskon että Kiinan mainen noihin aikoihin oli jostain syystä huono. Tai ehkäpä Japani oli ainoa Itä-Aasian maa jolla oli hyvä maine, sellainen jolla pääsi sivistyneiden kansakuntien ja "rotumiesten" joukkoon.
Jasse kirjoitti:
...
Kutenkin esim. Jaappanilainen jiu-jitsu tuli ainakin artikkeleiden ja kirjojen välityksellä tunnetuksi jopa Suomessa. Se markkinoitiin kyllä hyvin - naisillekkin sopivana herrasmiesten puolustusmetodina JJ-buumi oli osa Japani-buumia joka starttasi viimesitään Japanin voitettua sodassa Venäjä 1905.
Eli uskon että Kiinan mainen noihin aikoihin oli jostain syystä huono. Tai ehkäpä Japani oli ainoa Itä-Aasian maa jolla oli hyvä maine, sellainen jolla pääsi sivistyneiden kansakuntien ja "rotumiesten" joukkoon.
Boksarikapina ainakin teki oman osansa kiinalaisen kamppailutaidon huonosta maineesta viime vuosisadan alussa.
Jep. Kysymys näiden valtioiden yleisestä maineesta aikalaisten parissa on varmasti oleellinen tuollaisia tekstejä kontekstoitaessa.
Mutta Jiu-Jitsuhan tosiaan oli jo ensihetkistään asti täällä nimenomaan sosiaalisesti hyväksyttävä kamppailulaji. Lukemani perusteella se brändättiin tietyllä tapaa sofistikoituneeksi järjestelmäksi, ja esimerkiksi ns. henkisen kehityksen roolia korostettiin. Myös muu idän eksotiikka ja kenties juurikin Japanin maine lisäsivät positiivista mielenkiintoa Jiu-Jitsua kohtaan.
Yhtä kaikki Suomessa ei taidettu tuohon aikaan tuntea kiinalaisia systeemejä samalla tavoin kuin Jiu-Jitsua, eikä sikäläisillä taidoilla ollut samanlaista hyväksyttävää ja "puhtoista" leimaa (olivat syyt sitten mitkä tahansa).
Yleinen suhtautuminen Kiinaan siis voi hyvin näkyä ja näkyneekin noissa teksteissä (esim. Mikan mainitsemassa "kiinalaisessa ummehtuneisuudessa"). On tietysti lisäksi vaikea sanoa, mihin lähteisiin nuo tekstit pohjaavat ja tuleeko osa asenteellisuudesta jo sieltä. Näkisin noissa kuitenkin joka tapauksessa selvästi myös kiinalaisuuteen liittymätöntä ylenkatsetta ylipäätään rehellisen painin ulkopuolelle jäävää "raakaa tappelua" ja sen harjoittelua kohtaan. Tällainen asenteellisuus ei ollut oman käsitykseni mukaan harvinaista, ja se on mielestäni myös ymmärrettävää ja loogista.
Kirjoitin aamukiireissäni epäselvästi, mitä pahoittelen. Tarkoitin sitä, että nykyään kamppailijoita kiinnostaa se, mitä noissa kirjoituksissa vuosikymmenten takaa halveksuttiin. Maailma on muuttunut. Toki sitten Suomikin oli paljon väkivaltaisempi tuolloin kuin nyt, mikä ehkä osaltaan on vaikuttanut asenteiden muuttumiseen, mutta en oikeasti tiedä, mitkä syyt noita eroja selittävät. Kovasti on yhteiskuntamme kuitenkin 100 vuodessa muuttunut.
Noin yleissävystä... tonajan teksteissä törmää tosiaankin aikas negatiiviseen asenneilmastoon ihan legitiimien urhoilulajien kohdalla.
Painin tuli olla rehtiä töörien taitopainia ranskalaisittain, ammattilaispainin kommentoinnissa törmää sellasiinkin termeihin kuin "tuhoaja-ihminen".. Ja epäilyksiin että tämä se vasta uhkaa pilata urheilun arvostuksen ja toimia raaistavana viihteenä ja tuhoisina roolimalleina hehkuvalle nuorisolle käsin.
Eli ehkä yhteiskunta on muuttunut mutta nillittäjät laulaa samaa körttivirttä.
Tuo kinukkivastaisuus on tosiaan melkoisen uusi havainto, heijastanee tottakai ajan asenteita. Elikkäs, jos hyväksyy Kaspinin historian iän ja Kiinakytkökset, huutelemattomuus saa lisäselityksiä.
Jutsun positiiivisuus taitaa olla peräisin bisneksistä, Englannissa ja Ranskassa ja amerikassa myös jujutsu oli tosiaan yläluokalle suunnattu herrasmiesten laji, vastaveto katujätkien (apassien) tappelukikoille.
Jasselle kunnioitukset innokkaasta tutkimustyöstä ja julkiset kiitokset juttuhetkestä. Oli mukava tavata kanssa-intomieli.
Onnea projektille myös.
Kuvat tulee jahka saan pakattua. Ovat layereissaan ja softa tökkii.
Voisiko osansa olla myös kielenkäytön muuttumisella? Vanhoissa teksteissä ja elokuvissa kieli tuntuu olevan hyvinkin värikästä ja kärkevää, verrattuna nykyaikaan jossa sellaista harmaata, vähän mitäänsanomatonta kiertelyä pidetään kait jonkinlaisena älykkään keskustelun lähtökohtana?
Peter Karis DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
No ei tuo asenteellisuus kauhean vanhanaikaista ole. Linkissä on ylen uutispäällikön blogi jossa puhutaan painin olevan vaarassa pudota olympialaisista ja esim Wushua pilkataan piereskelyksi. Teksti on vuodelta 2013... Siis ei v. 1913 http://yle.fi/uutiset/petri_kejonen_kii ... si/6493510" onclick="window.open(this.href);return false;
Jörri kirjoitti:
Linkissä on ylen uutispäällikön blogi
Petri Kejonen kirjoitti:
Tanakat nuoret mäiskivät palloa ja hölpöttivät pesältä toiselle. Urheilijat näyttivät liikaa kisoja rahoittavan limonadi- ja hampurilaisyrityksen asiakkailta
Petri Kejonen:
Petri Kejonen kirjoitti:
Pohjanmaan painisalit hiljenevät.
Valitettavasti. Mutta hienon lajin suosion vähenemiseen on varmaan vaikuttanut juuri Kejosen asenteella varustetut lajiniilot, kuten kovin monessa muussakin vakiintuneeksi mielletyssä lajissa. Eivät nuoret jaksa tuollaisia, vaan treenaavat paremmassa ilmapiirissä.
"Pahempaa kuin Vietnam!"
- Otsikko ja yleissävy karaten Suomi-Englanti maaottelusta seitkytluvulla.
"Mitä seuraavaksi, julkisia teloituksiako?"
- Lause WKA:n potkunyrkkeily-illasta kasari-aikoihin.
"Tappolajista eduskuntakysely!"
- Otsikko ekan Finnfightin aattona yhdeksänkytdäddändää.
Ja joku lainepeite-tukkainen hiihtojäärä on jaksannu "inhota ja vihata" lajeja ainakin niitten maahantulosta asti.
Toki, kielikuvat oli joskus värikkäämpiä ja kauniimpia.
Nykylehdet on miltei lukukelvottomia.
Eli siinäkin mielessä taas kiitokset Jasselle.
Kari Aittomäki kirjoitti:
"Pahempaa kuin Vietnam!"
- Otsikko ja yleissävy karaten Suomi-Englanti maaottelusta seitkytluvulla.
Olikohan toi se turnee, josta kysellin Shukokai- ketjussa? Meidän salilla vetää yksityisopetusta nyrkkeilyssä sellainen vanhempi britti kuin Tony Trimble, joka oli siihen aikaan shukokai- karateka ja muisteli jotain -70- luvun turnajaista suomalaisia vastaan, että "it was a bloodbath"
Käytännössä kaikki aseettomat kamppailulajit ovat kokeet vastustusta maahantuonnin aika. Jopa ne nyt perinteiset kreko ja nyrkkeily. Niitä on pidetty humbuugina, epä siveellisinä/sivistyneinä ja raakana.
Mielenkiintoista on että painin jälkeen tulleet lajit - varsinkin nyrkkeily, karate, potkis, vapaaottelu - ovat saaneet kritiikkiä ja vastustusta, ei vain sivistenöistön, vaan myös muiden lajivaikuttajien taholta.
Käsittelin aihetta neljännen FSän artikkelissa jossa esittelen Helsingin Atleettiklubin Historiaa ja voimailun rantautumista Suomeen.
Kiitos Kari itsellesi juttutuokiosta. Ja mahtavaa että kirjoittelet taas silloin tänne tänne potkuun.
Jiujitsun markkinoinnissa ei koskaan korostettu henkistä kasvua tms. Sitä markkinoitiin ennen sotia henkisesti valmiiksi ylivertaiselle sivistyneistölle, ja sotien jälkeen täydellisenä itsepuolustuslajina. Mites kiinalaisten lajien kohdalla? Kuinka paljon henkisyyttä korostettiin lajien rantautuessa länsimaihin?
Se, mitä nuo kirjoittavat ovat ylenkatsoneet, kamppailijat suurissa määrin taasen arvostavat. Tappeleminen tai sen harjoitteleminen ei ole reilua urheilua.
