Pari suomalaista tekstiä 1900-luvun alusta

[Mika]

Tuo onkin hyvä kysymys. Kuka vanhemman polven kamppailija muistaa noita aikoja niin hyvin, että osaisi vastailla?

Lajit Suomeen -ketjun perusteella kiinalaiset tyylit rantautuivat joskus '80-luvun alkupuolella.

Jotenkin itse olen aina mieltänyt henkisyyden nimenomaan japanilaisten lajien ominaisuudeksi. Kiinalaisissa taas lienee vaikuttanut jonkinlainen mystiikka ja salaperäisyys. Omien kokemusteni mukaan sitä rumaa katutappelua on aina piilottelematta mutta toisaalta liioittelematta tuotu esille kiinalaisissa tyyleissä. Japanilaisista lajeista en tosin oikeasti tiedä mitään, joten voihan olla että silläkin osastolla on tehty ihan samaa kautta aikain.

[ka1]

Jiujitsun markkinoinnissa ei koskaan korostettu henkistä kasvua tms.

Ok, kiitän oikaisusta. Itselleni on jotenkin vain jäänyt sellainen mielikuva, että myös tuo ns. henkinen puoli (joka on tietysti hyvin epäselvä ja ehkä sekaannusta aiheuttava termi...) jostain syystä silti kuitenkin nähtiin osaksi Jiu-Jitsua. Tähän hätään en ihan hirvittävästi lähteitä ehtinyt kaivella, mutta tässä esimerkiksi yksi artikkeli vuodelta 1905, jossa asiasta puhutaan: http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikaka ... 33#?page=9" onclick="window.open(this.href);return false;. ”Näin voidaan sanoa, että Jiu-Jitsu nostaa tyyneyttä ja itsehillintää”, oppilaat oppivat käyttämään vain niin paljon voimaa kuin vastustuksen kukistamiseen on tarpeellista, kurssille saa osallistua vain tarpeeksi tyyneyttä osoittava, japanilaiset ovat näyttäneet olevansa jaloja ja kunnioittavansa vastustajaa, ja niin edelleen. Ruotsin ymmärrykseni ei ole juuri parempi kuin Google Translaten, joten en rupea tuota sen tarkemmin kääntämään.

Lukuisissa sanomalehdissä julkaistussa "Dshiu-Dshitsu taistelutemppuja" -kirjan esittelytekstissä taas todetaan muunmuassa, että ”Dshiu-Dshitsu käsittää seikkaperäisiä ohjeita ja elämänsääntöjä terveydenhoitoa, kylpyjä ja ruumiin kehittämistä varten, parempia kuin mitä millään länsimaisella kansalla tähän asti on ollut. Se yksistään, mitä Dshiu-Dshitsu oppilaalta vaaditaan syvään hengittämiseen, sydämen toiminnan tasaisena pysyttämiseen ja luonteen hillitseväisyyteen nähden antaisi jo järjestelmälle verrattoman arvon”. Esittely myös päättyy (tosin vain joissain lehdissä) huomionarvoisesti: ”Teos 'Dshiu-Dshitsu taistelutemppuja' onkin omansa viehättämään nuorisoa uuteen ruumiinharjoitus järjestelmään, josta kumminkin on ennen kaikkea huomattava, kuinka tärkeä merkitys siinä on terveyssäännöillä ja että taistelutemput järjestelmässä enemmän ovat harjoituskeinona kuin tarkoituksena, joiden saavuttamiseen etukynnessä olisi pyrittävä”.

Pääpointtini Jiu-Jitsuun liittyen olikin se, että se oli Suomeen tullessaan jo kokonaisuus, johon liittyi karua ydintä eli taistelutekniikkaa pehmentävää kuorrutusta. Osittain kyse oli ehkä pelkistä mielikuvista.
Suhtautuminen kiinalaiseen tappeluharjoitteluun oli sitten ilmeisesti erilaista, kiinalaisia tyylejä kun ei Suomessa ensinnäkään kait pahemmin tunnettu. Näin ollen kiinalaisen tappelunharjoittelun (noiden avausviestin tekstien perusteella) nähtiin olevan vain sitä itseään, ”raakaa tappelua”, johon yleisesti ottaen suhtauduttiin varauksella.

[magamies]

Silloin kun Ave toi virallisesti jujutsun suomeen ja aloitti säännöllisen kurssitoiminnan(1978) niin Suomen judoliiton toimesta vastustus oli kova, muistan kun judoliiton puheenjohtaja sanoi, että Niinikedon jujutsu on pelkkää bisnestä ja jujutsusta jalostettua judoa voi myös käyttää itsepuolustukseen, no Ave loi menestyksäästi ison organisaation ja leviiti lajin ympäri suomea ja ei ollut pelkkää bisnestä ei todellakaan
Avella oli ilmeiseti hankaluuksia mm salivuorojen kanssa kun tietyiltä tahoilta asiaa mustamaalattiin, itse aloitin Töölön kisahallin isolla painimatolla ja vuosi oli 1980 ja lajihenki on vahva.
Jasse : Kalevi Leitola niminen mies tietää paljon tuosta sissikerhon toiminnasta, Leitolalla on nykyäänkin Jokotai niminen jujutsu seura Helsingissä ja mies on sissikerhon entisä aktiiveja ja oli myös mukana Aven jujutussa alkuaikoina, myöskin jujutsuseura Yawaran perustaja Terttu Kovanen oli sissikerohossa aloittanut uransa.

Judoka Jussi Ikonen oli muuten jo 60 luvulla japanissa harjoitellut judon ohella jiujitsua ja saavutti lajissa 1. danin, Jussi on jos poistunut keskuudestamme vuosia sitten joten häneltä ei enää tuota tietoa saa, mutta hienoa Jasse että teet näitä tutkimuksia ja sinulla on palo kamppailulajien historiaan joten odottelen mielenkiinnolla sissikerho projektia. REI.

[Jasse]

Olet aivan oikeassa ka1 että tuo "henkinen kasvu" on aika epämääräinen termi, ja hyvät siteeraukset heitit avaamaan pointtiasi. Kiitos magamies vinkistä. Palaan asiaan myöhemmin kun nyt pitää roikkua kahvassa.