Nuo harjoitusajat tuntuvat aika äärimmäisiltä. Kuinka työ ja muu elämä, vai täyttikö meditaatio todella koko elämän?Sundara kirjoitti: Viittasin aiemmin läsnäolon harjoitteluun fyysisen treenin kautta, siis meditaatioon. Siitä (istumameditoinnista) mulla on yli 10 vuoden päätoiminen kokemus. Päätoimisella tarkoitan, että ekat 8-9 vuotta istuin noin 8 h päivittäin, sittemmin semmosta 2-4 timmaa päivässä. Peruslähtökohta treeniini missä tahansa muodossa on siis meditatiivinen.
Sinällään en suosittele kamppailulajimuotoista tai -lähtöistä harjoitusta meditaatiotyyppiseksi. Kyse kuitenkin on primäärisesti kamppailun l. ihmisen hallitsemisen, vahingoittamisen tai ainakin fyysisen uhan välttämisen oppimisessa. Meditatiivinen puoli ja "henkinen kasvu" (joka toki aina menee bs-listalle kun siitä puhutaan - kasvu suhteessa mihin ja millä mittarilla) ovat sitten ohessa tulevia, usein vastustajan dehumanisointiin tai väkivallan oikeuttamiseen (joissakin tilanteissa) tähtääviä asioita. Muu on vielä enemmän oheistuotetta.
Onko laji tai edes päälaji edelleen sama (tai ollut edes valtaosan ajasta)? Esim. 10v peruskurssien putkeen käymistä ei tee ihmisestä muuta kuin monta peruskurssia käyneen eikä sinällään kertaudu taitopuolen eduksi mitenkään.Siinä sivussa viimeisen reilun 10 vuoden aikana on ollut intensiivisiä fyysisen treenin pätkiä, mm. asumista dojolla, jotka on vuorotelleet normaalin treenitahdin kanssa. Sitä aiemmin treenaaminen oli pätkittäistä vuodesta -86 alkaen. Päivittäistä treeniä viim. 10 v . aikana puolesta tunnista 6-7 tuntiin päivittäin.