Andy kirjoitti:
Se tosin tuossa häiritsee, että ottelu jatkuu osuman jälkeen. Fiksumpaa olisi otella yhdestä pisteestä ja tuplaosumasta molemmat putoaa jatkosta koska "kuolivat".
Tämä olisikin skaballe hyvä formaatti, mutta jostain syystä harvoin näkee tai edes kuulee tällaista toteutetun.
Minusta tuo on ihan järkevää mennä kisoihin jo vähän pienemmälläkin kokemuksella. Etenkin kun ottelun luonne on sellainen, ettei siinä kovin pahasti käy vaikka häviäisi. Siinähän sen näkee, että mikä hommassa mättää ja millaista se on.
Joo siitä että käy kokeilemassa matsaamista ei varmaan ole hirveästi haittaa, mutta luulin että puhuimme harjoittelusta. Oppimiseen huonolaatuinen matsaaminen ei edellenkään minusta ole optimaalista ajankäyttöä. Lisäksi pitää muistaa ettei kilpaileminen ole päämäärä näissä tu tö deth -lajeissa, vaikkakin HEMA-puolella näyttää että on syntymässä koulukunta jossa se
on päämäärä...
Mestari (tai vähemmän mestarikin) pystyy sparratessa kyykyttämään aloittelijaa miten haluaa. Ottelutilanne on kuitenkin jo täysin eri asia ja perusjutuilla ne mestaritkin menee - etenkin jos vastassa on toinen mestari tai muuten tasoltaan tuntematon vastustaja. Näin silloin kun otellaan kunniasta ja terveydestä sekä mahdollisesti rahasta. Jos taistellaan hengestä, niin ei se varmaan hommaa mitenkään helpota vai mitä?
Ehkä tuo "kirurgi" sanan käyttö oli kungfumieheltä hieman harhaanjohtava - en usko että hän tarkoitti etteikö kyse olisi omanlaisistaan "perusjutuista" myös tässä. Perusjuttuhan ei kait tarkoita että pitää huitoa hädissään kuin ampiaisparven jahtaamana, vaan että liikkeet on hallittuja ja tarkoituksen mukaisia? Vrt. Eurooppa, jossa oli vuosina 1500-1800 vallalla lukuisia nimenomaan kaksintaisteluihin suuniteltuja aseita ja kamppailutyylejä, joille on ominaista erittäin pienet ja hienovaraiset - eli "kirurgimaiset" - liikkeet.
Se että miten kukakin näitä onnistui toteuttamaan, oli sitten asia erikseen. Kuulemma esimerksiksi Donald MacBane otti 1700-luvulla viimeisen kaksintaistelunsa yli 60 vuoden ikäisenä itseään paljon nuorempaa irlantilaista vastaan, ja voitti suvereenisti saamatta itse yhtäkään osumaa mutta viiltäen vastustajaa useita kertoja. Toisaalta taas herrat Bazanez ja Lagarde ottivat yhteen joskus 1600-luvun alussa sillä seurauksella että Lagarde löi ensin Bazanezia päähän miekalla niin että hänen miekkansa terä vääntyi, ja puukotti tätä vielä tikarillaan joitain kertoja. Bazanez tästä suivaantuneena taklasi Lagarden maahan ja puukotti tätä 15 kertaa joka puolelle vartaloa, mutta Lagarde onnistui vielä puremaan irti palan Bazanezin leuasta ja lyömään tätä päähän miekan ponsilla, aiheuttaen hänelle kallonmurtuman.
Jaa-a. Mitenköhän tuo olisi? Itse en ole koskaan taistellut elämästä ja kuolemasta, mutta jo sellainen kamppailu, jossa saa lyödä tajuttomaksi on minusta niin jännittävä tilanne, että kaikki hienomotoriikka katoaa ja vain ihan perustekniikat toimivat ja niissäkin tulee kaikenlaista häikkää.
Kyse ei niinkään ole hienomotoriikasta, vaan ehkä ennemminkin perstuntumasta. Väitän että esimerkiksi F1-kuljettaja (tai hävittäjälentäjä?) kokee lähes vastaavia stressitasoja kuin joku duelisti, ja silti pystyy jopa miekkailua hienomotorisempiin toimintoihin - kunhan vain säilyttää malttinsa. Välillä tosin ei säilytä, ja silloin saadaan tv-yleisöllekin jotain nähtävää kun autot lentelevät päin seiniä.
Kuitenkin varmaan sinäkin
harjoittelet tekemään tekniikat kunnolla, ja mitä suurempi tasoero sinun hyväksesi sitten matsissa on, sitä paremmin pystyt vetämään ns. oppikirjan mukaan? Tottakai ihminen voi hätääntyä tai mennä paniikkiin jolloin opitut asiat unohtuu (kuten tuossa Bazanez vs. Lagarde anekdootissa), mutta ei se ole sen työkalun tai sen opetetun taidon vika. Lisäksi voisi kuvitella että kokemus vähentää tätä panikoinnin todennäköisyyttä?
Itsekään en ole taistellut kuolemaan asti - saatika ajanut formulalla tai ollut ilmataistelussa - mutta jos niin pitäisi tehdä, niin yrittäisin kyllä kaikkeni jotta pysyisin rauhallisena ja saisin pidettyä opetetut asiat mielessä, sillä hätäilemällä en ainakaan saavuttaisi yhtään mitään.
. En usko että löytyy ketään joka olisi käynyt otteluja noilla. Mutta kuten mainitsin niin meidän miekka tulee kuuluisalta Jian matsaajalta, ideat on vielä paikallaan vaikka niillä ei olla ketään tapettu tässä sukupolvessa (eikä kait viime sukupolvessa myöskään).
. Mutta niikuin sanoin niin Jianhan ei tosiaan ole oikein leikkausase...
. Nythän mä puhun siitä mihin sitä käytetään, en siihen mihin kaikkeen sitä voisi käyttää (kokkailu, puutarhanhoito jne.).
Pikemmin se homma nimenomaan on sitä mätkimistä. Etenkin kun kuolemaan asti käydyistä kaksintaisteluista ei voi kovin monella olla mitään valtavaa kokemusta, koska jossain vaiheessa siinä hommassa lähtee henki.
