Taiji kamppailullisena lajina

[Taijin harjoittaja]

Luulen, että molemmilla on paljon painijataustaa mutta mustahousuinen tyrkkii toista pois kahden käden työnnöllä, joka on yksi taijin perusliike. Toinen tuttu juttu on tuo pyöriminen mutta sitä molemmat tekevät. Kolmas taiji-liike on painaa päälle tuleva ihminen alas polvien tasolle tai maahan. Kaunista tuo ei kyllä ole mutta ilmeisesti riittävän tehokasta.

Ai juu - seinällä olevien peilien vuoksi tuota ei pitäisi tehdä tuossa tilassa.

[Lasse J]

Katsokaapas tämä:

[video][/video]

Esittelee ihan kivasti Taijiquanin eri tyylejä. Kesto hieman päälle 40 minuuttia.

[Lasse J]

Tässä Taijiquanin tekniikoita sovellettuna:

[video][/video]

[Snake-Master]

Huvikseni selasin Taijista itsepuolustusvideoita ja tuollaisia sitten löysin.

[Paappa]

Viime aikoina olen tehnyt säännöllisesti tai chita, sen verran kuin osaan eli Yang-tyylin lyhyttä sarjaa. Opin sen aikoinaan eri kursseilla, mutta eniten asiaa avasi Timo Klemolan kirja "Tai Ji - liikettä hiljaisuudessa, hiljaisuutta liikkeessä".

Harjoitteluni on liittynyt myös siihen, että olen alkanut korona-aikana jumpata vanhemman pojan kanssa säännöllisesti. Yksinkertaisia kehonpainoliikkeitä, punnerruksia, lankkua, kyykkyjä, vatsalihasliikkeitä, joogaa jne. Otin mukaan myös tai chi:n liikesarjan treenaamisen. Poika on autismin kirjolla, saanut jo lapsena asperger-diagnoosin. Hän on minuakin pitempi ja johtuen ja myös neurologisista syistä kömpelö.

On ollut hämmentävää seurata miten harjoitus on alkanut muuttaa häntä. Voimaa on tullut lisää, mutta myös liikkuminen muuttuu sulavammaksi, liikesarjassa alkaa liikkeissä olla tarkoitusta. Teemme myös työntävien käsien harjoitusta. Hänellä on kosketusyliherkkyyttä ja hän saattaa säpsähdellä sitä että joku tulee lähelle. Aloin tehdä sitä, että opetan yksinkertaisia sovelluksia. Se ei välttämättä ole tai chita, vaan yleistä kamppailua. Teen rauhallisia mutta tarkoituksenmukaisia hyökkäyksiä, joihin hän vastaa opettamillani tavoilla.

Säpsähtely vähenee, hän alkaa luottaa liikkeeseen ja omaan voimaansa. Hän sanoi, että tekee liikesarjaa välillä myös töissä taukojen aikana jossain rauhallisessa tilassa.

Koronan aikana tämä yhteisen harjoitus on ollut minulle todellinen henkireikä ja olen hänelle siitä kiitollinen. Samalla se on herättänyt uudelleen kiinnostukseni omaan kehittämiseen ja halun oppia lisää.

[Lasse J]

Antaako Yang-tyylin opettelu eväät loikata Chen-ryhmään tai kenties tehdä rinnalla Chenia?

Kumpaakin treenanneena voin sanoa, että Yang ja Chen ovat sen verran erilaisia, että kumpikaan ei avita toisen treenaamisessa. Karatenkin tapa käyttää teknikoissa voimaa on lähempänä Chen-tyyliä kuin Yang. Chen on taijityyleistä se vanhin, ja muut tyylit perustuvat siihen. Yang eroaa myös muista Taijin päätyyleistä (Sun ja Wu).

Suomessa kyllä löytyy Chen-tyylin opetusta, mutta taitaa olla aika kilpasarja-painotteista. Sitä vetävät mm. Zhang Fang Kaapelitehtaalla ja Sami Mänty-Aho Tapanilan Erällä. Sami on takavuosien Chen-tyylin Euroopan mestari ja MM kisoissa 13. (mikä taitaa edelleen olla paras ei-kiinalaisperäisen sijoitus).

Videolla Chen-tyylin kilpasarja.

[KungFuMiäs]

Mahtavaa kuulla. Meillä oli fysioterapia opiskeluaikana psykofyysinen kuntoutus kurssi jotain metodia (jonka nimeä en enää muista), joka oli ihan suoraan johdettu Taijista. Liikkeitä joilla haettiin kehotuntemusta. Ja sitten pari harjoittelua juuri push hands tyylisellä pyörittelyllä jolla haettiin fiiliksiä toisen ihmisen kanssa toimimisesta. Taijilla voi kyllä löytää uusia syviä ulottuvuuksia olemisesta ja elämästä yleisestikin

[Paappa]

Eräs hankinta tulee tämän harjoittelun kautta pakolliseksi. Harjoittelimme tätä hyökkäyksen torjuntaa ja samanaikaista vastalyöntiä. Poika onnistui ajoittamaan kämmenlyönnin rintaan hyvin juuri kun olin tulossa eteenpäin, meinasi lähteä ilmat pihalle. Hän ei varmaan itse edes yrittänyt, liike oli rento. Eli pitänee hankkia joku pienehkö potkutyyny tai vastaava. Tekniikka jota hän käytti oli tai chi:n liikesarjasta "harjaa polvea ja astu kiertäen", vasen käsi torjuu, oikea lyö eteenpäin ja sama toisella puolella.

Siitä on varmaan lähes 20 vuotta kun pidin pojille "agenttikoulua" Töölön kisahallilla. Tuntuu että nyt hän on löytänyt tästä harjoittelusta jotain omasta vahvuudestaan.

[Taijin harjoittaja]

Olen utelias: löikö hän niin, että sormet olivat suorana ja hän käytti sormenpäitä lyöntipintana vai löikö hän nyrkillä?
Ja vielä: menikö lyöntikäsi (oikea?) suoraksi vai jäikö se vähän kaarevaksi?

[Paappa]

Kämmenpohjalla rintalastan alaosaan oikealla kädellä, käsi jäi hiukan koukkuun. Oma käsitykseni myös Klemolan kirjasta on että kättä ei pidä ojentaa täysin suoraksi, vaan pitää jäädä pieni liikevara. Eli omaan liikkeeseeni vastapalloon, torjuen vasemmalla, lyöden oikealla.

[Taijin harjoittaja]

Sinä olet huolehtivainen isä ja taitava valmentaja - molemmat ovat hienoja ominaisuuksia.

Minä pidin tästä:
"Harjoitus on alkanut muuttaa häntä. Voimaa on tullut lisää, mutta myös liikkuminen muuttuu sulavammaksi, liikesarjassa alkaa liikkeissä olla tarkoitusta.Säpsähtely vähenee, hän alkaa luottaa liikkeeseen ja omaan voimaansa. Hän sanoi, että tekee liikesarjaa välillä myös töissä taukojen aikana jossain rauhallisessa tilassa." Taijin pitäisi saada nuo muutokset aikaan mutta harvat voivat sanoa nähneensä sen muutoksen.

Tämä vähän huolestuttaa:
"Harjoittelimme tätä hyökkäyksen torjuntaa ja samanaikaista vastalyöntiä. Poika onnistui ajoittamaan kämmenlyönnin rintaan hyvin juuri kun olin tulossa eteenpäin, meinasi lähteä ilmat pihalle. Hän ei varmaan itse edes yrittänyt, liike oli rento. Eli pitänee hankkia joku pienehkö potkutyyny tai vastaava."

Suosittelen, että opetat toistaiseksi rentoutta ja liikeratoja etkä missään tapauksessa päähän suunnattuja lyöntejä tai potkuja. Poika voi reagoida äkilliseen häiriöön (= yllättäen lähelle tulevaan ihmiseen) liian voimakkasti. Vartalotyöntö on helpompi selittää kuin päähän osuva lyönti.

[Paappa]

Juu toki. Mitään rajumpaa emme ole yrittäneet. Käytän samaa lähestymistapaa kuin aikaisemmin historiallisessa miekkailussa aloittelijoiden kanssa touhutessa, että tehdään vain sitä mistä on sovittu, yksinkertaisia yksittäisiä hyökkäyksiä, rauhallisesti mutta tarkoituksenmukaisesti. Eli rauhassa mutta kunnolla, jotta hän saa tuntuman asiaan turvallisesti.

Pidin poikien ollessa siinä kymmenvuotiaita tai vähän yli heille treenejä joita he kutsuivat "agenttikouluksi". Yksinkertaisia juttuja, joita voi käyttää esim. fyysisissä kiusaamistilanteissa. Nuorempi hyötyi tästä enemmän kuin tämä vanhempi silloin, mutta nyt näyttää että tämä nykyinen harjoittelu sopii tälle vanhemmalle pojalle. Hän on myös tarinoista pitävää tyyppiä ja käytän mielikuvia vahvistamaan kokemusta.

[Andy]

Eikö nämä pojat ole nykyään ihan aikamiehiä?

Minä en ainakaan antaisi kenenkään lyödä vapareita rintakehään.

[Kari Aittomäki]

Mä olen kerran pitänyt päivän seminaarin eli kaksi treeniä aiheesta kahdenkäden tuuppaus.
Toiseen treeniin osallistui mun treenaajien lähisukulaisia ja muita tuttujaan, ei-hojoilijoita.

Palaute opista on ollut yliyliyli-ylistäväistä.
Kun on opittu sitä ja näitä rytmisestä olemasta ja symmetrista, epäsymmetriasta ja kadenssista ja selvitty ahdistavista tilanteista.

[tohtorismies]

Onkohan suomessa Cheng Mang Ching linjan yang taijia? Sitä on kiinnostanut testata aina.