Kung fun treenaaminen?

[Jufa]

Samaa mieltä olen monen muun asian ilmaisseen kanssa:

Tekniikoita ei kannata lähteä harjoittelemaan ilman ohjausta. Vaikka olisi kuinka hyvä video materiaalina, niin omaa suoritusta on vaikea arvioida siltikin. Tarvitsisi jonkun ulkopuolisen katsomaan tekniikan vaatimat asiat kohdalleen, ettei synny vääriä liikeratoja ja/tai voimantuottotapoja.

Kannattaa siis kotioloissa panostaa mahdollisimman paljon fysiikan kehittämiseen. Jos et kuntosalille halua lähteä jostain syystä, niin kannattaa etsiä netistä ja kirjastosta materiaalia siihen, miten kehittää lihasvoimaa ja kestävyyttä omaa kehonpainoa hyväksikäyttäen. Tekemällä liikkeet hitaasti ja rauhallisesti, ja tutkien samalla mitkä lihakset aktivoituvat ja vaikuttavat tekniikkaan, otat askelen kohti hyvää kehonhallintaa. Myöhemmin, kun lähdet oppimaan jonkin kiinalaisen lajin tekniikoita, osaat hallita kehoasi paremmin kuin ilman tekemiäsi harjoitteita. Näin tekniikan oppiminen helpottuu, kun ei tule tehtyä niin paljoa vääriä liikkeitä. Näin pystyt myös myöhemmin keskittymään tekniikkaan paremmin, kun ei tarvitse olla pusertamassa kehoa äärirajoille treeneissä.

Esimerkiksi:

Monet lajit sisältävät matalia asentoja, joissa ollaan välillä pitkiäkin aikoja. Kokemattomalle ja treenaamattomalle keholle ne voivat olla yllättävän raskaita ja haastavia. Ajatus lähtee helposti harhailemaan tekniikasta kohti sitä poltetta jaloissa. Joudut todennäköisesti välillä nousemaan asennosta pois ja ravistelemaan jalkojasi. Treenit siis katkeavat.

Mutta entäpä jos oletkin treenannut jalkoihisi voimaa ja kestävyyttä? Pystyt todennäköisesti olemaan paljon pitemmän ajan matalassa asennossa (esimerkkinä ns. "horse stance") ja pystyt keskittymään käsilläsi tehtävään tekniikkaan paremmin, kun poltetta jaloissasi ei ole.

Itse olen ollut istumatyössä jo monta vuotta ja kuntoni pääsi rapistumaan todella paljon. Halusin aloittaa jonkin itämaisen lajin treenaamisen, mutta tiesin sen olevan todella raskasta jos lähtisin sinne suoraan. Kävin siis hieman yli puoli vuotta säännöllisesti kuntosalilla treenaamassa, ennenkuin lähdin. Tietenkään tuo ei olisi ollut pakollista, mutta mietin, että voin keskittyä paremmin itse lajin treenaamiseen kun ei tarvitse hapoilla mennä jatkuvasti.

[AriJ]

Esimerkiksi:

Monet lajit sisältävät matalia asentoja, joissa ollaan välillä pitkiäkin aikoja. Kokemattomalle ja treenaamattomalle keholle ne voivat olla yllättävän raskaita ja haastavia. Ajatus lähtee helposti harhailemaan tekniikasta kohti sitä poltetta jaloissa. Joudut todennäköisesti välillä nousemaan asennosta pois ja ravistelemaan jalkojasi. Treenit siis katkeavat.

Plus jos tekee ne vielä väärin siten että tekevät oikeasti huonoa keholle, esim. polvien sortuminen sisään tmv.

[Konna]

Joo kiitos kovasti kaikille vastanneille.
Tottahan se on, että väärin ei kannata opetella siitä on vaan haittaa myöhemmin.

Ja mitä tulee näihin kehonhallinta, fysiikka ja lihaskunto asioihin niin onneksi löytyy ennestään treenivuosia X määrä telinevoimistelusta, sekä punttitreenistä. Niin ei tarvi ihan pohjalta lähteä.

Ja muutenkin nyt näyttäis siltä, että saan tän kamppailutreeninkin alulle.

Minä kiitän ja kumarran tässä kohtaa!

[Jonkid]

Olen sitä mieltä, että kung fua voi oppia ja harjoitella yksinkin. Tosin se saattaa:

1) Riippua tyylistä
Jotkin tyylit rakentuvat alusta saakka lukuisten tekniikoiden varaan. Osa tekniikoista voi yhdistellä koko kehon koordinaatioo, voimaa ja liikkuvuutta tavoilla, jotka edellyttävät kokeneemman jatkuvaa tarkkailua ja virhesilmää.

Toiset tyylit rakentuvat puolestaan lähestulkoon kokonaan tai osittain tekniikoiden mahdollistavien fyysisten tai psyykkisten ominaisuuksien kehittämiselle. Ominaisuuksien harjoittelemiseen suunnitellut harjoitteet eivät välttämättä vaadi kovinkaan kummoista valvontaa, eikä välttämättä edes ketään opettamaan, jos sattuu löytämään hyvät ohjeet vaikkapa videolta tai kirjasta. Moni urheilijakin treenaa kuntosalilla itsenäisesti painoilla ilman että kukaan on heille liikkeitä henkilökohtaisesti opettanut. Yksin harjoittelussa on kuitenkin todella tärkeää nöyryys ja rehellinen itsetuntemus, kyky arvioida sitä, että onko se oma tekeminen mistään kotoisin ja tuntuuko tämä oikealta tavalta tehdä tätä hommaa. Minkäänlaiseen haaveiluun tai ylpistymiseen yksin harjoittelevalla ei ole varaa.

Uuden taidon oppiminen vaatii hermostolta ja aivoilta varsin monimutkaisen prosessin läpikäymistä, jonka lopputuloksena aivoihin muodostuva toimintatapamalli vahvistuu jokaisen tehdyn toiston jälkeen. Luonnollisesti mallia, jota toistojen myötä vahvistetaan samalla tavalla pitkään, on vaikeampaa muuttaa kuin sellaista, jota on toistettu vain kerta tai kaksi. Yhdenkin toistokerran jälkeen muodostuneen mallin "poistaminen" on periaatteessa mahdotonta, mutta sen päälle "kirjoittaminen" tai sen uudelleen ohjelmoiminenvoi olla vielä mahdollista (vie kuitenkin aikaa ja vaatii paljon työtä). Kun jotain mallia on toistettu tietoisesti tarpeeksi, siitä tulee automaattinen ja tiedostamaton toimintatapa, joka ei enää vaadi tietoista prosessointia. Tässä vaiheessa mallin uudelleen ohjelmoiminenkin saattaa tehdä tiukkaa. Teknisistä suoritteista, joita opiskellaan yksin väärillä tavoilla, saattaa tulla näin ollen elinikäinen riesa. Varsinkin jos nämä suoritteet yhdistelevät monia kehon ominaisuuksia.

2) riippua siitä, kuinka paljon tahdotaan oppia
Voi olla niin, että jotain tyyliä voi opetella yksin johonkin tiettyyn pisteeseen saakka. Sen jälkeen opettajan apu tai vaikka harjoittelukumppanin merkitys osoittautuu välttämättömäksi. Kamppailulajeissa näin käy jossain vaiheessa AINA, koska kamppaileminen vaatii useamman kuin yhden henkilön. Ominaisuusharjoittelu onnistuu yksin, säkkiä voi lyödä yksin, joitakin taoluja tai katoja voi kenties opetella ja harjoitella yksin mutta sparraamista tai ottelemista ei. Eli opiskeleepa yksin mitä tahansa kung fun tyyliä, olisi hyvä tiedostaa, että opiskelu tulee jossain vaiheessa ulottaa oman yksiön ulkopuolelle. Viimeistään siinä vaiheessa, kun harjoittelija kokee saavuttaneensa tekemisellään jonkin tason, tulisi sitä voida verifioida käytännössä kamppailemalla.

Onhan tämä viesti tavallaan vähän pilkun viilaamista; voinhan käydä kerran elämässäni salilla vähän puuhailemassa ja sanoa harrastavani kehonrakennusta. Niinkuin joku jo yllä totesikin, todellisen kung fun harjoittelu on sitä, kun todella tehdään puhdasta ja vilpitöntä työtä taidon oppimiseksi. Tehdään sitä sitten yksin tai ryhmässä. Lopputulos on joka kerta tapauskohtainen.

[Snake-Master]

Vanha aihe, mutta herätelläänpäs tätä nyt vähän. Eli: Kyllä Kung-Fu:ta voi harjoitella yksin ihan vaikka kotonakin, tietysti olisi hyvä, että on edes ne perusteet hallussa. Mutta mikään ei estä harjoittelemasta, paitsi motivaatio, ja motivaatiota saa yleensä muista ihmisistä. Esimerkiksi liikkumista voi harjoitella yksin, ja liikesarjoja, mutta taas jos lajiin kuuluu sparraus ja paritekniikka, täytyisi olla vähintään 2 henkilöä mukana kuvioissa. Yleensä riittää, että omistaa hyvän mielikuvituksen ja kokeilee käytännössä.