Itsenäinen harjoittelu kiinalaisissa lajeissa

[Mika]

Tämä ajatus lähti tästä Akin viestistä.

Sanotaan heti, että kamppailulajeissa itsenäinen harjoittelu ei missään nimessä voi olla ainoa harjoittelumuoto, mikäli tavoitteena on kamppailutaitojen kartuttaminen.

Miten lajissanne suhtaudutaan itsenäiseen harjoitteluun? Mitä silloin kuuluu tehdä? Ja niin edelleen... Sana olkoon vapaa!

[KungFuMiäs]

Todella tärkeää, päivittäistä toimintaa. Tästä harjottelusta se itse KUNG FU kehittyy ja ilman tätä niin meidän lajit on tuomittuja tekniikka kokoelmiksi ilman ideaa. Tämän takia kiinalaiset lajit onkin niin aikaa vievää koska siihen päälle pitää sitten tehdä niitä pari hommia jossa tätä kung futansa sitten oppii käyttämään.

Yleensä voisi sanoa että uuden asian harjoitteleminen voisi mennä esim. näin:
1. Opitaan liikkeen kautta idea opettajalta
2. Tehdään sitä yksin että homma sujuu jotenkuten.
3. kokeillaan kaverin kanssa. Aluksi kuolleesti, sitten jos tuntuu hyvältä niin elävämmin ja myöhemmin ottaa sparriin mukaan kun tuntuu siltä.
4. Mennään takaisin soolo harjotteluun ideoiden kanssa jota saatiin pari harjotuksesta ja vahvistetaan tekniikkaa/kehon käyttöä.
5. Toistetaan kohta kolmea ja neljää.
Bajissa on vanha sanonta että jokainen uusi liike jonka saat niin täytyy kokeilla oikeasti, jotkut ottavat tätä sitten liian kirjaimellisesti . Että se voisi sitten olla se kuudes kohta.

Xingyissä iso osa omaa harjoittelua on seisoskelua, eli xingyin kung fu kehon rakentamista. Siihen päälle liikkumista sen kehon kanssa, askel harjoituksia tai liike/tekniikka harjotuksia. Aika simppeli paketti, käytännössä vieläki simppelimpi. Ideoita kehitetään ja tehdään luonnolliseksi. Parin kanssa sitten huomataan että ei osatakaan mitään ja sitten vaan takaisin omaan harjotteluun uusien ideoiden kanssa

[Tohtori Krabola]

Modernin wushun puolella harjoittelu on melkein pelkästään liikesarjatahkoamista. Eli kyllä niitä yksin tulee hierottua ja mietittyä, että miten se on paras tehdä. Tämän hetkinen trenaaminen alkaa olla enemmän tuollaista tutkistelua, omien liikeratojen ja voimien etsiskelyä.

[Elina]

Jos yksin treenailen tankulaa, niin aika pitkälti se on sitten jiben gong, zhan zhuang, liikesarjat, otokset liikesarjoista.

[joksanen]

Yksintreenatessa voi ainakin käydä läpi liikkeitä, jotta voi sitten parin kanssa treenatessa paremmin keskittyä itse tekemiseen eikä tarvitse enää miettiä missä oma vasen jalka on, mihin se luulee olevansa menossa ja mahdollisesti mistä syystä, ja aikooko se enää koskaan jutella oikean jalan kanssa. Voisko sitä sitten sanoa enemmänkin koordinaatiotreeniksi.

Kokonaisen formin tahkominen on loppujen lopuksi aika mitäänsanomatonta tauhkaamista.

[Mika]

Kokonaisen formin tahkominen on loppujen lopuksi aika mitäänsanomatonta tauhkaamista.

Paitsi kilpailuja varten. Mutta olen siis samaa mieltä. Jotakin on mennyt väärin, jos yksin harjoitellessa tulee tehtyä vain (pitkiä) liikesarjoja muussa kuin kilpailuun valmistavassa mielessä. Tietysti aloittelijat ovat poikkeus, heille on mielestäni hyväksi oppia perusteita laajasti ja vasta myöhemmin keskittyä yksityiskohtiin. Tässä on taatusti eroja eri kungfu-kouluissa.

Kuka muuten näistä olette?

Taijissa aamutreenaus menee jotenkin näin:

A. Hieno homma! Mä aloitan aamutreenit heti huomenaamulla! -> Seuraavana aamuna se ei enään tunnukaan hyvältä ajatukselta.

B. Hieno homma! Mä aloitan aamutreenit heti huomenaamulla! -> Käy treenaamassa 1-3 kertaa.

C. Hieno homma! Mä aloitan aamutreenit heti huomenaamulla! -> Treenaa yli 2 viikkoa.

D. Hieno homma! Mä aloitan aamutreenit heti huomenaamulla! -> Nämä aamutreenit tuntuvat aina vain paremmilta, kiva katsoa miten luonto muuttuu vuodenaikojen vaihtuessa! Vime kesänä edellisessä asuinpaikassani oli tosin paljon vähemmän sääskiä.

Korostan tässä, että taijia ei todellakaan tarvitse tehdä joka aamu, jotta siitä voisi nauttia ja hyötyä

En tiedä miten muissa lajeissa, mutta ainakin taijissa D. tyypin harrastajat ovat havaintojeni mukaan vähissä. Jopa A-tapaukset ovat aika harvinaisia. Sen sijaan todella aktiivisia harrastajia, jotka käyvät yhteisharjoituksissa 4-5 krt viikossa, on useita.

[joksanen]

Men ymmärrä miksi pitäisi ensinkään odottaa aamuun jos tahtoo treenata, tai miksi pitäisi treenata jossain ulkona. Mä näen vuodenaikojen vaihtumiset ja päivän lyhenemiset työmatkalla sekä töissä ylipäätään.

Säännöllinen yksintreenirytmi on kyllä itselleni vaikeaa. Johonkin tiettyyn maaliin asti se onnistuu, jos ei jostain syystä jää liian usein väliin.

[Tohtori Krabola]

Tuli samanlainen fiilis, miksi odottaa huomiseen jos voi aloittaa jo tänään. Aamutreenaaminen on kivaa, mutta ei siitä irtoa koskaan niitä parhaimpia kiksejä. Näin siis tässä päässä.

[PaavoH]

Kokonaisen formin tahkominen on loppujen lopuksi aika mitäänsanomatonta tauhkaamista.

Paitsi kilpailuja varten. Mutta olen siis samaa mieltä. Jotakin on mennyt väärin, jos yksin harjoitellessa tulee tehtyä vain (pitkiä) liikesarjoja muussa kuin kilpailuun valmistavassa mielessä.

Mielestäni liikesarjoja kyllä aliarvioidaan hyvin paljon. Mika korjasikin hyvin, että pitkät liikesarjat, niistä mulla ei ole tietoa kun oman lajin sarjat ovat suht lyhyitä. Kuitenkin on tässä ruvennut pikkuhiljaa ymmärtämään juuri tuota "kungfun kehittämistä" mistä Miika puhui, ja alkanut huomata sen liikesarjan jauhamisen edun.

Ja kummallista mutta totta, niistä ihan oikeasti on hyötyä pariharjoitteluun/matsaamiseen. Enemmän kun uskotaan, ainakin enemmän kuin mä uskoin. Oikein tehtynä tietysti.

[KungFuMiäs]

Paitsi kilpailuja varten. Mutta olen siis samaa mieltä. Jotakin on mennyt väärin, jos yksin harjoitellessa tulee tehtyä vain (pitkiä) liikesarjoja muussa kuin kilpailuun valmistavassa mielessä. Tietysti aloittelijat ovat poikkeus, heille on mielestäni hyväksi oppia perusteita laajasti ja vasta myöhemmin keskittyä yksityiskohtiin. Tässä on taatusti eroja eri kungfu-kouluissa.

Se aina riippuu siitä mitä harjoittelee. Kokonaisen sarjan tahkoamisessa haetaan tiettyjä asioita, siinä ei ole kyse tosiaan niin paljon yksityiskohdista ja sovelluksista, vaan yleisestä kehonkäytöstä, hakataan sinne kehoon se tietty tapa liikkua. Mutta niikuin perinteinen tapa onkin niin yleensä sieltä sarjasta otetaan joku 2-3 liikkeen sarja ja sitten toistetaan sitä.

Men ymmärrä miksi pitäisi ensinkään odottaa aamuun jos tahtoo treenata

Miksi odottaa iltaan treeniä jos voi vetää heti aamulla kun herää?
Aamutreeniin liittyy tietty kiinalainen kehorytmi juttu, millä kellonajoilla on energiat optimaaliset harjoitteluun. Ei oikeen mitään mitä perustreenaaja tarvii miettiä.

Kuka muuten näistä olette?

Itsellä on ollut niin epäsäännölliset aamuherätykset viime aikoina niin on aamutreenit jäänyt. Samat asiat mitä ennen tein aamulla toimii nykyään hyvin Bajin "alkulämmittelynä". Ehkä sitten joskus kun on taas säännöllinen päivärytmi.

[KungFuMiäs]

Kokonaisen formin tahkominen on loppujen lopuksi aika mitäänsanomatonta tauhkaamista.

Niin ja taijin kohdalla voitte täysin unohtaa kaikki tälläinen oma tieto. Se on hyvin erilaista

[Aki Korhonen]

Men ymmärrä miksi pitäisi ensinkään odottaa aamuun jos tahtoo treenata, tai miksi pitäisi treenata jossain ulkona. Mä näen vuodenaikojen vaihtumiset ja päivän lyhenemiset työmatkalla sekä töissä ylipäätään.

Säännöllinen yksintreenirytmi on kyllä itselleni vaikeaa. Johonkin tiettyyn maaliin asti se onnistuu, jos ei jostain syystä jää liian usein väliin.

Aamu on monessakin mielessä hyvä aika treenata - olisi oman ketjun arvoinen aihe:

-Aamutreeni vaatii yleensä sitä, että herää aikaisemmin, tämä kehittää luonteenlujuutta

-Aamulla mieli ja keho ovat levänneet ja rauhalliset ennen kuin päivän toimet alkavat kuormittaa niitä.

-Aamutreeni valmistaa päivän toimiin ja antaa hyvän pohjavireen koko päivälle. Jne...

Tietty vaikeus aamulla heräämisessä on myös tärkeä asia, saunan puolella kirjoitin, että yksin treenaminen kehittää tahtoa. Yksinkertaisesti sitä, että päättää tehdä jotain ja sitten tekee sitä, pitkän aikaa, tarkoitan vuosia. Mutta em. tahtomekanismin huomaa kyllä jo seuraavana aamuna tai viimeistään viikon päästä. Tämä on yksi henkisen kehittymisen mahdollisuus taijissa. Erityisesti silloin, jos aamutreeniä ei pidä mitenkään erityisen suotavana, olisi sitä hyvä kokeilla. Siis tehdä jotain muuta kuin välttämättömyyksiä ja itsestäänselvyyksiä.

Yksin treenaminen liittyy myös tähän, ei ole ryhmää tai ohjaajaa patistamassa harjoitteluun.

Modernissa taijissa yksinharjoittelun tarkoitus on tietysti se, että terveysvaikutukset ovat optimaaliset sopivalla säännöllisellä päivittäisellä harjoittelulla, eli vähän kerrallaan mutta säännöllisesti ja pitkän aikaa.

Ulkona treenaaminen on perinteistä, terveellistä ja hauskaa, saa raikasta ilmaa ja ennenkaikkea ulkoharjoituspaikkoja löytyy läheltä, jolloin päivittäinen oma harjoitus on helppo tehdä ilman, että pitää matkustaa johonkin salille. Vuodenaikojen vaihtuminen oli kömpelö yritykseni kuvata kirjallisin tehokeinoin ajan verkkaista kulumista treenin pysyessä samana


Ohessa kuva omalta treenipaikaltani, pieni metsikkö n. 100 m kotiovelta, tältä aamulta.

[joksanen]

-Aamutreeni vaatii yleensä sitä, että herää aikaisemmin, tämä kehittää luonteenlujuutta
-Aamulla mieli ja keho ovat levänneet ja rauhalliset ennen kuin päivän toimet alkavat kuormittaa niitä.
-Aamutreeni valmistaa päivän toimiin ja antaa hyvän pohjavireen koko päivälle.

Ihan hyviä esimerkkejä. Musta jo hetken tuntui siltä että aamuruskon sarasteessa formin hiljainen tekeminen olisi jotenkin romantisoitua puuhastelua. Ilmeisesti kyse on vähän samasta kuin tekisi kasan vatsalihasliikkeitä ja punnerruksia ennen aamusuihkua. Mutta onko tämä sitten lajin treenausta vai henkilön aamurutiineja?

Jos tarkoituksena on parantaa lyöntien tekniikkaa, niin turha siinä on koko formia läpi kahlata. Teen toki formeja kokonaan, ja ennen viimeistä graduointia hinkkasin niitä jonkin verrankin. Mutta huomattavasti useammin teen niitä paloissa. Liikkumisen ja kehonkäytön fiilistäkin on helpompi fiilistellä kun tekee yhtä asiaa kerrallaan.

Päikystäni näkyy että teen useimmiten esimerkiksi dummyformia paloissa. Ensin kokonaan "lämmittelyksi", sitten 2-3 liikkeen paloissa ja lopuksi vielä kokonaan kokoamaan ajatukset. Polella vähän sama homma, mutta hiukan eri tavalla, johtuen formista itsestään. Jolla muuten saattaa olla aika isokin merkitys tapoja mietittäessä.

[niilahasko]

Formeja on tullut vuosien varrella tehtyä.. Pitkien formien tekeminen kehittää kestävyyttä ja vahvistaa esim. jalkoja. Yksittäisten liikkeiden ja muutamien liikkeiden sarjat kehittävät nopeutta ja tekniikkaa. Mielestäni kummallekin on paikkansa. On huomattavasti helpompi tehdä pari liikettä hyvin kuin tehdä virheetön pitkä sarja. Pitkän sarjan tekeminen kehittää myös erilailla mieltä. On helppo keskittyä muutaman liikkeen tekemiseen oikein. Erityisesti formin viimeisten liikkeiden tekeminen ajatuksen kanssa, vaatii suurta keskittymistä.
Itsenäinen harjoittelu on pakolista jos haluaa kehittyä lajissa kuin lajissa. Harvalla on mahdollisuus treenata tarpeellinen määrä valmentajansa alaisuudessa. Frendi kertoi aikoinaan Klubissa pelatessaan, että treenien loputtua kun muut painuivat himaan, niin Forssel jäi vielä tunniksi tahkoamaan.

[PaavoH]

Jos tarkoituksena on parantaa lyöntien tekniikkaa, niin turha siinä on koko formia läpi kahlata. Teen toki formeja kokonaan, ja ennen viimeistä graduointia hinkkasin niitä jonkin verrankin. Mutta huomattavasti useammin teen niitä paloissa. Liikkumisen ja kehonkäytön fiilistäkin on helpompi fiilistellä kun tekee yhtä asiaa kerrallaan.

Lihavoimassani kohdassa meidän mielipiteet taitavat erota eniten (tai sitte kyse on metodien ja niiden liikesarjojen erilaisuuksista). Nimenomaan koko formin tahkominen on mulle se, mikä virittää mulle itelleni sen vahvimman fiiliksen liikkumiseen ja kehonkäyttöön bajin mukaan. Se on niinkuin mantra, joka sytyttää hermoihin sellasen tietynlaisen kipinän - tällasen rituaalin jälkeen (esim. 20 liikesarjaa putkeen) tuntee vielä kotiin mennessä bussisakin, miten kehon tekee mieli itestään tehdä asioita hyvällä juurtumisella, rakenteella, "optimaalisella" liikkeellä jne.
Se formi kun käy monia oleellisia elementtejä läpi bajin liikkumisen ja kehonkäytön kannalta, ja sitä monta kertaa läpi tehtäessä putkeen ne elementit alkavat sulautua kuin yhdeksi kokonaisuudeksi, yhdeksi tanssiksi, olemukseksi.