Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Kari Aittomäki kirjoitti:
Tulee mieleen jotta olettekos koskaan antanut nyrkkiä kulmakarvojen väliin?
Ja minkä verran tiedetään pään maalialueista noin ylöjään?
Juu, ja useamman kerran saanut. Tämä kun on sellainen merkkausjuttu nykykyiukkarin päähänlyöntisparrissa. Kuten avoin taputtelu nokan keskellekin. Pään maalialueet menevät kohdallani ohi hilseen, koska sparrailuni perustuu enemmän "ääntä kohden" kuin tarkkuusperiaatteeseen. Jos ei käy vinha tuuri ja hiljainen hetki, jollin voin lukea pelin omakseni. Joitain näkemyksiä leukakulman, nokan ja ohimoiden alueesta on. Eli uskomuksia, ei tietoa.
Mindset lienee jokaisen treenaamisen perustaa ja itsetsyykkauskeino?
keskilinja kirjoitti:
Meillä TSM:ssä tehdään sparrin lisäksi n.s. improa. Täysin vapaata tekniikkaa, periaatteessa. Toinen aloittaa miten haluaa ja toinen vastaa siihen miten haluaa.
Miten impro eroaa sparrista? Teillä on sparrissa jotain juttuja mitä ei saa tehdä?
Kai Koivisto "Ei ole ongelmia, on vain haasteita."
keskilinja kirjoitti:Meillä TSM:ssä tehdään sparrin lisäksi n.s. improa. Täysin vapaata tekniikkaa, periaatteessa. Toinen aloittaa miten haluaa ja toinen vastaa siihen miten haluaa.
Miten impro eroaa sparrista? Teillä on sparrissa jotain juttuja mitä ei saa tehdä?
No lähinnä sillä tavoin, ettei pyritä juuri pelaamaan sitä n.s. "peliä". Ja lisäksi roolit on yleensä jollain tavoin jaettu. Esim. toinen kavereista tekee aloitteen, johon toinen vastaa. Ja pääajatuksena varmaan se, ettei jäädä sparraileen, vaan tarkoituksen hakea se lopetus siitä kaverista yhden oman hyökkäyskerran aikana, mutta kuitenkaan se vihulainen ei jää paikalle piestäväksi vaan yrittää torjua/liikkua/tehä jotain. Tuliko tarpeeksi epäselvästi
keskilinja kirjoitti:Meillä TSM:ssä tehdään sparrin lisäksi n.s. improa. Täysin vapaata tekniikkaa, periaatteessa. Toinen aloittaa miten haluaa ja toinen vastaa siihen miten haluaa.
Miten impro eroaa sparrista? Teillä on sparrissa jotain juttuja mitä ei saa tehdä?
No lähinnä sillä tavoin, ettei pyritä juuri pelaamaan sitä n.s. "peliä". Ja lisäksi roolit on yleensä jollain tavoin jaettu. Esim. toinen kavereista tekee aloitteen, johon toinen vastaa. Ja pääajatuksena varmaan se, ettei jäädä sparraileen, vaan tarkoituksen hakea se lopetus siitä kaverista yhden oman hyökkäyskerran aikana, mutta kuitenkaan se vihulainen ei jää paikalle piestäväksi vaan yrittää torjua/liikkua/tehä jotain. Tuliko tarpeeksi epäselvästi
Tuli. En oiken ymmärrä vahvistettuja kohtia. Ensin sanot improsta että se on täysin vapaata tekniikkaa ja saa aloittaa miten haluaa ja vastata miten haluaa. Sitten kerrot että improssa on jaetut roolit joiden mukaan toimia. Tästä syystä mielestäni sparri on paljon vapaampaa, kun kumpikin saa vapaasti valita roolinsa ja miksi ei hakea lopetusta sen yhden hyökkäyskerran jälkeen. Ja tarjoaa realistisemman kuvan kun se yksi hyökkäyskerta ei välttämättä lopetakaan kamppailua. Vai ymmärsinkö nyt jotain väärin?
Kai Koivisto "Ei ole ongelmia, on vain haasteita."
keskilinja kirjoitti:Meillä TSM:ssä tehdään sparrin lisäksi n.s. improa. Täysin vapaata tekniikkaa, periaatteessa. Toinen aloittaa miten haluaa ja toinen vastaa siihen miten haluaa.
Miten impro eroaa sparrista? Teillä on sparrissa jotain juttuja mitä ei saa tehdä?
No lähinnä sillä tavoin, ettei pyritä juuri pelaamaan sitä n.s. "peliä". Ja lisäksi roolit on yleensä jollain tavoin jaettu. Esim. toinen kavereista tekee aloitteen, johon toinen vastaa. Ja pääajatuksena varmaan se, ettei jäädä sparraileen, vaan tarkoituksen hakea se lopetus siitä kaverista yhden oman hyökkäyskerran aikana, mutta kuitenkaan se vihulainen ei jää paikalle piestäväksi vaan yrittää torjua/liikkua/tehä jotain. Tuliko tarpeeksi epäselvästi
Tuli. En oiken ymmärrä vahvistettuja kohtia. Ensin sanot improsta että se on täysin vapaata tekniikkaa ja saa aloittaa miten haluaa ja vastata miten haluaa. Sitten kerrot että improssa on jaetut roolit joiden mukaan toimia. Tästä syystä mielestäni sparri on paljon vapaampaa, kun kumpikin saa vapaasti valita roolinsa ja miksi ei hakea lopetusta sen yhden hyökkäyskerran jälkeen. Ja tarjoaa realistisemman kuvan kun se yksi hyökkäyskerta ei välttämättä lopetakaan kamppailua. Vai ymmärsinkö nyt jotain väärin?
Hmmm... Mitenköhän sen selittäis... Siis se tekniikka on aivan vapaata(mikäli näin sovitaan), eli saat ja voit käyttää niitä työkaluja mitä pakistasi löytyy ongelman ratkaisemiseen... Roolien jakamisella tarkoitan sitä, että toinen on selvästi se paha jannu, joka hyökkää, kun toinen taas on selvästi se puolustaja ja vastahyökkääjä. Lisäksi impro ei lähe niinku sparrit. Sparreissa lyödään kättä päälle tai tervehditään ja sitten aletaan "pelaamaan". Kun impro yleensä lähtee sillä tavoin että voidaan olla vaikka ihan neutraaliasennossa ja yht'äkkiä se kaveri hyökkää. Eli liikettä ei ole ennen sitä. Lisäksi imrpon "mind set" on erilainen kun sparrailun. Improssa vedetään kertalaakista täpöllä päälle ja katotaan miten käy. Sparrailussa haetaan etäisyyttä, välil peräännytään, välil pompitaan sivuille. Katellaan ja makustellaan.
Viddu... En oo kyllä kovin hyvä selittään näitä, mutta toivottavasti selitti edes jotain mitä haen takaa... Ehkä pääasia ois se, että impro tähtää enemmän sinne "oikealle taistelutantereelle"...
keskilinja kirjoitti:Hmmm... Mitenköhän sen selittäis...
Minä ainakin ymmärsin jo ensimmäisellä selityksellä, ja tällä toisella nyt viimeistään
Itse käsitin selitykset täysin eri tavalla ja näin tämän impron enemmän pelinä kuin sparrin. Kun annetaan selkeät roolit hyökkääjä ja puolustaja niin ollaan mielestäni selkeämmin "pelin" puolella kuin sparrissa missä ei olla sovittu kumpi tekee mitä ja kumpi aloittaa. Asiahan muodostuu tietenkin täysin eriksi, jos nämät impro-harjoitukset sekoitetaan muun treenin sekaan. Eli harjoitellessa vaikka ihan jotain perusjuttuja, lyöntejä tai vastaavaa, joku käykin yhtäkkiä jonkun satunnaisesti valitun kimppuun. Tämän näkisin vastavan paremmin "oikeaan" tilanteeseen kuin sparrin.
Kai Koivisto "Ei ole ongelmia, on vain haasteita."
Hyvä metodi jota on tullut käytettyä tyyliin hyökkäys/reagointi -> vapaa jatko.
Eväät annoin reagoijalle eli neuvoin miten tilanteessa pääsee niskan päälle, lopetukset tuli kaivaa omasta pussista.
Hyvä systeemi.
Eräs "sparrimuoto" oli kamppailu, johon lähdettiin kontaktista.
Jalat kosketuksissa ja etukäden kyynärvarret vastakkain, hajimella lähtee.
Koska etäisyys oli hermostuttavan läheinen - ja kun tahallani vielä starttipistoolia veeeenyyyytin - matsista tuli verrattoman raivokas räjähdys, hyvin samankaltainen kuin katumatsi.
Eikö kukaan tosiaan ole miettinyt pään namiskuukkelialueita?
keskilinja kirjoitti:Hmmm... Mitenköhän sen selittäis...
Minä ainakin ymmärsin jo ensimmäisellä selityksellä, ja tällä toisella nyt viimeistään
Itse käsitin selitykset täysin eri tavalla ja näin tämän impron enemmän pelinä kuin sparrin. Kun annetaan selkeät roolit hyökkääjä ja puolustaja niin ollaan mielestäni selkeämmin "pelin" puolella kuin sparrissa missä ei olla sovittu kumpi tekee mitä ja kumpi aloittaa. Asiahan muodostuu tietenkin täysin eriksi, jos nämät impro-harjoitukset sekoitetaan muun treenin sekaan. Eli harjoitellessa vaikka ihan jotain perusjuttuja, lyöntejä tai vastaavaa, joku käykin yhtäkkiä jonkun satunnaisesti valitun kimppuun. Tämän näkisin vastavan paremmin "oikeaan" tilanteeseen kuin sparrin.
Kyllä minä ainakin luulen ymmärtäväni mitä keskilinja tässä hakee, ja olen kyllä samaa mieltä. "Normisparri" on sellaista pelailua: kytätään, haetaan niitä paikkoja, vähän jabeja heitellään ja taas otetaan etäisyyttä. Ja koko ajan kumpikin tietää suunnilleen mitä se toinen yrittää, ja näin ollen pystyy tehokkaasti nollaamaan kaikki yritykset.
Tuossa toisessa mallissa sitten ilmeisesti pointtina on se että kun tilanne ikäänkuin laukaistaan päälle, niin hyökkäjä tulee agressiivisesti ja yrittää saada niitä lyöntejä/potkuja/tarttumisia/jotain läpi niin kauan kunnes onnistuu nuijimaan puolustajan maahan, tai tulee itse nujerretuksi. Ei siis mitään kyttäilyä ja hakemista, vaan suoraa toimintaa "loppuun asti"
Peter Karis DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
keskilinja kirjoitti:Hmmm... Mitenköhän sen selittäis...
Minä ainakin ymmärsin jo ensimmäisellä selityksellä, ja tällä toisella nyt viimeistään
Itse käsitin selitykset täysin eri tavalla ja näin tämän impron enemmän pelinä kuin sparrin. Kun annetaan selkeät roolit hyökkääjä ja puolustaja niin ollaan mielestäni selkeämmin "pelin" puolella kuin sparrissa missä ei olla sovittu kumpi tekee mitä ja kumpi aloittaa. Asiahan muodostuu tietenkin täysin eriksi, jos nämät impro-harjoitukset sekoitetaan muun treenin sekaan. Eli harjoitellessa vaikka ihan jotain perusjuttuja, lyöntejä tai vastaavaa, joku käykin yhtäkkiä jonkun satunnaisesti valitun kimppuun. Tämän näkisin vastavan paremmin "oikeaan" tilanteeseen kuin sparrin.
Kyllä minä ainakin luulen ymmärtäväni mitä keskilinja tässä hakee, ja olen kyllä samaa mieltä. "Normisparri" on sellaista pelailua: kytätään, haetaan niitä paikkoja, vähän jabeja heitellään ja taas otetaan etäisyyttä. Ja koko ajan kumpikin tietää suunnilleen mitä se toinen yrittää, ja näin ollen pystyy tehokkaasti nollaamaan kaikki yritykset.
Tuossa toisessa mallissa sitten ilmeisesti pointtina on se että kun tilanne ikäänkuin laukaistaan päälle, niin hyökkäjä tulee agressiivisesti ja yrittää saada niitä lyöntejä/potkuja/tarttumisia/jotain läpi niin kauan kunnes onnistuu nuijimaan puolustajan maahan, tai tulee itse nujerretuksi. Ei siis mitään kyttäilyä ja hakemista, vaan suoraa toimintaa "loppuun asti"
Kari Aittomäki kirjoitti:
Hyvä metodi jota on tullut käytettyä tyyliin hyökkäys/reagointi -> vapaa jatko.
Eväät annoin reagoijalle eli neuvoin miten tilanteessa pääsee niskan päälle, lopetukset tuli kaivaa omasta pussista.
Hyvä systeemi.
Tuota tuli tehtyä tänään reeneissä. Me like it very much.
Janne Paavilainen
Master of illusion is a student of reality.
Harjoitteletteko te siellä Bujinkanissa oikein tuelta tätä asioiden ja sanomisten vääristelyä ja asiayhteyksien muuten vain sekoittelua?
Kehoitan sinua ottamaan erän nyrkkeilijän kanssa ja sanomaan et lyöppäs niin paljon kuin palkeista lähtee niin ehkä huomaat et kuinka kovaa ne oikeasti osaa lyödä.
Nyrkkeilyyn otin tuntumaa ensimmäisen kerran 22 vuotta sitten, joten ymmärtänet, että minulla saattaa olla kokemusta asiasta.
DeusVult kirjoitti:
Tuossa toisessa mallissa sitten ilmeisesti pointtina on se että kun tilanne ikäänkuin laukaistaan päälle, niin hyökkäjä tulee agressiivisesti ja yrittää saada niitä lyöntejä/potkuja/tarttumisia/jotain läpi niin kauan kunnes onnistuu nuijimaan puolustajan maahan, tai tulee itse nujerretuksi. Ei siis mitään kyttäilyä ja hakemista, vaan suoraa toimintaa "loppuun asti"
Ikuisuuskysymys, mistä päätellään että nyt ollaan toimittu "loppuun asti"? Sitten kun toinen on niin nujerrettu että ei pysty oikeasti tekemään mitään vastaan? Eli tyrmätty, ilmat totaalisen pihalla tjsp.?
Kai Koivisto "Ei ole ongelmia, on vain haasteita."
kaik kirjoitti:
Ikuisuuskysymys, mistä päätellään että nyt ollaan toimittu "loppuun asti"? Sitten kun toinen on niin nujerrettu että ei pysty oikeasti tekemään mitään vastaan? Eli tyrmätty, ilmat totaalisen pihalla tjsp.?
Tilanne loppuu sitten kun ei voida "kohtuudella enää muuta odottaa", eli kun toinen henkilö on vaikka heitetty, lukotettu, kampitettu ja saatu pari tiukkaa pommia kolahtamaan sinne kuuppaan tms.
Tietysti harjoitellessa ei oikeasti tarvitse vetää tajua kankaalle keneltäkään, kummankin pitää ymmärtää että se on game over jos toinen saa kunnon niitin perille, vaikkei se tulisikaan täydellä kontaktilla.
Peter Karis DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?