Sparraaminen

[Mars]

Mitenkäs sparraaminen istuu IP-treeneihin? Olen tärmännyt esimerkiksi seuraaviin variaatioihin: "nyrkkeily", "potkunyrkkeily" ja "paini". Pelkällä IP-harjoittelu taustalla kahdesta ensinmainitusta tulee hippaa jossa isompi pitää pienemmän loitolla esim. lyömällä otsaan heti kun ylettyy jne. Muutenkin niin epärealistista kuin olla voi. Painissa sitten vaan vännetään kaveria selälleen ilman tekniikkaa. OK, kyllähän näistäkin jotain oppii, etäisyyksiä ja sellaista, mutta muuten en ole varma hyödyllisyydestä tässä yhteydessä.

Roolisparri jossa toinen on selkeästi hyökkääjä, sopivilla suojilla varustettuna, vaikuttaisi fiksummalta hommalta.

Ideoita? Mielipiteitä? Kokemuksia?

[beari]

Tämä on asia mikä itseänikin on suuresti mietityttänyt. Itse omaan kyllä kiinnostusta IP-lajeihin, mutta juuri tuota sparrauspuolta olen monesti miettinyt. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen se, että mikäli sparria ei ole ollenkaan, niin tuleekohan harrastusta miettien itselle painin kautta syttynyt "kamppailuvietti(?)" ollenkaan tyydytettyä.

Toinen asia joka maallikolle vaikuttaa hieman ihmeelliseltä on se, että katutilanteessa se toinen tulee kuitenkin täysillä päälle, joten mikäli IP harjoitteissa ei väännetä täysillä tai tehdään hidastetusti liikkeitä, niin osaako/tajuaako noita sitten siinä katumuksinassa käyttää? Joskus olen miettinyt että jos vakavasti haluaisi osata tapella niin joku vapaaottelu olisi ehkä kaikkein parhain.

Kyllä, tiedän ettei se asia mene ihan noin, mutta kunhan halusin tuoda esille sen mitä maallikko näistä ajattelee

[jussip]

Itse olen krav magan parissa törmännyt moneenkin erilaiseen "sparrityyliin". Eli vaikkapa noita jo mainittuja nyrkkeily-, potkunyrkkeily-, paini-, ja vapaaottelu-tyylisiä sparreja, riippuen mitä osa-aluetta halutaan korostaa (kai näitä voisi kutsua myös vaikka ip-sparreiksi, etenkin kun mukana on sopivat lisukkeet ja skenaariot)

Näistä on sitten erilaisia muunnelmia. Joskus siis harjoitellaan vain perustekniikkaa (vaikka peruslyöntitekniikkaa nyrkkeilytyyliin, tai sitten vaikka vain peruspositiopainia). Sitten mukaan voi ottaa erilaisia enemmän itsepuolustuksellisia elementtejä, kuten tekniikat jotka ovat useimmiten kielletty erilanäköisissä kamppailu-urheilulajeissa, kuten pureminen, haaroihin hyökkääminen, silmiin hyökkääminen jne. Samoin tietysti sparrata voi myös useampaa vastustajaa vastaan, mukaan voi ottaa aseita (itse tykkään esimerkiksi puukkopainista) sekä erilaisia skenaarioita/tehtäväsparreja.

En nyt jaksa hirveästi tähän kirjoitella näkemystä siitä että miten noita yllämainittuja asioita voi harjoitella tehokkaasti, turvallisesti ja realistisesti, mutta omasta mielestäni se on onnistunut ihan ok. Näin yhteenvetona, sparrata voi monella tavalla riippuen tavoitteista. Osa "ip-sparreista" voi muistuttaa hyvinkin paljon kamppailulajien sparreja, koska halutaan kiinnittää huomiota jonkun tietyn osa-alueen harjoittelemiseen (niinkuin vaikka vapaaottelija voi ottaa nyrkkeily- ja lukkopainisparreja erikseen). Tämän lisäksi on sitten kaikenlaista muuta lisuketta jota ei kamppailu-urheilulajeista löydy. Meillä ainakin sparria oli käytännössä joka treeneissä.

[Mjölnir]

Roolisparri, eli toisen tehtävä on esim irtautua ja toisen tehtävä on hyökätä aggressiivisesti. Sama juttu maassa, eli tilanne alkaa esim siitä, että on kaaduttu vaikka rinnusotteesta maahan, puolustautuja alle ja siitä alkaa paini, jossa puolustautuja yrittää pystyyn ja irti.

Minä aika harvoin vedän urheilusparria, mutta tehtäväsparria useammin. Kaikki puremis- ja silmänkaivuu- ynnä pääpuskujutut voidaan myös käyttää mukana, tosin kontrolli päällä.

[Mars]

Missä määrin Krav Magan tai Defendon "formaattiin" kuuluu sparraaminen osana treenejä? Ja missä muodossa?

Minusta ainakin pelkkä iskujenvaihdon harjoittelu puuttellisella nyrkkeilytekniikalla on hyödytöntä. "Niin toimit kuin harjoittelet."

[Kitten]

Missä määrin Krav Magan tai Defendon "formaattiin" kuuluu sparraaminen osana treenejä? Ja missä muodossa?

Minusta ainakin pelkkä iskujenvaihdon harjoittelu puuttellisella nyrkkeilytekniikalla on hyödytöntä. "Niin toimit kuin harjoittelet."

Mikäli formaatilla tarkoitetaan esim. tasokokeita, niin ainakin magassa testataan viimeistään pari vuotta harjoitelleilta kykyä toimia suht' säännöttömässä sparrissa, tosin kontrollia korostaen. Mitä pitemmälle mennään niin sitä enemmän testataan eri osa-alueita, suojavarusteilla ja ilman. Avainsana on selviytymiskyky, ei voittaminen (joskin salilla se näyttää usein samalta). Molemmissa mainituissa on tarkoitus oppia soveltamaan ja säilyttämään toimintakyky, ei pelkästään toistamaan jotain optimisuoritusta käskystä tai pyynnöstä. Elävä harjoittelu on eräänlaista sparria.

Sparrin määrä ja sisältö riippuvat ohjaajista ja harjoittelijoista. Omasta mielestäni kysymys on sekä soveltavasta harjoittelusta, eli mm. jostain lähtötilanteesta aloittamisesta, että totuttelusta stressiin ja iskuihin ottavana ja antavana osapuolena. Meillä sparraillaan skenaarioissa ja muutenkin. Tehtävien ja sääntöjen mukana ollessa tulee siitä aina muistutettua, että miten ja miksi.

Tarkoitus ei olekaan ensin kehittyä loistavaksi iskijäksi, ja sitten vasta soveltaa harjoittelussa taitoja. Jokainen puolustaa itseään sillä mitä on ja osaa, ja tekemällä oppii. Ketään ei myöskään ole tarkoitus rikkoa omalla tai toisen osaamattomuudella, joten siihen toki kiinnitetään huomiota. Ja rehellisiäkin pitää olla, eli pelaamista se harjoittelu laboratorio-olosuhteissa aina enemmän tai vähemmän on, mikä ei oikein esitettynä vähennä harjoittelun arvoa. To The Death -tyylillä harrastajamäärät jää aika pieniksi.

Eli sparraaminen on harjoittelijoiden kehittyessä enenevässä määrin suuremmassa merkityksessä, erityisesti tehtäväsparrina - ainakin meillä. "Olympianyrkkeilyä" ja "kreikkalais-roomalaista" tehdään sopivissa väleissä, koska se on kivaa ja siinä voi keskittyä johonkin tiettyyn osa-alueeseen ja sen lainalaisuuksiin.

[Mjölnir]

Missä määrin Krav Magan tai Defendon "formaattiin" kuuluu sparraaminen osana treenejä? Ja missä muodossa?

Defendosta en nyt ulkoa muista, mutta Krav Magassa Practioner 4 tasolla ja siitä eteenpäin tasokokeissa testattavaa on kevyt-ottelu suojusten kanssa eli "semi-contact". Ottelu on MMA-tyyppistä.

Graduate 2 tasolta alkaen tasokokeeseen kuuluu "full-contact" ottelu.

Expert 1 tasolla on suojavarustein käytävän ottelun lisäksi myös ottelu ilman suojavarusteita.

[porky]

Joskus olen miettinyt että jos vakavasti haluaisi osata tapella niin joku vapaaottelu olisi ehkä kaikkein parhain.

Kyllä, tiedän ettei se asia mene ihan noin, mutta kunhan halusin tuoda esille sen mitä maallikko näistä ajattelee

Toinen maallikko vastaa: Vapaaottelu on varmasti hyvä jos haluaa opetella tappelemaan valvotuissa olosuhteissa sääntöjen mukaan. Enkä nyt äkkiä keksi muuta syytä opetella tappelemaan.

Ymmärtääkseni ainakin amatöörisäännöissä matossa lyöminen/potkiminen on kiellettyä ja ilmeisesti kyynärpäätkin aikapitkälle. Hampaiden ja kynsien käyttö, sekä ruumiinaukkoihin kajoaminen taitaa olla kiellettyä ihan kaikilla tasoilla. Edellämainitut ovat kuitenkin niitä, joilla voi hätätilanteessa pelastautua toivottomasta tilanteesta.

[Mjölnir]

Jos opettelee hyväksi matsaajaksi vapaaottelun ammattilaissäännöillä, niin sitten menee kyllä hyvin. Itsepuolustustaito ei välttämättä ole aukoton, mutta jos tappelutaidosta puhutaan, niin aika paha on vapaaottelijasta paremmaksi pistää. Edelyttäen tietty, että vaparia treenaa edes vakavan harrastajan tai jopa kilpailijan mentaliteetilla

meillä on nyt yksi vaparikilpailija käynyt ip-treeneissä, ja on helppo keskittyä olennaiseen kun työkalut on jo kunnossa. Taktiikan kanssa tehdään vähän töitä, mutta oppiminen on tosi nopeaa, kun esim matossa ei tarvitse miettiä, miten sieltä oikein pääsee halutessaan ylös

[Streetwise]

Mitenkäs sparraaminen istuu IP-treeneihin?

Hyvin.

Minusta ainakin pelkkä iskujenvaihdon harjoittelu puuttellisella nyrkkeilytekniikalla on hyödytöntä.

En ymmärrä. Miksi sen osaamisen pitäisi olla kovin puutteellista? Ja vaikka olisikin, niin silti esim. nyrkkeilyharjoittelusta on hyötyä.

Mulle herää nyt kysymys, että minkähänlaisina ihmiset oikein pitävät ip-lajeja.

[Jopo]

Minusta ainakin pelkkä iskujenvaihdon harjoittelu puuttellisella nyrkkeilytekniikalla on hyödytöntä.

En ymmärrä. Miksi sen osaamisen pitäisi olla kovin puutteellista? Ja vaikka olisikin, niin silti esim. nyrkkeilyharjoittelusta on hyötyä.

Mulle herää nyt kysymys, että minkähänlaisina ihmiset oikein pitävät ip-lajeja.

Nii-in. Jos nyt kuitenkin olisi päässyt käymään niin, että ip-harrastajien nyrkkeilytaidot olisivatkin puutteellisia, niin enemmän hyötyä on puutteellisilla valmiuksilla sparrailusta kuin sen kokonaan pois jättämisestä. Tietenkin jos tekniikka ei pysy yhtään kasassa, ei kovin kovaa kontaktia kannata ottaa mukaan harjoitteluun.

Omien kokemuksieni valossa ip-harrastajien taitotaso riittää vallanmainiosti iskujenvaihdon harjoitteluun.

[Mjölnir]

Etteks te tiedä? Itsepuolustus on vaan temppuja: sormia silmiin ja potkuja munille jne. Ei niitä harjoitellessa tarvii hikoilla

[Streetwise]

Olen ollut hakoteillä

[Kari Aittomäki]

Aikanaan juttelin erään nuoren miehen kanssa. Helvetin lupaava, synkkä sälli.
Kerroin että jep, nyt sulla on karkea karatetausta, karkea sikäli että antaa verrattain vapaat kädet tekniikan suhteen.
Mutta se karatetartunta on jo tapahtunut.
Nyt ei ole aika hinkata tekniikkaa, nyt on aika tapella!
Tossa on tommonen juttu tulossa kuin vapaaottelu, se on hemmetinmoinen tapa kehittää stressinsietokykyä ja antaa hitosti välineitä myllyttelyyn.
Jos nyt lähdet potkunyrkkeilyyn siinä menee vuosi parasta hihanheilutusaikaa pelkkään pelinopetteluun, vapaaottelussa kaikki muutki on alottelijoita.
Eli nyt on semmonen hemmo ku Bart Vale tulossa stadiin leirille, tulet tontille. Eiköhän se brassien jujutsukin saada kohta näillemain.

Ja sitte ku olet tarpeeksesi treenannut vapaaottelua ja kenties matsejakin ottanut, sitte alat katteleen miten se peli menee kun oletkin heikoilla.
Kun tilannne ei alakaan sovitusti ja aseetkin on kenties pelissä.
Siinäkin on jo valmiita metodeja olemassa.

Ja sen jälkeen voitkin kurotella taas juurillesi, keksiä uudelleen ne perustekniset tosipätevyydet, voit kenties jopa soveltaa noita hermotärskäyksiä kovan nyrkkitappelijan varmuudella.
Ja mun iässä olet aivan saatanallinen otus.

Nuoren kundin nimi oli Ykä Leino.

Olen yhä tuota mieltä, eli jos miehellä vaan fyysiset paukut riittää niin kehään kovuutta oppimaan, ovelle peliälyä ja taalereita tienaamaan, turvajuttuihin älypeliä ja asetaktiikkaa kokemaan ja lopulta historiankirjojen ja perusmetodien pariin keksimään jotta samanmoisia ukkoja löytyy kyllä.
Kaupan päälle tulee täyteläinen ja väkevästi eletty elämä.
Jos pysyy hengissä, siis.

sen kunniaksi

[Kuhmu]

Vapaaottelu on varmasti hyvä jos haluaa opetella tappelemaan valvotuissa olosuhteissa sääntöjen mukaan.

Vapaaottelukin on väline ja ihmettelen suuresti, että vapaaottelu ja vapaaottelijat mielletään tuollaiseen karsinaan. Onko tällaisten kommenttien kirjoittajilla useinkaan kokemusta vapaaottelusta ja sen harjoittelusta. Vaikka vapaaottelulla onkin kehäurheilun status, niin sei tarkoittane, etteikö kyseinen laji antaisi eväitä puolustautua. Uskon, että jokaiselle kamppailulajin/ip-lajin harjoittajalle vapaaotteluharjoittelu saattaisi olla valaiseva kokemus. Ihan vaan noin monipuolisuutensa vuoksi.