AlexMachine kirjoitti:
Vastaan vaikka en Jussi olekaan. Ainakin nyrkkeilystä kun puhutaan niin kyynärpään nousemisella on muutama haitta. 1. lyönti on hitaampi koska lyöntiin tulee hiukan kiertoa. Nopein reittihän kahden pisteen välillä on suora viiva.
Ei tule kiertoa (ainakaan niin paljon, että sillä olisi mitään väliä). Itse nyrkki menee kyllä kohteeseen suhteellisen suoraa viivaa, vaikka kyynärpää nousisikin (saman ojentumisen se kyynärnivel tekee, oli se kallellaan tai alhaalla). Kyseessä on oikeastaan "rakenteen" kallistuminen olkapäästä, josta on toki muita pieniä haittoja (mm. painonsiirron välittämisessä). Tapahtuu usein railakkaan kehonkierron seurauksena.
2. Juuri tuo mainitsemasi lyönnin paljastuminen, eli nouseva kyynärpää viestittää lyönnin tulevan, koska monesti kyynärpää saattaa lähteä kiertämään jo kun lyönti on lähdössä. 3. Suojaukseen tulee aukkopaikka, kun kyynärpää lähtee sivulle - ei suojaa mahaa/kylkeä yhtä hyvin.
Näitä kahta en pidä (kadun ollessa alueena) lyömisen kannalta hirveän merkittävinä asioina. Virittyneessä kilpatilanteessa tekniikan hajoamisen voi bongata, mutta katupuolella ("asiakkaan" ollessa hieman erilaisessa asemassa) isompienkin juttujen havainnoinnissa on aika tavalla kädet täynnä...
4. lyönnistä saattaa kadota voimaa
Kyllä, hieman. Syy on se, että etenkin suoraa lyödessä rakenne ei ole enää eteenpäin siirtyvän painon kanssa linjalla ja on myös virheherkempi. Voimaa siis karkaa hitusen sivusuuntaan saattovaiheessa. Sinällään tämäkään ei ole jäätävän merkittävä asia - lyönnin "optimaalinen voima" (jossa on takana koko kehon voimantuotto ja painonsiirto) on ihan lievästi sanoen ylimitoitettua kun ihminen on kohteena. Pelkällä käsivoimalla tyrmää ja murtaa kylkiluita - vaikka olisi vähän enemmänkin lyijykynäorientoitunut kaveri.
Suurin "ongelma" kyynärpään nousussa (ei-kilpailullisesti ajatellen) on siis formaalisen tarkkuuden kärsiminen. Tämä on kuitenkin merkittävä asia joidenkin lajien harjoittelussa. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota silloin, kun esim. järjestelmässä on selkeä kaanon (eli kyse ei ole vain kikkakokoelmasta) jonka kautta muu oppiminen tapahtuu. Tekniikan hajoaminen on silloin poikkeustilanne.
Re: 45 asteen nyrkkikierto tekniikassa: Tulee helpoimmin kun nyrkkiä ei aktiivisesti kierrä vaan
antaa sen kiertyä rennon saaton päätteeksi luonnolliseen asentoonsa. Jos olkapään antaa samalla nousta runsaasti (eteen pudottamisen sijaan) tai nostaa sitä aktiivisesti (esim. suojaustarkoituksessa), tulee lopputulokseksi täysi kämmenen alaspäin kiertyminen. Nyrkin aktiivinen loppukierto on sangen turhaa - kun kätensä
antaa kiertyä, lyönti pysyy yleisesti paremmin paketissa ja tuottaa nätin 45 asteen loppuasennon. Sen sijaan "mun pitää kääntää sitä lopussa" -tekniikkatapa tuottaa usein muutamia ongelmia - kyynärpään kiertoa pahempana erilaiset nyrkin osuma-asentoon liittyvät ongelmat.
On muuten hauskaa katsoa kaikenlaisia perusteita nyrkin loppukierrolle. Oma suosikkini on ainainen "lihaporakone" -selitys.