Magan paini

[bodyguard]

...jos olet 50-kiloinen nainen ja harjoittelet realistista itsepuolustusta niin ainakin isompaa, ja vahvempaa vastaan olisi syytä varautua aina...

Eikö toi nyt o KAIKILLA sama asia. Kuka tunnustaa, että harjoittelee pienempiä, heikompia ja huonompia vastaan?

Chuck Norris? Kun kaikki muut ihmiset on sitä pienempiä, heikompia ja huonompia

[Ronin]

Mjölnir, ok, ymmärrän.

Tuosta 50kg nainen vs. aikuinen mies-jutusta vielä:
Miten 165cm/50kg nainen vs. 175cm/70kg treenaamaton mies eroaa tilanteesta 170cm/60kg treenaamaton mies vs. 200cm/120kg treenattu, lihaksikas, pitkä mies?

[Kari Aittomäki]

Äänenkäytöstä, olen karjaissut miehen tainnoksiin. Ja torttaportat housuun. Pikatesti, ottakaa joku läheinen ja murahtakaa korvaan Järrrrinnnmmmöyrrrremä. Siis pelkillä konsonanteilla, volyymina puhekieli. Kikattelu toimikoon verrokkina tosipaikan kymmenkertaiseen vaikutukseen.
Eli jos tilanne tulee.. jätkä hallintaan, huulet korvakäytävän ääreen ja niin lujaa kuin keuhkoista lähtee.
Karatepohja auttoi tuossakin, kiai on sitäluokkaa että autojen hälyttimetkin pärähtää päälle. Ei ole edes vitsi, näin kävi.
Apinalta lähti kertoman mukaan kuulo korvasta ja älystäkin ainakin neljännes.
Mutta oli joku marokonlahja joten sowhat.

Puremisesta, tappelu on sosiaalisen kanssakäymisen muoto.
Pureminen on erittäin tabu ja lamauttaa immeisen jo käyttäytymismuotona joksikin aikaa. On kuitenkin kiputekniikka eli verrannollinen vastaanottajan kokemukseen. Mua on purtu, monastikin.
En ole suuria piitannut, missään tapauksessa en ole antanut jutun vaikuttaa toimintaani. Itte olen purrut vaan teininä futismatsissa, piru ku vei pallon, muka maajoukkuejätkä. Ois kannattanu olla nopeempi.
Tehokas pureminen on tabu sekin, harvasta on puremaan naamaan. Joka kuitenkin on jo asenteellisesti niin ehdotonta, rajuun äänenkäyttöön yhdistettynä, että harva on se päällekävijä joka niilläpelein jatkaa.
Ja jos jatkaa, niin kyse on hengestä.
Eli pureminen tehokkaasti on kuolemansuudelma. Sitoutuminen ääritappeluun. Sellainen kytevä halu ottaa puukolla päänahka.

Ei varsinaisesti enää itsepuolustusta, vai mitä?

[Rawson]

Eli pureminen tehokkaasti on kuolemansuudelma. Sitoutuminen ääritappeluun. ?

Olisiko naisilla kynnys tähän pienempi. Varsinkin sellaisilla, joille ei ole opetettu miten kuuluu tapella. Katselimme aikoinaan äitini ja 10-vuotiaan serkkutytön kanssa miesten painia tv:stä. Kun siitä ei mitään tulosta meinannut tulla, niin tyttö totesi:" mitä toi nyt tossa yrittää vääntää, purisi takapuoleen vaan."

Vaimon kanssa leikimielinenkin painiminen muuttuu hankalaksi siinä vaiheessa, kun olen saanut kädet ja jalat sidottua, mutta se alkaa puremaan. Ihan tehokas tapa saada mut puolustamaan.

[Anni M.]

Eli pureminen tehokkaasti on kuolemansuudelma. Sitoutuminen ääritappeluun. ?

Olisiko naisilla kynnys tähän pienempi. Varsinkin sellaisilla, joille ei ole opetettu miten kuuluu tapella.

Mulla ei ainakaan ole mitään kynnystä purra tai kirkua.
Kiitos kahden vanhemman veljen.

Siinä vaiheessa kun olet käärittynä paketiksi mattoon ja ainoastaan pää on enää näkyvissä, ja se veljen arse on lähestymässä kasvoja ja tiedät, että kohta haisee niin että silmiä kirvelee, niin ei ole muita keinoja kuin kirkua helkkarin korkealta ja kovaa ja purra niin maan perskuleesti.

[Anni M.]

Unohdin mainita, että toi kuvailemani " mattokidutus" on lapsuudenmuistojani. Ehkä juuri tuon takia inhoan sitomista yli kaiken.

Muutenkin paini on vaikeaa mulle. Toisen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin katsoa päältä niin saan itseni kyllä erittäin epäedulliseen asentoon. Yleensä niin että makaan mahallani molempien käsieni päällä.

[MattiR]

Tehokas pureminen on tabu sekin, harvasta on puremaan naamaan. Joka kuitenkin on jo asenteellisesti niin ehdotonta, rajuun äänenkäyttöön yhdistettynä, että harva on se päällekävijä joka niilläpelein jatkaa.
Ja jos jatkaa, niin kyse on hengestä.
Eli pureminen tehokkaasti on kuolemansuudelma. Sitoutuminen ääritappeluun. Sellainen kytevä halu ottaa puukolla päänahka.

Ei varsinaisesti enää itsepuolustusta, vai mitä?

Tämä on juuri itsepuolustusta ! Erityisesti naisille, jotka ovat hyökkääjää fyysisestti heikompia (yleensä)

Niinkuin S.A.S. slogan kuuluu: se voittaa joka uskaltaa

[Ronin]

Ei varsinaisesti enää itsepuolustusta, vai mitä?

Taas tuo typerä sana. Niin, riippuu vähän tilanteesta. Jos joku 60v känniörveltäjä tupakkaa pummiessaan yltyy vähän kiroilemaan niin ei se nenän haukkaaminen ole välttämättä se fiksuin veto. Jos taas esim. joutuu vaikka syrjäisellä paikalla satunnaisen hyökkäyksen kohteeksi ilman, että tietää lainkaan hyökkääjän motiiveja niin miksei pureminen tuollaisessa tilanteessa olisi enää itsepuolustusta? Ei siinä voi tietää mihin asti se hyökkääjä tilanteen aikoo viedä, meinaako se kohta vetää veitsen taskusta, onko sen kavereita tulossa paikalle auttamaan leivonnassa jne. jne.

[Kari Aittomäki]

Niiiin, tuosta järsimisestä.
Niinkuin kaikki sokkiefektit, pureminen rikkoo tapahtumaketjua ja antaa mahdollisuuden jatkolle.
Ei missään tapauksessa ole taikatemppu jolla selvitään päättäväisestä hyökkäyksestä.
Eräs mustalaispoika sai tämän kokea, oli tunnetttu hurjuudestaan ja tavastaan purra huuliin. Tapasin jätkän kuuden vuoden tauon jälkeen ja tunsin vain äänestä. Naama oli muokattu uuteen uskoon kymmeniä kertoja, kaskun vastusten kovetessa se pureminen ei enää pelittänytkään niinku teinimätöissä.

Eli puremista ja kirkumista tulee seurata vastustajan nollaus.
Irti-ja-karkuun on ihan kiva satu, mutta jokainen kauhuleffakin kertoo miten siinä käy.

Itsepuolustus on kyllä jo terminäkin sellainen asennevankila ettei pahemmasta väliä. Kontrollin illuusio potenssiin paljo.

[AriJ]

Niiiin, tuosta järsimisestä.
Niinkuin kaikki sokkiefektit, pureminen rikkoo tapahtumaketjua ja antaa mahdollisuuden jatkolle.
Ei missään tapauksessa ole taikatemppu jolla selvitään päättäväisestä hyökkäyksestä.
...
Eli puremista ja kirkumista tulee seurata vastustajan nollaus.

Näinpä! Hatsumi-sôke puhuu usein "elämän ja kuoleman rajan määräävästä yhdestä hengityksestä*" - jollain toimella voidaan saada ehkä luotua vastustajan toimintaan semmoinen pienen pieni aukko (yhden hengityksen mittainen), johon voidaan sitten koittaa sijoittaa oma puolustustoimi. Viime reissullani Japanissa olin päätymässä ikävään lukkoon, kun hokasin vastustajan nilkan siinä naamani edessä - hampaat kiinni akillesjänteeseen ja sai taas tilaa poistua lukosta Palkinnoksi sain tietty "mainetta"... varsin kun purin paria muutakin tyyppiä...



Pureminen lienee "temppu" ja temppuihin ei voi luottaa lopullisena ratkaisuna, kuten Kari jo sanoikin! Samaahan esitti VKA Miitti II osuudessaan Keskilinjaa vastaan "sparratessaan".

* syntymä, anyone?

[HarriN]

Tää kaikki kun liittyy tuohon magan painiin ja yleensäkin säännöistä vapaampaan maassapyöriskelyyn, niin lainaan itseäni Pakkiksen foorumilta. Tuolla aihe sivusi pureskelua ja muita äärimmäisyystekniikoita ikäänkuin helppoina yleisratkaisuina lähes kaikkiin ip-tilanteisiin.


"Vihamielisessä ja humalaisessa vapaa-ajan painissa ystäväni joutui kerran kiireessä mounttaamaan erään naapurikaupungin myös humalaisen ovimiehen. Ystäväni etsiessä parempaa ja vakaampaa positiota nappasi vastustaja kaveriani hampaillaan leuasta (siis altapäin!), tarkoituksenaan kai pakottaa tämä luovuttamaan. Nokkelana kipuun ja stressiin tottuneena kamppailu-urheilijana kaverini vapautui puruotteesta työntämällä molemmat peukalonsa välittömästi vastustajansa silmiin. Hampaat irroittivat otteensa heti, jonka jälkeen ystäväni jatkoi painin nopeasti päätökseen vahvalla positiolla ja muutamalla tehokkaalla lyönnillä. Luovutus tapahtui huutamalla.
Hyvä perusmatsaus ja tilannetaju siis voittivat kurjat ja epäreilut kikkakolmoset...

Itse olen ovella tullut purruksi muutamatkin kerrat, ja aina puremiset ovat olleet epätoivoisia rimpuiluyrityksiä kun kaikki muut keinot ovat jo käytetty. Jollain tavalla oli jopa hauskaa, kun jo lukotettu asiakas tarttui hampaillaan takareiteeni (melkein pakaraan ) ja sitten muljautteli silmiään kun kiristin lukkoa hieman reippaammin. Myös tässä tapauksessa luovuttaminen tapahtui kovaäänisesti. Vaihtokaupassa ilmeisesti kaverin oman olkanivelen säilyminen painoi enemmän kuin minun takareiteni jyystäminen. No, puruote oli heikko, eivätkä hampaat menneet edes ihon läpi kunnolla.

Sylipainissa on purtu myöskin, mutta tällöin ote on irronnut viimeistään maahan tömähdettäessä. Jos hampaat olisivat hartioiden sijasta olleet kaulalla tai kasvoilla, olisivat tilanteet hyvinkin voineet päättyä toisin, sen myönnän.
Eivät nuo puremiset ja silmien tökkimiset huonoja juttuja ole, mutta niitä kuuluu mielestäni käyttää vain perustekniikoiden lisänä tai hauskana mausteena."


Mun mielestäni puremisessa on ainakin kaksi tasoa. Ensimmäinen ja kevyempi on sellainen atemin kaltainen tarkoituksellinen näykkäisy esim. pystynujakoinnissa, jolla saadaan tilaa muille tekniikoille. Tämä kuitenkin vaatii sen, että puremista on harjoiteltu, ja että mieli ei ole vielä liian kiihdyksissä jatkotoimintaan. Paniikissa suoritettu ihanminkävaanpaikan pureminen vain irtautuakseen tuskin mahdollistaa edes pakenemista, saati sitten kontrolloituja ja tehokkaita jatkosuorituksia. Tästä kai Yamazukin puhui viimeisessä viestissään?
Lisäksi hätäpureminen ilman tilanteen nollausta saattaa aiheuttaa massiiviset kostotoimenpiteet jo muutenkin niskan päällä olleelta vastustajalta. Olen monet kerrat nähnyt miten tappelun toinen osapuoli on epäonnistunut yrityksessään potkaista tai lyödä vastustajaansa kiveksille ja tästä hermostuneena potkaistu osapuoli on sitten piessyt akkamaisena pitämänsä potkijan hyvinkin huonoon kuntoon. Väittäisin, että sama pätee myös puremiseen.

Toinen taso onkin sitten jo paljon vakavampi asia. Kasvoihin tai kaulaan tosissaan pureminen kun vaatii purijalta todellista ja oikeaa pyrkimystä vahingoittaa vastustajaansa. Lasken kuitenkin tuollaiset leuan puremiset ja silmäkulmiin tarttumiset vielä tuohon ykköstasoon, niillä kun halutaan lähinnä vain saada tilaa omille toimille. Ovathan lyömiset ja potkimisetkin vastustajan vahingoittamista, mutta niin kuin Kari sanoi ylempänä, saman tekeminen puremalla on jonkinlainen tabu. Itse en ainakaan osaa edes kuvitella purevani keneltäkään paloja irti kehosta, se on vaan aivan liian enkeksiedessopivaasanaa. Ymmärrätte kyllä.
Haluaisin kyllä kuulla tilanteista, joissa tuota oikeasti vahingoittavaa puremista on käytetty. Minkälaista mielentilaa se vaatii tai on vaatinut?

Miten tuota puremista sitten voisi harjoitella?
Itse pyrin aina toisinaan tuomaan tuollaisia piristäviä elementtejä omaan vääntötreeniini ja saatan joskus kesken painin esim. purra (Siis oikeasti, mutta kevyesti. Sattuu hieman silti.) vastustajaani. Tietenkin tämä vaati ymmärtäväisen treenikaverin, mutta silti tuo on mielestäni järkevämpi tapa harjoitella kuin vaikka pelkkä pureman merkkaaminen. Yllätys sen pitää olla siksi, että silloin saan pariltani oikeanlaisen reaktion. Hien ja tatamilian maku suussa on pelkästään elämää ja kuuluu harjoitteluun. Joskus jujutsuaikoina ohjelmassamme oli vapaata sparria, mutta tuolloin kaikki vain odottivat silmien sohimista ja hampaiden käyttöä, jolloin koko toiminnan luonne muuttui. Heh, joskus mä olen piilottanut muoviveitsen gin sisään ja kaivanut sen esiin kun pukutaiturit ovat mua lukottaneet. Siinähän saivat tekniikkakikkailijat...

Mutta huolimatta kaikesta edellisestä, olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että fyysisessä itsepuolustuksessa (ja tappelussa) tärkeintä on se tarkka ja tylsä peruspeli, jota ainakin kamppailu-urheilussa harjoitellaan kyllästymiseen asti.

[Miklu]

"Klassinen" tapa treenata puremista on käärästä piffi t-paidan sisään ja haukata. Hyh, ei oikke kiinnosta

[Anni M.]

Ovathan lyömiset ja potkimisetkin vastustajan vahingoittamista, mutta niin kuin Kari sanoi ylempänä, saman tekeminen puremalla on jonkinlainen tabu. Itse en ainakaan osaa edes kuvitella purevani keneltäkään paloja irti kehosta, se on vaan aivan liian enkeksiedessopivaasanaa. Ymmärrätte kyllä.
Haluaisin kyllä kuulla tilanteista, joissa tuota oikeasti vahingoittavaa puremista on käytetty. Minkälaista mielentilaa se vaatii tai on vaatinut?

Pureminen on brutaalia. Se on eläimellistä. Se on alistavaa.
Pureminen on epäreilua, mutta kuuluuko itsensä suojelussa muistella reilun pelin sääntöjä?

Mielestäni pureminen/karjuminen/kiljuminen jne. on syytä pitää mielessä sen tähden, että oppii ymmärtämään kuinka voi käyttää kehoa kokonaisvaltaisesti. Se voi olla tarvittava työkalu, joka yllättää hyökkääjän; aiheuttaa jonkinlaisen reaktion, jota voit hyödyntää. Parempi tehdä edes jotain, kuin alistua vastaanottamaan kaikki mitä tuleman pitää.

Tietenkin riippuu siitä, kuinka kokenut kamppailija mahdollinen hyökkääjä on. Osaako hän varautua todennäköisimpiin temppuihin. Kokematon hyökkääjä voi mennä kiljumisesta/puremisesta puihin, panikoitua ja ryhtyä hosumaan. Kokeneempi säilyttää malttinsa ja tekee omat temppunsa vastustuksesta huolimatta.

Miten tuota puremista sitten voisi harjoitella?
Itse pyrin aina toisinaan tuomaan tuollaisia piristäviä elementtejä omaan vääntötreeniini ja saatan joskus kesken painin esim. purra (Siis oikeasti, mutta kevyesti. Sattuu hieman silti.) vastustajaani. Tietenkin tämä vaati ymmärtäväisen treenikaverin, mutta silti tuo on mielestäni järkevämpi tapa harjoitella kuin vaikka pelkkä pureman merkkaaminen. Yllätys sen pitää olla siksi, että silloin saan pariltani oikeanlaisen reaktion.

Mun mielestäni toi on hyvä tapa.

Mutta huolimatta kaikesta edellisestä, olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että fyysisessä itsepuolustuksessa (ja tappelussa) tärkeintä on se tarkka ja tylsä peruspeli, jota ainakin kamppailu-urheilussa harjoitellaan kyllästymiseen asti.

Samaa mieltä. Lihasmuistin pitää pelata. Mutta mielestäni pitää myös tajuta kokonaisvaltaisuus ja unohtaa käyttäytymissäännöt.

[HarriN]

Pureminen on brutaalia. Se on eläimellistä. Se on alistavaa.
Pureminen on epäreilua, mutta kuuluuko itsensä suojelussa muistella reilun pelin sääntöjä?

Puremisen käyttöä harkittuna tekniikkana en pitäisi niinkään brutaalina tai epäreiluna, samanlainen työkaluhan senkin tosiaan pitäisi olla kuin nyrkkien ja potkujen. Harvoin sitä täällä Suomessa kai käytetään, mutta mikä sen loppujen lopuksi erottaa vaikkapa hedareista tai korvien repimisistä? Kaikki väkivalta näyttää sitä ikävämmältä mitä vakavammaksi se muuttuu, ei se riipu tekotavasta.

Tuota palojen repimistä ja muuta äärikamaa pidän kyllä hurjana ja brutaalina.

[Kari Aittomäki]

Aivan ilmoistusasiana, kaspinissa purraan ja tarkasti ja tietyille alueille.
Jopa pyritään infektoimaan osuma-alue huuhtelemalla suu ennen päällekarkausta esim. nokkoshaudevedellä, jota käytettiin lannoitukseen käsittääkseni. Mutsini ainakin käyttää yhä.

Ne hyökkäysalueet on näitä herkimmin infektoituvia, eli ajalla ennen antibiootteja varsin ilkeä hyökkäys.
Olen saanut mielikuvan, että kyseessä on nimenomaan raiskaajaan kohdistuva toimenpide.

Vertailukohtana, venäläiset naiset ja myös puolan juutalaistytöt likasivat partateriä ja istuttivat vekottimen perunaan, jonka sitten asensivat itseensä odottamaan raiskaajan kullia.
Raju maailmankuva.


Tehokkaassa puremisessa funktionaalisuus perustuu nimenomaan yllätyksellisyyteen, eri tekijöitten yhteisvaikutukseen ja päättäväiseen jatkoon.
Eli minimaalisesti vastaanpannut uhri räjähtää yllättäen silmille, repii hampain huulet irti, painaa peukaloita silmiin, sätkii niin perkeleesti ja kirkuu kuin harpyija.
Irti päästyään kenkäisee päähän sen mitä koivesta lähtee... tai jos malttia on niin polkee molempien jalkapöytien luut rikki.
Ehkä jopa viiltää jollain terävällä ottanahan silmille.

Eli yllättää, jättää tunnistettavan jäljen, estää mahdollisen takaa-ajon rikkomalla raajat ja minimalisoimalla näkökentän.
Ja jos niikseen tulee, lutku poikki. Siis kurkku.


Aivan oikeasti en tajua, miksi joku itsepuolustuksellinen näkökulma on niin luja asenne-ankkuri. Luulisi nyt hengittämisen ja fyysisen koskemattomuuden painavan asenteissa enemmän kuin kunnonkansalaisehdollistamisen.

Ja vielä, muistuupa mieleeni että Vaasassa oli pari jättikokoista afrikantähteä pistänyt portsarit ulos pelistä, myös puremalla ja tehokkaasti.
Hauskaksi tekee asian se, että hävisin kyseisen kapakan oven nytnujerretulle osastolle.
Mylläkkä, jossa ehdottomasti olisin tahtonut olla mukana. Kun jotain tiedän näitten Msimbamsambojen heikoista kohdista.