Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Jasse kirjoitti:
Fyysisen harjoittelun perustaminen periaatteisiin - ja tekniikkaharjoittelun sivuuttaminen - oli materiaalissa perusteltu jopa masentavan hyvin. Uskon että tällaine periaatteisiin ja elävään harjoitteluun perustuva harjoittelu - jossa otetaan mukaan verbaliikka ja pyritään saamaan tunnerereaktioita aikaan - valmistaa todella hyvin selviytymään väkivaltatilanteista.
Mutta kyllähän nitä tekniikoita pitää harjoitella, jos nitä aikoo osata käyttää.
(Rasti Senshidobingoon...)
Mutta kuinka mielekäs viikottainen harrastus tällainen on? Itse en välttämättä jaksaisi sitä että kuutelen vittuilua ja uhkauksia myös vapaa-ajalla. Myös öykkärin tai ahditelijan rooliin eläytyminen kuulostaa epämiellyttävältä tehtävältä.
Sellainen kysymys on myös mielekäs, joutuuko harjoittelua muuttamaan kivemmaksi, jos treenejä on useampi viikossa? Ja tästä sitten seuraavaan pohdintaan, että vastaako joitakin tarkoitusperiä sitten paremmin se, että treenaa harvemmin ja dyykkaa tuohon maailmaan sitten vähän perusteellisemmin?
Päälle vaikka kamppailuliikuntaa ja oheisharjoittelua...
Ehkäpä tähän kysymykseen on on jo ketjussa tai muissa ip-ketjuissa vastailtukin. Vastauksissa täytyy huomata että tällöin on kyse preferensseistä ja joskus jopa lajipolitiikasta, kuten seuran toimivuus ja jäsenmäärät.
Pohdittiinko tätä aihetta dvd:llä?
Mitä Senshidokaajat tuumaavat tästä "mukavuus-realistisuus-treenimäärä"-problematiikasta?
Jasse kirjoitti:
Fyysisen harjoittelun perustaminen periaatteisiin - ja tekniikkaharjoittelun sivuuttaminen - oli materiaalissa perusteltu jopa masentavan hyvin. Uskon että tällaine periaatteisiin ja elävään harjoitteluun perustuva harjoittelu - jossa otetaan mukaan verbaliikka ja pyritään saamaan tunnerereaktioita aikaan - valmistaa todella hyvin selviytymään väkivaltatilanteista.
Mutta kyllähän nitä tekniikoita pitää harjoitella, jos nitä aikoo osata käyttää.
(Rasti Senshidobingoon...)
Mutta kuinka mielekäs viikottainen harrastus tällainen on? Itse en välttämättä jaksaisi sitä että kuutelen pipari ja uhkauksia myös vapaa-ajalla. Myös öykkärin tai ahditelijan rooliin eläytyminen kuulostaa epämiellyttävältä tehtävältä.
Sellainen kysymys on myös mielekäs, joutuuko harjoittelua muuttamaan kivemmaksi, jos treenejä on useampi viikossa? Ja tästä sitten seuraavaan pohdintaan, että vastaako joitakin tarkoitusperiä sitten paremmin se, että treenaa harvemmin ja dyykkaa tuohon maailmaan sitten vähän perusteellisemmin?
Päälle vaikka kamppailuliikuntaa ja oheisharjoittelua...
Ehkäpä tähän kysymykseen on on jo ketjussa tai muissa ip-ketjuissa vastailtukin. Vastauksissa täytyy huomata että tällöin on kyse preferensseistä ja joskus jopa lajipolitiikasta, kuten seuran toimivuus ja jäsenmäärät.
Pohdittiinko tätä aihetta dvd:llä?
Mitä Senshidokaajat tuumaavat tästä "mukavuus-realistisuus-treenimäärä"-problematiikasta?
Vihkosissa käytiin tätäkin ongelmaa/asiaa läpi oikein fiksusti. Nyt pitää mennä.
Tampereella ollaan huomattu, että kerta viikkoon riittää meille mainiosti.
Mikäli olisi useampia harjoituksia viikossa, niitähän voisi nimenomaan jaksottaa kevyemmästä raskaampaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tuota "henkistä kurjuutta reeneissä" on ehkä jopa liikaakin mystifioitu, ei reeneistä mitään PTSD-potilaita ulos kanneta mutta onhan se toisinaan hyvin vmäistä harjoittelua
En osaa sanoa - mikä kenellekin ja milloinkin on "riittävästi"?
Uskon, että hyvin vähäiselläkin Senshi*-dokaamisella harjoittelija kykenee merkittävästi kasvattamaan omaa kykyään ymmärtää konfliktitilanteita ja puolustaa itseään. Toki se riippuu hyvin paljon harjoittelijasta itsestään.
Vertaisin muutenkin Senshidoa enemmänkin johonkin ensiaputaitoihin kuin muihin kampittelulajeihin. Mielestäni pelaamme sen verran eri pelikentällä ja eri säännöillä - omalla tavallamme.
* uusi Kool-Aid maku!
Janne Paavilainen
Master of illusion is a student of reality.
Harjoitteletteko te siellä Bujinkanissa oikein tuelta tätä asioiden ja sanomisten vääristelyä ja asiayhteyksien muuten vain sekoittelua?
Kaikkihan on suhteellista eli riippuu siitä mihin vertaa... mutta takuulla on nahdollista kehittyä jos viikottain osallistuu harjoituksiin, joissa on hyvin paineistettuja uhka- ja väkivaltatilanneharjoitteita.
Itsehän olen nettijuttujen ja -videoiden varassa mutta olen myös ajatellut niin, että Senshido ei ole niinkään laji vaan soveltava harjoittelutapa ja uskoisin olevan suotavaa, että jokainen hakee niiden sessioiden lisäksi kamppailun "perustyökaluja" jostain muualta.
Tässä vähän nyt ohitan esim. Senshidon vastahyökkäysen periaatteet, koska niitä vähän dissaan, mutta muuten siis fanitan Senshidoa edellä kuvaamassani valossa, jossa sen haluan nähdä . Ja shredderiä fanitan tietysti.
Ykkönen ja kakkonen olisi hyvä olla ennenkuin siirtyy KOVEMMILLE tasoille. Neloslätty on tarkoitettu voimainkäyttelijöille eli ammattilaisille, mutta saa sitä tavallisetkin kuolevaiset tilata.
Janne Paavilainen
Master of illusion is a student of reality.
Harjoitteletteko te siellä Bujinkanissa oikein tuelta tätä asioiden ja sanomisten vääristelyä ja asiayhteyksien muuten vain sekoittelua?
Rojola kirjoitti:
Videon tarkoitus tämän ketjun kontekstissa oli näyttää yksi elävä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun sormi tökätään silmään - joskin vahingossa ja tarkoituksetta (käy ilmi täältä: http://www.mma.tv/street/green-beret-vs ... al-forces/" onclick="window.open(this.href);return false;)
Tuosta ei käy ilmi mitään. Kansainvälinen bloodsport kumite! Perulaisia ja yhdysvaltalaisia erikoisjoukkoja! Josko kuitenkaan. Vaatteista ja tapahtumapaikasta päätellen osalliset sedät ovat olleet pelaamassa potkupalloa ennen tappelua.
En kyseenalaista videon validiteettia ketjun kontekstissa, mutta videon sormitökkäisy näyttäytyisi vähän eri valossa jos tosiaan kyseessä olisi huippukamppailijoiden välinen kansainvälinen vapaaotteluturnaus, kuten videon latataaja väittää, eikä joku satunnainen katutappelu.
Lasse Candé kirjoitti:
Eli siis tahdotko sanoa että Parempi Painija veisi ja hyvä lyönti on Kova Lyönti?
Entäs Yleisimmät Hyökkäykset?
Mitä yleisimmistä hyökkäyksistä?
Tahdoin vain osoittaa, että Rojolan lähteenä käyttämä linkki videon https://www.youtube.com/watch?v=eICBqtqL7IA taustoista on mitä todennäköisimmin täyttä potaskaa eikä tapahtumista ensimmäisessä persoonassa kertova kirjoittaja todennäköisesti ole kumpikaan videon tappelun osapuolista.
Videon tapahtumien tosiasiallinen tausta vaikuttaa siihen, miten vahvana todistuksena kyseistä videota voidaan pitään silmähyökkäysten tehokkuudesta. Sikäli kun yksittäistapauksesta nyt mitään johtopäätöksiä muutenkaan voisi vetää.
Juu kyllä tässä joidenkin täysin tuntemattomien ihmisten taustat ovat nyt keskiössä ja Todella Tärkeä Asia
Se nyt on se ja sama ovatko nuo jantterit jotain hathat-kommandoja vaiko keski-ikäisiä miehiä pelaamassa potkupalloa. Tuo alun "introhan" voi olla vaikka jonkun keksimä läppä mutta en nyt hahmota miten se liittyy mitenkään siihen mikä videon tapahtumissa on mielenkiintoista.
Miksi tuon videon pitäisikään olla mikään yleistettävissä oleva (vrt. yksittäistapaus) todiste jostakin?
Tosin, olen kyllä vahvasti sitä mieltä että silmän vahingoittaminen vaikuttaa tahtoon ja kykyyn kamppailla. Asia on myös helposti testattavissa yksinkertaisella koeasetelmalla jossa henkilöä lyödään sormella silmään ja kirjataan tulokset ylös. Sitten voidaan vetää empiriaan perustuvia johtopäätöksiäkin joilla voidaan surffata tuon yksittäistapauksenkin yli niin että heilahtaa...
Janne Paavilainen
Master of illusion is a student of reality.
Harjoitteletteko te siellä Bujinkanissa oikein tuelta tätä asioiden ja sanomisten vääristelyä ja asiayhteyksien muuten vain sekoittelua?
Rojola kirjoitti:
Juu kyllä tässä joidenkin täysin tuntemattomien ihmisten taustat ovat nyt keskiössä ja Todella Tärkeä Asia
No kun eivät ole, enkä yritä muuta väittääkään. Tuo tapauksen tausta vain kiinnitti huomioni.
Rojola kirjoitti:
Se nyt on se ja sama ovatko nuo jantterit jotain hathat-kommandoja vaiko keski-ikäisiä miehiä pelaamassa potkupalloa.
Ei se ihan sama ole. Kuten sanoit: Silmän vahingoittaminen vaikuttaa tahtoon ja kykyyn kamppailla. Tästä lienee jokainen samaa mieltä. Eri mieltä voidaan olla siitä, kuinka paljon se tosiasiassa vaikuttaa kykyyn ja tahtoon kamppailla. Senshidoon asia nivoutuu sikäli että senshidossa silmään tökkääminen on keskeinen taktiikka.
Jos me hyväksyisimme tuon youtubekäyttäjä tarinan (kannattaa huumoriarvon takia katsoa pidempi versio ja lukea tyypin kirjoitukset kommenttiosioon), silloin tuossa olisi kaksi valikoitua huippuyksilöä edustamassa paitsi maataan myös sotilasyksikkönsä kunniaa, matsissa joka saattaisi päätyä jopa siihen että toinen saa surmansa. Hui. Eikö silloin voisi olettaa, että silmään tökätyllä olisi vahva tahto ja erinomainen kyky jatkaa kamppailua loukkaantumisesta huolimatta verrattuna siihen vaihtoehtoon että hän on vähän tai ei ollenkaan treenannut perusjamppa, joka tappelee mahdollisesti itselleen entuudestaan tutun tyypin kanssa?
Jos he olivat hathat-miehiä salaisessa bloodsport kumitessa, silloin voitaisi todeta, että silmäisku tuossa tapauksessa todennäköisesti vaikutti huomattavan paljon hyökkäyksen kohteen tahtoonsa ja kykyynsä jatkaa kamppailua, koska uhri lopetti kamppailun vaikka kyseessä oli korkeat panokset.
Jos miehet eivät olleet hathat-miehiä salaisessa bloodsport kumitessa, silloin meidän on vaikeampi arvioida miesten todellista tahtoa ja kykyä kamppailla, ja näin myös silmäiskun mahdollista vaikutusta kykyyn ja tahtoon kamppailla tilanteessa, jossa hyökkääjä on motivoituneempi.
Mutta kuten sanoin, ei ole tärkeä asia eikä keskiössä. Ei nyt täysin merkityksetön asia kuitenkaan.
Helppoa kuin lapsen lyöminen. Dimitri ja Chris ovat ilmeisesti jonkinlaisella koulukiertueella. 15 minuutin reenin jälkeen yhdeksänvuotias esittelee opittua.
[video][/video]
Janne Paavilainen
Master of illusion is a student of reality.
Harjoitteletteko te siellä Bujinkanissa oikein tuelta tätä asioiden ja sanomisten vääristelyä ja asiayhteyksien muuten vain sekoittelua?
Osallistujia oli itseni lisäksi 4 kappaletta joista kaikki olivat Aikido porukkaa mutta usealla muitakin lajeja takana Jutsusta Systemaan. Seminaarilla käytiin läpi kaikki samat asiat kuin mitä aiemmin kun osallistuimme Rojolan semmaan Littoisissa. Linkatusta topikista voi lukea sen seminaarin raportin. Kokkolassa kaava oli aikalailla sama paitsi mehut meni tällä kertaa totaalisesti
Päässä pyörii taas paljon asiaa joten tuskinpa tässä saa kaikkea purettua. Treenikavereitten kanssa niitä tuli pähkäiltyä ja niistä keskusteltua. Siinä ehkä näkyykin selkein ero esimerkiksi perinteisiin kamppailulajeihin koska leirin purkaminen liitty enimmäkseen reaktioihin, mitä tuli tehtyä missäkin tilanteessa, mitä olisi voinut tehdä paremmin kuin yleensä kun vaikka Aikidoleireillä käydään niin sitä mietitään jälkikäteen tekniikkaa, jotain uutta tapaa ottaa kontaktia tms. Eli liikutaan eri sfääreissä. Senshidon treenaamisella saa kyllä hyvin kiinni ihmisen henkisyydestä. Mikä onkin ollut hauska huomata, että kaiken kuoren alla se tarjoaa ehkä enemmän sisältöä juuri myös henkisellä puolella, ihmisen kehittymisen ja maailman hahmottamisen saralla kuin jotkut budolajit jossa se niin sanotusti "perinteisesti pitäisi olla läsnä".
Uskoisin, että isoin aspekti miksi Senshido tarjoaa tätä henkisyyttä on se, että siinä astutaan niin vahvasti joidenkin treenaajien mukavuusalueen ulkopuolelle. Se on mahtava reality check nähdä, että missä sitä omassa treenissä menee, mitä se tarjoaa ja mitä sen kuvitellaan tarjoavan.
En nyt enempää tähän hätään osaa avata, vielä pitää jäsennellä. Lisää tulee kun jaksaa. Tässä vielä videota missä Rojala pääsee kiusaamaan maalimiehenä mua.
[video][/video]
En esimerkiksi huomannut tarpeeksi nopeasti esimerkiksi tuota kättä Jonka Rojola asetti rinnalle. Muistin myöhemmin, että tuli sellainen olo, että "hitto, se laittaa käden tohon" mutta kun samalla keskitty toisen puheeseen en huomannu sitä niin, että oisin ottanu sen kontrolliin, ja siitä sitten lähtikin eka lyönti
MUOKKAUS: Se oli videolla todella pitkä aika kun se käsi oli siinä, oikeasti siinä hetkessä se tuntu 2 sekunnilta.
Samasta otteesta oli jo ollut kyllä useita tilanteita ennen tuota. Aivot ei vaan toiminu. Myös kädet on vähän liian alhaalla, mutta muistan, että yritin kans, kai, pitää niitä alempana kun Rojolan kädetkin oli alhaalla. Tuossa vaiheessa semmaa oli kai takana joku 4 tuntia + tauko.
Taas Rojolan johdolla päästiin kiinni siihen puhumiseen, elekieleen ja itse fyysiseen hyökkäämiseen. Senshido on kyllä sellainen pelikenttä jota ei voi kuin suositella kaikille treenaajille jotka haluavat päästä kiinni omaan itseensä. Kiva kun joutuu järjestelemään omia treenipalasia päänsä sisällä kun on saanut rakkaudella pataan ja voi taas kehittyä. Kiitos Rojola ja kanssa treenaajat