L.K. kirjoitti:
Ei ole minusta paradoksia. Eritoten kun pitää muistaa etten eritellyt mitä esim. on jätetty pois, kyse oli yleisestä toteamasta että näin voidaan tehdä tai sitten ei tehdä. Edelleen minusta treeniturvallisuus on tärkeä asia ja jos vaikka tehdään elävää harjoittelua autenttisessa ympäristössä, on pakko huomioidia tiettyjä asioita eri tavalla ja ehkä jopa rajata jotain pois turvallisuussyistä. Koska minusta on aivan yksi ja sama kuinka realistista on joku mutta jos lopputulema on se että harjoitteljia loukkaa itseään tai treenikaveriaan vakavasti, jonka seurauksena henkilö ei vaikkapa voi harjoitella moneen kuukauteen niin haluaisin kuulla minkä laskuopin mukaan tämän henkilön itsepuolustustaito kehittyy sen 3kk aikana versus saman ajan järkevästi harjoitteleva.
On erilaisia tapoja harjoitella ja skenaarioharjoittelu on vain yksi niistä Itse en usko siihen että se on ainoa oikea tapa harjoitella enkä eritoten usko siihen että skenetreeneissä luodaan pohjaa jollekin tekniikalle. Kyllä se työ pitää tehdä sitä ennen perusteknisemmin ja eri asteittain paineistamalla.
Treeniturvallisuus on tärkeä asia. Kuitenkin fakta on se, että skenaariotreeneissä meillä ei ole loukkaantunut koskaan kukaan. Sparrissa sen sijaan on töräytelty mm. nokkaa poskelle useammin.
Jos opetat realistista itsepuolustusta, niin ei kai realistisuus voi olla sinulle ihan sama asia? Jos on, niin kuten sanoit; Jokainen tyylillään.
Hassua, että edelleen Senshido ketjussa puhutaan tekniikasta... anyway
Skenaarioharjoittelu on ns. nitova harjoite, missä tulisi testata kaikki kamppailun osa-alueet. Psykologinen, emotionaalinen ja tarvittaessa fyysinen. Skenaario on melko harvoin vain silmitöntä ryskäämistä, kuten annat ymmärtää. Eli ei skenaarioharjoittelussa luoda pohjaa millekkän, vaan testataan se pohja. Taidamme ymmärtää tämän asian hieman erillä tavalla?
Clancy B. kirjoitti:
Kun joku uskoo asiaansa kuten Tuomo, voin oikein nähdä saarnamiehen etusormien punoittavan näppäinten hakkaamisen seurauksena.
kaikille kerrottava ilosanomaa ja uusia tuulia maailmalta. Hienoa jos se aloittelijoiden rivi siellä kursseilla muuttuu kyvykkäiksi 'itsensäpuolustajiksi' vaikka noilla metodein ja vielä nopeasti. Mutta onhan sitä ennenkin osattu ja osataan asennetta ja realismia opettaa. Tekemällä ja kokemalla. Peruspaketin pitää olla kasassa ennen ultimate skenaarioita. Kokenut valmentaja tietää millaisia tilanteita on harjoitettava, mitä on tullut itselle ja läheisille vastaan ja miten ne asiat elämässä oikeasti menee. Lopputulokset puhuu puolestaan ja on tärkeimpiä, kovasti pieni merkitys lajin nimellä tai metodeilla. menestystä vaan kaikille lajista riippumatta niin kadulla, kehässä, saunassa, matolla, kahvilassa jne
. Mutta "jäitä kypärään" sen realismitietoisuuden kanssa niin treeneissä kuin muualla. Väkivalta on rumaa ja pahikset usein lyö hyvikset.
Kiitos Clancy
Uskon toki opettamaani lajiin, mutta annettakoon saarnamiehen viitta vielä VKA:lle. On hän verbaalisesti sen verran lahjakkaampi. Ja kuten jo sanoin, niin olen näissä asiossa kiihkoton, joten ei sormeni punoita. Nenä joskus... Varsinkin nyrkkeilytreeneissä.
Muutoin olemme aikalailla samaa mieltä. Harmi vaan, että sellaiset Karin tapaiset "Old school bravlerit" on katoava luonnonvara.
