Tässä on tietysti sekin kysymys, että minkä verran oikeanlainen harjoittelu ja sen yhteydessä koetut adrenaliiniboostit vähentävät paniikkia tositilanteissa.Rojola kirjoitti: Adrenaliinien ryöpsähtäessä ja pumpun tykittäessä lähelle maksimia looginen ajattelu on vaan pirun hankalaa ellei jopa mahdotonta. En ole myöskään varma, että minkäänlaisesta lihasmuistista lähtisi harjoituksissa opeteltu tekninen ratkaisu edes 10,000 toiston jälkeen. .
Niiniketo sanoi jossain kirjassa mukavan yksinkertaisella suomenkielellä about niin, että kun harjoittelee paljon, niin niistä "tilanteista tulee ikään kuin tuttuja" ja on helpompi toimia.
Itse pidän hyvänä esim. niitä krav magan harjoituksia, joissa seistään (tai istutaan tms.) silmät kiinni ja sitten toinen ottaa jonkun vapaavalintaisen kuristuksen mistä suunnasta tahansa, ja puolustautuja käyttää opetettuja ratkaisuja. Voi kuulostaa paperilla keinotekoiselta, eikä se hyökkäys yllätyksenä sanan varsinaisessa merkityksessä tule. Mutta aika kuumottavan fiiliksen siinäkin saa jos tehdään pikkuisen kovempaa.
Riippuu tietysti toistomääristä, mutta olisi oikeastaan aika kumma, jos ihmisaivo ei osaisi tällaissa harjoittelussa saatuja kokemuksia realisoida minkäänlaiseksi toimintakyvyksi siinä vaiheessa jos joku lähtee siellä taksijonossa yllättäen hakemaan niskalenkkiä. Ainakin verrattuna tilanteeseen, jossa henkilö joutuu tyyliin ensimmäistä kertaa elämässään kuristetuksi kovaa ja ilman ennakkovaroitusta.
Ja tietysti sitten on sekin, että kaikki tositilanteet eivät ole ihan "worst case" (luultavasti valtaosa ei ole) eli esim. pikkuisen ehtii valmistautua eikä vastustaja ole ammattininja jne. mutta silti on ihan tositilanne kyseessä ja ilman harjoittelutaustaa voisi käydä huonostikin. Omalla kohdallani "toistoilla hankittujen teknisten taitojen" toimivuutta on testattu onnistuneesti tällä tasolla.
Nimim. 29 vuotta toistoja (tuntimääriä tai viidakon sanontojen määrää en sen sijaan lähtisi vertailemaan Mjölnirin kanssa) .