Tuon tähän seuramme sisäisellä foorumilla käydystä keskustelusta ajatuksia herättäviä kommentteja:
Kiinniottaminen
1 §
Jokamiehen kiinniotto-oikeus
Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. (12.7.2002/615)
Jokainen saa ottaa kiinni myös sen, joka viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan on pidätettävä tai vangittava.
Kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisimiehelle.
Jos kiinniotettava tekee vastarintaa tai pakenee, kiinniottaja saa käyttää sellaisia kiinniottamisen toimittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon rikoksen laatu, kiinniotettavan käyttäytyminen ja tilanne muutenkin. (13.6.2003/516)
Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä. (13.6.2003/516)
Edellämainituilla perusteilla henkilön saa ottaa kiinni, mutta se ei velvoita ottamaan sitä kiinni. Tämä on hyvä huomioida mikäli tälläinen tilanne sattuu vastaan. Kun kiinniotto-oikeutta pohditaan on syytä myös perehtyä pakkokeinolain yleisiiin periaatteisiin, jotka koskevat myös jokamiehen kiinniotto-oikeutta. Yksi olennaisimmista periaatteista on kohtuullisuusperiaate. Tämän mukaan kannattaa pohtia näitä tilanteita myös siitä valosta aiheuttaako mahdollinen kiinniottotilanne eskaloitueessaan kohtuuttomat seuraukset saatuun hyötyyn nähden? Koska oikeuslaitos arvioi tapahtumia periaatteella "yleisen elämänkokemuksen mukaan" tällä tarkoitetaan sitä olisiko ollut mahdollista turvata mahdollisen rikoksen tekijän kiinnijääminen muilla keinoilla kun kiinniotolla. Koska oikeuslaitos ei myöskään oleta, että ns.jokamies käyttää kiinniotto-oikeuttaan aina kun rikoksen havaitsee vaan lain tarkoitus on antaa siihen mahdollisuus jos se voidaan suorittaa siten että siitä ei aiheudu kohtuutonta seurausta.
Esim. käy tilanne että havaitset jonkun anastavan kuuden euron arvoisen kaljakeissin ja tämän jälkeen rupeat ottamaan henkilöa kiinni. Kohde juoksee karkuun ja sinä teet hienon salilla opetetun shootin jalkoihin ja kaadat rosvon. Roistolta menee jalka ja käsi poikki tilanteessa, ja vaikka tämä kiinniottaja ei shoottia tehdessään tarkoittanut katkaista henkilöltä kättä tai jalkaa tulee tapauksessa selkeästi vastuu tuottamuksellisesta vammantuottamisesta. Ja kun vaakakuppiin laitetaan kuuden euron kaljakeissi sekä kaksi katkennutta jäsentä niin jokainen varmasti ymmärtää etteivät ne ole suhteessa saavutettuun etuun nähden. Ja vaikka kuinka koitat käräjäsalissa sanoa, että näin meille salilla opetettiin ja räpsyttelet laamannille silmiäsi niin lopputulema on se, että vastoin omaa oikeustajuasi todetaan sinut korvausvelvolliseksi rosvon katkenneista luista sekä myös hänen oikeudenkäyntikuluistaan.
Eli, korostan näin loppuun ihan jokaisen oman oikeusturvan vuoksi että pohtikaa näitä tilanteita ja arvioikaa tapahtumia aina kokonaisuutena ja siitä näkökulmasta, että onko tilanteen mahdollista eskaloitua abstraktista konkreettiseen vaaratilanteeseen ja mitkä ovat sen seuraukset. Kehoitan myös tutustumaan hallituksen esitykseen pakkokeinolain valmistelusta.
Tuo voimakeinojen suhteuttaminen on tärkeä asia: esimerkiksi kilpaurheilutekniikoista (vaparissa esim.) moni on suunniteltu maksimaalisen tehokkaiksi tekniikoiksi, joilla pyritään satuttamaan vastustajaa, joka on myös harjoitellut kamppailua. Maallikkoon käytettynä tatamin ulkopuolella nämä voivat olla hengenvaarallisia.
Vaikka oikeus voimakeinojen käyttöön olisikin olemassa, niin myös lopputulos ratkaisee: voimakeinot olivat ylimitotettuja, jos niillä aiheutettiin vakavampi vamma kuin teon vaarallisuuteen nähden oli hyväksyttävää.
Virkamiespiireissä on käytössä sellainen termi kuin "toimenpiteestä luopuminen", joka tarkoittaa sitä, että joissain tapauksissa esimerkiksi kiinniotosta pitää luopua, mikäli sitä ei voida toteuttaa kohtuullisilla keinoilla tai sivullisia joutuisi vaaraan tilanteessa. Tämä tulee myös kyseeseen, kun harkitaan, että oliko sen varastetun kaljakassin kanssa pakoon pyöräilevä henkilö pakko peipata autolla kumoon Vai oliko henkilö tunnistettavissa esim turvakameran kuvasta / silminnäkijöiden tuntema, jne. Eli tutkinnalla saadaan rikoksentekijä edesvastuuseen.
Sen jokamiehenkiinniottajan oikeus kun ei ole antaa tuomiota siinä kenttäoikeudenkäynnissä...
Tässä on hallituksen esitykseen pakkokeinolain muuttamisesta (kun tämä 1 pykälä uusittiin) Lakivaliokunnan lausuntoa:
Voimakeinojen puolustettavuusvaatimus merkitsee voimakeinojen ja niiden käytöstä aiheutuvien haittojen välistä intressivertailua. Voimakeinot ovat puolustettavia, jos ne ja niistä aiheutuvat haitat ovat oikeassa ja kohtuullisessa suhteessa tavoiteltaviin päämääriin nähden. Lähtökohtaisesti pakenemisen estämiseksi käytettävien voimakeinojen on oltava lievempiä kuin hyökkäyksen tai vastarinnan torjumiseksi sallittujen voimakeinojen. Arvioinnissa on merkitystä myös sillä, onko pakeneva kiinniotettava tunnistettu. Tällöin kiinniottamisen toteuttamiseksi tulee pääsääntöisesti turvautua viranomaisten apuun.
esimerkki: joku tunnettu rähinöitsijä kaupungilla hyökkää kimppuunne, jonka viette tonttiin hätävarjeluperusteisesti. Tämän jälkeen päätätte soittaa poliisin, ja pidätte kaveria käsilukossa maassa. Tyyppi alkaa rimpuilla pakoon, ja lukkoa kiristäessänne tyypin käsi murtuu. Voimankäyttö pakenemisen estämiseksi oli oikeutettua, mutta käytetyt voimakeinot olisivat todennäköisesti liioiteltuja, varsinkin kun henkilö olisi voitu tunnistaa ja tapaus luovuttaa poliisin tutkintapainotteiseen selvittämiseen.
Kun näitä asioita joutuu usein selvittelemään niin tulee välillä väistämättä mieleen se että kun ihminen harrastaa itsepuolustuslajia niin ajatusmaailma ns.normaalin kansalaisen näkemyksiin ei aina kohtaa. Tällä tarkoitan sitä, että se mikä on itsepuolustusta treenaavalle ns.päivänselvää asiaa niin ei sitä ole tavalliselle taatelin tallaajalle. Eli, kun pohditaan jälleen vaikka edellämainittua tapausta, josta kirjoitit niin esillä on tilanne jossa tunnettu rähinöitsijä hyökkää kimppuunne. Vaikka kyseessä on hätävarjelutilanne on jälleen syytä kysyä onko jotain muuta tapaa hoitaa asiaa kun viedä hyökkääjä tonttiin ja koittaa se pitää siellä? Eli, miksei voida vaikka koittaa suksia paikalta pois ja ilmoittaa asiasta poliisille ja mikäli halua on niin vaatia rangaistusta pahoinpitelyn yrityksestä? Tällä en nyt hae mitään vuoden humanisti palkintoa vaan tarkoitan sitä, että näissä tilanteissä on todella, todella iso riski käydä niin että kun se kylän suurin nyrkkisankari laitetaan vaikkakin täysin oikeutetusti maihin niin hän kokee että hänen oikeushyviään on loukattu ja vaatii asiasta rangaistusta. No eihän se tietysti mitään, koska oltiin hätävarjelutilanteessa ja koitin vain suojella itseään. Mutta kun tämä kaveri ilmoittaa kuulustelussa, ettei hänen ollut tarkoitus käydä kimppuun vaan oli tarkoitus vaan taputtaa olalle, kun oli niin mukava nähdä vanhaa tuttua, niin asia saa uusia mutkia.
Tällä ei nyt ole tarkoitus jeesustella näillä asioilla vaan nää mun näkemykset ovat tulleet täysin omista kokemuksista, joita töissä näen päivittäin. Tämän vuoksi kannatan aina lievimmän haitan periaatetta vaikka mahdollisuudet olisivat muuhunkin. Koska jos asiat menevät näissä tilanteissa siihen että niitä joudutaan ratkomaan oikeudessa niin siellä istuu henkilöitä jotka ovat ns. matti meikäläisiä eivätkä itsepuolustuslajien harrastajia ja siellä punnitaan aina sitä olisiko ollut muuta vaihtoehtoa hoitaa tilanne.
Muuten, tulipa sellainen juttu tuossa ohimennen mieleen, että itsepuolustuslajin harrastaja saattaa mieltää jonkun jutun lievemmäksi, kuin se on oikeuden silmissä myös toisinkin päin:
"Henkilö yritti kuristaa" vs. "henkilö kuristi" - itsepuolustuslajin harjoittelija saattaa mieltää epäonnistuneen kuristuksen, eli toinen vapautuu kuristuksesta, harmittomana tapauksena, mutta jos esim teihin on käyty käsiksi, niin silloin hyökkääjä on kuristanut teitä hengenvaarallisella otteella, johon olette tehneet hätävarjeluna välttämättömän puolustusteon, että olette saaneet tuon hengenvaarallisen taistelukuristusotteen irtoamaan. Kuristuksen yritys on sitä, että joku yritti tarttua teitä kuristuksella, mutta ei päässyt tarttumaan jostain syystä.
Kerran olin pahoinpitelyn kohteena, ja kuulustelussa tutkija kysyi, että löikö tämä henkilö teitä. Vastasin, että yritti se lyödä, mutta torjuin sen kädellä. Tähän tutkija sanoi, että "siis löi nyrkillä kohti kasvoja, mutta osui väliin tulleen käteen. Ja taisi aiheuttaa kipua siihen käteen?"
Eli on se pahoinpitelyä se suojaukseen lyöminenkin...
Tästä oli myös puhetta treeneissä. Jos itse saat pienen naarmun kun nyrkkisankari käy päälle, mutta sattumalta päällekäyjältä murtuukin rytäkässä nenä eikä kukaan sivullinen ole tapausta nähnyt niin heikot on eväät tuomiota luettaessa. Nyrkkisankarin lausunto on siinä vaiheessa jotain aivan muuta mitä mielessä oli sillä hetkellä kun oli naapurin Pasia hakkaamassa.
Jos tilanteesta ei pääse mitenkään pois niin siinä vaiheessa kannattaa korottaa hieman ääntään, jos joku kiinnittäisi huomiota asiaan ennen kuin se nenä murtuu. "Kyllä se Pasi lattialla makasi ja nyrkkisankari yritti parhaansa mukaan päähän lyödä, mutta Pasin jalka osuikin hyökkääjää naamaan." Ei ole kuitenkaan tarkoitus kiinnittää huomiota ja sen jälkeen vartavasten rikkoa luita, vaan voi olla myös se mahdollisuus että tilanne raukeaa sivullisten toimesta. Jos käy niin että sivulliset tulevat väliin niin siitähän jatkuu sitten sama oravanpyörä siitä mitä he voivat tehdä ja mitä heidän kannattaa tehdä.
Mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu. Monella harrastajalla saattaa olla hieman madaltunut kynnys puuttua tilanteeseen ja käyttää jokamiehen kiinniotto-oikeutta, mutta kuten tässä on jo tullut hyvin ilmi se ei todellakaan ole aina järkevää.
Itse ainakin näkisin että kun kyseessä on joku anastusrikos niin itse en ainakaan lähtisi ketään ottamaan kiinni. Yksi kaverini toimi tälläisessä tilanteessa pari vuotta sitten esimerkillisesti, eli hän näki kun 5 miehen seurue tuli ulos kaupasta ja myyjä juoksi perään. Kaverini kysyi myyjältä mitä on tapahtunut ja myyjä kertoi että henkilöt olivat varastaneet tupakkaa yms. kaverini soitti poliisille ja lähti kävelemään seurueen perässä. Porukka kävi vielä useassa muussakin liikkeessä varkaissa ja kaverini kertoi partiolle kokoajan mitä tapahtuu.
Noin 20 minuutin jälkeen partiot pääsivät paikalle ja ottivat porukan kiinni.
Tässä tilanteessa olisi tietenkin ollut melko typerää jo oman turvallisuuden kannalta lähteä niputtamaan 5 miestä, mutta yleensäkkin järkevin tapa on seurata tekijää jos se vaan onnistuu ja näin varmistaa että poliisi löytää tekijät.
Jatketaanpa vielä sen verran että mitenköhän suhtaudutaan siihen jos estää selkeästi päihtyneen kuljettajan pääsyn autoon yms. Tässä kun on selkeästi riski siihen että liikkeelle lähdettyään juopunut kuljettaja aiheuttaa vaaraa sivullisille, eli tilanne on toinen kuin jonkun kaljavarkaan kanssa.
Tosin toisaalta taas ennen kuin auto on oikeasti liikkeellä niin paha on sanoa onko kuski oikeasti lähdössä liikkeelle, joten siinähän voi helposti käydä niin että kuski väittää että en ollutkaan lähdössä, tosin estäähän sekin jo juopuneen kuskin ajelun.
Voi olla myös aika vaarallista lähteä repimään juopunutta kuskia autosta kun auto on käynnissä, joten tässäkin kohtaa on varmaan paras tapa vaan soittaa poliisit ja mahdollisuuksien mukaan seurata autoa ja opastaa poliisit tekijän luo.
Itse kannatan juuri edellämainitun kaltaista toimintatapaa jos tilanne tulee eteen. Lopputulos on että tekijät saadaan kiinni eikä siitä aiheudu tilannetta jossa on mahdollisuus tulla vahinkoja.
Toi on hyvä kysymys tuosta autonavainten poisottamisesta. Siihen törmää töissä todella usein. Tilanne on sinäänsä ongelmallinen koska rikosta ei ole vielä tapahtunut ja suomen rikoslaissa rikoksen valmistelu ei ole kriminalisoitua kuin maanpetos / terroristisissa tarkoituksissa tehtävissä rikoksissa. Tämän vuoksi jokamiehen kiinniotto-oikeus ei tule etukäteen kyseeseen. Ja jos tarkasti jälleen katsotaan tilannetta ja menet ottamaan ne avaimet siltä potentiaaliselta rattijuopolta pois ennen kuin hän on ajoon lähtenyt ja varsinaisen rikoksen tunnusmerkit ovat täyttyneet syyllistyt itse rikokseen. Tällä tarkoitan sitä, että myös sillä rattijuopolla on oma oikeusturva, jolla on lainsuoja. Eli, jos otat avaimet pois esim. hänen kädestään niin se täyttää näpistyksen tunnusmerkistön ja jos joudut käyttämään voimaa avainten poisottamiseen niin kyseeseen tulee ryöstö. Aika kova seuraus siitä, että koetit tehdä vain sen mikä on jokaisen oikeustajun mukaan oikein.
Asiaa voidaan tietysti pohtia myös siltä kannalta ollaanko tilanteessa mahdollisessa pakkotilassa?? Tällä lainsäätäjä lyhykäisyydessään tarkoittaa sitä, että hylätään toinen oikeushyvä tärkeämmän oikeushyvän tieltä. Tällä tässä tilanteessa tarkoitetaan sitä että on tärkeämpää ottaa ne avaimet pois kuin antaa ne olla ja näin edesauttaa rikoksen syntymistä. Mutta tätäkään ei voida soveltaa koska varsinaista rikosta ei ole edelleenkään tapahtunut.
Eli, tähän soveltuu myös tuo edellämainittu toimintatapa. Puhelin kouraan, soitto hätäkeskukseen ja sinne auton rekkari ja jos tekijä lähtee liikkeelle hänen seuraaminen. Itse en kannata missään olosuhteissa sitä että lähdetään pysäyttämään liikkeelle lähtenyttä rattijuoppoa esim, yrittämällä tunkeutua autoon ja pysäyttää ajoa. On myös mahdollista, että jos olet autolla liikkeellä niin pysäköi auto tämän rattijuopon auton eteen siten että se estää liikkeelle lähdön.
Lopuksi voidaan vielä näin ajatuksen tasolla todeta tiettyjä rikoslain anteeksianto perusteita. Nämä ovat vähäisyys, nuoruus, kohtuus sekä konkurenssi perusteet. Näitä käytetään niin syyttäjän kuin oikeuden toimissa punnittaessa asioita. Näistä voidaan tietysti poimia esim. kohtuus ja arvioida tilannetta siltä kantilta. Oliko kohtuutonta ottaa avaimet pois henkilöltä joka todennäköisesti tulisi muuten syyllistymään rattijuopumukseen??? Vastauksen saa jokainen arvioida itse.
Mutta korostan kuitenkin, että näitä sovelletaan vasta kun asiassa on tehty ensin esitutkinta ja arvioitu tilannetta kokonaisuutena.
Eli, loppukaneettina kehoitan tässäkin käyttämään harkintaa koska asiat voivat mennä aivan toisin kun on tarkoitettu ja silloin se oma oikeusturva on vaarassa.
