Wadojutsu

[Nikke]

Miksi niitä dannyjä ollenkaan, lajihan on omansa eli Sooken titteli vaan kehiin!

Mites, onko Shukôkai karaten harjoittelu aiheuttanut muutoksia lajisi tekniikoihin (että onko se kohta kenties Shukojutsua)?

Ei vielä, pysytään realistina. Ehkä mukaan eksyy sitäkin kun vähintään se musta vyö löytyy : )

[AkuraIchiban]

Eihän se harrastelu varmaan se vaikeimmin nieltävä asia epäilijöille ollut. Itselleni ainakaan. Se tosiasia, että poika oli 12-vuotias ja "siinä asemassa", jossa opettaisi toisia nuoria, oli vaikeasti nieltävää. Poikakun ei ollut käynyt vielä edes murrosikää läpi, ja jokaisen lajikouluttajan on oltava enemmän tai vähemmän myös hyvä nuoriso-ohjaaja. Saahan kaikilla harrastuksia olla, mutta mielestäni oli jo hieman vaarallista kun pojat pistävät metsikössä tuulemaan ilman aikuisen valvontaa, lajikuvauksessa kehotettiin ostamaan Teräasekeskuksesta teroitettu wallhanger ja lähtä sillä niittämään satoa pusikkoon....taaskin ilman aikuisen valvontaa. Tämä oli vaikeasti nieltävää. Nikke, onhan tuossa parissa vuodessa tullut niin fyysistä kuin henkistä kasvua, mutta tulet huomaamaan vielä monen vuoden ajan ettei kasvu ole vielä ohi, eikä vielä vähään aikaan. Ehkä jonain päivänä aika opettamiseen ja lajinkehitykseen on kypsä, mutta luulen, että idea koko lajista on sillon jo tyystin muuttunut.

[taikuri]

Eihän se harrastelu varmaan se vaikeimmin nieltävä asia epäilijöille ollut. Itselleni ainakaan. Se tosiasia, että poika oli 12-vuotias ja "siinä asemassa", jossa opettaisi toisia nuoria, oli vaikeasti nieltävää. Poikakun ei ollut käynyt vielä edes murrosikää läpi, ja jokaisen lajikouluttajan on oltava enemmän tai vähemmän myös hyvä nuoriso-ohjaaja. Saahan kaikilla harrastuksia olla, mutta mielestäni oli jo hieman vaarallista kun pojat pistävät metsikössä tuulemaan ilman aikuisen valvontaa, lajikuvauksessa kehotettiin ostamaan Teräasekeskuksesta teroitettu wallhanger ja lähtä sillä niittämään satoa pusikkoon....taaskin ilman aikuisen valvontaa. Tämä oli vaikeasti nieltävää. Nikke, onhan tuossa parissa vuodessa tullut niin fyysistä kuin henkistä kasvua, mutta tulet huomaamaan vielä monen vuoden ajan ettei kasvu ole vielä ohi, eikä vielä vähään aikaan. Ehkä jonain päivänä aika opettamiseen ja lajinkehitykseen on kypsä, mutta luulen, että idea koko lajista on sillon jo tyystin muuttunut.

Olen samaa mieltä.

[Nade]

Eihän se harrastelu varmaan se vaikeimmin nieltävä asia epäilijöille ollut. Itselleni ainakaan. Se tosiasia, että poika oli 12-vuotias ja "siinä asemassa", jossa opettaisi toisia nuoria, oli vaikeasti nieltävää. Poikakun ei ollut käynyt vielä edes murrosikää läpi, ja jokaisen lajikouluttajan on oltava enemmän tai vähemmän myös hyvä nuoriso-ohjaaja. Saahan kaikilla harrastuksia olla, mutta mielestäni oli jo hieman vaarallista kun pojat pistävät metsikössä tuulemaan ilman aikuisen valvontaa, lajikuvauksessa kehotettiin ostamaan Teräasekeskuksesta teroitettu wallhanger ja lähtä sillä niittämään satoa pusikkoon....taaskin ilman aikuisen valvontaa. Tämä oli vaikeasti nieltävää. Nikke, onhan tuossa parissa vuodessa tullut niin fyysistä kuin henkistä kasvua, mutta tulet huomaamaan vielä monen vuoden ajan ettei kasvu ole vielä ohi, eikä vielä vähään aikaan. Ehkä jonain päivänä aika opettamiseen ja lajinkehitykseen on kypsä, mutta luulen, että idea koko lajista on sillon jo tyystin muuttunut.

Minä ja serkkupojat riehuttiin veitsien, puukkojen, jousipyssyjen ja teräskärkisen keihään kanssa metsässä jo paljon alle 10-vuotiaina. Veistä yritimme opetella heittämään. Keihään kanssa teimme sellaista, että yksi menee kohteeksi, johon toiset yrittävät osua ja kohde väistelee parhaansa mukaan. Noudatimme kyllä varovaisuutta. Silloin, kun ihminen oli kohteena, käytimme tylppiä keihäitä.
Jostain syystä tajusimme, etteivät aikuiset ehkä pitäisi näistä jutuista, joten niistä emme kertoneet.

[AkuraIchiban]

Saattoi myös olla onnea matkassa, ettei mitään käynyt. Ette myöskään ilmoitelleet varmaankaan teräaseleikeistä kamppailulajisivustoilla, ette ottaneet tuntemattomia mukaan niihin touhuihin, ettekä varmaankaan pyytäneet keltään rahaa osallistumisesta. Mutta, lasten leikkejähän nuo olivat, niissä on aina oma riskinsä, etenkin kun puukon kanssa heiluu. Omasta lapsuudesta muistan kyllä pari haveria puukolla, kerran yksi kaverin kaveri sai puukkoleikeissä kilarin ja lähti iso leipäveitsi kourassa rämeikössä perääni...onneksi olin vielä lapsena ketterä poika ja pistelin pakoon ilman suurempia ongelmia....mutta mitä jos en olisi päässyt pakoon, kovasti oli kaveri tosissaan ja lapsilta kuitenkin puuttuu samanlainen tekojen ja niiden seurausten taju kuin aikuiselta.

[Nikke]

Kuten olen jo maininnut, ei tarvitse pelätä seuraavaa ''Nuori Poika opettaa metsässä aseiden käyttöä'' ainakaan minun osaltani. Jos vielä joskus aion Wadojtusun pystyyn pistää niin se tapahtuu 10-50 vuoden päästä, jos silloinkaan. Sen verran ylpeä olen siitä mitä kaikkea olen saanut aikaan että tuskin lajini treenaamista itse lopetan. Kaikki liikkeet paperilla ja koneella, myös varmuuskopio otettu.

Nyt kun miettii tuota että itse olisin teräaseilla opettanut metsässä, enhän minä itse edes vielä uskaltanut ''painavaa'' miekkaa lyödä täydellä teholla, nytkin vasta se alkamassa tottumaan käteen, siis se miekka.

Edit: Onnellista tulevaa uutta vuotta : )