Sotilasottelu ja nyrkkeily olivat keskeisessä osassa suojeluskuntien antamassa lähitaistelukoulutuksessa, kertoo toissa vuonna tehty historiagradu.
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905302277.pdf
"Sotilasottelun lajeja olivat rynnäkköjuoksu, pistintaistelu, käsikranaatinheitto, ammunta ja poteronkaivuu. Sotilasottelun tehtävänä oli harjaannuttaa suojeluskuntalaisia lähitaistelutoiminnassa. Sotilasottelun viisi lajia olivat kirjoittajan mukaan ne ”tavallisimmat toiminnat, jotka taistelija joutuu suorittamaan taistelun siinä vaiheessa, joka alkaa etenemisellä sirpalerajalta ja päättyy käsikähmässä saavutetun menestyksen turvaamiseen...
...
Lähitaisteluun liittyvistä uusista lajeista nyrkkeily markkinoitiin piirin suojeluskunnille ensi kerran vuoden 1932 Pohjan Miehessä. Kirjoittajan mukaan se, että suojeluskuntaväen keskuudessa oli aiemmin kammoksuttu nyrkkeilyä, johtui ainoastaan tiedon ja lajin mainostuksen puutteesta. Suojeluskuntajärjestön urheiluohjelmaan nyrkkeily otettiin mukaan kansan moraalia kohottavan tekijän vuoksi, mutta
myös siksi, että nyrkkeily oli sotilaallisesti suojeluskuntalaiselle sopiva laji. Nyrkkeily kehitti muun muassa lähitaistelussa tarvittavia ominaisuuksia: nopeutta, kestävyyttä, harkitsemiskykyä ja tilannesilmää. Alkuun nyrkkeilyä vieroksuttiin suojeluskuntajärjestössä todennäköisesti sen vuoksi, että se nähtiin erityisesti ”työläislajina”, joka oli aloittanut voittokulkunsa TUL:n puolella jo 1920-luvun alussa."