Vanhat suomalaiset tappelutaidot

[Mika]

[J. Suojanen]

Se on vain sitä, kun muutamat niin eri maailmoista kotoisin olevat ihmiset kohtaavat toisiaan... Törmäyksiltä (tai tyrmäyksiltä?) ei vain voi välttyä.

Itselleni tuli mieleen aivan alkuajat omassa treenihistoriastani sitten lapsipainin ja teiniaikidon jälkeen.
Minulle tosissaan veitsiä vilauteltiin välituntisin räkäisen hymyn saattelemana ja toisinaan käytiin kimppuunkin ja olin saanut ensimmäisen kerran niin pahasti turpaani (ei nyt oikeasti mitenkään pahasti, mutta naama turvoksissa), että sain luvan mennä treenisalille (sali oli vähän kauempana ja tästä oli aikaisemminkin purnattu, että en sinne pääse).
Lopulta löydettyäni tieni eräälle salille, jossa Choy lee Futia treenattiin oma tarkoitukseni oli yrittää sisäistää ja oppia mahdollisimman hyvin, jotta saisin mahdollisimman hyvät saumat itsein puolustamiseen.
Samalla alkeiskurssilla oli myöskin kirkkaanpunaisiin somistautunut ehkäpä 50 vuotias ylilihava mummu, joka oli päättänyt aloittaa jonkun huisin itämaisen lajin, jossa saa vähän liikuttua ja kuntokin kasvaisi.

Itselleni oli spirittiä treenauksessa mukana ja kieli keskellä suuta opiskeltiin sitä reagointia, kun nyrkki tulee vastaan ja kovetustreeneissä vetelin hullunlailla kädet mustelmille ja välistä aina kivuntuntemuskin katosi kropasta liiallisesta hakkaamisesta.. ei se minua haitannut, vaan hakkasin vain lisää kaksi kertaa lujemmin... Se on sitä treenausta, jota käsketään välttämään.
No silloin oli kova spiritti ja kova halu oppia mahdollisimman paljon, joten kaikki treenit mitkä oli mahdollista kävin läpi.

Siinä sitten jouduin kerran tämän kuntointomummun pariksi ja täysihän järkytys se oli joutua viisikymppisenä kuulemaan miksi sellainen 14-vuotias mukana heiluu...
Se taisi mennä jotakuinkin niin, että itse tapani mukaan otin "sotahuutoilmeeni" naamalle, joka tulee aina, kun keskityn johonkin vaikka vain ruuvin vääntämiseen tiukalle... Huulet tiukasti yhteen ilme hievahtamattakaan.
Siinä olimme pari kertaa tehnyt sen lyönti potku vs torjunta ja oma hyökkäys harjoituksen minä keskistyneesti, jotta homma menee kunnolla läpi...
Mummeli taisi monottaa aivan puuta heinää ja unohtaa lyönnit kokonaan välistä ja minä siinä sitten yritin kait korjata, että "ei kun ekana lyönti ja sitten potku" kun mummeli vastaili, että "ei sillä ole niin väliä mitä tekee... kunhan vähän heiluu, että hiki tulee".
Katselin vähän ällikällä lyötynä, että mitä hel... Hämmennyin aikasta lailla, että kuntoilijoita tulee taistelulajisalille. No mikäs siinä minä halusin tehdä tekniikan kunnolla ja yritin kait sitä selvittää mummolle, että minä haluaisin jutun harjoitella ihan kunnollakin, että heiluisi nyt vain niiden kahden potkun sijasta lyönnin ja potkun. Sama se mitä mummu heiluu kun siihen pystyy vastaamaan sillä oikealla kombolla, jota sillä hetkellä pitikin harjoitella.

Mummeli sitä piti aivan vain kuntoiluna eikä minään muuna ja selitteli miten on hauska ja eksoottinen laji, mutta eihän näitä enää tarvitse opiskella vaan laji pitäisi ottaa ihan vain kuntoiluna. Meinasi kait, että en olisi niin vaatinut sitä lyöntiä siihen eteen tai jotakin, vaan ottaisin minäkin rennosti huiskimalla.
Minä siinä totesin sitten mummelille, että mulla on eri tilanne, että mä haluan oppia torjumaan ja lyömään, koska mulla on koulussa joka päivä se uhka, että saan sen puukon kurkulleni tai yritetään pistää puukolla kasvoihin jne mitä nämä rakkaat veijarit keksivätkään hitsipillillä sohimisesta lähtöisin.
Siinä vaiheessa sen mummon ilme ja jähmettyminen oli omiaan. Enää en niin vanhalle uskaltaisi samalla tavalla sanoa, koska nykyisin ymmärrän että sydän kykenee vanhalta pettämään.
Koko keskustelu oli edennyt muutamalla lauseella puutaheinää huitomisen aikana alta puoleen minuuttiin tähän pisteeseen. Mummo siinä kyseli, että ei kai oikeasti tällaisia juttuja tarvitse itsepuolustukseksi harjoitella ja, että vähänhän vain sitä väkivaltaa on ja harvoin sitä ketkään tappelee jne jne... Turku (en muuten asunut tällöin Turussa) on väkivallaton kaupunki ja koko Suomikin on rauhallinen maa. Väkivalta oli tälle mummolle kovinkin kaukainen asia eikä hän meinannut kyetä käsittämään, että joku olisi näiden lajien kanssa tosissaan.

Tämä kuntoilija tosissaan näytti sillä hetkellä järkyttyneeltä, hämmästyneeltä, epäuskoiselta ja säikähtäneeltä samaan aikaan, kun kohtasi minut, joka aivan naama pokalla halusi treenata, jotta voisi viedä opin kadulle itsensäpuolustamiseen, koska sille oikeasti oli tarvetta.
Siitä muutamasta jutustelutuokiosta sain sellaisen käsityksen, että hän ei ymmärtänyt kamppailulajien kilpailupuolta, eikä ip lajien mentaliteettia, eikä sitä, että karatesta tai kung fuusta olisi hyötyä kadulle. Minulle se oli itsestäänselvyys, jota tulin hakemaan ja toinen piti itsestäänselvyytenä, että ne on aerobicille ja mummouinnille vaihtoehtoja.

Siinä oli aikamoinen yhteentörmäys, mutta ei sentään mitään niin pahaa kuin mitä treenisalien ulkopuolella tapahtuilee.
(Mummeli lopetti sitten kuukauden loputtua treenaamisen ja taisi siirtyä sinne mummu-uintiin.)

[CrazyCatt]

Kiitos Kari tästä kauniista tarinasta joka piristi muuten niin tylsää yötä. Onneksi ei ketään ole lähettyvillä, saattaisivat pitää outona kun itsekseen hirnun tässä, kun sieluni silmin kuvittelin tilantee ja ne ilmeet.

Ihan näin off-topickina kysäisisin että mitä/miten olet tuomoisten pikkuisten tyttölasten kanssa treenaillut? Kun alkaa tuo kummityttö olla sen ikäinen että pysyy jo omilla tolpillaan ja jotainhan sitä on sylikummin puuhailtava kummilapsensa kanssa jotta oppii tyttö olemaan.

[Kuhmu]

Jonkun mielestä Riinalikka on raaka-tapaisten kasvatuksella..

Kasvata vaan, hyvään suuntaan menee. Kaikki kakarat joiden olen nähnyt kasvaneen ja kasvavan myllytysilmapiirissä ovat kasvaneet pärjäämään. Ei huono tapa kasvaa. Ja kun sinulla on mistä ammentaa, ja siraren tytär haluaa ottaa vastaan, niin eipä siinä muilla ole mitään sanomista. Siskosi olisi ainoa, joka sitä voisi kritisoida tai kieltää, mutta taitaa olla vaan hyvillään sedän antamasta opista.

[J. Suojanen]

Niinjuu... jos siihen Aittomäen lähistölle muuttivat niin potkippa vain persauksille, jotta oppivat seudun tavoille.
Tuollainen lastensuojelullisiin juttuihin vetoaminen kun nyt ei ole mistään kotoisin millään tavalla... aika halpamaistakin.

[Paappa]

Tähänkään keskusteluun en kykene olemaan ottamatta osaa...

Kari Aittomäen "siviili" ilmaus kääntynee myös jollain tasolla termille "sinisilmäisyys". Uskon myös tämän "siviili" termin sisälle sopivan paljon miehiä, jotka eivät tunnista omia raivon ja vihan tunteitaan....

Tai ovat sinut niiden kanssa ihan ilman mitään lajitaustaa. Sellaisiakin ihmisiä on, kumma kyllä. Ihan taspainoisia ihmisiä, niin "siviilejä" kuin ovatkin.

Kamppailusta en nyt niin paljon ymmärrä, ihmisenä olemisesta jotain. Enkä suoraan sanoen usko että väkivallan keinojen päivittäinen miettiminen ja treenaaminen, ilman sitä erittäin vahvaa moraalista taustaa, tekee ihmisestä mitenkään parempaa. Voi olla että se moraali on osittain samaa kuin Karin käsite "kontrolli", mutta kyllä siihen täytyy sisältyä hyvin vahva rakkauden elementti. Siis rakkaus elämään, joka estää tekemästä väkivallasta viihdettä. Viihdettä siitä tulee siinä vaiheessa kun itsellä tai muilla ei ole mitään väliä.

[psykoosi]

Heh!
Sellainen ihminen, joka on sinut oman aggressionsa kanssa, ei ole "siviili" sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän tietää, että tässä maailmassa turvaudutaan liiankin usein voimakeinoihin. Vaikk ei hän, niin ehkä joku muu.

[Paappa]

Heh!
Hän tietää, että tässä maailmassa turvaudutaan liiankin usein voimakeinoihin. Vaikk ei hän, niin ehkä joku muu.

Tämähän ei vielä paljon vaadi, muuta kuin yhteiskunnallista realismia ja sitä että seuraa tiedotusvälineitä.

[psykoosi]

Valitettavasti yhteiskunnallinen realismi ja tiedoitusvälineiden seuranta (muutoin kuin saippuasarjojen osalta) ei ole suuressa huudossa väestön valtaosan keskuudessa....

[Paappa]

Voi tietysti olla niin kuin sanoit. Itse tunnen lähinnä ihmisiä joilla on jonkinasteinen realismi kehittynyt. Vanha äitinikin jopa kuuluu niihin, tosin ryöstetyksi tuleminen saattoi vahvistaa tätä. Hän ei siis kuulu näihin siviileihin, vaikka onkin yli 70 v. eikä varmasti ole treenannut mitään kamppailuun liittyvää ikänään?

[psykoosi]

Tämä nyt vain kääntyy päässäni näin...
Seitsekymmenvuotias, kovalla elämänkokemuksella varustettu, ryöstetyksi tullut sisupussi...Ei ehkä enää pelkkä "siviili". Jeh! mammalle terveisiä!

[Paappa]

Jeh! mammalle terveisiä!

Kerrotaan

Eipä tuo ollut naurun asia. Oli kompuroimassa kaupasta kotia kun joku nuorimies huppu päässä tuli takaa ja hyppäsi päälle, kaatoi soralle niin että lasit menivät rikki ja naama oli kuin hiekkapuhalluksen jäljiltä. Vei käsilaukun ja juoksi. Mummo paineli naama veressä saman tien pankkiin ja kuoletti pankkikortin. Onneksi ei käynyt pahasti, mummeli oli ollut vähän aikaa sitten lonkkaleikkauksessa ja olisi voinut proteesi lähteä irti luusta.

Minusta tämä hiukan harhateille kääntynyt keskustelu on kiintoisa. Mielelläni jatkaisin siitä, miten kamppailulajien harrastajat mieltävät itsensä, ovatko he todellisuudessa sen kykenevämpiä käsittelemään agressiivista puoltaan kuin muutkaan. Väitän että suurin merkitys on sillä, miten kasvava lapsi on saanut tutustua omaan agressiivisuuteensa. Onko agressio jokin pimeä mörkö vai koetaanko se luonnollisena, elämään kuuluvana asiana, jolloin se ikään kuin menettää pelottavuutensa ja voimansa?

Samoin minusta on kiinnostavaa se, kuinka kamppailulajien harrastajat näkevät oman moraalisen vastuunsa. Kuuluvatko kaikki kamppailun keinot vapaasti opittaviin asioihin vai olisiko tappavan voimankäytön opettelu varattava niille, joilla on oikeasti sille käyttöä, kuten sotilaat ja poliisit? Missä se raja menee? Viimeksi kun omalla kohdalla asiaa käsiteltiin oli käsillä eri tapoja tunkea metrinen teräsesine läpi vaikkapa vastustajan kasvojen luiden. Kuten Capo Ferro toteaa, "tähtää hänen vasempaan silmäänsä..." Vaan näistä on varmaan keskusteltu aikaisemminkin.

[psykoosi]

Nyt puhuu Paappa asiaa aggressiosta! Ja moraalisesta vastuusta.

Uskallan väittää ettei mikä tahansa kamppailulaji-harraste suinkaan jalosta harrastajaansa henkisesti. Valitettavan usein törmää jopa pitkän linjan kamppailijoihin, jotka eivät hallitse aggressiotaan yhtään tavan ihmistä paremmin. Ja uskallan jopa provokatiiviseen sävyyn väittää, että ns. kovien kontaktilajien harrastajissa on enemmän aggressivisesti normi-elämässään käyttäytyviä, kuin verrokkiryhmässä. Siis tappelulajeja harrastamattomien keskuudessa.

[psykoosi]

Ja ennenkuin edellinen viestini aiheuttaa kauhean paheksunnan ja sanallisen hyökkäyksen allekirjoittaneen päälle, totean: Kyllä susi suden tuntee.

[Paappa]

Ihan näin off-topickina kysäisisin että mitä/miten olet tuomoisten pikkuisten tyttölasten kanssa treenaillut? Kun alkaa tuo kummityttö olla sen ikäinen että pysyy jo omilla tolpillaan ja jotainhan sitä on sylikummin puuhailtava kummilapsensa kanssa jotta oppii tyttö olemaan.

Omien poikien kanssa tein seuraavasti, tosin vasta sitten kun olivat jo kymmenvuotiaita:

Tein paksusta ja kovahkosta vaahtomuovista torson eli kuvatuksen jossa oli pää ja ylävartalo. Tähän liitin hihnasta kahvat joista pidellä sekä runsas kerros ilmastointiteippiä päälle. Tussilla vielä naamaan ruma irvistys. Koska pojat katsoivat Itsevaltiaita nimittivät he nuken Lipposeksi, kuulemma muistutti tätä hahmoa.

Sitten vaan treenaamaan. Tähän liikkuvaan maaliin saivat pojat harjoitella eri tekniikoita, lähinnä avokämmenlyöntejä ja suoria potkuja. Joskus laitoin paksun pehmusteen toiseen koipeeni että saivat potkia isäänsä sääreen tai polveen. Vaikka en silloin whiplashistä mitään tiennyt niin opetin niitä työntämään iskevästi tätä nukkea poispäin molemmin käsin.

Hyvin meni. Pojilla tuntui olevan hauskaa. Erityistä tuntui olevan se, että kumpikin valikoi aika pian mielitekniikkansa, nuorempi tykkäsi liikkua enemmän ja lyödä, vanhempi tarrasi niskasta kiinni, veti alaspäin ja veteli polvilla tai sitten potki sääreen/polveen, taikka töni whiplashilla. Tuntuivat nuo jotain siitä saavan irti. Nimittivät näitä Lipposen lyömissessioita agenttikouluksi

Edit: sen mitä tiedän ei kummankaan ole tarvinnut varsinaisesti vihassa ketään lyödä. Nuorempi on jopa ollut kouluavustajana harjoittelemassa ja siellä joutunut selvittämään lapsien tappeluita. Vanhempi, vaikka kasvoi enemmän pasifistiksi on käsittääkseni saanut olla koulussa melko rauhassa, vaikka oli erityisyytensä takia enemmän vaarassa tulla kiusatuksi.