Hermopistekamppailijoiden oma ketju

[myrtonen]

Kovasti on tälläkin foorumilla vellottu "hermopistekamppailusta", mikä on jo itsessään mielestäni huono sana kuvaamaan kyusho-jitsua.

Aloitin lajin juuri, ja jo peruskurssin käyneenä huomasin muutoksia omissa ajatusmalleissani ihmisyydestä ja maailmasta. Kyseessä on ennen kaikkea kamppailu itsensä kanssa oman henkisen puolensa kehittämiseksi ja itsensä ruokkimiseksi.

Hermopisteiden käyttöön "tositilanteessa" en ota vielä kantaa. Jotenkin tuntuu kummalliselta, että jotkut treenaavat pääasiassa ns. tositilannetta, eivätkä itseään varten. Jos jatkuvasti tähtää harjoittelunsa sparraamiseen ja tositilanteeseen, eikä se tositilanne koskaan tulekaan, mitä on lopulta oppinut? Huomaako edistystä pelkästään sparraamalla; lyönkö kenties kovemmin, potkaisenko tarkemmin ja tehokkaammin - vai onko minussa muuttunut esim. asenne muita ihmisiä ja itseäni kohtaan. Näenkö tilanteen kadulla samaksi kuin aina ennenkin - luonnolliseksi ja rennoksi tilaisuudeksi oppia taas lisää itsestäni ja tavastani toimia.

Toivonkin, että "hermopisteily" tulee jossain vaiheessa mukaan luonnollisena kuin ajatus. Sitä odotellessa on todettava matkan olevan vasta alussa: vielä on hurjasti oppimista itsensä ja muiden kanssa kamppailusta.

[Juike]

Lähtökohtana omalle harjoittelulleni on ajatus
siitä, että kun tarpeeksi harjoittelee, niin kehittyy ihmisenä
eikä tappelua enää tarvi (työhommat erikseen).

Saapa nyt muistella kaiholla 9 vuoden takaista TKD:n peruskurssia
kun saatiin monisteet kouraan. Eipä nuita "Kunnioita sitä ja tätä"-
kohtia juuri sillon tullut ajateltua, mutta vanhempana on oppinut
niiden tärkeyden.

Tämä viesti lähinnä vastineena edelliseen viestiin....

[Lohikäärmepallo]

Pahoittelen, jos tämä asia on jo täällä sanottu, sillä hinku kirjoittaa tästä iski jo kolmannella sivulla. Omasta hermopistekamppailustani sen verran, että kuljin Laaksosen seminaareilla vuoden verran joitakin vuosia sitten ja osa entisistä treenikavereistani harrastaa ja opettaa EKJT:a edelleen, joten jonkin verran on tullut opeteltua juttuja aktiivisen harrastamisen jälkeenkin. Pohjoisen karhun katoja olen opetellut harrastusmielessä osaavan kaverin opissa.

Olen siis hankkinut aiemmassa harrastuksessani jonkinlaisen matalan tason ymmärryksen hermopisteistä ja qi-energiasta. Olen huomannut, että hermopisteisiin hyökkääviä tekniikoita on mm. korealaisissa, japanilaisissa ja kiinalaisissa lajeissa, vaikka opettajat ja oppilaat eivät tiedä niitä harjoittelevansa.

Juutuubasta löytyy hyvä video, jossa tehdään tyrmäyksiä hakemalla iskut vatsa 5 hermopisteeseen:

" onclick="window.open(this.href);return false;

olkaapa hyvä

[Mika]

Olen siis hankkinut aiemmassa harrastuksessani jonkinlaisen matalan tason ymmärryksen hermopisteistä ja qi-energiasta. Olen huomannut, että hermopisteisiin hyökkääviä tekniikoita on mm. korealaisissa, japanilaisissa ja kiinalaisissa lajeissa, vaikka opettajat ja oppilaat eivät tiedä niitä harjoittelevansa.

Tai sitten niitä ei kutsuta hermopisteiksi, eikä sillä, ovatko ne hermopisteitä vai kehon heikkoja osia, ole käytännössä merkitystä muutenkaan näissä lajeissa tai joissakin niistä (kuten omassani).

[Lohikäärmepallo]

Jos harjoittelun tavoitteena on vastustajan tehokas ja nopea tyrmääminen, ei ole väliä tietääkö miksi jostain kohdasta putoaa ja jostain ei. Kuitenkin se mistä hermopistetekniikoiden olemassaolo kertoo on, että joku systeemiä kehittänyt taho tietää tai on ainakin joskus tiennyt jotain meridiaaneista ja hermopisteistä. Olen törmännyt esimerkiksi karate ja kempo opettajiin, jotka tietävät ilmeisesti hyvin paljon näistä mystisistä hermopistetekniikoista. Kuitenkin ilmeisesti ajattelevat, että liika keskittyminen korkeamman tekniikan teoriaan sekoittaa aloittelijan harjoittelua, eivätkä siksi opeta niistä kuin toimivia sovelluksia.

Toisinaan käy niin nämä oppilaat parjaavat suureen ääneen opettajia, jotka opettavat hermopistetekniikoita avoimesti, vaikka oikeastaan harjoittelevat itsekin samoja asioita, mutta eri muodossa ja eri tavalla osana omia harjoituksiaan. Älä käsitä väärin, en yritäkään arvostella lajeja, joissa hermopisteitä ei opeteta alusta asti muodollisti, omassakaan lajissani ei sitä tehdä. Yritän vain selvittää että mitä tuossa edellisessä kommentissani ajoin takaa.

[Mika]

OK, kiitos. Nyt olisi melkein pakko jo päästä esimerkkitasolle. Antaisitko?

Mikä muuten on oma lajisi (tätä kirjoittaessa ei näy tiedoissa)?

[imeiz]

Terve! Näkyy olevan aika vähissä "hermopistekamppailijat" Potkussa.

Minä olen useamman vuoden harrastanut EKJT:tä täällä pohjoisemmassa. Opiskelen myös akupunktiota ja jossain määrin yleisesti kiinalaista lääketiedettä.

Mietin että tätäkin ketjua voisi yrittää herätellä. :)

[jussip]

No kerro vaikka että miten mielestäsi hermopistekamppailu sopii yhteen noiden sivulajiesi (BJJ, MMA) kanssa?

[imeiz]

Mietin hetken että merkkaisinko sivulajeiksi mitään, mutta päätin sitten kuitenkin tehdä noin. Suht alkuvaiheessa olen molempien kanssa, mutta joitain sovelluksia noihinkin lajeihin löytyy. Sinänsä jo käsite hermopistekamppailu on mun mielestä aika epämääräinen ja harhaanjohtava, ihan siitä syystä ettei ainakaan EKJT:ssä - enkä usko että muissakaan hermopisteitä hyödyntävissä lajeissa - painopiste niillä ole niinkään suuri. "Oikeaa" hermopistekamppailua löytyy mm. Narutosta, joka on kamppailuaiheinen animesarja överisti fiktiolla höystettynä. Siinä erään klaanin jäsenet näkevät hermopisteet ja tökkivät niitä sormillaan kiinni tuosta vain.

Vapaaotteluun hermopisteistä on ehkä enemmän hyötyä kuin brassijutsuun, koska jälkimmäisessä on lyöminen kiellettyä, mikä sulkee pois monia pisteitä. Niistä kun osa aktivoituu paremmin (ja enemmän sillä halutulla tavalla, eli vastustajan liikkeiden manipulointi ja/tai kivun tuottaminen) lyömällä, osa esim painamalla tai hankaamalla vaikkapa rystysillä tai kyynärluulla. Vaparissa oman ongelmansa tuo tietenki se, että toinen on takuuvarmasti valppaana ja osaa odottaa kaikenlaista, mikä ei välttämättä ole tilanne itseään puolustaessa.

Hyviä esimerkkejä pisteistä, jotka toimii vaparissa löytyy naaman alueelta, kun siihen sen verran paljon tähdätään lyöntejä ja potkuja. Leukaperässä, leuan kärjen sivuilla ja esim poskipäässä on pisteet, joihin lyödessä ei paljon tarvi ajatella niihin tähtäävänsä. Ne ovat muutenkin anatomisesti hyviä paikkoja lyödä. Lyönti vain tehostuu, jos se tulee vähän ylä- tai alaviistossa eikä aivan suoraan edestä tai sivusta, vaan vähän tässäkin suunnassa vinosti, jolloin piste aktivoituu paremmin. Monesti kun joku saa ilmaisen paikan mällätä kaveria poskelle, lyönti tulee tällaisesta "oudosta" kulmasta. Jossain toisessa ketjussa jo mainitsinkin hyvänä esimerkkinä A. Silvan lyöntityöskentelyn.

En siis tässä tarkoita yhtään sitä, etteikö hyvä pystyottelu toimisi ajattelematta tai tietämättä pisteistä, mutta mun mielestä niistä voi olla apua, jos niitä ja niiden käyttömahdollisuuksia jaksaa tarpeeksi opiskella. EKJT on pohjimmiltaan itsepuolustuslaji, joten siinä käytetyt perustekniikat eivät suoraan sellaisinaan monesti toimi matsitilanteessa, mutta jossain määrin niitäkin voi soveltaa. Hermopisteet eivät ole mikään ykkösasia, mutta niitä opitaan vähitellen (sekä itse pisteitä, että tekniikoita joissa niistä voi olla hyötyä) ja jokaisessa vyökokeessa edellytetään tietyn tasoista osaamista teoriankin tasolla. Eli meillä on kirjallinen osuus vyökokeessa. :) Mua kyllä kiinnostaa hermopisteet muutenkin, kun lueskelen vapaa-ajallani kiinalaista lääketiedettä ja harjoittelen akupunktiota, mutta se mitä noissa kokeissa pitää osata, on aika suppea osa asiasta verrattuna esim. akupunktion harjoittamiseen.

Lähinnä erittelen kuitenkin hermopistehommat itseni puolustamiseen tai akupunktiossa särkyjen/vaivojen tai muiden vastaavien hoitoon ja kamppailu-urheilun omaksi jutukseen.

[Esa Koivu]

Mä olen aina lyönyt leuan kärkeen SUORAN ja arvaas kuinka siinä käy ?

[bodyguard]

Mikäs tuo EKJT:n tilanne muuten nykyään oikein on?

Tuntuu aika hiljaiselta, opetetaanko sitä enää missään muualla kuin Turussa?

[imeiz]

Mikäs tuo EKJT:n tilanne muuten nykyään oikein on?

Kemissä ja Ylitorniol pyörii EKJT Pohjois-Suomen harkat. Etelän hommista en tiedä tarkemmin.

Mä olen aina lyönyt leuan kärkeen SUORAN ja arvaas kuinka siinä käy ?

Tarviiko mun arvata? Mikäli et ymmärtänyt, pisteen aktivoituessa lyönnin voimakkuuden ei tarvi olla lähelläkään sitä, mikä sen tarvii normaalisti olla. Jos tykkäät niin voit lyödä päätäs seinään, mut toivoisin että teet sen oikeassa kulmassa. ;) Tarkoitin siis lähinnä sitä, että esim. vain puoliksi perille menevillä lyönneillä voi olla yhtä hyvä vaikutus kuin täysin osuvilla.

[Tyttö]

Mikäs tuo EKJT:n tilanne muuten nykyään oikein on?

Tuntuu aika hiljaiselta, opetetaanko sitä enää missään muualla kuin Turussa?

Kyllä sitä Espoossa muutaman hengen porukka treenailee.

[IIsakki]

Mikäs tuo EKJT:n tilanne muuten nykyään oikein on?

Tuntuu aika hiljaiselta, opetetaanko sitä enää missään muualla kuin Turussa?

Kyllä sitä Espoossa muutaman hengen porukka treenailee.

Kemi, Ylitornio, Seinäjoki, Jalasjärvi. Muista ei oo tietoa..

[Doug]

Mä olen aina lyönyt leuan kärkeen SUORAN ja arvaas kuinka siinä käy ?

No kuinkas siinä käy?