Only the Strong, ohj. Sheldon Lettich 1993,
pääosassa Mark Dacascos
Tämä on jonkin aikaa ollut katsomista odottamassa. Tätä on usein kutsuttu "capoeiraelokuvaksi". Capoeira onkin vahvassa roolissa mukana, mutta mitään kovin korkean tason capoeiraa tässä ei nähdä. Sen sijaan mukana on jonkinlainen yritys esitellä sitä, millaista olisi "street capoeira", eli miten capoeiran liikkeitä ja tekniikoita voi hyödyntään katutappelussa.
Juoni on äkkiä kerrottu, entinen vihreäbaretti Louis Stevens palaa Brasiliasta vanhoille kulmilleen Miamiin ja entisen koulunsa opettajalta töitä, hänellä on ajatus että hän voisi opettaa koulun pahimpia häiriköitä tavoille opettamalla näille capoeiraa. Yhden pojan serkku on paikallinen pikkurikollinen ja jengin pomo, eikä pidä siitä, että hänen tontilleen tullaan, ja seuraa yhteenotto. Ei juonesta sen kummempaa, tyypillinen B-leffan juoni.
Sen sijaan mielestäni on suhteellisen hyvin onnistuttu säilyttämään (tai tuomaan esiin) nimen omaan capoeiran hyväntuulisuus, sitä kutsutaan peliksi, soitetaan ja lauletaan, kaikki tehdään hyvässä hengessä. Hankalammatkin tapaukset innostuvat kun huomaavat oppivansa ja edistyvänsä ja peli on sitä hauskempaa mitä paremmin se sujuu. Musiikki ja rytmi tempaavat mukaansa ja vaikka liikkeet eivät hienointa capoeiraa olekaan, ne ovat riittävän vauhdikkaita toimiakseen. Voisikin olla aika epäuskottavaa, jos lyhyen aikaa treenanneet entiset kouluhäiriköt oppisivat mestareiksi hetkessä.
Tyyli on (ilmeisesti) regionalia, ja vaikka jotain perusteita tuleekin esille sitä myötä kun päähenkilö opettaa capoeiraa, mikään varsinainen capoeira-historiikki tai perustietoteos tämä ei ole. Yhtä kaikki, capoeira ja brasilialaiset rytmit jättävät minut aina hyvälle tuulelle, niin tämä elokuvakin kaikesta kömpelyydestään huolimatta.
Kuriositeettina mainittakoon että koreografiat on tehnyt Frank Dux, joka myös esiintyy elokuvassa pienessä sivuroolissa hetken.
- Marko