Capoeiran harrastajat...HUHUU!

[Kathy]

Olen tässä jo jonkin aikaa käynyt capoeiran alkeiskurssilla ja tykännyt lajista todella paljon. Kunto ja notkeus lisääntyy huomattavasti nopeammin mitä esim. aiemmin harrastamissani lajeissa. Nyt tänään treeneissä harjoiteltiin enemmän päällä ja käsillä seisomista. Ja paniikki iski päälle koska olen todella huono näissä molemmissa . Tietty nyt lisätään kotona harjoittelun määrää, mutta jos ei ala sujumaan niin kai silti pystyn jatkamaan lajia??? Rodassa kuitenkin voi ite päättää mitä tekee ja toimii... Mitenkäs te muut. Sujuuko esim päällä seisonta? Entäs käsillä seisonnasta potkut? Vaatii varmaan paljon treenausta että sujuu...

[sivarinlötkö]

Brassijutsutreeneissä harjoiteltiin päälläseisomista, se kun on yksi parhaista tavoista treenata niskalihaksia. Ei sujunut pätkääkään.

Itselläni ongelma tulee lähinnä siitä että pelkään niskani musertuvan kropan painon alla, kun käsivoimat eivät riitä tukemaan.

[Berger]

Mä oon harjotellut jonkun aikaa käsillä seisontaa seinää vasten lähinnä tasapainon ja käsilläseisontapunnerruksia silmälläpitäen..Yllättävän helppoa alun kankeuden jälkeen..Päälläseisomista en edes uskalla ajatella..

[Ch_an]

Älä nyt heti ensimmäisen vaikean asian takia harrastusta vaihda. Lisää treeniä vain. Ei kannata olettaa, että oppii kaikki näytetyt asia yhdessä treenissä tai edes yhdessä alkeiskurssissa.

Jaksaa jaksaa...

[myfnis]

Käsillä seisonta on kyllä vaikeaa. Sitä ei opi ihan hetkessä.

Yksi aurinkoinen kesä päivä ajattelin että olisipa kiva osata kävellä käsillä. Siitä se sitten lähti. Ilman minkään laista ohjausta se oli vaikeaa aluksi. Ei oikein tienny miten olisi hyvä nousta käsille ja miten niitä jalkoja sitten pidettäisiin että tasapaino pysyisi. Asia minkä hyvin nopeasti oppi oli mitä tehdä kun lähtee kaatuun suoraan eteen seisonnasta koska se tuntuu selkä rangassa ja munuaisissa vähäisen liian kiusalliselta. Sitten kuin olin aikani harjoitellut olkapään seudun lihakset kipeytyivät tosi pahasti. Oli pidettävä n. 4 päivän taukoja. Huomasin aina tauvon jälkeen että olin aina vähäisen kehittynyt viime kertaan verrattuna. Ihan kuin mielen tarvitsisi aikaa palautua. Nytten onnistun jos hyvän käy käveltyä n. 3 metriä eteenpäin jä n.7 sekunnin "freezejä".

Toisin sanoen kehitys ei tapahdu nopeasti, ainakaan kohdallani. Tietenkin taidokas valmennus tekee tästäkin hommasta paljon helpompaa.

[sivarinlötkö]

Älä nyt heti ensimmäisen vaikean asian takia harrastusta vaihda. Lisää treeniä vain. Ei kannata olettaa, että oppii kaikki näytetyt asia yhdessä treenissä tai edes yhdessä alkeiskurssissa.

Jaksaa jaksaa...

Riippunee ihan siitä että mitä hakee lajilta...

[Berger]

Käsilläseisonta tosiaan tuntuu olkapään lihaksissa ja käsilläseisontapunnerukset vasta niitä kehittävätkin.

[Kathy]

En olekaan vaihtamassa lajia koska tykkään caposta niin paljon ja kuten aiemmin totesin et rodassa ei ole pakko päällään/käsillä seisoa jos ei halua. Sitkeällä harjoittelulla varmaan tulen onnistumaan. Niska- tai hartialihasten heikkoudesta ei kuitenkaan ole kyse sillä olen jo 5 kesää ajanu moottoripyörällä joka kehittää aikaa nopeasti näitä lihaksia....

[Tohtori Krabola]

Treenaatko Kathy muuten angolaa vai regionalia? Kuulostaisi enemmän regionalilta, mutta päätin silti kysästä.

[Kathy]

Treenaan molempia. Välillä vaihdetaan vaan tyylisuuntausta. Nyt ollaan enemmän tosiaan treenattu tuota regionalia.

[A.A.]

Krabola, mistä muuten sait regional-vaikutelman? Sisältää se angolakin päällä- ja käsilläseisomista runsaasti.

Sujuuhan nuo kummatkin nykyään suht. hyvin. Harjoitteluniksejäkin on, mutta tärkein lienee vaan se alinomainen toisto. Silläkin pääsee jo pitkälle, kun vaikka päivästä kuluttaa vain vartin käsillä tasapainoiluun (tai yrittämiseen). Itse en suosittelisi harjoittelua seinää vasten niin, että ollaan aivan seinän vieressä selkä seinää vasten. Tämä ei oikein tuppaa kehittämään sitä tasapainoaistia, koska koko ajan nojataan, eli käytännössä kaadutaan taakse, sekä pois päin ponnistettaessa kaadutaan helposti alas jaloilleen. Tämä asento on kyllä hyvä, mikäli haluaa tehdä mainittuja käsilläseisontapunnerruksia. Tasapainoiluun minulle ainakin on opetettu imo hieman kätevämpi tapa, eli seistään käsillä naamapuoli seinään päin. Seinään otetaan etäisyyttä oman jalan (siis lonkkaan asti) verran, pidetään toinen jalka suoraan ylhäällä tai hieman takana ja toinen jalka 90 asteen kulmassa ja otetaan varpailla tukea seinästä. Tästä voi aina pikkuhiljaa hakea sen tasapainoisen asennon hivuttamalla käsiä sopivaan kohtaan ja sitten ponnistamalla kevyesti seinästä pois päin, yrittäen pysyä siinä tasapainoasennossa. Sitä nojaavaa jalkaa ei kuitenkaan tarvitse viedä ponnistuksen jälkeen ylös, vaan pitää sen siinä vaakatasossa ja ottaa vastaan taas seinään kun kaatuu takaisin. Sellaista pientä pompottelua seinää vasten tavallaan. Hieman tasapainon kehityttyä mukaan kannattaa ottaa jalkojen vaihto, eli mahdollisimman rauhallisesti tasapainossa pysyen yrittää vaihtaa nojaavan jalan pystyyn ja pystyjalan nojaamaan. Katse tulisi koko ajan pitää seinässä, eli eteenpäin, ei lattiassa. Selän tulisi olla mahdollisimman suorassa, joka ei onnistu lattiaan katsomalla. Yksinkertaisesti kropassa pitäisi kulkea se sama suora linja ylhäältä alas, mikä on normaalilla hyvä ryhtisellä ihmisellä seistenkin. Monet katsovat lattiaan, muissa lajeissa yleensä varsinkin, mutta capossahan tunnetusti näin ei missään nimessä. Katse koko ajan vastustajassa (ja pitkän päälle ehkäissee selkä-, käsivarsi ja niskaongelmia, sillä paino kuormittuu näin seistessä tasaisemmin isoihin selkälihaksiin suoraan, eikä periaatteessa paina niin paljoa jännitystä niihin olkapäihin, niskaan ja selkään kuin maahan katsottaessa ja selkää köyryssä pidettäessä).

Selkä seinää vasten seisomisessakin on kyllä tiettyjä käsilläseisontaharjoitteita. Etenkin mikäli haluaa ruveta treenaamaan käsilläseisontaa, jossa kaadutaan tavallaan yli, mutta jalat eivät osu maahan, vaan pidetään kroppaa taaksepäin kaartuneena lähes vaakatasossa. Hullun näköistä hommaa. Vaatii todella hyvää keskivartalonhallintaa ja hartia- ja rintalihasten taipuisuutta. Onhan näitä kaikenlaisia muitakin juttuja ja harjoitteita niihin.

Päälläseisontaa joku sanoi, että luulisi olevan paljon käsilläseisontaa vaikeampaa. Ei minusta. Opin päälläseisonnan paljon aikaisemmin. Siinähän on kolme tukipistettä, sehän on enemmän kuin seisoessakin. Pää ja kädet maassa. Usein ensi kertaa kun tehdään, ei oteta huomioon mihin kädet kannattaa asettaa. Jos ne laittaa lähelle pään läpi korvien kautta kulkevaa kuvitteellista viivaa, on tasapainoilu tietenkin hankalaa. Jos ne kuitenkin laittaa "reilusti" kasvojen eteen, niin että muodostuu kolmio, on homma aika helppoa kun vähäsen harjoittelee. Vatsalihasten käyttöä vaatii lähinnä. Pitää vaan puristaa ne tiukkaan pakettiin, jolla sitä tasapainoa hallitaan. Kannattaa tietty varmaan harjoitella jollain pehmeällä matolla ensin, koska saattaa sattua päälakeen. Muutaman vuoden päästä ei tuppaa tuntumaan kovallakaan, ainakaan parketilla, oikein missään - ellei nyt sitten asvaltilla mene päähyppyjä tekemään. Pitää vaan jalkoja ensin vähän supussa, eikä heti nosta sinne taivaisiin tai levälleen, niin kyllä se siitä pikkuhiljaa.

Pari on tottakai kummassakin hommassa oikein avulias kaveri ja turvallinen vaihtoehto aloitteleville. Ja parin kanssa tehtäviä harjoitteita on monia myös.

[Tohtori Krabola]

Krabola, mistä muuten sait regional-vaikutelman? Sisältää se angolakin päällä- ja käsilläseisomista runsaasti.

Jotenkin oli vaan semmonen kutina

[Suvi]

Ei niitä tarvitse heti alkuun osata, kyllä ne sieltä ajan kanssa tulee kun lihaskunto paranee. Siinä välissä voi tehdä muita liikkeitä jotka osaltaa valmistaa näihin. Itsekin olin alussa aika arka kaikkia noita kohtaan, mutta kyllä ne nyt alkaa vähän sujua kun on saanut varmuutta vartalonhallintaan ja vähän lihaskuntoakin.

[Ch_an]

Tänään pääsin kokeilemaan Capoeiraa koulun liikuntapäivän puitteissa ja voi sitä käsien ja jalkojen sotkua! Ruffiistuffii.

[griip]

päälläseisonta on kyllä imo paljon helpompi oppia kuin käsilläseisonta. aluksi seinää vasten vaikka niin ei ole periaatteessa riskiä kaatua taaksepäin, ja se kaatuminenkin opetetaan jossain vaiheessa ei ole vaikeeta, pitää vaan uskaltaa eikä vaadi edes kummoista taipuisuutta hartioista tai selästä, mitä itselläni ei todellakaan ole.. käsilläseisontapotkut tulee varmaan vaan pitkän harjoittelun jälkeen, eikä niitä mun mielestä ole edes oleellista osata, kuten ei muitakaan akrobatialiikkeitä. saahan niillä peliin elävyyttä mutta tärkeämpää on kuitenkin pelisilmän kehittyminen ja "dialogi" vastustajan kanssa rodassa..