Keskiaikamiekkailun eri tyylit

Muut lajit

Ylipotkijat: JanneM, Mjölnir

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit ketjussa: 7
Viestit: 15218
Lauteille: tammi 1, 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Viesti:

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#1

Viesti Andy » maalis 21, 2014, 00.24

Olen seurannut keskustelua erilaisten keskiaikamiekkailutyylien eroista ja huomannut että siinä on aika paljon erilaisia lajeja ja tyylejä. Minulle ei kuitenkaan aina ole ihan selvinnyt mitkä ovat eri lajeja ja mitkä niiden sisällä olevia tyylejä, kun alan harrastajat puhuvat keskenään oletuksella että toinen tietää mistä on kyse.

Voisiko joku tehdä lyhyttä yhteenvetoa siitä mitkä ovat tärkeimmät Suomessa harrastetut lajit ja niiden tyylit? Ja toki jos joku haluaa esitellä maailmalla olevia lajeja/tyylejä joita Suomessa ei vielä ole niin siitä vaan. Rajoitutaan kuitenkin eurooppalaisperäisiin tyyleihin ja jätetään iaidot, kendot jne. muualle.
Antti Sariola

http://www.kickboxingteam.com

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit ketjussa: 18
Viestit: 8229
Lauteille: kesä 13, 2007
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#2

Viesti DeusVult » maalis 21, 2014, 01.56

Tyylien määritteleminen ei välttämättä ole ihan yksioikoinen juttu, sillä tyylisuunnilla ei aina edes ole olemassa mitään virallista määritelmää, eikä mitään vakiintunutta lajiorganisaatiota takanaan. Periaatteessa samaa asiaa harjoittelevilla voi olla lähestymistavassaan rankkojakin sali- tai henkilökohtaisia eroja, ja toisaalta harrastajat saattavat treenata ristiin eri "lajeja" tai "tyylejä".

"Keskiaikamiekkailun" päähaaroja voitaneen ajatella olevan ainakin:
- HEMA
- Buhurt (HMB, Battle of the Nations)
- SCA
- Historian elävöittämisessä (re-enactment) käytettävät metodit

HEMA (Historical European Martial Arts).
- Kattotermi, joka kattaa vanhojen eurooppalaisten taistelutaitojen rekonstruktiot keskiajalta 1800-luvulle.
- Harjoittelun pohjana käytetään aikalaisten jälkeensä jättämiä ohjekirjoja, joissa kamppailutaitojen tekniikat on kuvailtu usein vaihtelevalla tarkkuudella ja laajuudella. Lisäksi lähteinä voidaan käyttää mitä tahansa muuta historiallista aineistoa, jonka voidaan katsoa auttavan kontekstin, harjoittelutapojen jne ymmärtämisessä.
- Harjoittelussa tyypillisesti pyritään rakentamaan kamppailutaito uudestaan sellaiseksi, kuin se kunkin entisöijän tulkinnan mukaan jollakin tietyllä historian hetkellä esiintyi.
- Yleensä aseellista kamppailua, joskin myös aseettomia taitoja on kuvattu etenkin varhaisemmissa lähteissä. Yleisin ase on miekka, mutta myös muita aseita esiintyy.
- Harjoittelumetodit ovat usein moderneja, sillä lähteet eivät yleensä ota kantaa harjoitteluun, vaan ainoastaan järjestelmän muodostaviin tekniikoihin ja periaatteisiin. Harjoittelu koostuu yleensä liikesarjoista, pariharjoituksista, erilaisista sparriharjoitteista ja otteluista, painotukset näiden välillä riippuvat seurasta, ohjaajasta ja harjoiteltavasta metodista.
- Ei yleensä sisällä historian elävöittämistä muilta osin kuin kamppailutaidon rekonstruktoimiseksi on tarpeen (harjoittelussa, seminaareilla ja yleisötilaisuuksissa modernit vaatteet ja suojavarusteet).

HEMA-termin alla harjoiteltavia keskiaikaisia tyylejä ovat ainakin:
- Pitkämiekka, Johannes Liechtenauer, ns. saksalainen tyyli, eri lähteitä.
- Pitkämiekka, Fiore dei Liberi, ns. italialainen tyyli. Yksi lähde, josta pari eri toisistaan hieman eroavaa kopiota.
- Pitkämiekka, Filippo Vadi, toinen italialainen, yksi lähde
- Pitkämiekka, ns. englantilainen tyyli. Yksi lähde, joka monen mielestä riittämätön järjestelmän rekonstruktioon.
- Messer, saksalaisissa lähteissä esiintyvä yhden käden miekka, eri lähteitä joista merkittävin 1500-luvulta.
- Yhden käden miekka ja kupurakilpi, merkittävin lähde nk. I.33, jossa kokonainen järjestelmä. Muissa lähteissä yksittäisiä tekniikoita, kenties osia kokonaan eri järjestelmästä.
- Tikari, eri lähteitä.
- Aseeton kamppailu ja paini, eri lähteitä.
- Salkoaseet (polearms), eri lähteitä.

Olipas tajunnanvirtaa. Jos jossain kohtaa meni väärin, niin saa korjata tai tarkentaa. :bow:
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

Kuvake
Risto R
etupotkija
Viestit ketjussa: 11
Viestit: 3011
Lauteille: touko 11, 2005
Paikkakunta: Joensuu

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#3

Viesti Risto R » maalis 21, 2014, 07.48

HEMA-termin alla harjoitettavia tyylejä on ihan älytön määrä, johtuen olemassa olevan lähtöaineiston laajuudesta. Pitäisikö tässä rajoittaa siihen mitä Suomessa harjoitellaan? Tuo jaottelu aseittain on hieman vaikeaa koska jotkut tyylit käsittää monta asetta... Jatketaan kuitenkin listaa:


HEMA-termin alla harjoiteltavia keskiaikaisia tyylejä ovat ainakin (jatkuu):

-Bolognalainen tyyli, italiainen, pääosin yhden käden miekka kuitenkin mukana melkein kaikkee renessanssin aseistusta mitä mieleen tulee
-Eri rapiirityylit, Suomessa taitaa italialaiset olla harjoitettuna eniten, muualta löytyy myös mm. espanjalaista
-Korikahvallisen miekan tyylit mm. Silver, englantilainen
-Eri pukumiekkatyylit, näitäkin taitaa olla useampi

Riippuen tyylistä, perustuu yhteen tai useampaan lähteeseen.
Joensuun historiallisen miekkailun seura
"I [sword] am Royal, enforce justice, propagate goodness and destroy evil." -Fiore dei Liberi, 1409

Liity etupotkijaksi!

Kuvake
Waelceasig
munillepotkija
Viestit ketjussa: 1
Viestit: 559
Lauteille: syys 17, 2007
Paikkakunta: Keuruu
Viesti:

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#4

Viesti Waelceasig » maalis 21, 2014, 08.12

Lisäisin DV:n listaan vielä varovaisesti "meidän", siis @JukkaS:n projektin rautakauden aseista. "Meidän" siksi, että Jukka tässä se kehittelijä on, minä autan testauksessa ja yritän samalla epätoivoisesti nostaa omaa tasoani miekkailussa. Välineinä viikinkikilpi ja viikinkimiekka. Jukka voinee kertoa enemmän tästä, jos ehtii ja jos on kiinnostusta. Meidän blogi löytyy täältä: http://rautakaudentaidot.wordpress.com/ Kaikki palaute on tervetullutta, ja varsinkin kehitysehdotukset.

Ongelma tämän kontekstin kanssa on se, että tämä:
DeusVult kirjoitti:- Harjoittelun pohjana käytetään aikalaisten jälkeensä jättämiä ohjekirjoja, joissa kamppailutaitojen tekniikat on kuvailtu usein vaihtelevalla tarkkuudella ja laajuudella.

ei (vielä?) toteudu. Viikinkimiekkailun osalta kyseessä siis ISO tulkinta, joka perustuu muiden kontekstien ymmärtämiseen. Tämä on iso, iso, iso ongelma, mutta halusimme yrittää. :) Siksi sanon vielä kerran, kuten blogissakin lukee disclaimerina, että tämä on yksi tulkinta, jonka kehittämiseen saa mielellään osallistua.
Täysikasvuinen ritari oli keskiajan sosioekologiassa ravintoketjun huipulla. Ritarien pahimpia vihollisia olivatkin pienet nisäkkäät, jotka söivät ritarien munat ja poikaset. Hikipedia: Ritari

Kuvake
Joeli T.
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 8
Viestit: 65
Lauteille: tammi 21, 2010
Paikkakunta: Helsinki

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#5

Viesti Joeli T. » maalis 21, 2014, 08.45

Noita miekkailun esikuvia voi myös jaotella sen mukaan minkälaisia kamppalulajeja ennen on ollut, mistä siis on noissa vanhoissa korjoissa dokumentoitu osia tai kokonaisia systeemejä:
Einvigi (800-1300): Viikingit ottivat erää sovitussa paikassa vapailla aseilla jonkun dispuutin suhteen. Ei tuomaria, ei silminnäkijöitä, yksi henkiinjäänyt
Hólmgang (1200-1300): Yritys rajoittaa väkivaltaa viikinkien keskuudessa. Duelille piti olla juridiset perusteet, sitää käytiin sääntöjen mukaisella areenalla, taistelijoilla oli kulmamiehet jotka varmistivat ettei vilunkia ollut ja antoivat omalle taistelijalleen ehjiä kilpiä sitä mukaa kun niitä hajosi. Taistelut käytiin tietynlaisilla, hieman tavallista lussummilla aseilla, vuoron perään lyöden kunnes eka kunnon osuma pääsi läpi, joka määritti voittajan
Melee (1200-1500): Alunperin Ranskalainen ottelumuoto jota voitiin käydä ratsain tai hevosen selästä. Tavallisimmin aseena oli nuijat tai tylpät miekat mutta alkuvaiheessa käytössä oli yksinomaan terävät aseet. Ottelulla oli säännöt ja rajattu alue. tyyppillisiä oli vaikkapa muutaman jalkapallokentän kokoinen alue, jossa kummassakin tiimissä saman verran ratsain taistelevia panssaroituja jalosukuisia tyyppejä. Tarkoitus oli saada kaikki vastapuolen hevoset omaan nurkkaukseen. Alunperin laji oli tarkoitettu ratsuväkitaktiikoiden ja taistelumuodostelmien harjoitteluun. Myöhemmin siitä kehkeytyi yleisön seuraama laji joka saattoi olla osana turnajaisia. Tällöin lajia käytiin myös jalan, joko joukkuelejina tai mies miestä vastaan. Tällöin saksalaiset käyttivät nimitystä kolbenturnier. Sääntöinä oli esimerkiksi saada vastustaja rusikoitua siihen kuntoon että se antautui, tai vaihtoehtoisesti rikkomalla oma ase vastustajan panssaria vasten. Lajia varten kehitettiin omanlaisensa miekat, jotka oli tylppiä ja särkyivät helpommin, sekä panssareita joissa oli lisäkoristeita pakotetusta nahasta ja gessosta. Tähän lajiit tarkoitetut kypärät olivat ensimmäinen kehitelmä modernista urheilumiekkailumaskista.
Oikeudellinen kaksintaistelu (800-1450): Oikeusjärjestelmän osa saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa ja sen naapurimaissa, missä kaksi säädyltään samanarvoista riitapukaria kävivät oikeustaistelua asiasta jota ei voitu todistusaineiston valossa ratkaista. Rikoksen selvittely annettiin kristinuskon Jumalan käsiin, jolloin riitapukarit taistelivat kuolemaan asein jotka vastasivat heidän säätyään, ja koska jumala ja oukeus oli voittajan vain toisen puolella, hän voitti aina. Voidaan ajatella keksiaikaisena valheenpaljastuskokeena. Talonpojat joutuivat taistelemaan vain kasvot vapaaksijättävässä ihonmyötäisessä nahkahaalarissa asienaan puunuijillla, miekka, moukari, kupurakilpi tai iso kahdenkäden kilpi joka oli täynnä teräviä kärkiä. Aateliset sitten panssarissa varsikirveiden kanssa tai miekoin. Sääntöjä rikkonut hirtettiin jos jäi henkiin, häviäjä ja joskus voittajakin kuoli lähes aina vammoihin. Äärimmäisen veristä hommaa joista aikalaiskirjat eivät aina suostu kertomaan kaikkia yksityiskohtia, mutta sukuelinten irtipuremimista, silmien vääntämistä päästä ja naamaanhakkaamista kunnes omat kädet murtuvat, on kuvattu. Omat spesifit taistelumuotonsa aviomiehen ja vaimon välisiin otteluihin, joissa heikompaa sukupuolta jeesattiin sääntöjen puitteissa.
Ritarillinen kaksintaistelu kehässä 1300-1600: matsausta terävillä aseilla täydessä panssarissa. Repertuaariin kuului hevonen ja peitsi, keihäs, varsikirves, pitkämiekka ja tikari. Tavallisesti ottelussa oli säännöt joiden mukaan yhdellä aseperilla oteltiin ensin tietty määrä läpimenneitä osumia, erän voittaja kirjattiin ylös ja siirryttiin seuraavaan aseeseen. Säännöt saattoivat speksata että esim miekka piti heittää vastustajaa päin ja sitten rynnätä tikarilla matsaamaan. Kaksintaistelun valvoja saattoi kekseyttää ottelun milloin tahansa ja julistaa jommankumman, tavallisesti kummatkin, voittajiksi johtuen siitä että nämä olivat yhteiskunnallisesti merkittäviä tyyppejä joiden ei haluttu kuolevan. Silti ruumiitakin tuli aina silloin tällöin. Tätä taistelumutoa kuvaa moni varhainen miekkailulähde 1400-luvulta. Hassusti paini jota tähän muotoon ympättiin oli luonteeltaan paljon totisempaa taistelupainia. Siihen kuului niskan ja käden murtamiseen tähtäävät tekniikat.
Fechtschule: 1300-1650: Killanväen miekkailukarkelot, jotka olivat samaan aikaan parin viikon ajan kestävä alkeiskurssi tylpästä pitkänmiekan käytöstä. Ryhmäopetusta ja opettaja jolla oli formaalit valtuudet, päivän lopuksi matsausta. Ottelu oli ilman suojavarusteita ja usein musiikin tahtiin. Ottelut käytiin harjoitteluasein, eli tylpillä taipuisilla pitkämiekoilla, puisilla lyhyillä yhdenkädenmiekoilla, pusiilla tikareilla, taistelusauvoilla, jne. Mutta kaikille näille harjoitusaseille läytyi tietty okea vastinekin, joilla sillointällöin oteltiin kun oli tosi kyseessä. Urheilumuodossaan taistelusta on jäänyt näihin päiviin asti sääntöjä, joissa laksettiin tietyistä osumakohdista pisteitä, tai vaihtoehtoisesti korkein vertavuotava haava voitti. Todella harvoin kuolemaan johtavia matseja, mutta silmiä, neniä, korvia, hampaita ja sormia meni silloin tällöin. Tavallisia rajoituksia oli että pistot oli kiellettyjä ja ranteesta eteenpäin käteen ei saanut lyödä. Myöhäisemmät 1500-luvun saksalaiset pitkämiekkalähteet kuvaavat usein tähän kontekstiin matsaamista. 1600.luvun lopussa tähän otettiin mukaan mukaan tylpättyjä pistoaseita ja taistelusauva korvasi kokonaan pitkämiekan. Fechtschuleen ja muihin kylän väen huvituksiin kuului leikkimielinen paini, jossa tarkoituksena oli heittää kaveri maahan ilman että itse kaatuu tai että kumpikaan urpoilee satuttamiseen tähtäävällä tekniikalla. Jalkakamppeja, kevyitä käsilukkoja, ketjutettuja horjutuksia, lonkkaheittoja, maahanvientejä, jalanpyyhkäisyjä ja vatustajan kevyttä nöyryyttämistä.
Fencing gymnasium 1750-1900: erityisesti armeijan upseeriston käyttämä treenimuoto. Aseina usein sapeli, mutta myös pukumiekkaa ja sen harjoitusasetta, florettia käytettiin. Lukuisia eri sääntöjärjestelmiä ja alateikehittyvää suojavarusteistoa. Sapelit kevenivät kunnes nämä herrat perustivat FIE:n. Miehistö armeijassa harjoitteli samoihin aikoihin usein puisilla sapeleilla/lyömämiekoilla, joissa nahkakori käden suojana. Tästä single stickistä järjestettiin usein epäformaaleja kisoja samaan tapaan kuin fechschulessa tehtiin, suojavarusteena useiten oma vasen käsi ja helvetinmoinen skarppaaminen. Vikat matsit otettiin 1950-luvulla. Painiskelu aseen kanssa oli jostain syystä kiellettyä.
Pugilism 1700-1900: Ei hanskoja, aluksi potkut ja heitot sallittuja. Asteittainen kehitys johti puremisen ja potkimisen kieltämiseen, lopuksi kevyihin hanskoihin. Englannissa London pricefighting säännöt ja heti perään Queensberryn markiisin säännöt muodostivat pohjan tämän päivän nyrkkeilylle.
Ja koko tämän ajan kunniakaksintaistelut olivat kovaa kamaa. Historiassa aina kun kaksinteistelut kävivät liian yleisiksi, lainsäädäntöä tiukennettiin. Ensimmäinen piikki kunniakaksintaisteluissa tuli kun oikeudellinen kaksintaistelu kiellettiin ja tämän jälkeen joka vuosisadalla tähän on vaikuttanut omat muotioikkunsa.
Lähteissä kuvataan näiden käyttökähteiden lisäksi sodankäynnin ja itsepuolustuksen sovelluksia tekniikoille, joissa kantavana teemana on taistelun epäsymmetrisyys, improvisoidut aseet, omat rajoittavat ruumiinvammat ja yllättävistä ja hankalista tilanteista alkava taistelu. Kettumaisuus alkuasetelmasta piittaamatta näyttää olevan tärkein periaate.

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit ketjussa: 9
Viestit: 86946
Lauteille: joulu 24, 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Viesti:

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#6

Viesti Mika » maalis 21, 2014, 09.11

Jumankekka, mikä tietoisku vasten kasvoja tämä ketju on. :shock:

:respect:
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit ketjussa: 1
Viestit: 9399
Lauteille: kesä 8, 2008

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#7

Viesti Jorge » maalis 21, 2014, 09.20

Joeli T. kirjoitti:Talonpojat joutuivat taistelemaan vain kasvot vapaaksijättävässä ihonmyötäisessä nahkahaalarissa


Ehkä kaikki talonpojat eivät pitäneet tuota suinkaan joutumisena

:oops:

Kuvake
Joeli T.
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 8
Viestit: 65
Lauteille: tammi 21, 2010
Paikkakunta: Helsinki

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#8

Viesti Joeli T. » maalis 21, 2014, 09.34

Tuolta voi latailla näemmä 668 erilaista kirjaa jotka on museoissa ja kokoelmissa säilynyt näihin päiviin siitä miten ihminen tapettiin euroopassa. Niiden lisäksi muutama varhaisempi kuvaus tulkintojen muodostamista varten vaikkapa viikinkikamasta:
http://www.fioredeiliberi.org/phpBB3/vi ... 2183a1cdb5

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit ketjussa: 18
Viestit: 8229
Lauteille: kesä 13, 2007
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#9

Viesti DeusVult » maalis 21, 2014, 11.11

Risto R kirjoitti:HEMA-termin alla harjoitettavia tyylejä on ihan älytön määrä, johtuen olemassa olevan lähtöaineiston laajuudesta. Pitäisikö tässä rajoittaa siihen mitä Suomessa harjoitellaan? Tuo jaottelu aseittain on hieman vaikeaa koska jotkut tyylit käsittää monta asetta... Jatketaan kuitenkin listaa:


HEMA-termin alla harjoiteltavia keskiaikaisia tyylejä ovat ainakin (jatkuu):

-Bolognalainen tyyli, italiainen, pääosin yhden käden miekka kuitenkin mukana melkein kaikkee renessanssin aseistusta mitä mieleen tulee
-Eri rapiirityylit, Suomessa taitaa italialaiset olla harjoitettuna eniten, muualta löytyy myös mm. espanjalaista
-Korikahvallisen miekan tyylit mm. Silver, englantilainen
-Eri pukumiekkatyylit, näitäkin taitaa olla useampi

Riippuen tyylistä, perustuu yhteen tai useampaan lähteeseen.


whattöhell? Minä ymmärrän "keskiajalla" suunnilleen nuo yleisesti hyväksytyt vuodet 500-1500, jonka vuoksi nimenomaan jätin tuosta pois nuo kaikki sideswordit, rapiirit, smallswordit ja muut.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

Kuvake
Joeli T.
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 8
Viestit: 65
Lauteille: tammi 21, 2010
Paikkakunta: Helsinki

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#10

Viesti Joeli T. » maalis 21, 2014, 11.18

Niin, no. Maissa missä renessanssi alkoi, keskiaika loppuu siinä 1200-luvun paikkeilla. Käytännössä kaikki tekniset miekkailulähteet, ovat renessanssilta ja sitä myöhemmiltä. Uskoisin ja mutuilen että tässä ketjussa tarkoitettu keskiaika ei ole mikään historiallinen termi, vaan tarkoittaa wanhoja juttuja.

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit ketjussa: 18
Viestit: 8229
Lauteille: kesä 13, 2007
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#11

Viesti DeusVult » maalis 21, 2014, 11.32

DeusVult kirjoitti:"Keskiaikamiekkailun" päähaaroja voitaneen ajatella olevan ainakin:
- HEMA
- Buhurt (HMB, Battle of the Nations)
- SCA
- Historian elävöittämisessä (re-enactment) käytettävät metodit
- Stage combat


Tuohon voi kenties lisätä tuon stage combatin, vaikka en tiedä harrastaako sitä Suomessa varsinaisesti kukaan. Uudella mantereella sillä ilmeisesti kuitenkin on jutulle oma harrastajakuntansa, josta moni on tai ainakin haluaisi olla elokuvateollisuuden palveluksessa. Stage combatissa historiallinen tarkkuus ja kamppailullinen tehokkuus on (ymmärtääkseni) vaihdettu laajakaariseen ja dramattiseen toimintaan, jonka uskotaan näyttävän paremmalta elokuvassa - ja etenkin teatterissa, jossa katsojat saattavat olla liian kaukana näyttelijöistä nähdäkseen pieniä liikkeitä tai yksityiskohtia. Eräänlaisia Leychmeistereita siis, joista Döbringerin kirjassa oikeasta miekkailusta kiinnostuneita varoitellaan vuonna 1389. ;)
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

Kuvake
Joeli T.
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 8
Viestit: 65
Lauteille: tammi 21, 2010
Paikkakunta: Helsinki

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#12

Viesti Joeli T. » maalis 21, 2014, 11.38

Totta, ja hyvä kuvaus. Suomen näyttämötaisteluseura tarjoaa tähän harrastusmahdollisuuden, ja teatterikorkeakoulussa on aiheesta kursseja. Mää sitä harrastelen kans. Tai siis olen Suomen Kansallisoopperassa töissä pari kuukautta vuodesta silloin kun tarvistevat tuollaista ohjelmistossaan.

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit ketjussa: 18
Viestit: 8229
Lauteille: kesä 13, 2007
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#13

Viesti DeusVult » maalis 21, 2014, 11.43

Joeli T. kirjoitti:Niin, no. Maissa missä renessanssi alkoi, keskiaika loppuu siinä 1200-luvun paikkeilla. Käytännössä kaikki tekniset miekkailulähteet, ovat renessanssilta ja sitä myöhemmiltä. Uskoisin ja mutuilen että tässä ketjussa tarkoitettu keskiaika ei ole mikään historiallinen termi, vaan tarkoittaa wanhoja juttuja.


No johonkinhan se raja on pakko vetää, Suomessakin elettiin maaseudulla valokuvista päätellen vielä 1940-luvulla täysin keskiajalla, oli hevosia ja puisia torppia ja heinää nosteltiin seipäille ne... 1400-luku on noin niinkuin yleiseurooppalaisesti viimeinen vuosisata jota selkeästi voidaan pitää "keskiaikaisena", sen jälkeen alkoi uudet tuulet puhaltaa monessa asiassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Middle_Ages
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

Kuvake
Joeli T.
sääreenpotkija
Viestit ketjussa: 8
Viestit: 65
Lauteille: tammi 21, 2010
Paikkakunta: Helsinki

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#14

Viesti Joeli T. » maalis 21, 2014, 11.53

Varmaan se fiksuin tapa kattoa raja keskiajalle kamppalijuttuja katellessa on aseiden kehittyminen. Jos käytetään keskiaikaisia aseita, ollaan keskiajalla. Eli transitionaalinen levyhaarniska linee viimeisiä keskiajan sotisopia, yksinkertaisella väistillä varustetut miekat ja tuliaseiden kehittymättömyys.

Tai silloin se veto on ainakin ensisilmäyksellä tosi simppeliä vetää, että onko kyse keskiajan taistelutaidosa. Tulee tosin siitä jänniä juttuja että kun 1500-luvulla tutkailtiin että miten se maajussi on tavannut taistella, ja kirjattiin tekniikoita ylös, ollaat tavallaan varstojen ja sirppien kanssa tapellessa takaisin keksiajalla. Veitsi ja tikari on tässä kans vähän ongelmallinen ase, sen suhteen pitää tiirata viitekehystä tarkemmin että onko kyseessä nyt uusien tuulien puhalluksen keklu vai jotain varhaisempaa ja pimeämpää perinnettä.

Kuvake
Risto R
etupotkija
Viestit ketjussa: 11
Viestit: 3011
Lauteille: touko 11, 2005
Paikkakunta: Joensuu

Keskiaikamiekkailun eri tyylit

#15

Viesti Risto R » maalis 21, 2014, 11.58

DeusVult kirjoitti:whattöhell? Minä ymmärrän "keskiajalla" suunnilleen nuo yleisesti hyväksytyt vuodet 500-1500, jonka vuoksi nimenomaan jätin tuosta pois nuo kaikki sideswordit, rapiirit, smallswordit ja muut.


Hups, my bad. Aamupöpperössä jäi tuo yksi sana välistä lukematta. Ihmettelinkin miksi nuo olit jättäny poies. HEMA-lajeja siis tarkoitin.
Joensuun historiallisen miekkailun seura
"I [sword] am Royal, enforce justice, propagate goodness and destroy evil." -Fiore dei Liberi, 1409

Liity etupotkijaksi!



Palaa sivulle Ylähuone

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 kurkkija