Buhurt Suomessa sekä keskustelua eri miekkalajeista

[Rojola]

Oli ja meni, baari oli kuulemma täpötäynnä. En itsekään päässyt paikalle.

[Susikukko]

No voi räkä tais unohtua laittaa tänne ilmoitus olihan siellä ja se rikkoi kaikki odotukset potkun facen puolella tais olla mainos? Mutta nyt lauantaina on Nosturissa maajoukkueen karsintaturnaus joka on suljettu tilaisuus, mutta voin toki ottaa potku.netin henkilöstöä sinne vieraaksi jos kiinnostaa kovasti, sekä muidenkin lajien edustajia

30.1. Ois sit ihan avoin turnaus Nosturissa Ensiferumin akustisen keikan lämppärinä siitä alkaakin sitten joka kuukausi Nosturissa toistuva cuppi! Lisä tietoa lähipäivinä ja nyt muistetaan laittaa tännekkin.

[sinappi]

Botn:iin tarkoitetut haarniskat ja varusteet eivät ole 'autenttisia' siinä mielessä että esikuviensa vastaisesti niitä ei ole suuniteltu suojaamaan leikkaavilta teriltä ja nuolilta vaan tylsiltä ylipainoisilta astaloilta. Tästä johtuen panssarit ovat ylipainavia ja -paksuja. Siinä mielessä ne muistuttavat enemmän 1500- 1600-lukujen turnajaispanssareita kuin 1300- ja 1400-lukujen taistelukenttävarusteita, joiden mukaan visuaalisesti nämä nykyiset varusteet ovat monasti valmistettu.

Onko tuo ero suunnittelussa historiallisten taisteluhaarniskoiden ja nykyaikaisten buhurt-urheilupanssarien välillä käytännössä ainoastaan teräksen paksuus? Kuinka paksua terästä buhurt-urheilupanssarit ovat? Kuinka paksuja niiden historialliset esikuvat olivat?

Mitä nykyaikaiselle kilpaurheilijalle kävisi, jos hän ottaisi esimerkiksi noita single-matseja 1300- ja 1400-lukujen taistelukenttävarusteita painoltaan ja teräksen paksuudelta vastaavissa suojavarusteissa? Onko näin tehty? Nykyäänhän varmasti kyetään tuottamaan parempia ja tasalaatuisempia teräksiä kuin keskiajalla.

Pyydän anteeksi vanhoihin viesteihin palaamista, mutta nuo asiat jäivät askarruttamaan.

[Susikukko]

Kypärän on pakko olla vähintään 2-2,5mm terästä. Voi olla pehmeää tai parempaa terästä tai karkaistua tai jopa titaania (super harvinaista.

Muiden osien pitää olla vähintään 1mm terästä, mutta 1vs1 otteluissa on toisinaan vähän alle 1mm joissain paikoissa. Yleensä kyynär ja polvikupit ovat 1,5mm vaikka muut raajan osat olisivat 1mm.

Buhurtilla ei ole mitään ehdotonta äärikriittistä totuuden julistamista mistään historian aiheesta. Buhurt on 2000-luvulla kehittynyt / uudelleen herännyt turnausmuoto, joka nyt levinnyt moderniksi urheilulajiksi ympäri maailmaa (yli 40 maata mukana). Ei miekkailu ja aseellisen kamppailun turnauksiahan on ollut paljon erilaisia kautta aikain. Moderni buhurt ilmeisesti kehittyi tarpeesta miekkailla enemmän kuin vain elävöittää historiaa tai larpata. Mitään pyhää kirjaa ei ole, missä kerrotaan totuus modernin buhurtin taustoista. Me Suomalaiset tiedämme taustoista vain mitä Venäläiset harrastajat ovat meille kertoneet ja tarina aina vähän muuttuu kertojan suussa.

Se on kyllä suurimman osan harrastajien tiedossa, että keskiajalla sotapanssari oli yleensä kevyempi ja liikkuvampi ja taas turnaus haarniska sitten raskaampi ja suojaavampi. Buhurtin säännöt eivät määrittele tästä mitään, mutta kuin, että haarniskalle on löydyttävä kaksi autenttista lähdettä. Koko settin on oltava yhdeltä alueelta ja max50 vuoden sisältä. Jossain seteissä on kuitenkin katsottu läpi esim. käden suojaa, jos setin alueelta ei ole kunnon tietoa taisteluhanskojen käytöstä. Samoin vaikka metalli lapaset (mittens) tuli vasta 1400-luvun loppupuolella (riippuen lähteestä), niin 1300-luvun seteissä on nykyään saanut olla lapasia, koska sormien turvallisuus, niissä on kuitenkin ohjattu käytäjiä valitsemaan mieluiten sormikkailta näyttävät lapaset.

Autenttisuus sääntöjen tarkkuus ja valvonta nousee kokoajan. Osan mielestä mennään jo monessa asiassa historia, eikä turvallisuus edellä, mutta tämä johtuu yleensä yksittäisistä hahmoista autenttisuuskomiteassa tai oman maansa edustajana.

[Rautapaimen]

Vuoden 2018 buhurtin starttileiri järjestetään tänä vuonna Turussa!

Treenileirin idea on toimia ponnahduslautana uusille harrastajille buhurt-harrastuksen pariin. Leirillä pääset tutustumaan lajin historiaan, kokeilemaan lajitekniikkaa sekä ottelemaan joko pehmustetuilla harjoitusvälineillä tai täydessä haarniskassa. Jokainen leirille tulija pääsee kokeilemaan lajia oman kuntonsa ja halunsa rajoissa.

KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT, LEIRIN HINTA JA ILMOITTAUTUMINEN

Starttileiri järjestetään Tippsundin leirialueella Taivassalossa (Kahiluodontie 386 23310 Taivassalo) 28-30.9.2018. Käytössämme on leirikeskuksen alueella sauna ja majoitustilat. Leirillä on yhteisruokailu. Otamme huomioon kaikki erityisruokavaliot ja -allergiat. Leiri on K-18.

Leirin hinta on 50 € + 15e vakuutus per osallistuja. Leirille mahtuu 40 osallistujaa. Hinta sisältää ruokailut, majoituksen, leiriohjelman ja haarniskojen lainan. Leirille tarvitset mukaan tarpeeksi lämmintä vaatetta, hyvät ulkoliikuntavarusteet, omat hammas- ja alasuojat ja peseytymisvälineet. Halutessasi voit ottaa myös omia lajiin liittyviä varusteita.

Alueella on 8 mökkiä, joissa jokaisessa majoitus kuudelle hengelle. Vuoteissa on patjat, tyynyt ja huovat - ei liinavaatteita, eli omat petivaatteet/makuupussi mukaan.

Ilmoittaudu starttileirille täyttämällä tämä lomake: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScugzsBGPuEiZtEUpK45xU6gSGuLqlNx3EPCKnx-o0iumaBnw/viewform?c=0&w=1&usp=mail_form_link Lomakkeella kysytään yhteystietojen lisäksi tarkempia tietoja terveydestäsi sekä fyysisistä ominaisuuksistasi mm. sopivan kokoisten lainahaarniskojen löytämiseksi. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 16.9.2018. Kysely suljetaan aikaisemmin, mikäli 40 osallistujan raja täyttyy etuajassa.

LEIRIMAKSUN MAKSAMINEN JA LAJIVAKUUTUS

Leirimaksu tulee olla maksettuna 16.9.2017 mennessä. Maksu maksetaan MCS Aboensiksen tilille Fi89 1302 3000 1093 03 viestiin merkki: Start up leiri 2018



LISÄTIETOA STARTTILEIRISTÄ

Starttileiriin liittyvistä asioista tiedotetaan ensisijaisesti tässä Facebook-tapahtumassa Esimerkiksi tarkka leiriohjelma tarkentuu lähempänä leiriä ja julkaistaan tuolla.

Tarkempia tietoja antaa Anne Knape, 0505293923 tai sähköposti knapeann@gmail.com.


Nähdään leirillä!!!

[DeusVult]

Olin katsomassa buhurttia Hämeen keskiaikamarkkinoilla, mutta en valitettavasti voi sanoa erityisesti vakuuttuneeni touhun kamppailullisesta annista tai edes näyttävyydestä. Olin kyllä nähnyt hommaa vilaukselta aiemmin jossain keskiaikatapahtumassa ja tietysti Youtubessa, mutta nyt istuin seuraamaan esitystä ihan ajatuksen kanssa. Kenties touhusta saisi enemmän irti, jos ymmärtäisi enemmän säännöistä? Ilmeisesti siis ottelija putoaa pelistä, jos hän kaatuu mistä tahansa syystä? Onko tähän joku määritelmä, tyyliin "mikä tahansa paitsi jalkapohja koskee maata"? Sitten ilmeisesti vain haarniskoituihin osiin saa lyödä? Käytännössä kuitenkin moni isku näytti "vahingossa" osuvan vastustajaa esim suojaamattomaan takareiteen, mikä näytti aika ikävältä. Vastustajan lyömisestä ei ilmeisesti sinänsä ole kuitenkaan mitään iloa, koska matsi jatkuu niin kauan kunnes vastustajat on saatu pois pelistä kaatamalla ne maahan? Myös asetta saa vaihtaa kesken matsin? Miksi jotkut ovat valinneet aseikseen esimerkiksi yhden käden miekkoja, vaikka selvästikään niillä ei tee mitään? Eikö kaikkien kannattaisi käyttää jonkinlaisia pollaxeja, joilla saataisiin aikaan kovempia osumia?

Näin siis jonkin naisten 3 vs 3 näytösottelun, sekä SM-pronssimatsin ja finaalin. Olihan se Suomen mestaruus, käsitinkö oikein? Finaalissa siitä nimittäin skabasi muistaakseni varsinais-Suomen joukkue sekä joku virolainen jengi. Periaatteessa siis nähtävillä olisi pitänyt olla laadukkainta buhurttia, mitä Suomen maasta löytyy.

Käytännössä kaikki matsit etenivät samalla kaavalla: kummankin joukkueen kolme jäsentä taklaavat toisensa aitaa vasten, jolloin syntyy 3 kpl 1vs1 painiotteluita, joissa toinen roikkuu aidassa ja toinen hänen niskassaan. Yleensä se, jolla on jokin kahden käden ase, vetää sen sen vastustajan niskan taakse "poikittaismaila"-otteella, jolloin se toinen puolustautuu nappaamalla sen aidan siitä kainaloonsa jottei kaatuisi. Siinä sitten ähelletään minuuttitolkulla, ilman että kumpikaan osapuoli juuri edes liikkuu, saati saa mitään suorituksia aikaan, kunnes jommaltakummalta tai kummaltakin loppuu kunto. Siinä vaiheessa vastustaja saadaan revittyä tonttiin joko ihan vain riuhtomalla, tai jollain perus-kampituksella. Tai sitten ei saada, jolloin aitaa vasten halailu jatkuu maailman tappiin asti. Jos tästä tilanteesta kuitenkin sitten toinen jää pystyyn, hän siirtyy jonkin toisen aitaa vasten painivan parin viereen, ja alkaa paukuttamaan vastustajan joukkueen jäsentä selkään omalla aseellaan. Tällä ei näytä juuri olevan vaikutusta, paitsi jos osuu "vahingossa" vastustajaa johonkin suojaamattomaan paikkaan, mikä varmasti sattuu huomattavan paljon. Jostain syystä sitten kuitenkin monesti näissä 2 vs 1 tilanteissa se "ylimääräinen" kaveri näyttää käyttäytyvän hieman passiivisesti, eikä esimerkiksi yritä paukuttaa vastustajaa kaikin voimin päähän tai koordinoida kaverin kanssa jotain vastustajan alasvientiä? Kenties siitä päähän lyömisestä ei vain ole mitään hyötyä, joten sillä ei haluta väsyttää itseään? Näin erät sitten jatkuvat, kunnes tilanne on 3vs1 tai vastustajalla ei ole ketään jäljellä, jolloin erä päättyy. Matsi voitetaan kahdellä erävoitolla. Se naisten matsi oli näistä kolmesta matsista ehdottomasti huonoin. Vaikutti siltä, että naiset eivät jaksa kunnolla edes liikkua haarniskoissaan, saati että jaksaisivat lyödä toisiaan. Myös heidän paininsa (kuten miestenkin) oli sitä, että toinen roikkuu kiinni siinä aidassa, ja toinen yrittää repiä sitä roikkujaa siitä aidasta irti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ironista kyllä, otteluiden "viihdyttävin" hetki nähtiin juuri naisten matsissa, kun ottelija otti juoksemalla vauhtia, ja taklasi toista poikittaisella mailalla niskaan. Taklauksen uhri otti hetken äksänä lukua naama siellä hiekassa, mutta ilmeisesti kuitenkin selvisi sillä kertaa ilman vakavampia vammoja.

Kaikenkaikkiaan en siis itse oikein ymmärrä, mikä lajista on tehnyt nyt viime vuosina niinkin suositun, että sille on Suomessakin useampi seura jo olemassa. Kenties se on harrastajille itselleen hauskempaa kuin katsojille? Tosin sama koskee tietysti montaa muutakin kamppailulajia, ei sillä. Vaikka lähdettäisiinkin siitä, että pelin henki ja turvallisuus sulkee pois kaikki ns. oikeat taistelutekniikat, niin silti näytti siltä, että kaikenlainen taktiikka ja tekniikka loisti poissaolollaan, ja koko homman ydin oli lähinnä siinä, että kuka jaksaa kauiten roikkua kiinni siinä suoja-aidassa. Vaikka matsien parhaat palat, joita oli harvassa, kirvoittivatkin katsomosta joitain "hakkaa päälle" -huutoja, niin itse en pitänyt kovin jännittävänä. Tuli mieleen traumaattiset 2000-luvun alun Valetudo-matsit kisahallissa, joissa kaksi hikistä ukkoa äheltää mattogaardissa vartin putkeen, samalla kun joku fani huutaa kahden tuolin päässä lakkaamatta "Töitä töitä! Töitä vaa!" nonstoppina koko matsin ajan.

[Susikukko]

Käsittääkseni saa lyödä haarniskoimattomiin osiin, mutta niskaan, kallonpohjaan, selkärankaan, haaroväliin ja polvitaipeisiin ei saa lyödä. Myöskään naamaan ei saa lyödä, jos vastustajalla on avokypärä. Nähdäkseni ainakin lapoihin jää usein hyviäkin aukkoja, joista varmaan voi hyvällä ylläriosumalla peräti teknisesti tyrmätä.

Väitän, että tavikselle buhurt on verrattomasti näyttävämpää ja katsojaystävällisempää kuin hema-miekkailukilpailu. Olen alkanut lämmetä lajille useampia tapahtumia seuranneena.

[Susikukko]

Kenties touhusta saisi enemmän irti, jos ymmärtäisi enemmän säännöistä? Ilmeisesti siis ottelija putoaa pelistä, jos hän kaatuu mistä tahansa syystä? Onko tähän joku määritelmä, tyyliin "mikä tahansa paitsi jalkapohja koskee maata"?

Juu, ihan sama mistä syystä kolmas tukipiste (käsi, kilpi, ase, takamus, pää) osuu maahan, niin pelaaja on ulkona. Ainoa poikkeus on ase ja kilpi, jonka hipaisu ei haittaa, mutta jos sillä tukee itseään tai estää kaatumasta niin on taas ulkona. Myös tilanne jossa kaataja kaatu, myös, mutta ei osu maahan ja nousee helposti heti ylös kaadon jälkeen (esim. Polvi käy kaadetun mahalla). Ja toki jos kaato tilanteessa rikottiin sääntöjä voi tuomari nostaa kaadetun pystyyn.

Sitten ilmeisesti vain haarniskoituihin osiin saa lyödä? Käytännössä kuitenkin moni isku näytti "vahingossa" osuvan vastustajaa esim suojaamattomaan takareiteen, mikä näytti aika ikävältä.

Saa lyödä haarniskoimattomiin osiin, mutta niskaan, kallonpohjaan, haaroväliin, jalkapöytään ja polvitaipeisiin ei saa lyödä. Polveen ei saa potkia mistään suunnasta.

Vastustajan lyömisestä ei ilmeisesti sinänsä ole kuitenkaan mitään iloa, koska matsi jatkuu niin kauan kunnes vastustajat on saatu pois pelistä kaatamalla ne maahan? Myös asetta saa vaihtaa kesken matsin? Miksi jotkut ovat valinneet aseikseen esimerkiksi yhden käden miekkoja, vaikka selvästikään niillä ei tee mitään? Eikö kaikkien kannattaisi käyttää jonkinlaisia pollaxeja, joilla saataisiin aikaan kovempia osumia?

On iloa jos osuu hyvin ja tekniikka on kunnossa. Asetta saa vaihtaa. Kaikilla ei ole tekniikka tms. Osaamista käyttää varsiaseita, joten tyytyvät miekkoihin tai sitten vain tykkäävät enemmän miekoista. Itsellä ei esim. Ole kovin erinomaista tai hyvää tekniikka mihinkään aseeseen, ihan vain perus taidot ja tiedot, mutta tykkään käyttää kaikkia aseita, mutta painopiste on pitkään ollut selkeästi varsiaseiseissa, juurikin tuon voimakkaan iskun hakemiseksi sekä oma mieltymys.

Näin siis jonkin naisten 3 vs 3 näytösottelun, sekä SM-pronssimatsin ja finaalin. Olihan se Suomen mestaruus, käsitinkö oikein? Finaalissa siitä nimittäin skabasi muistaakseni varsinais-Suomen joukkue sekä joku virolainen jengi. Periaatteessa siis nähtävillä olisi pitänyt olla laadukkainta buhurttia, mitä Suomen maasta löytyy.

Naisten ottelu ei ollut näytös, niin kuin ei mikään muukaan. Ei ollut mitään SM-juttuja. Turnaus täytti Suomen liigan vaatimukset, joten siitä tuli liiga pisteitä oman suorituksen mukaan.

Käytännössä kaikki matsit etenivät samalla kaavalla: kummankin joukkueen kolme jäsentä taklaavat toisensa aitaa vasten, jolloin syntyy 3 kpl 1vs1 painiotteluita, joissa toinen roikkuu aidassa ja toinen hänen niskassaan. Yleensä se, jolla on jokin kahden käden ase, vetää sen sen vastustajan niskan taakse "poikittaismaila"-otteella, jolloin se toinen puolustautuu nappaamalla sen aidan siitä kainaloonsa jottei kaatuisi. Siinä sitten ähelletään minuuttitolkulla, ilman että kumpikaan osapuoli juuri edes liikkuu, saati saa mitään suorituksia aikaan, kunnes jommaltakummalta tai kummaltakin loppuu kunto. Siinä vaiheessa vastustaja saadaan revittyä tonttiin joko ihan vain riuhtomalla, tai jollain perus-kampituksella.
Suoraan niskaan ase ei saa aiheuttaa painetta / niskasta ei saa vetää maahan. Toisen käden on vähintään oltava kainalon alta tms. Niin että ase on vinossa kulmassa niskaan nähden. Käden saa laittaa toki kokonaan niskan ympäri.

Perus-kampitus harvoin riittää jos vastustaja panee vastaan tai pitää aidasta kiinni.

Henkilökohtaisesti olen samaa mieltä, että 3 vs 3 usein menee juurikin tylsäksi painiksi nopeasti alun jälkeen. Myös usein HMB-turnauksissa on paljon aidasta roikkumista koska se on sallittu. Sitä toki on vaikea kieltää, koska se tapahtuu usein puolivahingossa kun ottelija taklataan aitaa vasten. IMCF säännöissä aidasta saa ottaa tukea. Mutta siitä ei saa roikkua tahi ottaa kaidetta kainaloon. Tästä tosin tulee usein vääntöä sitten tuomarien kanssa kun joku sitä mieltä ettei roikkunut. Venäjä joka on 99%sti HMB maa, käyttää monesti omissa turnauksissaan matalempaa aittaa, joka osin estää roikkumista & lopettaa painit nopeammin.
Japanissa on lähes aina häkki joten sielläkään ei voi roikkua. Itse en yrittäisi rajoittaa roikkumista säännöillä koska se on hankalaa. Aitauksen pyrkisin aina rakentamaan niin, että roikkuminen on kokonaan tai ainakin lähes mahdotonta. Kaikissa säännöissä jos paini menee tuomarin mielestä passiiviseksi, tuomari keskeyttää ja ottaa ottelijat keskelle. Tähän on myös toisinaan 10 sekunnin sääntöjä. Itse laittaisin ehkä jopa niin, että heti kun pystypaini aidalla alkaa, alkaa tuomari laskemaan kymmeneen ja jos ei ratkaisua tule niin keskelle. Jos siis ei voi tehdä roikkumatonta-aitausta (list). Mutta nämä nyt ovat vain vanhan ottelijan mielipiteitä ei koko skenen tai liiton kanta.

Aikaisempina vuosina pidimme aina 5vs5 otteluita, jotka kuitenkin usein kutistuivat 3vs3 sarjaan. Tänä vuonna kait päätettiin vetää suoraan 3vs3:sia, koska silloin saadaan mm. Enemmän joukkueita. Liigassa on myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa 3vs3 sarja, joten se ohjaa toki turnauksiakin valitsemaan 3vs3.

Se naisten matsi oli näistä kolmesta matsista ehdottomasti huonoin. Vaikutti siltä, että naiset eivät jaksa kunnolla edes liikkua haarniskoissaan, saati että jaksaisivat lyödä toisiaan. Myös heidän paininsa (kuten miestenkin) oli sitä, että toinen roikkuu kiinni siinä aidassa, ja toinen yrittää repiä sitä roikkujaa siitä aidasta irti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ironista kyllä, otteluiden "viihdyttävin" hetki nähtiin juuri naisten matsissa, kun ottelija otti juoksemalla vauhtia, ja taklasi toista poikittaisella mailalla niskaan. Taklauksen uhri otti hetken äksänä lukua naama siellä hiekassa, mutta ilmeisesti kuitenkin selvisi sillä kertaa ilman vakavampia vammoja.

Suoraan niskaan osunut taklaus ei ole sallittu, näin sen itse lähempää ja ei osunut niskaan, mutta hyvin lähelle.

Naisille laji on tavallaan rankempi jo fysiologisista syistä sekä siitä, että varusteiden paino on suurempi prosentuaalisesti suhteessa omaan painoon. Toki ottelijan koko aina vaikuttaa haarniskan kokoonkin, mutta silti varusteiden peruspaino pyörii samoissa lukemissa.

Vaikka lähdettäisiinkin siitä, että pelin henki ja turvallisuus sulkee pois kaikki ns. oikeat taistelutekniikat, niin silti näytti siltä, että kaikenlainen taktiikka ja tekniikka loisti poissaolollaan, ja koko homman ydin oli lähinnä siinä, että kuka jaksaa kauiten roikkua kiinni siinä suoja-aidassa.

Tarvitaan tekniikkaa ja taitoa. Niitä näkyi tässäkin turnauksessa. Itse ainakin sain 1vs1 pitkämiekassa juuri HEMA:sta opituilla jutuilla hyviä torjuntoja ja iskuja. 3vs3 minut kaadettiin kaksi kertaa hyvin tehdyllä ja treenatulla kaadolla. Toisessa niistä pidin vielä aidasta kiinni ja varsiaseeni oli vastustajan selän takana, hän huomasi, että lähden vääntämään häntä kohti maata ja käytti minun omaa veto suuntaani hänen hyödykseen, väänsi kroppani samalla minulle epäedulliseen asemaan ja kaatoi niin että pysyi itse täysin pystyssä.

Tämän kokeneen ja hyvin menestyneen ottelijan kanavalla on hyviä videoita tekniikasta tässä lajissa https://www.youtube.com/channel/UCdPqCP5Ze0O4bwJrqgcTm7A (Osassa tekstitys englanniksi) Hän myös toisinaan kertoo miksi näin ja miksi ei, verraten historiaan, turvallisuuteen, tarkoituksen mukaisuuteen jne. Mainitsee myös välillä mikä toimii toisissa miekkailu lajeissa, mutta ei tässä sekä puhuu varusteiden historiallisuudesta tai siitä poikkeamisesta turvallisuuden takia.

Loppuun vielä huom, että nämä ovat vain minun mielipiteitä / tietoa, ei Suomen tai kansaivälisen lajiliiton.

[DeusVult]

Naisten ottelu ei ollut näytös, niin kuin ei mikään muukaan. Ei ollut mitään SM-juttuja. Turnaus täytti Suomen liigan vaatimukset, joten siitä tuli liiga pisteitä oman suorituksen mukaan.

Okei, en tiedä mistä minulle oli tullut käsitys, että kyseessä oli joku mestaruuskisa. Selostajan puheista sai sen käsityksen, että paikallaolleista naisista oli koottu nyt jotkut sekajoukkueet nimenomaan tähän tapahtumaan, ja että he kuuluvat siis normaalisti joihinkin muihin jengeihin, mutta ilmeisesti en sitten vaan kuunnellut kovin tarkasti.

Suoraan niskaan ase ei saa aiheuttaa painetta / niskasta ei saa vetää maahan. Toisen käden on vähintään oltava kainalon alta tms. Niin että ase on vinossa kulmassa niskaan nähden. Käden saa laittaa toki kokonaan niskan ympäri.

Ok, olin näkevinäni että nimenomaan niskasta pyrittiin horjuttamaan, mutta voi olla että en vain katsonut niin tarkkaan. Joka tapauksessa se sitoo sen toiminnan aika tehokkaasti paikalleen, kun toinen roikkuu aidassa ja toinen kiinni siinä toisessa.

Kaikissa säännöissä jos paini menee tuomarin mielestä passiiviseksi, tuomari keskeyttää ja ottaa ottelijat keskelle. Tähän on myös toisinaan 10 sekunnin sääntöjä.

No nythän mitään keskeytyksiä ei tapahtunut. Selostaja jopa jossain vaiheessa totesi pitkäksi venyneen painin aikana, että "Niin kaikille tiedoksi että finaalissa ei ole mitään aikarajaa, että tässä voi mennä aika kauan heh heh". En muista nähneeni mitään keskelle komennuksia myöskään siinä naisten matsissa tai pronssiottelussa. Ehdottomasti pitäisi olla joku 10 sekunnin sääntö ja komennus keskelle, niin että homma pysyisi elävämpänä.

Itse laittaisin ehkä jopa niin, että heti kun pystypaini aidalla alkaa, alkaa tuomari laskemaan kymmeneen ja jos ei ratkaisua tule niin keskelle. Jos siis ei voi tehdä roikkumatonta-aitausta (list). Mutta nämä nyt ovat vain vanhan ottelijan mielipiteitä ei koko skenen tai liiton kanta.

Miten paljon näissä matseissa on sitten erilaisia sääntövariantteja? Esim pelkästään vaikka Suomessa?

[DeusVult]

Väitän, että tavikselle buhurt on verrattomasti näyttävämpää ja katsojaystävällisempää kuin hema-miekkailukilpailu.

Voi olla, mutta lähinnä tietenkin siksi, että buhurtissa rymistellään ritarivermeet päällä.

[Susikukko]

Vanhimman ja suurimman lajiliiton säännöt: http://botn.info/en-rules-regulations

Osin kilpailevan, lähes yhtä suuren lajiliiton säännöt: https://docs.wixstatic.com/ugd/fb7ddd_33542cbe4671493689f1eddd9134d6b4.pdf

Hyvä, että on tavallaan kilpailua koska se luo kehitystä.

Aika pieniä eroja noissa lopulta on käytännön kannalta. Aidassa roikkuminen ehkä suurin ero, mutta sekään ei ole IMCF:ssä täysin kielletty. IMCF 1vs1 säännöt ovat vähän "rajummat" kuin HMB singlet.

Yleisimmät Pro Fight (1vs1 "vapaaottelu") säännöt: https://www.wmfc-knights.com/rules-eng
Suomen 2018-2019 Liigan poikkeukset:
(Suomessa ottelut koostuvat kolmesta 2 minuutin erästä, joiden väleissä on 1,5 minuutin tauot. Naisilla kolme 1,5 minuutin erää 1,5 minuutin tauoilla.) Sormille / vastustajan hanskaan / nyrkkiin saa lyödä, mutta se ei tuo pisteitä.
Vastustajaa horjuttava isku kilvellä, aseen terällä, jalalla, polvella tai nyrkillä antaa taistelijalle 2 pistettä. (Suomessa ei käytössä)
Aseen menettämisestä menettää 3 pistettä. (Suomessa aseen menettämisestä menettää 1 pisteen.)
Käytettyjen 1h-aseiden tasapainosääntö: M * L on suurempi tai yhtä suuri kuin 25,5. M on aseen kokonaismassa kilogrammoina, L on etäisyys väistimestä senttimetreinä aseen tasapainoon + 5 senttimentriä. (Suomessa on käytössä vain 1300 gramman painoraja, ei tasapainosääntöä)

[Susikukko]

Clip

Aika paljon tähän on jo vastattu, mutta kannan oman korteni kekoon.

Lisäyksenä aikasempiin sääntöihin on se, että lukot on myös kielletty ja raajojen vääntäminen luonnottomiin asentoihin.

Haarniska tekee kaikesta epätekniksempää. Vastustajat muuttuu isommiksi, painavemmiksi, liukkaammiksi ja omassa käytössä on samassa suhteessa kömpelömmät työvälineet. Se johtaa siihen ettei ne tekniikat, mitä esim. judolla tai jujutsulla voisi normaalisti tehdä, enää onnistu. Haarniska tekee tietysti myös sen, ettei ottelijat ole kovin haavoittuvaisia lyönneille osui ne sitten kypärään tai muualle panssariin. Kaikki lyönnit tietysti tuntuu jos ne osuu panssarin aukkoihin.

Kannustan testaa haarniska päällä edes kerran oman alueen seuran kanssa tai sitten start up leirillä, kun haarniska itessään muuttaa tilannetta ihan erilaiseks verrattuna muihin kamppailulajeihin.

Onhan tässä vielä se ero muihin kamppailulajeihin, et missä muussa lajissa voit suhteellisen turvallisesti otella 3vs3 tai 5vs5 täydellä kontaktilla?

[Susikukko]

Panssareissakin on niin huimia eroja kautta-aikain ja harrastusten. Keskiajalla sotapanssari oli kait yleensä hyvin kevyt, liikkuva ja avoin koska oli tärkeää liikkua ja jaksaa, toki löytyy esimerkkejä hyvinkin raskaasta sotavarustuksesta.

Olen itse saanut suht vahvan kuvan eri lähteistä ja keskusteluista, että turnauksissa ja harjoituksissa keskiajalla varustuksen raskaus kasvoi kokoajan varhaiskeskiajalta myöhäiskeskiajalle. Tämä johtui varmaan turvallisuudesta, kun huomattiin, että tässähän voi käydä höpsösti jo ihan treenatessa ja nettikaupassa ei ole polvitukia (joskin kyllä kaikenmaailman ortooseja on tehty jo silloinkin mm. käsi sormineen löytyy tuolta naapurin kuninkaan linnasta).

moderni Buhurt varustus on noudattanut suurin piirtein samaa kaavaa, riippuen toki vähän ottelijasta. Moni aloittaa aika raskaalla ja kattaavalla setillä kunnes huomaa, että on pakko tehdä jotain kompromisseja turvallisuuden ja liikkuvuuden välillä. Osa toki tunnistaa ongelman ja jatkaa silti turvallisella setillä koska turvallisuus.

Mutta joo, uskomattoman paljon se haarniska hidastaa ja vaikeuttaa juttuja. Jos päätarkoitus on mennän turnauksiin kannattaa omat tekniikat toki suhteuttaa siihen mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Omalla suht pitkällä haarniska kokemuksella olen huomannut, että pitkällä ja osin puuduttavalla optimoinnilla ja säätämisellä pääsee aika paljon parempaan liikkuvuuteen kun vaan jaksaa tutkia omaa settiää ja muita vaihtoehtoja, turvallisuuden kuitenkaan liikaa vaarantumatta. Oma buhurt ja buhurt single (1vs1 kevyempi setti, koska ei ole riskiä saada polesta selkään tms.) alkaa olla omasta mielestä liikkuvampi kuin koskaan, mutta myös osin turvallisempi kuin koskaan, mutta tämä on vaatinut paljon työtä.