Mika kirjoitti:
@waelceasig, kuinka usein muuten naiset taistelivat keskiajalla? Yritän päästä tämän autenttisuuskysymyksen äärelle.
Joka päivä? Eurooppa on laaja paikka.
Mutta, totisemmin ilmaistuna - naiset tappelivat ja käyttivät aseita, mutta se oli harvinaisempaa.
Vanhimmassa säilyneessä teknisessä miekkailuoppaassa esiintyy walpurgis-niminen nainen. Hänen mukaan on nimetty varoasentokin. Tässä walpurgis poseeraa vasemmalla tekniikkakimarassa:
1300-luvun alkupuoli, Etelä-Saksa.
It is to be seen, that the first ward is reassumed, i.e. the one below the arm, the replacement to which is the special second ward of the priest on the right shoulder, and take note, that the one assuming the ward will schuzin without delay, otherwise his opponent will execute halbschilt which would be disastrous for the one assuming the ward. And from here will be generated all the things related to the first ward that were treated in the first quaternum.
The priest, assuming the ward, is here executing schuzin, which will be for the reason that he was the first to be ready. And it is good counsel that the displacer will bind immediately above the sword of the one assuming the ward (which is here omitted), as shown in the example.Here will be bindings, above and below, as they occur often, thence the verse "binder and bound" etc.
Binder and bound are adverse and irate;
The bound flees to the side, I try to follow.
From the above bindings, Walpurgis executes a schiltslac because she was higher, and quicker to be ready.
Tässä taasen hollantilaiseen malliin 1500-luvun lopulta:
Keskiaikajuttuja voi kaivella vaikkapa näiden linksujen takaa:
http://www.heraldica.org/topics/orders/wom-kn.htm" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.lothene.org/others/women.html" onclick="window.open(this.href);return false;
Itse en keskiaikaisia taisteluhommia juurikaan harrasta muuten kuin tekniikoiden osalta, mutta varhaismoderni etelä-saksa on sitäkin tutumpaa. 1580-luvun puolivälissä Augsburgissa oli 993 dokumentoiduista tappeluaa jotka eivät olleet osana sodankäyntiä tai oikeuslaitoksen määräämiä, nainen oli osallisena tappelussa 157:ssa tapauksista, joista 80 oli kahden naisen välisiä. Naisten välisessä väkivallassa ei käytetty aseita, joten tokkopa über-xenat olivat kovinkaan tavallisia. Kaksi tapausta oli jossa nainen aiheutti toiselle ruumiillista vammaa aseettomassa kamppailussa yllämainituissa puitteissa. Neljä tapausta on jossa nainen on veitsellä hakannut miehen, kahdessa tapauksista mies kuoli, kahdessa ei loukkaantumisia oltu kirjattu. Paikan väkimäärä oli hieman suurempi kuin Helsingin Vuosaaren väkimäärä nykyjään.
Naisten kantamat aseet olivat näissä tapauksissa lähes aina veitsiä tai improvisoituja tylppiä lyömäaseita, siinä missä miehet käyttivät miekkoja. Kaikenkaikkiaan kun summataan Augsburgin kahakat 1450-1750, miehen käyttivät aseita puolet ajasta tapellessaan, joista 36% tapauksista kuvattiin verisiksi ja vammat vakaviksi. Samalta ajalta naiset käyttivät aseita 27% ajasta, joista 9% oli verisiä. Yhden tapauksen löysin jossa nainen löi miestä tuopilla, mies hyökkäsi naisen kimppuun veitsellä, josta nainen otti mieheltä veitsen pois ja aiheutti sillä hänelle useita ruumiinvammoja. Vähän lievempi tapaus löytyi misssä mies hyökkäsi naisen kimppuun, jolloin nainen taltutti miehen häneltä riistämällään kävelykepillä.
Mutta anekdootteja on: 1470-luvulla bööminmaalla kuvattiin mellakka, jonka yhteydessä nainen tappoi miekalla neljä aseistettua miestä. Arabit ihmettelivät ristiretkien aikaan, että vasta kun osalta eurooppalaisista kuolleista sotilaista oli haarniskat riisuttu pois, kävi ilmi että ne olivatkin naisia.
Mitä tästä nyt sitten opittiinkaan... Naiset tappelivat, ei kovin usein, ja silloin kun turvautuivat aseisiin, ruumiita tuli suhteessa vähemmän kun miesten välillä, toisaalta osa naisista oli hyvinkin taitavanoloisia aseenkäsittelijöitä.