porky

[Lasileuka]

Hei, hommaa apteekista nenäkannu jos kuono vaivaa ja kutisee. Suolavedellä huuhtelu helpottaa kummasti limakalvojen santapaperimaisuutta tai kuraista limaisuutta.

[porky]

Mä pidän sukeltaessani nenästä kiinni, jottei sinne menisi vettä. Siinä määrin inhoan sitä tunnetta.

Joten nenäkannu ei taida olla vaihtoehto .

[Lasileuka]

Noo se nyt on ihan eri tilanne ja tunne. Kylmä kloorivesi/humusjärvivesi vs lämmin merisuolattu vesi nokassa.

[porky]

sairaskertomus jatkuu.

Lääkärisetä katsoi ultralla ja totesi mörön tehneen pesän poskionteloihin. Yritetään nyt ensin savustaa se ulos antibioottikuurilla ja kortisoninenäsuihkeella. Duacti olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta saan siitä ikäviä sivuvaikutuksia.

Jännä juttu. Tuo tulehdus on tosiaan muhinu tuolla varmaan sen kuukauden ja ainoa oire siitä on ollut tuo karstan kertyminen kärsään. Ei siis edes mitään tukkosuuden tunnetta tai painetta tai mitään.

Jos hyvin käy niin saadaan tää hoidettua kuntoon, ennen seuraavaa kuukauden mittaista räkärumbaa kun koivu alkaa kukkia.

[porky]

Tämänkin sairaspäiväkirjan voisi taas päivittää.

Tuo kuukauden takainen kuukauden muhinut poskiontelontulehdus oli sitten ihan vaan alkusoittoa. Tää on taas niitä juttuja, kun joskus kuuli perheellisten puhuvan, että kun vie lapsen päiväkotiin, niin sitten ollaan koko ajan kipeitä. Silloin ajattelin että "joo, kerran kuussa flunssaa tjsp". Tämä siis ei ollutkaan taas sitä liioittelua. Sitä ollaan OIKEASTI kipeitä KOKOAJAN.

Viikko tuon ensimmäisen kuurin loppumisesta alkoi kärsä taas liimaantua kiinni. Samoin myös perheen pienin räkänokka oli tavallistakin kärttyisämpi. Lekurille siis (KIITOS VAKUUTUS!). Pojan korvassa asui myös mörkö ja samaten äidin nenässä. Molemmille antibiootit, äipälle sellainen kuuri että kaatuu norsutkin ja pojalle ekana miedompaa settiä -kiitos ja kuulemiin. Viikon päästä tästä oli pieni nallemme edelleen enemmänkin kuin hanuriin ammuttu karhu ja uutta kierrosta valkotakkisille. Eihän se mörkö sieltä korvasta mihinkään ollut mennyt, vaan oli tehnyt pesän vielä toiseenkin korvaan. Vahvempaa tavaraa uusi kuuri.

Näihin aikoihin oli pojalla myös mennyt vatsa vekkulille ja tietenkin syytin siitä niitä antibiootteja, sitten meni omakin vatsa vekkulille, mutten tästäkään mitenkään hämmästynyt vielä ollut. Sitten kun isäntäkin alkoi ravata vessassa useasti, nopeasti ja äänekkäästi, oli uskottava että on tässä onnistuttu jokin suolimörkökin hommaamaan. Se on kuulkaa ylevä tunne mennä pytylle istumaan niistääkseen nenänsä.

Kaikkien näiden eritteiden hallinnoimisen keskellä meni jotenkin ihan ohi se havainto, että koivu alkoi kukkia. Nyt olen siirtynyt sulavasti siitä poskiontelontulehduksesta allergiseen nuhaan.

Tuossa tuon viikon mittaisen kuivan kauden aikana taisin keretä pari kertaa treeneihin ja puolinuhaisena ehtiä vielä yhdet junnutreenit vetämään. Semmosta.

[Sisu]

Terse, aattelin vaan kirjottaa kun oma sairaspaivakirja on seurannut samaa juonenkulkua kuin tama teikalaisen. Jamppa sai nuhan ja mina kuuden viikon pituisen poskiontelohelvetin, siis semmosen etta en kroonisesta vaivasta huolimatta ole ikana sairastanut. Antibiootit auttoivat jossain maarin, mutta kuukauden paasta piti hakea taas uusi kuuri joten se niiden tehokkuudesta.

Sitten laakari antoi reseptin Nasonex-nenasumutteelle ja silla kuivui ontelot yhden yon (!) aikana. Ei tarvinnut sumutetta kayttaa kuin muutama paiva ja tauti lahti. Tata tuotetta kaytetaan (tai ainakin mainostetaan) allergiaoireiden hoitoon, mutta tuntui tepsivan ihan tavan hengitystieongelmiin, joten jos viela tarvitset apua niin kantsii netista katsoa Nasonexista lisatietoja ja seuraavalla laakarivisiitilla kysya onko Suomessa jotain vastaavaa samalla vaikutusaineella.

Tsemppia ja sinappia.

[porky]

Tattista tsempeistä Sisu

Olen ehtinyt potkuakin lukemaan niin luvattoman harvoin, että hävettää. Saati että ehtisi mitään kirjoittaa.

Taudit alkavat toivottavasti nyt helpottaa. Edellisten jälkeen on jälkikasvu sairastanut vielä toisen korvatulehduksen ja vesirokon. Koivu on rauhoittunut kiimastansa jo onneksi sen verran, että oma nenä pysyy jo ilman lääkkeitäkin kuivana. On olemassa se mahdollisuus, että nyt pysytään hetki terveinä, koska aloitimme kesäloman viimeviikolla ja poika ei tuo kaikkia pöpöjä päiväkodista kotiin.

Koko alkuvuoden kestäneen sairastelun ja suruunsa syömisen johdosta vaaka väitti ruhoni pyöristyneen rantakuntoon, 73 ja puoli kiloa on koko karmea totuus . Viime viikolla onneksi pääsin jo hiukan enemmän liikkumaan ja tuosta on onneksi sulatettu jo puolitoista kiloa. Alle 70 pitäisi saada puntarin lukemaksi, niin voisi olla tyytyväinen.

Tässä viime kukauden aikana on seuralle hommattu ja otettu käyttöön uudet tilat, joten treenimahdollisuudetkin ovat rutkasti paremmat kuin ennen.

Valoa siis näkyy tunnelin päässä. Vielä on vaikea sanoa onko se vastaantuleva juna, mutta aion siitä huolimatta juosta sitä kohti .

[Elina]

[porky]

Lomafiiliksiä.

Eiköhän tässä ala pian pläski palaa. Ollaan päästy tekemään pitkiä kävelylenkkejä vaihtelevissa maastoissa. Keskiviikkona kävin puolentoistatunnin sparritreenit, taisi tulla 8 x 6 minuuttia painia. Ihan vielä en voi väittää olleeni siinä kunnossa, että tuosta olisi kunnialla selvitty. Parista erästä piti suurin osa ajasta levätä halffissa ja kilpparissa .

[Janney]

On toi maastokävely ja kallion kiipeäminen vaunujen kanssa yllättävän rankkaa!

[porky]

Epäilyttävän hyvin menee.

Kunto- ja ravintoremontti täydessä käynnissä, mitäpä sitä lomallaan muuta tekisi . Pian viikon verran on tullut vahdittua syömisiään kalorilaskurilla. Jotenkin sitä oli taas ruokavalio päässyt luiskahtamaan pullamössöksi. Hassua miten sen hiilihydraattimössön osuus siitä lautaselta kasvaa ihan vaivihkaa. Tälläinen kurinpalautus pitää vain ilmeisesti itselleen teettää silloin tällöin. Nähtäväksi jää miten sitä sitten ehtii silputa salaattia kun lomat loppuvat.

Treenailtukin on. Kävelylenkkejä, lajitreeniä ja onpa nuo kahvakuulatkin saaneet pariin otteeseen kyytiä tuolla takapihalla. Juhannustanssitkin korvasin Juhannuspaineilla.

[porky]

Alkoko alamäki?

Puntarinlukemissa ainakin. Vaaka osoittaa jo alle 70 kilon lukemia.

Lunta tupaan taas tulee särkyneestä ja särkevästä säärestä. Jotakuinkin kuukausi sitten joku iso mörkö yritti ilmeisesti katkaista multa sääriluuta. Saattoi tuo olla myös nilkkalukkoyritys, mutta ilmeisen kaukana kohteestaan. Ja koska olen itsepäinen kuin aasi ja ketterä kuin kameli, niin en tietenkään taputtanut ja kesti tovin kömpiä ohi jaloista ja istua mörön niskaan. Tästä muistoksi on tuota säären ulkosyrjää aina treeneissä lämpöjen noustessa alkanut jomottelemaan. Kunnes viime viikolla alkoi särky olla jo niin kovaa, ettei oikein pystynyt treeniin enää keskittymään. Tämän johdosta valittamaan lääkärille, joka arvioi pohkeen ulkosyrjässä kulkevan lihaksen kiinnityskohdan sääriluuhun saaneen osumaa. Paikka on hivenen ikävä, paranee hitaasti ja ärsyyntyy herkästi. Lepoa, tulehduskipulääkettä ja kylmää viikko. Sitten varovasti kokeilemaan mitä saanoo treenistä.

Höh.

[porky]

Nälkä.

En ole laihduttanut itseäni olemattomiin. Muuten vain tullut hiljaiseloa tämän päiväkirjan suhteen.

Tämän hetkisessä treenamisessa ei myöskään ole kauheasti mitään kerrottavaa. Treeneihin kerkiää sen 3-4 kertaa viikkoon, mutta tehoissa olisi toivomisen varaa. Olen onnistunut nakittamaan itselleni omien treenien lisäksi vetovastuuta myös muista treeneistä, joten käytännössä olen sitten niissä "omissa" treeniessä aina enemmän tai vähemmän väsähtäneella asenteella. Siitä huolimatta tähtään kuitenkin bjj-sm tatamille marraskuun lopussa, sillä "lahjattomat treenaa". Valmistautuminen näihin karkeloihin suoritetaan siis suurimmaksi osaksi ajatuksen tasolla. Ja nälkäisenä. Vaatteet päällä pitäisi mahtua alle kuusysin. Toki voisin oikaista ja menää vain suosiolla plussasarjaan, mutta jos kerran lähdetään kisaamaan, niin haluan kärsiä koko rahan edestä!

Jännää nähdä kuinka tässä käy

[porky]

Kisakunto kohdallaan.

Valmistautuminen näihin karkeloihin suoritetaan siis suurimmaksi osaksi ajatuksen tasolla.

Tämän ajatuksen voimalla on lonkankoukistajassa jumi, jonka seurauksena nousen autosta kuin lonkkavikainen vanhus nostamalla käsillä jalan autosta maahan, noustuani oikaisen ruhoni teatraalisen ähkäisyn siivittämänä suoraksi ja lähden kävelemään ontuen ensimmäiset askeleet. Toinen ranne on kipeytynyt niin, ettei sillä kärsi kannatella mitään maitopurkkia painavampaa. Painimista nämä eivät suuremmin haittaa onneksi. Pakko myöntää, että kroppa ei ole enää ihan niin nuori, että se suosiolla taipuisi reippaampihenkiseen treenaamiseen.

Menevät ne kisat sitten miten menevät, niin olen jokatapauksessa jo voittanut. Olen niin laiha, että vatsalihakset näkyy. Se on pääasia.

[Mjölnir]