44 –vuotiaana (16.12 oli synttärit) ei enää taivu solmulle, joten treenaamisen motivaatio on hiukan toisenlainen kuin nuorilla. Kilpailua en edes ajattele, päämotivaatio on siinä että pysyy toimintakykyisenä ja oppii uusia asioita. Itselläni itsepuolustuksen oppiminen on myös korkealla prioriteeteissa. Itsepuolustuksen harjoittelu on minulle paitsi fyysistä myös psyykkistä, tapa käsitellä joitakin hyvin traumaattisia tapahtumia omassa elämässä, eräänlaista terapiaa. Jos kävisi niin huonosti, että näitä opittuja taitoja joutuisi käyttämään, on tärkeää että selviää tilanteesta paitsi fyysisesti myös psyykkisesti. Tämä alue valitettavasti puuttuu useimmiten itsepuolustuskoulutuksesta kokonaan, kuinka selviän psyykkisesti väkivaltatilanteesta. Onneksi vietän melko turvallista elämää, joten mahdollisuus joutua hyökkäyksen kohteeksi on melko matala.

Kirjoitteluväli voi olla toisinaan pitkä. Työ ja perhe-elämä vaativat omansa. Olen päättänyt aloittaa Tang Langin heti vuodenvaihteen jälkeen, haluan syventää aseetonta osaamista. WT tai Krav Maga voisivat olla myös vaihtoehtoja. WT:tä on kokeiltu, ei ollut minun lajini. Liian staattista ja metodista minulle. Itse olen tällainen ”vähemmän on enemmän”-ajattelija. Escrimassa pidän liikkumisen vapaudesta ja varsinkin Consepts-tyylissä karsitusta ajattelutavasta. ”Tuli ja liike”- ei mitään liian monimutkaista, se sopii minulle.
Hiukan mietityttää, combatissa M. oli puhunut siitä että keväällä olisi seminaari jonka yhteydessä mahdollisuus nostaa astetta. Tyhmää kun M. ei voi antaa asteita itse, teknisesti mennään täysillä 3 asteen asioissa kun itselläni on vielä 1 aste

Muokkaus: Aikaisempi kokemukseni kamppailulajeista on yhteensä, on ja off, ehkä yhteensä 9 vuotta (Wado Ryu-karatea, Aikidoa, kuntonyrkkeilyä jne.) Kaikenlaista on tullut kokeiltua.