Jeesjees, vaikka kyynärpääni oli hieman vihoitellut viikonloppuna, keräsin tänään jäljellä olevat luut ja nivelet kasaan ja osallistuin treeneihin. kung-fu 90 min.
Kuten arvata saattoikin, jouduin tänään passaamaan hieman enemmän tekniikoista kuin perjantaina. Oliko edes kyllä vähän uuberia kun suurimmalla osalla treeniporukasta oli puku päällä, näytti jopa tosi hyvältä ja uskottavalta. (Meillä on aikaisemmin ollut tuo pukeutumisetiketti hieman vapaampi. Ei siellä nytkään ruoskan kanssa valvota kenellä on puku ja kenellä ei, mutta vihjettä tuli siihen suuntaan, ettei sen puvun pitäisi antaa olla toimettomana.) Uskaltaiduin jopa ennen treenejä ruinaamaan eräältä ylemmältä lainaksi nuchakuja, joilla en ole miesmuistiin treenannut. 80% pyörittelystä ne pysyivät käsissä, khuul. Pitäisi alkaa tuotakin treenaamaan enemmän, ettei ihan kokonaan unohdu tämä bruceleewannabesoituminen.
Alussa oli juoksun tynkää jonka vedin taas hyvin katuviilenä näköisenä, pitäen oikealla kädellä kiinni vasurin kyynärpäästä. Katuviileyteen vaikutti toki sekin, että olin vahingossa rimpsauttanut pukua pestessä hajullista huuhteluainetta ja tuoksahtelin, kuten tosi kung-fu mastahin kuuluukin, omenankukille. Joo, tuuletin sitä kyllä ulkona, että pahimmat hajuhaitat olisivat kadonneet. En halua aiheuttaa hengailukohtausta treenikavereille.
Juoksua siinä sitten mennä rimpsauteltiin tovinen, välillä sivuttain ja takaperin ja käsiä pyöritellen. Sellasta aika normaalia meininkiä. Vatsoja ähellettiin väliin ja sitten taas pantiin mennen. Aikamme juoksenneltua, läjäännyimme tatamin toiseen päähän ja alettiin tekemään konttausjuttuja. Näistä skippasin kyllä tyystin, käteni ei kestä painoa paljon nimeksikään. Kovasti aina yritän kauppakassia sillä roudailla ettei nämä niin kutsutut hauikseni ihan surkastuisi, mutta aika rankkaa tekee silti. Dorka olo kun ei voi edes kauppakassia kantaa vasurilla muutamaa metriä edemmäksi.
Tehtiin aika paljo konttailumaisia juttuja joten jouduin tuntemaan itseni tosi lusmuksi kun en voinut osallistua. Tosin käytin sen ajan hedelmällisesti tehden vatsalihaksia ja kun sitten aloimme askel-tasapaino-harjoituksen, sutkahdin takaisin mukaan. Askel hieman viistoon, painon pudotus alas ja askeleen puoleinen käsi eteen ojennettuna valmiina pyyhkäisemään tai lyömään, ja toinen käsi koukussa olevan tukijalan puoleiselle lonkalle nyrkkiin. Se meni ihan näpsäkästi, tosin kuten aina kaikissa lajeissa (öö taijissa..) otan liian pitkiä askeleita ja asentoni on loppujen lopuksi niin matala, että ottaa hirveää kun yritän siitä mahdllisimman sulavasti ylös päästä. Ja autuaasti takin hiha peitti sen pikkuseikan, että vasen käteni ei ollut suorassa. Gaad pless löysiä hihoja. Hieman tökkien kyllä liikuin, juurikin siitä syystä että menin niin matalaan asentoon (etenkin kun jalat olivat hapoilla vielä perjantaista.O_o)
Sen jälkeen hieman matoilua jotka menivät loistokkaasti omasta mielestäni, puku luistaa tatamilla ihan eritavalla kuin olkapäiden iho.^^ Ja siinä ei tarvinnut käsiäkään käyttää, paitsi sitten kun teimme parivariaatiota. Kaverin jalasta kiinni ja siitä työnnetään vauhtia matoiluperääntymiseen, ei onnannut minulla. Yritin muutaman kerran työntää tällä kädelläni ja kipu oli no, kova. Jätin sen suosiolla siihen. Etenkin kun en ollut turruttanut hermojani kipulääkkeellä, kun sekosin niin sillo perjantaina. Liian vahvoja lääkkeitä minulle. Ja ei tuota nyt enää kovasti tänään pakottanutkaan, se oli kipuspurtin ottanut tossa viikonloppuna joten rauhoittui taas, toivon mukaan.
Käsien pyörittelytkin olivat aika toispuoleista, kirjaimellisesti. En tykännyt ääniefektistä mikä kuului kyynärpäästäni pyöritellessä joten tyydyin huitomaan yksikätisesti. Tiedä kyllä jos ne kaikki kalkkeutumat vai mitä mähmää nyt onkaan, poksahtelisivat sieltä irti rutinan saatteessa. Mutten uskaltanut riskata, suhtaudun kyllä ehkä ylihuolehtivasti tähän käteen mutta kerrankos sitä.
Sitten hinkattiin siu nimiä iso tovi. Ei mitään, lisää treeniä vyökokeeseen sitten kun joskus sen pääsen suorittamaan. Sitten kun nyt vielä hinkataan enemmän yksityiskohtia ja huomaa uusia juttuja, joihin ei ole ennen kiinnittänyt huomiota, niin alkaa varmuutenikin kasvamaan ja en ehkä panikoi tilanteessa sitä niin paljon. Ja ihan mukava keskittyä uusiin juttuihin vanhastaan opitussa, tällä kertaa yritettiin saada liikkeet sulavemmiksi. Siis kun esim. oikea käsi palautuu liikesarjasta, vasen on jo lähdössä tekemään omaa osuuttaan ennen kuin oikea on täysin palautunut paikoilleen. Tosin jouduin soveltamaan tuota ensin vain yhteen kohtaan, kun jos yritin liu'uttaa liikkeet virtaavaksi useammassa kohdassa, unohdin mitä olin tekemässä. Hinkutan tuota yhtä kohtaa, kunnes se tulee luonnostaa ja sitten voin siirtyä takomaan lihasmuistiini toista kohtaa. Rentoutta yritettiin kanssa hioa paikoilleen, että kun ranteen pyörähtävän rannelyönnistä nyrkkiin, se tulisi.. no rennosti.
Mielestäni kyllä teen nuo aika rennosti, vaikka saattaa näyttää että pakotan ranteeni mahdollisimman taittuneiksi, mutta kun ne taittuu aika paljon luonnostaan, ei siihen erikseen tarvitse panostaa. Minulla on liikkuvat ranteet. Tosin en kyllä tiedä, se saattaa näyttää jäykältä ulkopuolelta katsottuna. Pitäisi joskus videoita tekemistään ja tarkkailla siitä sitten. Tosin inhoan esiintyä kuvissa ja videoissa, joten saattaa jäädä seuraavaan elämään. :p Sitten teimme hieman samaa harjoitusta kuin perjantaina, oikea-vasen-suora jne. Pitäisi yrittää saada nuo kädet toimimaan hieman paremmin yhteen, siis kun toinen palautuu toinen on jo lähdössä. Normaaleissa lyönneissä se menee ihan hyvin, mutta tässä kaipaa vielä terästystä. Toisaalta, tuolla toisella kädelläni on hieman vaikea tehdä mitään rennosti, tai ainakin näin on hyvä lohduttaa itseään. Ei vain ole kovin kivaa, jos tottuu tekemään tuolla kädellä hieman kohmeisempaa ja varovampaa tekniikkaa, niin sitten siitä oppiminen pois voi taas kestää hieman.
Sitten siirryimme samankaltaiseen harjoitukseen, lyönnin kanssa. Tosin rooli vaihtui niin, että tärkeämpää olikin hallita torjunta eikä lyönti. En ehtiyt kokeilla torjuntaa, kun kaveri torjui sen verta napakasti lyöntini, että kyynärpää huusi hallelujaa. Ei hän edes kovaa torjunut, ei vain kestänyt ilmeisesti enempää toimintaa käteni joten piti luovuttaa. Tosin ohjaaja kysyi, että miksen pyytänyt kaveria tekemään hellemmin, mutta eihän se toimi niin, että parini joutuu tinkimään omasta tekniikasta minun vammani vuoksi. Onneksi hänelle oli kuitenkin sellainen pari, jonka kanssa pystyi tekemään kunnolla harjoitusta. Tunsin itseni hetken aikaa todella luuseriksi ja mietin, miksi olen edes treenaamassa tämän käteni kanssa, mutta se meni ohitse kun kelasin, mitä kaikkea pystyin tekemään. Onhan se itsekästä, että tekee puolitehoisesti juttuja ja muut joutuvat sittene ehkä kärsimään siitä. Mutta olen itsekäs ihminen.
Mutta näin. Huomenna meinasin mennä hmd treeneihin syyllistämään kaveria käteni pilaamisesta, mutta menenkin katsomaan Kummeli leffaa. Kiviäkin kiinnostaa etten toisin sanoisi kohdallani, mutta kun koulu tarjosi ilmaiseksi leffan niin pitäähän kaikki hyöty repiä irti siitä laitoksesta. Keskiviikkona jos pystyisi taijiihin menemään olisi aika jees. Tosin äippä saa kohtauksen, se kun tulee huomenna katsomaan tytärparkaansa.
Torstaina sitten viimeistään, silloin olisi matsia enkä tiedä kuinka voin sitä meuhkata, mutta jos vaikka voisin härötä liikesarjaa sivulla jos tulee liian rajua meininkiä. Ja sen jälkeen on peruskurssitreenit joten enköhän minä jotenkin saa aikaani kulumaan.
Värttinä - Äijä