Potkulaisten kamppailevat harjoituspäiväkirjat

Feenix

Potkulaisten julkiset harjoituspäiväkirjat

Valvoja: Valvoja

Kuvake
sivarinlötkö
päähänpotkija
Viestit: 6844
Lauteille: Kesäkuu 2005
Paikkakunta: Turku
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti sivarinlötkö »

Jussi Häkkinen kirjoitti:
sivarinlötkö kirjoitti:Ruispasta on huomattavasti perunaa hitaampaa ja proteiinipitoisempaa.
Pasta tehdään durumvehnästä. Piste.
Vain italialainen.
"Vesan pitäisi käyttää vähemmän sanontoja 'Miksi?' ja 'Mitä varten?'" - Ala-asteen ensimmäisen luokan opettaja
Kuvake
Feenix
reiteenpotkija
Viestit: 259
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Feenix »

17-1-2006 TIISTAI
Syötyä:
- Mysliä+maitoa
- perunoita+ihmemömmökastiketta+salaattia+leipää
- Viili (ah, olen rakastunut omenapäärynäviiliin)+banaani
- kanapyöryköitä+tonnikalasalaattia

Nukuttua: 10 tuntia

Han moo do, 90 min.
Mennä rimpsautin salille jo neljäksi kun en muutakaan tekemistä keksinyt. Päätin, että nyt loppuu vasemman jalan vametus ja asialle on tehtävä jotain. Aikani ongelmaani pohdiskellen tajusin, että vika on muussakin kuin potkussa. On oltava joku syy sille, miksen sitä saa tehtyä samalla tavalla kuin oikeaa. Ja sitten koin ahaa-elämyksen; ongelma, suurin, on lähtöasennossani. En osaa olla vasen jalka takana perusasennossa rennosti. Tuntuu, että paino on etujalalla mutta silti se on takajalka joka painaa itseään lattiaa vasten ja sen takia asentoni tuntuu raskaalta ja pohje tuntuu olevan kireän venyvässä tilassa. Sen tähden siis päätin pyhittää omatreenitunnin asennon totutteluun, en ikinä ole vapaaehtoisesti oikea jalka edessä. Matsissa jos vaihdan puolta, vaihdan melkein samantien taas takaisin vasen eteen ja oikea taakse-asentoon. Ja siinä samalla sitten päätin treenata oikean etukäden lyöntiä. Pidän sitä aina taaimmaisena, joten kun teen tuplalyöntiä, vasen on sellainen ähäkutti-lyönti ja oikea posauttaa sitten kunnolla. Joten nyt ajattelin treenata päinvastoin ja vaikeaa oli. Jo pelkästään lyöminen etukädellä voimakkaasti aiheutti onglemia, saatikka että se oli vielä se käsi jota olen tottunut pitämään takana ja kun yritin vielä saada vasemman toimimaan niin ai että siitä oli riemu kaukana.

Välillä piti kyllä tasoittaa hermoja lyömällä totuttuun tapaan, pieniä kikkailuja ja komboja yritin kovasti. Helppohan ne on saada osumaan säkkiin mutta koitappa elävään vastustajaan. nih.

Kello viisi alkoi näyttään huolestuttavalta, vain minä sekä eräs uusi keltavyö oli paikalla. Hän oli muuttanut muualta ja siirtyi treenaamaan seuraamme. Todella hyvä ensivaikutus kun paikalla olin vain minä, tuppas siinä vähän hermostuttamaan. Tunsin velvollisuudekseni vetää jotain ylempänä mutta minulla ei ole minkäänsortin vetokokemusta. Joskus sain vetää alkuverryttelyt tutulle porukalle kun vetäjä tunsi olonsa hieman huonoksi flunssan jäljiltä. Yritin soveltaa jotain uutta jonka tehokkuus keskittyy hieman muuhun, kuin meillä yleensä on tarkoitus (toki vanhat kuviot mukaan). Ja no, ei tuo porukka kovin innostuneelta vaikuttanut, etenkin kun paikalla oli muutamia harvemmin käyviä ylempiä vöitä ja sitten joku aloittelija heittää jotain omaa ohjelmaa. Mutta sainpas ainakin suuren osan porukasta, ylemmät mukaanlukien, läähättämään uupumuksesta. Muah.

Nojoo, asetin toivoni siihen, että vetäjä tulisi vähän myöhässä joten komensin alkuverryttelyt käyntiin. Enemmän se kai oli ehdotus, minulla ei ole auktoriteettiä, mutta hän oli kiltti poika ja totteli. Tällä kertaa en soveltanut mitään omiani, rajansa kuitenkin sillä, miten paljon uskallan ja etenkin, kenelle. Sain kyllä jonkinasteisen epäluottamus lauseen, kun vetäjä tuli paikalle. Olimme juuri lopetelleen alkuverryttelyt kun sen päivän ohjaajana toimiva ylempi vyö tuli ja no, veti alkuverryttelyt vaikka sanoin että vedimme ne jo. Olin hieman pahastunut siitä, en ole mitenkään erityisen hyvä, mutta kyllä minä alkujumppakaavan osaan. Tyydyin vain sitten mainitsemaan jotain tuplaverryttelyistä hänelle ja jätin sitten asian siihen. Ehkä minä en sitten todellakaan ole luotettava ja teen verryttelyt väärin, mutta siinä tapauksessa saisi sitten tulla korjaamaan minua.

En aikonut mitenkään siis pomppia varpaille, mutta minun tajuntaani on painunut ohje, että jos vetäjää ei ole ehtinyt paikalle, niin ylin vyö paikalla olijoista vetää alkujumpan, ettei ihan vain seisoskeluksi ja odotteluksi mene. Mutta pojat kyllä saisivat oppia tulemaan ajoissa. Tosin treeniaikamme on aika huono, joten osalla on koulua ja osalla töitä, joten tulevat väkisinkin myöhässä.

Mjooh. Tuplaverryttelyiden sekä lihaskuntojen jälkeen kaatumissarjaa: kuperkeikka, kolmio, kuperkeikka, tiikeri, pehmeä kissa molemmat puolet, kova kissa molemmat puolet, kuperkeikka taaksepäin, taaksepäin kaatuminen, kuperkeikka eteen ja volttikaatuminen. Sitä siinä sitten höyläsimme tovin. Sen jälkeen aloimme tekemään kaatumisia hypystä. Jei, sain tiikerinkin onnistuman hypystä, vaikka muljautinkin kyynärvarteni eräässä vaiheessa kun laskeuduin jotenkin vinkeäesti. Taaksepäin kaatumisessa tulin taas kokoajan alaselälläni maahan ja sen ainoan kerran kun sain sen onnistumaan suht oikeallalailla, unohdin pääni pystyyn ja sitten menikin tovi laannutellessa tärähdyksen aiheuttamaan kipua.

Loppuajasta sitten hinkkasimme takapotkua ja no, minun on kai turha valittaa siitä.^^ Tosin päätin, että tästä lähtien alan aina tekemään potkuja tatamilla, siinä on tasapainon pitäminen minulla heikompaa kuin paljaalla lattialla joten eiköhän ala tasapainokin kehittymään. Tosin minulle sanottiin, ettei minun tarvitsisi stressata siitä potkusta taikka huolestua tällä tasolla niin paljoa. Huokaus. Minun olisi pitänyt hallita ne jo silloin vuosi sitten kun suoritin oranssin. Ja olen edelleen sitä mieltä, että minun pitäisi suorittaa oranssi uudestaan, kun miettii potkujani nyt, niin niitten on täytynyt olla kammottavia suorittamisen aikaan. Ja kuvittelisin että edes jotain tiinimiini kehitystä olisi tapahtunut potkutekniikassa sen jälkeen. Mutta jotenkin rohkeus ei vai riitä, koska musertuisin ellen saisi oranssia ja se olisi todennäköistä. En kyllä käsitä miksi silti niin itsepintaisesti takerrun tähän vyöhön, olisi rehellisempää olla vihreällä. Vaikea pää.

Mutta ihan hyvä olo on vaikka tuntui, ettei nyt aivan loistavasti mennytkään. Mutta sata kertaa paremmin kun eilen kung-fussa.:)
.go ahead, make my day.
fatman
kylkeenpotkija
Viestit: 4031
Lauteille: Helmikuu 2005
Paikkakunta: Karkkila
Tykännyt: 7 kertaa
Tykätty: 7 kertaa

Viesti fatman »

Feenix kirjoitti: En aikonut mitenkään siis pomppia varpaille, mutta minun tajuntaani on painunut ohje, että jos vetäjää ei ole ehtinyt paikalle, niin ylin vyö paikalla olijoista vetää alkujumpan, ettei ihan vain seisoskeluksi ja odotteluksi mene. Mutta pojat kyllä saisivat oppia tulemaan ajoissa. Tosin treeniaikamme on aika huono, joten osalla on koulua ja osalla töitä, joten tulevat väkisinkin myöhässä.
Teit aivan oikein. Alkujumpan toisto vetäjän puolelta oli hieman outo veto.

Noista aikaisista vuoroista kannattaisi sopia ihan yhteisellä päätöksellä, että alkujumppa alkaa ajallaan ylimmän vyöarvon johdolla ja myöhässä tulleet liittyvät joukkoon saavuttuaan. Ei mene aikaa hukkaan.
In my heart, in my mind, in my soul
lalalaalaa lalalaalaa lalalaa
Kuvake
Feenix
reiteenpotkija
Viestit: 259
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Feenix »

23-1-2006 MAANANTAI
Syötyä:
- mysliä+2xleipäpalaa+mandariini
- kahvi+pulla (...)
- härkää+riisiä+salaattia (kiinalaisessa taas vaihteeksi)
- maitorahka+mandariini
- kanarisottoa+kanapyöryköitä+2xleipäpala+mandariini+maitorahka

Nukuttua: 7 h+3h päikkärit.

Tiedä oliko hyötyä vklopun maitorahkatehokuurista, mutta treenit lähtivät käyntiin ihan eri tasolla kuin ennen. Tosin olin kyllä syönytkin viikonloppuna muutenkin tavallista enemmän. 90 min. kung-fu

Lihaskunnot kyllä tekivät taas julmaa mutta jotenkin se tuntui erilaiselta kuin aikaisemmin, siis erilailla rasittavalta. Tällä kertaa kyykytkin kyllä vetivät jalat heti hapoille, jo ensimmäisessä ylönousemuksessa kyykkyhyppelystä veti sellaiset tuskat ulkoreisiin, että ei muusta väliä. Koskaan aikaisemmin ei ihan niin helposti ja voimakkaasti ole jalat happoilleet. Ja kaiken kukkuraksi toispuoleinen pakarani oli edelleen joikkelissa viime torstain treeneistä, joissa leikin reisiläpsyä hieman liian matalasta asennosta. Ja sain vahvistuksen vatsalihakseni huonosta kondiksesta ohjaajalta, joka ei suostunut seisomaan päälläni. Pudisti vain päätään astuttaan vatsallaeni. Nojoo, ei se ole kyllä uutta, ulkoisesti näyttää vatsalihaksilta mutta silkkaa löllöä sisältä.

Lihaskuntojen hajoamisen jälkeen potkuja. Nykyään meillä onkin ollut aika paljon tuota potkutreeniä kung-fussa, en valita. Mii laikii. Ja tällä kertaa potkutkin sujuivat ihan nohevasti, ainakin ne tuntuivat hyviltä. Jopa vasemmalla ei tuntunut mitään vihlaisuja tms. ja tekniikka oli hieman rennompaa kuin ennen. Luu kyllä meni kurkkuun siinä vaiheessa, kun teimme melkein-frigiä ja toinen ohjaaja tuli siihen minun ja parini luokse ja nosti tyynen viileästi potkuvuorollani hanskan olkapääni korkeudelle. Nielaisin. Yleensä jo tuon potkun tekeminen vyötärön tasolle vihloo ilkeästi, tosin tänään meni sekin ihan yllättävän kivuttomasti. No mikäs siinä, rukoilin nivusteni puolesta ja annoin mennä. Ja osuin. TZÄDÄDÄIDÄDÄÄ! Ensimmäinen kerta ikinä kun saan tuon potkun tehtyä niin korkealle eikä edes koskenut. Näitä tälläisiä tapahtuu kohdallani vain kerran vuodessa, mutta ainakin toivo sitä kohti, että saan joskus potkaistua ongelmattomasti korkeammallekin kohosi jälleen asteen. :D

Potkujen jälkeen lyöntejä, kaveri liikkui joten piti miettiä välimatkaa, panin kyllä hakaten vähän turhan kovasti. Piti purkaa paineita, mutta kivaa oli. Vaikkakin se parini alkoikin välillä vaikuttamaan hieman säikyltä, etenkin kun nyrkkini viuhahteli välillä aika läheltä kasvoja. Ihan hyvin sain nuo lyönnitkin luistamaan, tosin olkapääni olivat liian jännittyneet joten minua kehotettiin rentoutumaan. Ihan mukavia sarjoja tuli iskettyä hanskoihin, tosin kun aloimme tekemään lyöntien jälkeen liikesarjaa, huomasin, että tuli ehkä hieman liikaa räimittyä. Kun laitoimme kämmenselät päällekäin alkuasennossa, kirpasi sen verran imakasti, että piti vilkasta käsien kunto. Olin hakannut rystyseni auki lyöntitreenissä. En kai minä nyt niin kovin kovaa kuitenkin räiminyt menemään, mutta ilmeisesti hanskat olivat hieman loivassa asennossa joten rystyseni hiertyivät karheaan pintaan. Ei siinä mitään, en tuntenut mitään ennen kuin vasta tuossa liikesarjassa.

Sitten vielä hieman torjuntaharjoitusta saolimin jälkeen, torjun ehkä salena väärällä kohdalla koska kyynärpääni ovat mustat ja turvonneet.

Mutta kiva fiilis oli treeneistä tullessa, vaikkakin olin ihan mielettömän nälkäinen.
.go ahead, make my day.
Kuvake
Paappa
päähänpotkija
Viestit: 12739
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 1 kerran

Viesti Paappa »

teimme melkein-frigiä
Anteeksi, mutta mikä tämä on? Sen vajaan vuoden mitä treenasin Wt:tä niin ei siellä kyllä näkynyt korkeita potkuja.

Ja kiitos arvostuksesta siellä omassa päiväkirjassani. Samoin sinne. Kuopio on muuten kiva kaupunki. Olen ollut siellä "etätyöläisenä" useita vuosia.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
Vlad Tepes
päähänpotkija
Viestit: 6831
Lauteille: Elokuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Vlad Tepes »

Paappa kirjoitti:
teimme melkein-frigiä
Anteeksi, mutta mikä tämä on? Sen vajaan vuoden mitä treenasin Wt:tä niin ei siellä kyllä näkynyt korkeita potkuja.
Anteeksi Feenix, kun tunkeilen. Seurassa harjoitellaan useita tyylejä, joista WT on yksi.
Kuvake
Feenix
reiteenpotkija
Viestit: 259
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Feenix »

Paappa kirjoitti:
teimme melkein-frigiä
Anteeksi, mutta mikä tämä on? Sen vajaan vuoden mitä treenasin Wt:tä niin ei siellä kyllä näkynyt korkeita potkuja.

Ja kiitos arvostuksesta siellä omassa päiväkirjassani. Samoin sinne. Kuopio on muuten kiva kaupunki. Olen ollut siellä "etätyöläisenä" useita vuosia.
Hmmm, se ei ole varsinainen frigi/koukkupotku, jota olen tottunut tekemään, sille ei vain ole sanottu varsinaista nimeä. Mielestäni se vain muistuttaa tyyliltään em. potkuja: potkaiseva jalka lähtee ensin viistoon ja "koukkaa" sitten jalkaterä pystyssä normaalille paikalle, osuma-alueena jalkaterän sivu. Yleensä potkimme alemmaksi, minulle on muutamaan otteeseen sanottu, etten potkisi niin korkealle. :oops: Mutta kuten Vlad sanoikin, seurassamme, valitettavasti omasta mielestäni, treenataan useampia tyylisuuntia.

Minoon täysin rakastanut Kuopioon joten kiitän kehuista. :)
.go ahead, make my day.
Vlad Tepes
päähänpotkija
Viestit: 6831
Lauteille: Elokuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Vlad Tepes »

Mitenkäs lohikäärmepotkujen torjunta sujui eilen? Minulta taittui sormet. :(
Kuvake
Feenix
reiteenpotkija
Viestit: 259
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Feenix »

Vlad Tepes kirjoitti: Mitenkäs lohikäärmepotkujen torjunta sujui eilen? Minulta taittui sormet. :(
O_O

Ei tälläisiä yllärikommentteja..^^

Selvisin yllättävän hyvin vaikka potkut olivat syvältä loppuvaiheessa kun tahtia kiristettiin. Muutaman kerran napsahti sormet, mutta olen tottunut siihen joten siedin kivun mukisematta. Torjun aina sormet suorina ja harottaen niin, että ne napsahtaa jossain vaiheessa taaksepäin. Ei ihme, että terkkari sanoi sormiani ylitaipuviksi. :D

Tosin tänään ihmettelin että mistä olen saanut oikeaan käsivarteeni ihottuman tapaista täplikkyyttä, mutta kun mietin tarkemmin niin tuo taisi tulla niistä torjunnoista, välillä torjunta nimittäin tuli käsivarrella kun menin niin alas. Ai että muuten sai ne venytykset takareidet jumiin. Venyttel
->jumi=väärä tekniikka.
.go ahead, make my day.
Kuvake
Feenix
reiteenpotkija
Viestit: 259
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Feenix »

30-1-2006 MAANANTAI
Syötyä before
- 2xleipäpala+mysliä
- kahvi+pulla..
- kanarisottoa+salaattia+2xleipäpala
- makaroonituuinkia+2xleipäpala
- maitorahka (love)

after:
- pussillinen chilipähkinöitä+makaroonituuinkia

Nukuttua:
- 7 h+1,5h päiväunet


Otti tuo selkäni kuitenkin joikua sen verran viikko sitten maanantain treeneistä, että seuraavana päivänä väännettiin itseä ylös sängystä tippa linssissä. Ja koska kipulääkkeet olivat loppuneet ja sain ostettua niitä vasta eilen, jouduin olemaan viikon tekemällä ei-mitään. Ahdistavaa. Koski vaan niin pahuksesti pieniki liike. Torstaina sain kuitenkin itseni raahattua salille ostamaan liput budogaalaan ja no silloin sattui olemaan kung-futreenit, joten pitihän sitä jäädä katsomaan mitä pojat puuhasivat. Tosin ei olisi pitänyt, tunsin itseni entistä surkeammaksi kun en päässyt treenaamaan vaan katsoin kun muut tekivät. Toisaalta oli kyllä ihan hyvä nähdä miten muut tekevät tekniikkaa, huomasi, ettei se oma sompaaminen ja epäonnistuminen ole niin ainutkertaista. Näkihän sieltä sivusta jos jonkinlaista muutakin suoritusta, ei niin, että nostaisin itseni ylemmäksi mutta en tuntenut olevani enää joukon huonoin. Tai siis ainoa, joka mokailee koko ajan. Treenatessa ei niin paljon tule kiinnitettyä huomiota muihin.

No maanantaina kuitenkin sain ostettua särkylääkettä joten pääsi treenaamaan sen turruttaessa pahimman kivun.

Kung-fu, 90 min. Treenit alkoivat ihan hyvin, en tiedä alkaako viimein vaikuttamaan kunnolla syömiseni mutta tuntuu siltä, että jaksaa paremmin treeneissä, ei huimaa eikä tule sydänoireita. Tosin olisin voinut viime viikolla syödä vähän vähemmän kun en päässyt treenamaan, tunsin itseni uberpainavaksi kun pari ei jaksanut kunnolla nostaa minua lattiasta. Hän taas kuului niihin poikiin, joilla on kokoa (ei nyt mitenkään massiivisesti, mutta olisin toivonut hänen jaksavan nostella minua tatamin päästä päähän.*möh*) mutta painoa ei sitten nimeksikään. Mistä niitä poikia oikein sikiää, häh? Tuttavapiirissäni on lukematon määrä hongankolistajamiehiä jotka eivät sitten paina mitään.

Tehtiin temppuja, kärrinpyöriä, kuperkeikkoja, ukemeita ja sen semmoista. Yhdessä vaiheessa piti heittäytyä käsillä seisontaa ja siitä sitten tehdä kuperkeikka alas. En ole koskaan osannut käsillä seisoa kunnolla mutta ajattelin, että kerran sitä vain eletään ja annoin mennä. Onnistuin, nousin käsilleni ja siitä suhteellisen pyöreästi tein kuperkeikan. Tai niin pyöreästi kuin pystyn, en käsitä mistä niitä kulmia selkääni tulee kuperkeikkoja tehtäessä ja olo on oikeasti kuin neliökivellä joka vierii nurmikkoista mäkeä alas. Ehkä selkäni ei taitu taikka liiku tarpeeksi tai jtn. Onnistumisesta innostuneena tein toisen fiilistellen että jee-mä-osaan. Ja no, nousin käsille ja tömähdin sitten alaselkä edellä maahan istumaan mahtavan ääniefektin raikuessa. Repesin siinä hihittelemään itsekseni että se siitä sitten ja tyydyin tekemään sen jälkeen normaaleja kuperkeikkoja.

Sitten tehtiin ukemeita ja taisin taas säätää niitä omalla tavallani, mutta pehmeämmin ne menivät kuin kuperkeikat. Sen jälkeen kärrinpyöriä. Toinen asia mitä en ole ikinä osannut. Tunsin itseni ensin hieman ulkopuoliseksi kun muut vetivät pitkin tatamia mutta keräsin sitten rohkeuteni ja kokeilin. (viime kerrasta on ehkä 10 vuotta.O_O) Mielestäni onnistuin ihan hyvin kyllä niissä, alatuloni ei kyllä ollut mitenkään pehmeä vaan kantapääni tömisivät pitkin tannerta mutta muuten kuvittelisin niiden onnistuneen ihan kohtuudella. Tosin vaikea sanoa, kun ei itse nähnyt ja kun ei tiedä eikä tunne missä ja miten kroppa menee joten saattoihan ne olla jotain möngertelyjäkin.

Hirveän kivaa oli kyllä tehdä niitä, vaikkakin päässä pyöri yhdessä vaiheessa aika radikaalisti.

Sitten hieman kanneltiin kaveria ja tehtiin kottikärrykävelyä. Inhoan sitä, selkäni on koko ajan notkolla ja asento tuntuu tosi inhottavalle. Ugh.

Sitten vuorossa lihaskuntoja joidenka jälkiseurauksena vatsalihakset tuntuvat ihastuttavan kipeiltä. Pitkä aika siitäkin kun viimeksi on tuntuneet vatsalihakset herkiltä lihaskunnoista, toivon sen olevan hyvä merkki. Sitten punnerruksia ja kettu vieköön. Luulevatko ihmiset tosissaan että pystyn punnertamaan oikeasti rintamaahan tyylillä jos laskutahti on niin nopea kuin on. Luku menisin eteenpäin ainakin 3, jos punnertaisin rintamaahan. Joten teen puolittaisia punnerruksia jotka ovat aika lälläreitä. Mietin kyllä, että ehkä kannattaa alkaa tekemään niitä kunnon punnerruksia sen sijaan, että yrittää pysyä tahdissa nytkien. Ehkä minä sitten voisin pysytellä 10 senttiä lattian yläpuolella punnerrusasennossa. Tällä hetkellä en kertakaikkiaan voi tehdä sitä, se on silkka mahdottomuus. Tuntuu että kaikki siihen asentoon tarvittavat lihakset ovat surkastuneet enkä vaan kykene olemaan siinä asennossa.

Sitten oli vuorossa potkuja, joita jo arvasinkin tulevan kun alussa availtiin lantiota siihen tyyliin. Parittain, kaveri piti suojauksen ylhäällä ja potkua vedettiin kaverin kylkeen tai vatsaan, lähinnä vatsaan ilm. Parini veti suostumuksellani aika kovasti ja toinen ohjaaja tulikin kysymään minulta kerran, että voinko ottaa noin kovaa osumaa vastaan. Vastasin, että voin ja sanon kyllä jos kipukynnys ylittyy. Pystyn aika hyvin ottamaan vastaan potkua vatsaani ja kylkiini, ellei se ole etupotkua ja työntävää. Silloin meinaa karata sisälmykset pellolle. Mutta kiepparia voi ottaa paremmin vastaan. Kerran parini kyllä potkaisi johonki rintalastan tietämille niin, että kivun pisto lävisityi selkärankaan asti. Aika jännä kokemus sinänsä kyllä. Siinä vaiheessa pyysin, että vaihtaisimme ja minä potkisin. (Tällä kertaa en yrittänyt olla tosimies ja kestää.) Hih, muistan muuten kyseisen parini siltä ajalta kun pari-kolme vuotta sitten aloitin kung-fun ensimmäistä kertaa. Silloin olin aika useasti hänen parinsa treeneissä kun oli pariharjotteita. Hän tuskin kyllä muisti minua ja se on hyvä.

Sitten lohikäärme potkua torjunnan kanssa ja jälleen jouduin keskittymään käsiini että sain ne oikealla kohdalle. Muutaman kerran potku napsautti sormeni iivilisti taaksepäin mutta tuota sattuu minulle harva se päivä joten se ei tahtia haitannut. Ensin normaalilla tahdilla mutta viimeiset lohikäärmepotkutorjunnat piti tehdä mahdollisimman nopeasti ja sitten meni tekniikkani häsläykseksi ja ainakin kerran jalkani kävi vaarallisen lähellä parini päätä. Olimme aikaisemmin venytelleet ja tunsin itseni pitkästä aikaa venyväksi ja sainkin jalka-kaverin-olkapäälle-venytyksessä ihan mukavan ylös jalkani. Tosin lonkkani lukkiutuivat joten venytys meni hieman harakoille. Venytys ei tuntunut eivätkä lonkkani antaneet minun nostaa jalkaa enää ylemmäksi. Lonkat pitäisi kieltää lailla.

Lopussa liikesarjaa. Yritin tällä kertaa saada edes asteen verran enemmän asennetta tekemiseeni, enkä vain pyöriä liikkeet nössösti. Koitin saada niihin tylyyttä ja terävyyttä. Onnistuinkin jossain määrin, en tehnyt niitä niin löysästi kuin yleensä. Kauhukseni jokaisen meistä piti vuorollaan mennä eteen "vetämään" liikesarja muille peruskurssilaisille. Onneksi ennen minua oli muutama muu, jotka sekosivat joissain liikkeissä joten olo ei ollut niin kamala kuin jos olisin ollut ainoa joka vetää ihan omiaan ja vielä muiden edessä. Yritin kyllä tekeytyä näkymättömäksi taikka sulautua joukkoon, mutta se oli hieman vaikeaa kun olin ainoa tyttö meidän peruskurssilta joka oli paikalla. :lol:

Njoo, en sekoillut tavallista enempää, yksi tilttinki tuli 25 jälkeen mutta sain kiinni takellellen langan päästä kun vilkaisin apua muilta. Oloni olisi kyllä ollut parempi jos olisin voinut vetää liikesarjan mokeloimatta. Tosin en kyllä päässytkään kuin 60 asti, kun aika loppui. Toivottavasti ohjaaja ei muista torstaina, etten ehtinyt vetää liikesarjaa loppuun..

Loppupeleissä jäi hyvä ja jopa onnistunut olo käteen. Tosin olin romahtaa kun keräsin treenien jälkeen viisisenttisistä kokoon sen verran, että olisin saanut ostettua maitorahkaa (himo tullut siihen) mutta joku pahuksenb murjaani oli mennyt ostamaan ne loppuun lähikaupasta. Kyyneleitä.
.go ahead, make my day.
Kuvake
Feenix
reiteenpotkija
Viestit: 259
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Feenix »

31-1-2006 TIISTAI
Syötyä before
- 3xleipäpala+mysliä
- kahvi+pulla [tästä on tullut paha tapa mutta hyppäreitä on liikaa]
- kanaviillokkia ja riisiä+salaatti feat. paha salaattikastike+2xleipäpala
- maitorahka+2xleipäpala

..after

- maitorahka+pähkinöitä+leipäpala

Nukuttua
- 6,5 tuntia

Tänään han moo do, 90 min. eikä oikeastaan kovinkaan paljon kerrottavaa kun tekeminen oli taas hieman tekemättömyyttä tekemiseksi naamioituneena. Menin salille siinä ennen puolta valmistuneena pieneen ja tehokkaaseen omaan treenin säkin kanssa. Lyöntejä aloittelin ensin, mutta hyvin pian huomasin että rystyseni alkoivat vuotamaan haavoistaan verta joten jätin sen sikseen. Minulla on kyllä salena kauneimmat kädet ikinä, jokaisessa rystysessä on kohta arpia lyöntien jäljiltä. Ehkä olisi syytä miettiä tekniikkaa hieman kevyemmäksi tai hommata joku viljelty, superkestäväultimateihokerros jostain laboratoriosta.

Ihan hyvä kyllä sinänsä, hairahdun aivan liian usein treenaamaan lyöntejäni vaikka muissa kohdissa olisi huomattavasti enemmän petrattavaa. Lyöntiajatuksesta luovuttuani aloin treenata kiertopotkua. Yritin kovasti saada sitä enemmän kung-fu tyyliseksi vaikka minulle ei aivan sataprosenttisen selvää ole, miten hmd ja kung-fu potku eroaa toisistaan. Tiedän kyllä milloin potkaisen hmd tyylillä ja jotenkin kuvittelen sen näyttävän erilaiselta kuin kung-futyylinen potku. Tosin viralliselta taholta ei ole tullut vielä mitään huomautusta potkuistani tällä saralla. Mutta jotenkin siinä käytetään lantiota hieman eri tavalla kuin hmd:ssa. Sen vain jotenkin näkee tai aavistaa, kun katsoo vanhempien matsia. Vasempaan jalkaan kiinnitin erityisen paljon huomiota, yrittäen hakea eilistä tuntua sen potkuun. Tuntui näet eilen, että vasemman jalankin potku alkoi sujumaan jollain tasolla. Muutaman kerran sainkin otteen siitä enkä arastellut niin paljon potkimista vasurilla.

Viideltä alkoi sitten normaalit treenit, paljon ei porukkaa paikalle ollut raahautunut mutta en odottanutkaan sitä. Alkuverryttelyt tehtiin omatoimisesti ja kun sain kuulla, että potkuja treenaillaan tänään, tein hieman omia versioitani alkulämmittelystä jotta saisin lantiota avattua. Ja havaitsin, että on muuten aika helkutin jumissa jalat eilisestä. Hieman erikoista, yleensä minulle ei tule kramppeja jalkoihin potkujen jälkeen, mutta nyt tuntui jalat olevan ihan tukossa. Joten suosiolla jätin venyttelynkin aika pienimuotoiseksi, siis että vältin ääriasentoon venyttämistä, vaan venytin niin että juuri ja juuri tuntui jotain jossain. Tosin kun venytin lonkkiani ja nivusia ollen mahdollisimman leveässä haara-asennossa, alkoivat taas jalkani luistaa tatamilla ja hupsistakeikkaa, olin painunut aika mielettömän alas kohti mattoa. Ongelmia tuli siinä vaiheessa, kun yritin kimmurtaa itseni ylös. Olin jo melkein valmis huutamaan jonkun avuksi kun en kertakaikkiaan saanut jäseniäni kasaan. :lol: No mutta pinnistelin itseni kuitenkin ylös ja varoin menemästä siihen asentoon enää. Toisaalta, ehkä olisi turvallisempaa tehdä se silloin kun lähistöllä on joku kiskomassa minua ylös, kuin yksin kotona jost minut löydetään ehkä parin vuoden kuluttua hämähäkkien seittien peitossa muumioituneena. Ach kuinka lupaava tulevaisuus.

Kun siinä sitten oli venytelty reilusti ylitse normaalin ajan, jutellen niitä näitä (dah, olin nähnyt treenikaverini viimeksi viikko sitten, olivat kuulemma alkaneet jo huolestua. Kih. Mieltä lämmittävää kerrassaan.) aloitimme potkimaan. Etupotkua ja kiertopotkua, yritin panostaa ensin etenkin vasurin kieppariin mutten saanut siihen oikein rentoa fiilistä ilmaan potkiessa joten ehdotin varoen, että josko potkittaisiin mitseihin jossain vaiheessa. Tosin kun viimein potkimme mitseihin kohtasin karvaan pettymyksen ja unlemat vasurin kieppari potkun treenistä hairahtuivat. Potkimme näet takakiertopotkua jota vihaan. En tajua sen suoritustapaa, tai tajuan, mutten kykene sitä tekemään niin. Tiedän miten se pitäisi tehdä, mutta silti teen sen omalla kaavallani jossa on ainakin seuraavat virheet: 1. En käännä lantiotani tarpeeksi, 2. jalkani nousee liian aikaisiin, 3. jonka takia se kiertää 3/4 potkun ajasta suorana, 4. en katso minne potkaisen, 5. painoni on kantapäällä. Tiedän, että nämä asiat pitää korjata ja yritän korjata mutten vaan osaa.

Loppuajan treeneistä treenasin hampaat yhteenpurren takakiepparia itsepäisesti mitsiin, ihmisten yrittäessä neuvoa miten se tehdään. Olen kyllä kammottavan huono oppilas. En kykene korjaamaan tekniikkaani vaikka tiedän miten se pitäisi suorittaa. Viimeisillä minuuteilla sain kyllä hieman parannusta aikaiseksi mutta tuskastuttavan hitaasti se tapahtui ja salena olen seuraavaan treeniin mennessä unohtanut sen.

Etenkin kun laskeskelin, että seuraavat treenit joihin kunnolla pääsen osallistumaan, on tiistaina. Perjantaina on treenit, mutta ne ovat matsia ja mieleni tekisi kovin mieli skipata ne vastenmielisyydestäni edellä mainittuun asiaan johtuen. Lauantaina olisi sitten seuraavat normaalit treenit, mutta silloin on fffin miitti ja populaa yöpyy luonani, joten en tiedä kuinka pääsen. Sunnuntaina ja torstaina on alkeiskurssitreenit. Maanantaina on myös treenit, mutta nykyisin olen niin mielettömän poikki kung-fun jälkeen, etten pysty menemään hmd treeneihin. Jooo-oh, ehkä pitää lähteä perjantaina käväisemään ainakin salilla, tosin budogaala alkaa seitsemältä joten en ehtisi treenailla kuin reilun tunnin. Onneksi kuitenkin olin noheva ja varasin salin käyttööni torstai aamuksi, kun kouluni alkaa sen verran myöhään, että ehdin kerätä viehkoa hien hajua muutaman tunnin ennen englantia.

Kirjoitusta tahdittaa Suede ja Stay Together (tavallista tarpettomampi fakta, tiedän. :D )
.go ahead, make my day.
Kuvake
Alioppilas
päähänpotkija
Viestit: 5006
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 8 kertaa

Viesti Alioppilas »

Feenix kirjoitti: Kirjoitusta tahdittaa Suede ja Stay Together (tavallista tarpettomampi fakta, tiedän. :D )
Ensimmäinen potkulainen joka kuuntelee musiikkia.
Kuvake
Feenix
reiteenpotkija
Viestit: 259
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Feenix »

2-2-2006 TORSTAI
Syötyä after
- 4xleipäpala
- 2xkanankoipi+riisiä
- 2xleipäpala+maitorahka

before
- kalkkunanugetteja+maitorahka+appelsiini

Nukuttua
10 h.

Tänään meni tuo ruokailu hieman hunningolle kun en kouluun eksynyt. Pahaihminenjou. Kärvensin eilen koipeliineja uunissa joten tänään söin sitten niitä ja niin paljon kun kanankoivista pidänkin, niin kohta alkaa kyllä mitta täyttymään. Mutta niin, treeneihin; kung-fu 90 min.

Eilen oli pakko pitää lepiä sen verta etten edes taijiihin mennyt, jalkani olivat aivan uskomattoman hapoilla ( ja ajatuskin seisomisharjotteista sai minut voihkaisemaan). En muista milloin viimeksi olisi ollut niin tukkoinen olo jaloissa että meinasin tappaa itseni kylpyyn mennessä kun laidan yli astuessa tukijalka päätti tehdä temput ja rimpsahtaa voimattomaksi. Eikä takana ollut kuin kaksi päivää potkuja. Onneksi kuitenkin ninjarefleksini toimivat edes joissain tapauksissa ja selvisin hengissä. Vielä tänäänkin teki liikkuminen tosi kipeätä ja yölläkään ei kovin hyvin uni tullut kun jalkoihin koski ja vihloi ja niska hommasi jotain hämäryyksiä.

Onneksi tänään ei kuitenkaan ollut potkuja vuorossa kung-fussa ja muutenkin alku oli aika löysä. Hyvä niin, minulla oli kammottavan paha olo, ilmeisesti puolitoista tuntia ei ollut tarpeeksi välipalan syömisestä. Hyppypomppuja pitkästä aikaa ja melkein heti niiden jälkeen siirryttiin tekniikkaharjoitteisiin. Olin raukkamaisen helpottunut, ettei ollut lihaskuntoja oli oli aika väsy olo nääs.

Kuristuksista irrottautumisia oli luvassa, mielenkiintoista. Niitä en olekaan tainnut ikinä treenata ja sen kyllä huomasi kun eräällä kaverillani oli yhdessä vaiheessa tapana käydä kiinni aina takaapäin kurkkuuni ja minä vain olla möllötin paikallani osaamatta tehdä mitään. En kyllä ensimmäisessä versiossa, jossa kaveri otti kiinni edestä päin kurkusta ja ideana oli lyödä ranteilla ote irti ja tönäistä toinen matkoihinsa, millään saanut ranteitani osumaan oikeaan paikkaan. Ne lipsahtivat aina käsien sisäpuolelle ja sen sijaan että olisin lennättänyt kaverin kädet ylöspäin, työnsikin ne sivulle (no se on erääs hmd ip-liikkeessä, se saattoi vaikuttaa asiaan jossain määrin). Muutaman kerran sain kuitenkin osuttua jopa oikeaan kohtaan, tosin sitten sen sijaan että olisin tönäissyt kaveria, aloin iskemään häntä kämmensyrjillä kaulaan. Mutta eiköhän se lutviudu jossain vaiheessa kondikseen. Sitten hieman toisenlaisia irrottautumisia, kaveri kurkusta kiinni ja joko sisäpuoleta taikka ulkopuoleta napataan kädet ja käännetään kainalo-otteeseen. Se meni mielestäni yllättävän hyvin, tosin johtuen siitä, että käteni olivat huomattavan pidemmät kuin parillani. Yritin tehdä siitä olevinaan jotain ultimatelukkoa mutta sitten tajusin, että sen lukon voi vain tehdä ihminen jolla on sen verran vinkurat kädet kuin minulla. Ehkä minun pitäisi kehittää joku oma laji, vin kura do.

Sitte vielä taka päin kuristuksesta irrottautumisia ja loppu minuuteilla sai säveltää omia jatkojaan miten parhaaksi näki jatkaa, joko lyönnillä, potkulla, heitolla tai pyyhkäisyllä. Minä kokeilin tekniikan jatkoa lähinnä heitoilla ja pyyhkäisyillä. Tosin en ottanut huomioon ettei parini kenties osaa ottaa vastaan itseään oikein heitosta, joten yhden lonkkaheiton jälkeen päätin jättää säätämiset sillä saralla sikseen. Opastin häntä kyllä siinä mitä tulee tapahtumaan ja miten kannattaisi ottaa itsensä vastaan, mutta hän kuitenkin satutti kätensä. Luojan lykky etten uskaltanut tehdä heittoa kunnolla. Sen jälkeen keskityin häntä opastamaan siinä, miten tehdä lonkkaheitto otteesta taikka vääntää käsi poliisilukkoon. Ja miten kaataa ja pyyhkäistä, hän oli oikein innostunut kokeilemaan ja sallin hänen tietenkin heitellä itseäni. Koska teoriassahan minun pitäisi osata tulla heitoista alas mutta käytännössä kyllä sukkaan. Mutta se ei haitannut, koska olen tottunut tulemaan kovasti alas joten en edes tuntenut kipua. Autoin häntä kyllä muutaman kerran hyppäämällä heiton lävitse, parinani kun oli aika pieni neitonen. Tosin tämä pieni neitonen voittaa minut satanolla painissa :lol:

Tosin faktahan on, että jos paikalla olisi ollut jotain heittolajien edustajia, he olivat nauraneet itseänsä kipeäksi niin minun kaatumisille kuin heittopyrkimyksillekin. Lonkkaheitto ei ole se lempparini enkä hallitse siinä täysin vartaloani niin, että se olisi oikeasti tehokas.

On se muuten jännä, miten itse ei osaa tehdä jotain heittoa mutta ulkopuolisena osaa neuvoa sen tekemistä tietämättömälle. Tosin en kyllä hirveästi uskaltanut alkaa kertoilemaan mitään, koska ensinkin minulla ei ole tekniikan täydellisen hallinan tietoutta ohjeideni takana ja toiseksi, neuvoin hieman asioita hmd näkökulmasta. En tietenkään maininnut siitä taikka kopioinut suoraan, hahmottelin vain liikettä hmd opetuksien pohjalta eteenpäin. En mitenkään tee-näin metodilla, vaan ehdotin miten voisi jatkaa liikettä eteenpäin. Koska en ole vetäjä eikä minun tietotaidollani ole edes mahdollisuuksia neuvoa kovinkaan luotettavasti mitään. Sanoin myös siitä parilleni, enkä olisi edes alkanut säätämään niitä heittoja ja lukkoja, ellei ohjaaja olisi ensin itse tehnyt samantapaisia ja kehottanut sitten kokeilemaan itse omia ajatuksiaan.

Varsin virkistävää oli kyllä yrittää itse miettiä parhainta mahdollista tapaa viedä liike loppuun, ainoan kerran aikaisemmin tein sen, kun olin bujinkanin treeneissä ja siellä opeteltiin miekan iskun väistämistä sekä aseen haltuunottoa. Yritin kyllä tehdä ensin niin miten ohjaaja näytti, mutta tajusin heti aloitettuani etten voi jatkaa ohjaajan näyttämällä tavalla koska sain itseni somplattua jotenkin eri tilanteeseen. Joten jatkoin siitä sitten miten parhaaksi näin ja sain miekan haltuuni ja viillettyä samalla vastustajani toimintakyvyttömäksi (käytössä tietenkin bokken. muah.). Sainkin itseasiassa ohjaajalta kovat kehut siitä, kuinka olin vienyt tekniikan niin hyvin loppuun vaikka olinkin jotenkin ihmeellisesti päätynyt eri tilanteeseen ja ratkaisuun kuin mitä opetettiin. Olin kovin, kovin otettu tästä kehusta. Kerrankin improvisaationi toimi.


Tajusin muuten taas kerran tänään treeneissä, että torjuntani toimii parhaiden tilanteissa joissa ei pidä torjua. Kun en ajattele asiaa enkä yritä, niin torjunta tulee luonnostaa tilanteessa missä sitä ei tarvitsisi. Mutta kun teemme torjuntaharjoitusta minulla on suunnattomia vaikeuksia hahmottaa liikkeet oikein. Mutta kaipa sitä edes jotain on jäänyt päähän, kun alkaa torjumaan käsiä jotka vain näkee silmäkulmasta heilahtavan suuntaani. Vaikka tekijä ei edes tarkoita tehdä mitään. Kuinkahan monta kertaa koulussakin olen alkanut torjumaan kaverini kynää, jolla hän vaikka rapsuttaa kaulaansa taikka jotain viatonta ihmistiä joka ohittaa ruuhkassa. Olen vainoharhainen. Ja vääräajoitteinen.

Taisin muuten saada kehunkin yhdessä vaiheessa treenejä. Teimme pientä liikkumisharjotetta ja olen melkein varma, että minulle sanottiin "hyvä." :smt119 Tosin sitä tuppaa aina kuvittelemaan kaikenlaista kun kokee onnistuvansa itse tekemään jotain. Liikkuminen nimittäin tuntui aika no, en sanoisi sulavalta, mutta sujuvalta. Mitä nyt tuntui että käänsin nilkkaani hieman turhan voimakkaasti käännyttävään suuntaan, mutta muuten.

Oli meillä kyllä pienimuotoista lihaskuntoiluakin välissä, tiesin ettei pitäisi tyydyttäydyä siihen tunteeseen, että jos tänään ohjaaja unohtaisi. Kih.

Oli kyllä muuten tosiaan aika väsynyt olo, meinasin revetä ihan täysin kun teimme jonkinlaista siipilyöntiä molemmilla käsillä ja näin sieluni silmin itseni liihoittelemassa kompastelevan ja manailevan linnun lailla pitkin tatamia. Mielikuva oli niin ratkiriemukas, ettei meinannut pokeri pysyä. Sain kuitenkin koottua itseni ohjaajan lähestyessä uhkaavasti etuviistosta, treeneissä ei naureta, ellei ohjaaja sano jotain hauskaa. :D


jeejee, taustalla david Bowie sekä Young Americans:rock:
.go ahead, make my day.
Kuvake
Feenix
reiteenpotkija
Viestit: 259
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Feenix »

7-2-2006 TIISTAI

Minun kuntoni on huono, se tuli tänään taas kerran todistettua treeneissä, kun oli kung-fua 90 min.

Kinusin eilisissä treeneissä meille väliinputoajille, eli entisille peruskurssilaisille jotka eivät ole vielä vyötä suorittaneet, luvan tulla muihinkin treeneihin. Tai no, en kinunnut ihan niin rasittava en sentän ole, vaan vihjaisin että olisi tosi jees päästä treenaamaan useammin nyt kun uusi peruskurssikin alkoi. Ja meillä on vyökoe vasta ööö, vissiinkin ensi viikon perjantaina joten treenaammeko me peruskurssin kanssa vaiko vyöllisten. Hetkellisen neuvottelun jälkeen sain luvan ilmoittaa muille entisille peruskurssilaisille, että voimme tulla myös tiistain, perjantain sekä vklopun treeneihin näillä näkymin. En kyllä ollut varma halusivatko nuo muut kanssakurssilaiseni tulla useammin treeneihin mutta kyllä noita ainakin tänään oli paikalla.

Pelkäsin. Panikoin. Hysterisoin. Tiesin, ettei kuntoni tule kestämään kovempia treenejä mutta silti tahdoin mennä niihin. Eihän sitä kuntoa muuten kasvateta kuin käymällä kovemmissa treeneissä. Tiesin että tulen hajoamaan siellä ja toivon vain, ettei kukaan kuvitellut minun luulleen että kestän niissä ja että itsevarmana sitten olisin niihin osallistumassa. Pojat olisivatkin voineet itsevarmoina osallistua, minä olin ainoa joka näki tähtiä alkujumpan jälkeen. En minä kuitenkaan siellä pyörtyillyt tms. lähinnä vain keuhkoja pakotti, jalat eivät kantaneet, kurkku tuntui olevan tulessa ja silmissä leijui tähtiä. Eivätkä ne edes olleet kovin rankat; juoksua, kyykyttelyä, muutamia punnerruksia jne. Normaalia meininkiä, ehkä asteen verran kovempaa kuin pktreeneissä mutta ei sen niin pahasti olisi pitänyt ottaa. Alkujumpan jälkeen jouduin kyllä puremaan huulen rikki, etten olisi samantien lähtenyt pois ja palannut nöyränä peruskurssin pariin. Jos kävisin peruskurssin uudestaan, niin ehkä alkaisi kuntoakin löytymään. Tai sitten ei.

No unohdin kuitenkin muserruksen kun aloimme tekemään askel+lyöntiharjoitusta. Askellus tuntui ensin menevän ihan nappiin mutta sitten kun vetäjä alkoi kommentoimaan jotain siitä kuinka tullaan tänne ja luullan osaavamme, aloin kompastelemaan jalkoihini kun rupesin miettimään sitä. Ei hän nyt sitä ihan noin tarkoittanut, tai ainakaan täysin tosissaan enkä edes tiedä tarkoittiko hän minua vain yleisesti populaa, mutta tietenkin musersoin sen pienekin itsevarmuuden joka oli hetkellisesti noussut. Pahus sentään kun pitäisi alkaa kovanahkaisemmaksi, antaa kaiken vaan kimmota takaisin. Täsmälleen samalla tavalla kuin yläasteella. Minusta on tullut pahuksenmoinen löysä nössöttelijä. Enkä minä edes kuvittele osaavani mitään. Jos joku sujuu joskus niin se sujuu ihan vahingossa ja yleensä silloin kun en yritä tehdä mitään.

No kokosin itseni ja yritin taas, normaalilyöntien kanssa sujui ihan nohevasti mutta kun piti tarjota kyynärpäätä niin siinä sitä taas mentiin. Ihme huitomisia vain, näytin varmaan enemmän räpistelevältä broilerilta kuin katuviileältä kungfukalta.

Sitten hieman samaa pariharjoitteena; kaveri lyö, toinen väistää ja torjuu. Luulin tekeväni sen oikein, käännyin juuri niin kuin hetki sitten olimme opetelleet mutta sitten teinkin sen väärin. Piti kääntyä viistoon eikä suoraan niin kuin aikaisemmin. Ja kun yritin kääntyä viistoon, minulle sanottiin että voin palauttaa itseni suoraan. Ja sitten minun pitikin väistää suoraan mutta korjata asento viistoon ja no, siinä vaiheessa olin taas parkuun purskahtamaisillani kun tein koko ajan väärin tekniikkaa vaikka luulin tekeväni ja ymmärtäväni sen oikein. Kertaakaan en saanut sitä tehtyä, aina olin väärin ja loppujen lopuksi tein ihan mitä sattuu ja väistin luontevaan suuntaan ja toivon vain harjoituksen loppuvan. Säälin kyllä pariani joka yritti kovin kärsivällisesti selittää minulle mitä piti tehdä, mutta en vain tajunnut. Hän ei itse ei saanut varmaan kuin muutaman kerran tehtyä tekniikkaa kun joutui neuvomaan minua koko ajan. Päätin etten kunnoltan enkä tekniikaltani ole kykenevä osallistumaan vyöllisten treeneihin. Koska olimme tehneet tuota harjoitusta ennenkin ja luulin sen silloin sujuneen edes joten kuten ja nyt sitten tajusinkin, että tein kaiken päin hanuria enkä vaan tajua.

Luovuttamistahan se on, mutta en halua pilata muiden treenejä sillä, että sohellan omiani koko ajan ja hajoilen siellä. Kuten kuulin meidän peruskurssilaisille eilen sanottavan: "Jos teemme kaiken hitaimman tahtiin, emme etene mihinkään." Tai jotain tuontapaista. Kyse oli kyllä lihaskunnoista. Ehkä käyn seuraavat vuodet kung-fua vain uusimalla peruskurssin yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka se kallimmaksi tulee. Ei. Lopettaminen ei tule kysymykseenkään. Teen hallaa itselleni sillä, mutta selkärankani on pidettävä minut edes jonkin parissa. En voi vain jatkuvasti keskeyttää, siitä tulee ikuinen kierre.

Tosin vetäjä ei ollut aivan samaa mieltä tästä ideastani, että käyn peruskurssin uudestaan. Ensi viikolla olisi ne vyökokeet ja niihin pitäisi ilmoittautua. Vielä en ole sitä tehnyt ja se ahdistaa minua suunnattomasti. Toisaalta haluaisin suoritta vyön, että saisin käydä useammissa treeneissä. Mutta ne treenit ovat liian kova pala minulle ja jättävät vain pahan olon ja itsetuhoiset ajatukset jäljelle. Lupaduin siis kuitenkin tulemaan perjantain treeneihin, niissä kun enemmänkin keskitytään vyökoetekniikan hinkkaamiseen.

Mutta oli kyllä taas niin paha mieli treenien jälkeen, että jouduin painamaan kynnet kämmenselkään ja keskittyä kipuun, ettei olisi tullut vedet silmiin. Helvetti oikeasti miten lälläri olen henkisesti. Ihan oikein minulle että romahtelen psyykkisesti, enköhän minä jollain keinolla saa tareeksi munaa kestää herjat sun muut. Psykiatrille en enää kyllä mene, se on saletti.

Juujuu, tämä oli taas tälläinen merkintä mutta on oikeasti kamalan paha mieli tällä hetkellä ja kirjoittaminen helpottaa. Tosin parempi idea olisi kirjoitella kaikki vaan omaan tietoon, ettei sotkisi muita mukaan taikka saisi vaikuttamaan asiat niiden syyltä. Minä se vain olen.
.go ahead, make my day.
Kuvake
Feenix
reiteenpotkija
Viestit: 259
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Viesti Feenix »

..ja niin, ihan vain selkeyden vuoksi:En kaipaa mitään sääli- taikka sympatiapisteitä, taikka rohkaisuja taikka vastaavasti be a man-komentteja. :D

Ensinkin niistä ei ole hyötyä ja toiseksi tämä on ohi menevää ja huomiseen mennessä kaikki on taas paljon kivempaa. Etenkin kun huomenna on ensimmäiset aikidotreenit. Kih.


Nyt menen likoamaan ja kieriskelemään itsesäälissä muutamaksi tunniksi kuumaan kylpyyn, jonka jälkeen maailma on taas hieman kauniimpi paikka. :bade: Kylpyammeet rulaa jou.
.go ahead, make my day.