Mojo

Potkulaisten julkiset harjoituspäiväkirjat

Ylipotkija: JanneM

Vastaa
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 19
Viestit: 87734
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 146 kertaa
Tykätty: 57 kertaa
Viesti:

Mojo

#76

Viesti Mika » maalis 24, 2014, 16.24

No niin, hyvä ettei ollut sen suurempi operaatio. :) Harmillistahan tuo silti on.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#77

Viesti Mojo » maalis 24, 2014, 19.07

Joo, no silmät on kyllä sellaiset että niitä ei haluaisi ihan ensimmäisenä rikkoa :D Aika useinhan sitä jotain verestystä tai mustelmaa tulee mutta tuossa tapauksessa sattui käymään huono tuuri. Sparratessa mulla on melkein aina kypärä ja lähiottelussa suurimmalla osalla on yleensä säkkihanskat. Ihan hyvä muistutus itsellekin, miksi niitä hanskoja olisi hyvä pitää clinchingissä.
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#78

Viesti Mojo » maalis 28, 2014, 10.08

"Tuo on kyllä älyvapainta hommaa mitä tiedän."

Tämä oli isoveljeni kommentti säkkiharjoitukseeni viime joulun pyhinä. Se myös kuvastaa aika hyvin meidän perheen asennetta nuorimmaisen treenailuihin. Ettei vaan kävis mitään... Onhan se hyvä, että ollaan huolissaan ja halutaan ettei pojalle tule mitään pysyviä vammoja. Välillä vain tuntuu, että kamppailulajien vaarallisuuteen liittyvät ennakkoasenteet johtuvat tietämättömyydestä. Kun äiti kysyy, miksi siinä vapaapainissa potkitaan päähän, ei auta jos sanoo että "ei siellä nyt joka treeneissä ihmisiä tyrmätä".

Kamppailu on ollut sydäntäni lähellä jo lapsesta saakka. Ala-asteella ihmettelin, kun luokan isot pojat tuli usein haastamaan minua, pientä ja pyöreää lukutoukkaa. Raggarit kommentoivat että musta oli niille edes jotain vastusta kun uskalsin vääntää niiden kanssa :smt003 Yläasteen lopussa liikunta alkoi kiinnostaa enemmän, ja lajiksi valikoitui lopulta kalpamiekkailu. Intoa oli sen verran, että kuljin aluksi faijan kyydissä, myöhemmin yksin yli 70 kilometrin matkan suuntaansa pari kolme kertaa viikossa Jyväskylään ja takaisin. Vaikka mitään isompaa kisamenestystä lajissa ei tullut, oma suhtautuminen treeniin oli intohimoista.

Valmentajasuhteen (ei siis tyyliä Pohjois-Pohjanmaan TKD-opettaja...) puuttuminen on vaivannut itseäni, ja on mielestäni ehkä yksi syy harrastamaani lajisurffaukseen. Jyväskylässä varsinaista vastuuvalmentajaa ei ollut. Pari kokeneempaa veti jonkin verran opareita, ja eräs salilla treenaava Ilmavoimien kouluttaja antoi esikuvaa asennepuolesta. Kapteeni Villelle terveisiä, sähköä oli ilmassa ja on varmaan vieläkin :D Muutto Helsinkiin lukion jälkeen sekoitti kuvioita. Treenasin puolisen vuotta Espoossa samassa seurassa silloisen tyttöystäväni kanssa. Eron jälkeen myös treeni-into hävisi. Espoon Miekkailijat oli silloin Suomen yksi johtavista seuroista, valmennus oli ammattimaista ja seuralla oli mm. oma fysiikkavalmentaja. En saanut kuitenkaan missään vaiheessa ajettua itseäni sisään seuraan. Johtuiko se espoolaisista vai itsestäni, sitä en osaa sanoa.

Itselleni itsepuolustuslajivaihe ei tullut keski-iän kynnyksellä, vaan ennen 20 ikävuotta. Olin lukenut Hesarista artikkelin systemasta, ja laji vaikutti kiinnostavalta. Jos miestä lyödään rautakettingillä seminaarissa, täytyy siinä olla jotain mielenkiintoista! Kävin introkurssin, jonka jälkeen treenailin lajia melko ahkerasti ennen inttiin menoa. Jatkoin armeijan jälkeen treenailua puolisen vuotta, jonka jälkeen siirryin vähitellen krav magan pariin. Sain systemasta itselleni paljon ajatuksia liittyen kamppailuun, kipuun ja kivun pelkoon. Lajin periaatteet; rentous, jatkuva liike, hyvä asento ja hengitys, ovat sovellettavissa oikeastaan mihin tahansa lajiin. Voi olla, että osallistuisin vieläkin seminaariin, jos esimerkiksi Martin Wheeler tai Ryabko tulevat Suomeen.

Krav magan treenaaminen oli itselleni ikään kuin välivaihe, jonka jokaisen rbsd- sällin on käytävä läpi. Treenasin PKMI- lajiliiton alaisuudessa Combat Academyssa. Treenit olivat lähtökohtaisesti hyviä, opettajat päteviä ja spessutreenit kuten parkkipaikkanujut viihdyttäviä. Tietty tekniikkasidonnaisuus vaivasi itseäni tietyin väliajoin, mutta yleensä hyvät opettajat osasivat selittää periaatteita tekniikoiden taustalla. Vuoden jälkeen laji vaihtui Scandinavian Defendoon Puistolaan. Defendosta löysin yllättävän paljon samoja elementtejä mitä systemasta. Tila pois, jatkuva liike, lantiolinja rikki tai pää kontrolliin, homma pakettiin. Valitettavasti omassa elämässä tuli sellaisia juttuja eteen, jotka laittoivat treenaamisen pakettiin kuukausiksi.

Paluu sporttilajeihin kävi yllättäen. Kävin huvin vuoksi defendotreenin yhteydessä parilla thainyrkkeilytunnilla. Samalla innostuin treenaamaan opiskelukaverini kanssa, joka oli harjoitellut aikansa Rantalan opeissa ja joutunut lopettamaan kikkarikilpailemisen jatkuvan ylikunnon takia. Laji veti puoleensa. Kevään 2012 jälkeen treenikuviot ovat vaihdelleet, ja thainyrkkeilyn rinnalla ovat roikkuneet sivulajeina BJJ, lukkopaini ja MMA. Tällä hetkellä harjoittelu tuntuu hyvälle. Jos aikaa olisi loputtomasti, treenaisin varmaan 50 prosenttia enemmän mitä tällä hetkellä. Tuon 50 prosentin lisääminen onnistuisi varmaan nytkin, mutta se vaatisi kovaa aikatauluttamista ja poistaisi loputkin opiskelujen ja töiden ulkopuoliset aiktiviteetit. Jospa sitten, kun on vakiintunut paikalleen, olisi aikaa. Se jää nähtäväksi.
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#79

Viesti Mojo » maalis 30, 2014, 23.52

Viikon 13 jumpat:

Tiistaina ja keskiviikkona 45 minuutin jumpat. Naruhyppelyä, varjoa, pyörittelyt. Perjantaina ja sunnuntaina tunnin jumpat. Varjoa 5-7 erää, leukoja lisäpainolla, kolme erää kahvakuulakompleksia, punnerruksia, vatsoja, pyörittelyt ja rullailut selälle.

YHT:
Lajinomainen harjoittelu x 4, 3,5h

Ajoin myös paßkaa Avantilla yhden päivän. Silmä vaivasi pari päivää ja oireet hävisivät kokonaan loppuviikosta. Ensi viikolla tuurilla pari lajitreeniä. Viikonloppuna tuli tsiigailtua treenisaleja Perusta. Ollaan puolet ajasta Limassa, puolet Cuscossa, joka on siis tämä vanha inkakaupunki. Limassa on kamppailutarjontaa enemmänkin, välimatkat on vaan aika tajuttomia. Mimmikaveri asuu Magdalena del Mar- nimisessä kaupunginosassa, ihan vieressä on tämä sali: http://www.bjjfinder.com/city/peru/bjj-schools/guigo-jiu-jitsu-miraflores/" onclick="window.open(this.href);return false; . En sitten tiedä, tarjoavatko muuta kun pukupainia, täytynee selvittää. Cuscosta löytyi myös paikallinen MMA- sali, saa nyt nähdä otanko treenikamoja sinne mukaan. Paikka sijaitsee 3500 metrissä, voisi olla ihan tehokkaat rullailut :)
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 19
Viestit: 87734
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 146 kertaa
Tykätty: 57 kertaa
Viesti:

Mojo

#80

Viesti Mika » maalis 31, 2014, 05.59

Oli muuten mielenkiintoista lukea taustoistasi. Niiden avaaminen avaa myös päivyriä ja ihmistä sen takana aika paljon enemmän kuin vain pelkistä treeneistä kertominen. :)

3500 metriä on mukava korkeus suomalaiselle lähteä vähän treenailemaan... brushteeth

On siinä siis ihan oikeatkin vaaransa, mutta sen tietysti tiesitkin. Tuntuu vain tuo treeni-into olevan aika kova. :D
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Mjölnir
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 22330
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Valkeakoski
Etulaji: Scandinavian Defendo
Sivulajit: Krav Maga, Potkunyrkkeily, BJJ
Takalajit: Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
Tykännyt: 8 kertaa
Tykätty: 22 kertaa
Viesti:

Mojo

#81

Viesti Mjölnir » maalis 31, 2014, 08.03

Mojo kirjoitti: Kapteeni Villelle terveisiä
Rosenlund?
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)

Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#82

Viesti Mojo » maalis 31, 2014, 08.45

Kyllä. Rosa on Ilmailun viisiottelun MM1, nyttemmin keskittynyt pelkästään miekkailuun.
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#83

Viesti Mojo » huhti 3, 2014, 22.45

Aika raskaat pari viikkoa alkaa olla takana opiskelujen osalta, huomisen kun jaksaa niin sitten alkaa helpottamaan. Kerkeää ehkä myös harrastamaan :)

Tiistaina 1.4 tunti, keskiviikkona 2.4 puoli tuntia sekä tänään 3.4 tunti lajinomaista jumppailua kotioloissa. Samaa settiä mitä aikaisemmin; narua, varjoa eri painotuksilla, leukoja lisäpainolla, kahvakuulakompleksia ja lihaskuntoliikkeitä. Jos nyt tästä kotihumpasta on ollut jotain hyötyä, niin se ainakin että jotkut tekniset asiat tuntuvat toimivan sulavammin drillatessa. Kuvaan aika paljon varjonyrkkeilyä ja säkkitreenejä kännykällä. Muistelen Mjölnirin kirjoittaneen joskus, että harjoittelusta 80 prosenttia ajasta tulisi käyttään lajin tekniikkavalikoiman 20 prosentin opetteluun. Sovellan tätä periaatetta melko usein omissa harjoitteissa. Suurin osa ajasta tulee keskityttyä perustekniikoihin, viimeisten erien lopussa heittelen kiertokyynärpäitä ynnä muita villimpiä tekniikoita. Sparreissa se kiertokyynärpääkin tuntuu lähtevän rennommin, kun perustekemisessä on jo tatsia. Tiedä sitten, voihan tämä heiluminen olla yhtä hyvin aivan tyhjän kanssa :smt003 Tuleepahan nuorelle miehelle ajanviettä.
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#84

Viesti Mojo » huhti 6, 2014, 21.54

Perjantaina ohjausta 2h. Jumppailin lämmöt mukana. Treenattiin potkuja. Takajalan polvipotku, pysäri ja takajalan alapotku. Kuudesta kolmella oli aikaisempaa kokemusta potkimisesta, loppuja piti ohjailla vähän enemmän. Pari- ja välineharjoitteita. Lopuksi clinchingiä kevyillä polvipotkuilla ja jumppaa erien välissä. Mieluummin opettaisin vähemmän tekniikoita per treeni, mutta näillä olosuhteella mennään.

Illaksi saunomaan viidentoista mies-kotitalousopettajan kanssa Roballe. En muista milloin viimeksi olisin ottanut yli viisi kaljaa, tuli kyllä aika tarpeeseen. Lauantaina kolme varttia kevyttä jumppaa, varjoa ja pyörittelyt. Tänään reilun tunnin verran muikkaria kisiksellä. Lapin miehen kanssa vedeltiin välineitä, lähti aika mukavasti. Loppuun vähän pystypainitekniikkaa ja clinchingiä.

Viikko 14 yhteensä:
Omat jumpat x 4, 3h 15min
TB x1, 1h
Ohjaukset x1, 2h
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#85

Viesti Mojo » huhti 9, 2014, 14.25

Maanantaina 7.4 kotijumppaa tunteroinen. Varjoa 6x3min, leukoja lisäpainoilla, kahvakuulakompleksia 20kg:n kuulalla, keskivartaloliikkeitä kuulalla, pyörittelyt. Vähän oli väsynyt meininki mutta sai puristettua jollain ilveellä jotain fokusta treeneihin. Tiistai meni töissä, catering ensiksi Ritarihuoneella ja illalla toinen setti Iittalalla japanilaisvieraille. Japskit on kyllä lemppariasiakkaita, pääsin taas aika moneen valokuva-albumiin :smt003

Keskiviikkona 1h 15min muikkaria. Aamutreeneissä muay thai techniques and sparring with veli lait contact. Otettiin alapotkujen väistöjä ja kontrausta. Erä välineitä, jumpat vastuskumilla. Aamutreenit on kyllä kivoja, vielä kun alkaisivat aikavälillä 8-9 niin kerkeisi käymään enemmän. Klo 6.30 on itselle vähän rapsakka, ja 10.30 taas hankala yhdistää luentojen kanssa.
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#86

Viesti Mojo » huhti 11, 2014, 21.03

Torstaina 10.4 kolme varttia jumppaa kotona. Viisi erää narua, viisi erää varjoa, pyörittelyt ja paikkojen avaamiset. Tänään 2h ohjailut Otaniemessä. Perjantait on nähtävästi huonoja päiviä treeneille teekkarikylässä :D Meikäläisen ja toisen ohjailijan lisäksi paikalle eksyi kolme jumppaajaa. Katsottiin perustekniikkaa matossa. Pystystä suoria ja koukkuja hanskoihin. Viisi erää tehtäväsparria, osuma-alueena ylävartalo pää poislukien. Viimeinen erä shooteilla. Loppuun pystypainia polvipotkuilla kroppaan ja jumppaliikkeitä. Treenaajia oli pariton määrä eli treenailin mukana. Vähän on naatti fiilis, viime yö tuli nukuttua aika huonosti kun päällä oli unipolygrafian mittausvälineet.

Sivumennen sanoen aika uskomatonta, että tätäkin hintelän miehen heppapäivyriä on avattu 13 000 kertaa. Kaikki ei voi olla omia klikkauksia :smt003 .
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 19
Viestit: 87734
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 146 kertaa
Tykätty: 57 kertaa
Viesti:

Mojo

#87

Viesti Mika » huhti 11, 2014, 21.20

Mä en ainakaan ole lukenut kertaakaan!
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#88

Viesti Mojo » huhti 14, 2014, 10.34

Lauantaina puolen tunnin pikatreeni ennen töitä. Pari erää varjoa, leukoja lisäpainolla, kahvakuulakompleksi 20kg kuulalla. Jäähdyttelynä puolen kilometrin juoksu raitiovaunupysäkille. Kuula laski 14.10, olin Suomenlinnan lautassa suihkunraikkaana, työvaatteissa ja haivenet ajeltuna 14.30.

Sunnuntaina tunti kössiä.

Viikon 15 treenit:
TB x1, 1h 15min
Lajinomaiset x3, 2h 15min
Ohjailut x1, 2h
Kössi x1, 1h
YHT. 6h 30min

Viikko reissuun :)
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#89

Viesti Mojo » huhti 19, 2014, 15.45

Viikolla 16 jumppaa tiistaina 1h ja torstaina 45min. Tiistaina viiden minuutin eriä narua ja varjoa sekä lihaskuntoliikkeitä ja kuulailua. Torstaina kolmen minuutin eriä narua, varjoa ja säkkiä. Lihaskuntoliikkeitä. Huomiseen mennessä pitäisi olla tämän lukuvuoden kouluhommat palautettuna, ihan hyvältä näyttää onneksi. Matka tekee hyvää, itselle olisi oikeastaan sama lähtisikö Pohjois-Karjalaan vai Curitibaan.

Luin tänään muuten Hesarista jutun CTE- taudista (tunnetaan myös nimellä dementia pugilistiga). Kiinnostaisi tietää, onko noista urheilulajien ja diagnosoitujen välisestä yhteydestä tehty minkään sortin tutkimusta. Toisekseen kiinnostaisi tietää, kuinka paljon häiriötä tavataan amatööritasolla tai alemmissa sarjoissa. Onhan se tietty selvää, että esimerkiksi nyrkkeilyssä ammattilaistasolla tulee koppia monin kerroin enemmän nuppiin mitä amatöörisäännöillä, mutta onko esimerkiksi SM- tason ja NHL:n väliset erot kuinka suuria?
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin

Mojo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 116
Viestit: 194
Lauteille: Tammikuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Mojo

#90

Viesti Mojo » touko 4, 2014, 02.00

Tämän piti olla treenipäivitys.

Viikolla 16 kerkesin jumpata vielä lauantaina tunnin säkkitreenin. Maanantaina 21.4 kello 7 Royal Dutch Airlines nousi ilmoihin, määränpäänä Lima. Matka oli pitkä ja sisälsi neljän tunnin välilaskun Schipholin kentällä Damissa. Limaan laskeuduttiin reilun 19 tunnin jälkeen. Passintarkastuksen jälkeen seurasi laukkujen haku, riemukas jälleennäkeminen emännän kanssa ja taksi host-perheen kotiin.

Tarkoitus oli treenata reissun aikana ainakin kevyesti. Podin vatsataudit numeron yksi ja kaksi, jaedelleen vedellään antibiootteja. Ensimmäinen tauti tuli välittömästi Limaan saavuttua ja kesti pari päivää. Toinen puhkesi tämän viikon alussa ja oli vähän ärhäkämpi. Kävin labrassa luovuttamassa kaikki mahdolliset näytteet. Onneksi ei löytynyt muuta kuin joitain parasiitteja systeemissä. Noh, tuleepa makoiltua ainakin huolella.

Lähdimme Cuscoon viime viikon torstaina. Huomioita: Cusco on korkealla. Söimme tyttöystävän kanssa koko reissun ajan Sorojchi-pillereitä vuoristotautiin. Pillereistä huolimatta etenkin Cuscossa portaiden kiipeäminen hengästytti etenkin matkan alussa ihan hävettävän paljon. Ilmasto voi vaihdella Perun sisällä todella paljon. Reissasimme Machu Picchun inkakaupunkiin lapaset ja pipot mukana, ja paloimme auringossa pahanpäiväisesti. Matka yhteen tämän hetken trendikkäimmistä matkailukohteista oli huikea. Matkustimme paikallisilla collectivoilla eli kimppatakseilla sekä kävellen. Reissuun mahtui perulaisten machomiesten kruisailua vuoristoteillä Toyotan talla pohjassa, kylpemistä kuumissa lähteissä ja yöpymistä viidakkohostellissa.

Machu Picchu on käymisen arvoinen paikka. Kaupunki on rakennettu vuoresta, huippua typistäen kerros toisensa jälkeen. Kaupungin vieressä on Wayna Picchu- niminen vuori, jonka huipulle pääsee kiipeämään. Korkean paikan kammoisena en oikein ymmärtänyt, mihin ryhdyin, kun aloitimme kiipeämisen pitkin vuorenseinämään satoja vuosia sitten hakattuja portaita. Itku meinasi tulla, mutta periksi en antanut. Meikäläisestä on kuvia 2700 metristä ilman, että olen katsonut alas vuorenhuipulta :smt003

Ensikertalaisen vinkkejä Etelä-Amerikkaan matkaaville, treenimielessä tai ilman:

- Varatkaa aikaa. Vatsataudit, myöhässä olevat lennot, mutaiset serpentiinitiet, varkaudet ja eteläamerikkalainen ajantaju tuovat maustetta reissuihin ennemmin sääntönä kuin poikkeuksena. Jos aiotte treenata, varatkaa muutama päivä aikaa erilaiseen ilmastoon ja ravintoon tottumiseen.
- Edes välttävä espanjan (tai portugalin) kielen taito helpottaa arkielämää huomattavasti. Oma espanjan kielen taito rajoittuu muutamaan kymmeneen sanaan. Niillä kyllä saa ilmaistua itsensä auttavasti, jos sopottaa niitä hymyillen ja silmiin katsoen. Si si, muy bueno, perfecto!
- Olkaa varuillanne. Ihmiset ovat yleensä todella auttavaisia ja mukavia. Etenkin turistikohteissa arvotavarat kannattaa kuitenkin laittaa muualle kuin taskuun. Paikalliset saattavat kusettaa turistia raha-asioissa ihan sen takia, että gringolla on rahaa ja heillä ei. Tästä ei kannata ottaa pulttia, vaan esimerkiksi taksimatkojen hinnat on hyvä selvittää etukäteen tai auton voi myös tilata majoituspaikasta. Edes kaikki täkäläiset eivät kanna normaalisti kaupungilla luottokortteja, vaan nostavat aina sen verran rahaa, mitä tarvitsevat.
- Jos haluatte tutustua mestoihin syvällisemmin, hommatkaa itsellenne paikallinen tuttu tai kaveri. Treenikuviot on selkeämmät kun tietää miten kaupungissa liikutaan, paikallisten elämäntapaan saa myös aivan erilaisen tatsin mitä täysturistina.
- Syökää samoissa paikoissa mitä täkäläiset. Ruoka vaihtuu kansankuppiloissa nopealla vauhdilla eikä kerkeä pilaantua lämmössä. Tietty jos haluaa tehdä samalla tavalla mitä eräs lahtelainen jiujitsu-konstaapeli ja ilahduttaa paikallista mäkkäriä päivittäisellä vierailulla, niin mikäs siinä :D
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."

Cormac McCarthy, Veren ääriin


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 kurkkijaa