Lasse Candé

Potkulaisten julkiset harjoituspäiväkirjat

Ylipotkija: JanneM

Kuvake
Ôari
etupotkija
Viestit ketjussa: 1
Viestit: 12330
Lauteille: tammi 4, 2005

Lasse Candé

#181

Viesti Ôari » joulu 11, 2015, 07.57

Lasse Candé kirjoitti:Tällaisella meiningillä koko vyökoekonsepti menettää sen merkityksen jota pyrin itse sille antamaan, eli treenin rytmittäjän, perusteiden ja kokonaisuuden hengitysliikkeeksi.


:peukku:

Noin itsekin olen koittanut miellättää vyökoevaatimukset / tsydeeman oman lajimme kuvioissa. Liian helposti tuntuu että siitä tulee jotenkin Elämää Isompi Juttu (TM) jota palvotaan kuin... mitä nyt kukin palvoisi... ja vyökokeista tulee semmoista tärppien opettelua, juuri niiden juttujen juuri sellaisiksi hiomista.

Itse näen että kokeiden pitäisi olla semmoisia "noh, hemmo, missäs nyt menet, näytäppäs miten hommasi rokkaa sitten viime kerran!" ;)

Lasse Candé kirjoitti:
AnttiA kirjoitti:Onnea Lasse-senseille!


Tätä aspektia en ollutkaan tullut ajatelleeksi pitkiin aikoihin, että on tosiaankin jokseenkin yleinen käytäntö että vedetään opettaja-raja kolmanteen daniin. Kun itse ajattelen sen niin että opettajuus määräytyy tilanteessa, eikä meriteistä. Mutta onhan tuo tosiaankin erittäin vakiintunut käytäntö tuokin, elikkäs nimittelyyn joutunee tottua. :)


Ylen paikallisuutisissa tuli vastaan klippi japaninkielen opiskelusta cosplayn ja muun japanijutun kuten manga ja anime kautta kielestä kiinnostuneilla, ja siellä kurssin oppilas kommentoi tyyliin "kun xxxxxxx-sensei....." viitaten tähän kurssin opettajaan :D
______________________

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit ketjussa: 149
Viestit: 13857
Lauteille: joulu 4, 2007

Lasse Candé

#182

Viesti Lasse Candé » joulu 11, 2015, 17.13

Meillä on kyllä melko hyvin mahdollista opetella tekniikoita pinnallisesti niin että näyttää vyökokeessa hyvältä. Varsinkin paritekniikoissa; jos sopii paritanssin. Suurin osa näyttävätkin paritekniikat sellaisen kanssa jonka kanssa on voinut harjoitella. Eikä kaikki tästä syntyvät ongelmat välttämättä erotu kun on monta paria samaan aikaan tekemässä.

Minulle ei ole mitään väliä tuollaisella. Mieluiten teen sellaisen kanssa jolla on about sama ruumiinrakenne ja joka on about yhtä nopea kuin minä. Ja joka osaa tekniikat. Jos toinen tekee kaiken oikein, niin sittenhän minun ei tarvitse sen kummemmin "sovittaa yhteen" mitään vaan teen vain sen mitä pitää.

Hyvin usein teen vain jonkun kanssa jonka löydän paikan päältä ja minua kysytään vastaavasti melkein joka kerta jonkun pariksi. Tällä kertaa pariksi sattui suht nopea ja vähän lyhyempi tokan danin kokelas. Treenattiin kahdet treenit yhdessä ja tämän lisäksi tehtiin vain ne paritekniikat mitä ei ehditty kyseisissä treeneissä tekemään tauoilla. Ja sitten kokeeseen. Jengi ihmetteli että miten pystyy noin vähällä treenillä menemään vyökokeeseen. No siten, että se tyyppi oli nopea oppimaan ja korjasi kaikki ne etäisyys-, kohdistus-, ajoitus- ja muut virheet mistä minä kokeneempana sanoin. Ja me ei turhia häsläilty. Tekniikat kovaa ja muuten liikutaan niinkuin japanilaisessa katassa usein liikutaan rauhallisesti "western-tyyliin". :) Oli kivaa kun sai hyvän yhteyden. Ja sitten ryypättiinkin baarissa hyvässä hengessä illalla! (Myös hän läpäisi! (mikä selvisi muutaman päivän vyökokeen jälkeen))

Niin siis tuosta pinnallisesta opettelusta oli kyse... Sitä pystyy jossain määrin ulottamaan myös kataan ja peräti perustekniikoihin, jos sillä pystyy huijaamaan vyökokeen arvostelijoita. Ja tietenkin heidän parissaan näkemykset vaihtelevat. Luulisin että missä tahansa löytyy muihin arvostelijoihin verrattuna oikeellisuutta painottavat ja "atleettisuutta" painottavat. Itse en niin piittaa... näen asian niin että pitäisi läpäistä molemmilla tasoilla, joten aina saa syyttää itseään. Jos sitten se oma "hyvyys" jää "ikävästi raadilta näkemättä", niin "vähänkö sitten on hyvä" kun tekee sen oman hyvyytensä mukaisesti ja vielä samassa saavuttaa myös raadin tasovaatimukset.

Olen kyllä huomannut että se ei yleensä ole kovin vaarallista jos saa rakennettua jonkin korkeatasoisen pinnallisen osaamisen. Yleensä siitä pystyy parissa vuodessa muokkaamaan kovalaatuisen syvällisen osaamisen, kun törmää sopivaan opettajaan. Eli ei tarvitse aloittaa läheskään nollilta, kuten usein väitetään, vaan siirtymä on jopa melko suoraviivainen.



Ei tuo opettajan kutsuminen opettajaksi silleen ihmetytä. :)
Minä seuraan mitä tahansa käytäntöä mikä on tarkoituksenmukainen ja auttaa tilannetta. Täälläkin joskus näkynyt vääntöä asiasta. Jotenkin asia ei ainakaan itselle näyttäydy äkkiseltään kovin paljoa väännön arvoisena. En toki japania tunne ja vähemmän kielenkäyttöä, mutta ihme on jos opettajuus ei ole sellainen asia että voi sanoa että "meillä kutsutaan opettajiksi..." eli liopulta täysin yhteisö-/tilanneriippuvainen juttu. En ole tuota kolmannen danin juttua missään kovin virallisessa tyylimme kirjoituksessa nähnyt. (Perkule... olisinkohan kuitenkin jonkun opettajan omassa materiaalissa...)
Mutta siihen törmäilee karatemaailmassa laajemmin aika usein ja taitaa olla sellainen vähän tyylirajat ylittävä japsikaratejen parissa näkyvä sumea käytäntö. Olkoon sitten näin.

Tosin on syytä mainita että Wadokailla on nykyään kyu-dan -asteikosta erillisiä instructor-lisenssejä (joilla ei sellaisenaan tee käytännössä mitään, ellei jokin taho aseta kyseisiä lisenssejä rajaamaan jotakin... ne avaavat toki ovia dan-koearvostelijan lisensseihin). Siinä mielessä yksi luonnollinen rajanvetohan olisi (nyky-)Wadokaissa että jonkin instructor-lisenssin omaavaa kutsuttaisiin opettajaksi, eli senseiksi. En vain tiedä millä japaninkielen sanalla se instructor-lisenssi kulkee.

Ajattelin mennä alimman tason lisenssin kokeeseen heti kun mahdollisuus avautuu. Kyseessä on kuulemma täysin vyökokeeseen verrattavissa oleva tilaisuus, jossa tosin tehdään huomattavasti vähemmän tekniikoita, kuin systeemissä jossa itse suoritan vöitä. Syyt menemiselle ovat toisaalta haasteessa ja toisaalta sosiaalisia. Sitten kun jonain päivänä valmistun ja ehkä löydän vakituisen työpaikan ja ehkä aloittelen seuratoimintaa, on parempi mitä paremmat diplomit kaikennäköiseen on. Haastepuoli taas on se, että kehitys helposti lakkaa, ellen joudu näyttämään osaamistasoani.
Nangu aku Pomona ukese mulanga ati kwena tepo ulubuli lupwile.

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit ketjussa: 149
Viestit: 13857
Lauteille: joulu 4, 2007

Lasse Candé

#183

Viesti Lasse Candé » loka 15, 2017, 22.38

Tässä ollut treenaaminen aika vähissä puolisentoista vuotta. Leirejä on kertynyt varmaankin about 7 per vuosi ja sen lisäksi tullut huidottua vain erittäin satunnaisesti. Jonkin näköinen huono kierre stressiä ja univelkaa ja nämä omalta osaltaan vuorovaikuttaneet treenaamattomuuden kanssa.

Mutta nyt alkaa lähtemään. Ja leireillä sujunut yllättävän hyvin.

Kävin keskiviikkona liikuntasalissamme treenaamassa ja ei siitä kyllä oikein mitään tullut. Kaikki tekniikat vuotaa niin monesta suunnasta että pitää tehdä perusharjoitteita perusharjoitteisiin. Ja ajattelin siitä huolimatta hypätä altaan syvään päätyyn ja juuri nyt ottaa hyllyltä ne tyylimme katat joita en niin hyvin osaa. Muuten sitä ei tule koskaan tehtyä. Rohaita en usko tehneeni kovin montaa toistoa yli kymmentä. Samoin Jitte on tässä suhteessa vähän vieraahko, mutta kyllä ne siitä.

Sitten on vielä Wanshu, jonka uskon voivani kasata suht helposti. Loput kolme ekstrakataa onkin hanskassa sillä tasolla että voi pähkäillä itse kuntoon. Näihin ensin mainittuihin pitää katsella videota ja Danubio sensein kirjaa. Hauskaa, että mulla on itse asiassa näistä melko hyvät muistiinpanot olemassa, koska kun menin opettajani kesäleireille ja oletin että näitä tehdään siellä, katsoin surkeilta videoilta mitä jostain dc++:sta olin lataillut liikkeet karkeasti ja numeroin itse ja kirjoitin paperille. Tämän jälkeen samalle paperille pystyi laittamaan kommentit helposti liittäen liikkeisiin. Ja koko setti iteroiden vuodesta toiseen, kun oli sama paperi aina ensi kerralla mukana. Vaikka olenkin pitänyt näitä ekstrakatoja lähinnä hyllyllä, on jokaisen liikkeen suoritustapojen tärkeimmät opetukset tästä syystä tiedossa ja muistissa. Ja toisekseen, koska ne opetukset pystyy yleensä päätellä meidän pääkatoista.

Tavoite tässä projektissa olisi saada kaikissa ekstrakatoissa sen verran toistoja ja harjoituskertoja alle, että katat olisivat koska tahansa treenattavissa niin, että miettiminen minimiin ja treenihyöty maksimiin. Muutamia pääkatojemme periaatteita nämä kyllä treenauttavatkin hyvällä tavalla.


Mutta enivei, pikkuhiljaa pitäisi parannella kuntoa ja lisäillä treeniä. Ihan hyvin tämä sujuukin. Alku on aina vähän hidas, mutta kyllä se siitä. Olon paranemisen treenien jälkeen huomaa jo nyt aika selvästi.
Nangu aku Pomona ukese mulanga ati kwena tepo ulubuli lupwile.

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit ketjussa: 149
Viestit: 13857
Lauteille: joulu 4, 2007

Lasse Candé

#184

Viesti Lasse Candé » loka 23, 2017, 22.57

Noniin, homma hoidettu. Elikkäs siis kolme huonoiten hanskassa olevaa lisäkataa Wadossa treenattu sillä tasolla että pystyn nyt kävellä kaikki katat läpi. Kuten sanoin, Wanshu oli nopea kasattava. Katsoin kerran videolta ja oli oikeastaan siinä, mutta kun nyt tähän päästiin, niin Danubio sensein kirja myös esiin ja sitten katsoin kaikki merkittävät youtube-versiot ja pari muuta lisäksi.

Rohain kasaaminen on sillä tavalla helppoa, että se on niin lyhyt.

Jittessä oli jostain syystä vaikeuksia saada alkua pelittämään luonnollisesti. Sitten mä keksin että se johtuu siitä että käsien avoimuudet vaihtelevat ja tulee suuntia. Kyllä se siitä. Loput siitä onkin aikalailla paukuttelua eikä anna paljoa mitään lisäarvoa.



Oli hienoa huomata, että kun jokin tekniikka ei oikein toimi, niin kysymys "kuinka sen saisi toimimaan?" löytää heti vastauksensa. Siinä mielessä Otsuka sensei kai oli ihan oikeassa, että kaikki näiden lisäkatojen opetukset ovat jo pääkatoissa. Tuli ihan kivoja pohdittavia Rohain yhden jalan seisontaliikkeeseen, Jitten alkuun ja otin siinä vielä vähän Jioninkin alkua.

Kun puhuin tuosta lisäarvosta, niin on Jittessä tietenkin uchiuket shikodachissa, mikä pakottaa analysoimaan liikkumista ja tukee esim Pinan nidania ja sandania. Ja lisäksi kokutsudachin käyttö, joka tukee kokonaisuutta jota harjoitellaan Pinan godanissa ja Chintossa. Rohai taas tukee Naihanchia oikeastaan todella hyvin. Kun alussa otetaan naihanchidachi, niin ei tehdä ristiaskelta, kuten naihanchissa ja kaksi ensimmäistä liikettä on kahden käden jokseenkin symmetristä toimintaa. Minulla treenautuu tästä asento hieman eri tavalla. Rohaita pitäisi varmaan tehdä sekä oikein päin että peilikuvana.

Mutta nyt sitten taotaan näitä vielä hieman lisää, jotta ne vakiinnuttavat hieman paikkaansa. Ja jotta saa vähän syvällistä analyysia ja toisaalta kierroksia mukaan.



Kaiken kaikkiaan tuli kivaa settiä, kun youtube chromecastin välityksellä väliaikaisessa olohuoneessa lähtee välillä sivuraiteilemaan katojen eri versioihin, Danubio sensein kirjaa tulee luettua laajemmin, omissa muistiinpanoissa silmään iskee vähän mikä sattuu jne. Ja sitten parin testailun jälkeen varsinaiseen olohuoneeseen takomaan, jossa juuri ja juuri katan verran tilaa.

Voisi yrittää vaikkapa käydä kisiksellä nyt tämän viikon aikana treenaamassa silleen vähän paremmin perustekniikan kannalta...
Nangu aku Pomona ukese mulanga ati kwena tepo ulubuli lupwile.

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan



Palaa sivulle Kynä ja Vihko

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 kurkkijaa