Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Lasse Candé

Potkulaisten julkiset harjoituspäiväkirjat

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#151

Viesti Lasse Candé »

Varmaan tällä muotoilulla ihan ok kertoa miksi olen kirjoitellut niin vähän. En enää löytänyt sitä samaa vanhaa hyvää meininkiä kirjoituksiin mitä joskus ennen. Se, että se ei koskaan ollut mitään mestarillista on epäoleellista. Oleellista on että se oli kaverillista.
Sain ansaitun, ja jossain määrin kaivatun, porttarin ja aloin miettimään. Suunnitelmissa oli pitää taukoa koko vuosi ja pohtia elämää... palata vasta kun pystyn taas kirjoittamaan hyvässä hengessä. Olen tässä ajan mittaan tehnyt erinäisiä poikkeuksia sillä fiiliksellä että ei nyt vain lähtisi lapasesta. Taidan olla taipuvainen vastaaviin riippuvuuksiin kuin foorumiriippuvuus.

Mä olen ilmeisimmin voinut huonosti about vajaan vuoden. Filosofiani on että meillä on kahdet kasvot ja se käytännöllinen puoli pitää pitää kunnossa, sen henkilökohtaisemman ollessa epäoleellinen. Tämä on siis tien valinta, eikä tulkinta todellisuudesta. Menetelmä siihenhän toimii juuri päin vastoin, jolloin lähdetään juuri syvältä liikkeelle. Onneksi voin sanoa että selvisin sillä oleellisella puolella vallan mainiosti ja kukaan toimintaympäristössä tuskin edes huomasi mitään. Mulla ei ole ollut viimeisenä vuotena tosiasiassa kuin yksi merkityksellinen asia elämässä ja se on ollut duuni. Kaikki muu on vain jotain feidaavaa meteliä mistä ei saa mitenkään kiinni. Paitsi toki loistokaverit. Taitaa olla niin että tällaista on olla 31v sinkku.

Nyt huomasin kesäloman tullessa ja vapauden fiiliksen koittaessa että setti mikä alla kuohuu on aika massiivinen. En ole ehtinyt yhtään miettiä mitään sellaista että mitä mulle niinkuin kuuluu. Surun aalto tuli ja perään välitön ilo siitä että haaste sai kasvot.



Treenijuttuja
Viimeiset duuniviikot olleet melko kiireisiä. Tossa tuli katukorisinnostus kun oppilaat pallotteli ja menin näyttämään niille mistä kana pissii: freestyle.
Osallistuin jopa oppilaiden turnaukseen ja turpaanhan me otettiin. :D Yksi seiskaluokkalainen jätkä puolusti mua niin mallikkaasti etten saanut mitään aikaiseksi, vaikka voinen sanoa rehellisesti että osaan käsitellä palloa monipuolisesti ja urheilullisen nopeasti ja harhauttavasti. Tää jätkä siis todellakin osas puolustaa.

Muutamat setit katukorista ja kikkoja itsekseni vedellyt. Kiva kun tajuaa kamppislajien ja parantuneen mekaniikan- (fysiikka) -ymmärryksen kautta tietyt jutut kehonkäytöstä. Settiä mistä todellakin olisi hyötyä korisvalmennuksellisesti. Varmaan monipuolisuus ja nopeus huonompaa kuin ennen, mutta joitain uusia kikkojakin keksin ja olen parantunut pallon rullaamisissa kehoa pitkin. Tämä tulee suoraan lajeistamme: käsi-käsi-yhteys. On muutamia muitakin vastaavia. Koripallo on pallopelien nyrkkeily.


Salilla olen käynyt, mutta ollut melko hiljaista viime viikkoina kun on ollut niin kiireistä ja sitten viikonloppuina kun ei, niin kuppia ja lepoa jotta maanantaina taas virkeänä. Mutta joitain kertoja about samalla meiningillä kuin mitä olen edellä kirjoittanut. Kokonaisvaltainen kehon toiminta.


Lajikuvioissa on ainakin neljä leiriä ollut tässä välissä. Muuten hieman analysoinut, mutta lajitreenimäärät todellisuudessa olleet varmaan kaikkien aikojen alhaisimmat. Mä tosin en erottele ja olen kokenut salitoiminnan siten tehtynä kuin teen lajitreeniksi, sen sitä hyvin pitkälle ollessakin, mutta jos ei lyö eikä potki riittävän usein täysillä, on kyllä pakko kyseenalaistaa onko enää kyse samasta asiasta. Se siellä kuitenkin aina takapiruna on ja kohta mennään taas leirille ja treenireissulle. Voisi yrittää vähän pirtsakammin haistella/maistella ennen.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#152

Viesti Lasse Candé »

Tuli käytyä Ruotsissa vähän vajaan viikon treenireissulla tuossa ennen juhannusta. Oli hemmetin kivaa kun nyt oli mukana myös leirin jälkeisellä dojo-osuudella kaverit Joensuusta ja heidän pienen pieni lapsensa, joka välillä sanoo "Tä?". Ei muuta kuin viimeksi sanottu virke uusiksi. :D

Leiri oli jälleen kerran taattua tavaraa. Sain demota koko satapäiselle porukalle opetustilanteessa koko pinan sandanin, sensein sanoessa alkuun että koita sitten tehdä pari virhettä, niin saa kommentoitavaa. Sanoin että teen parhaani, sensei. :)
Sitten toinen kerta kommentein.

Sunnuntaina leirin jälkeen ensiksi omatoimiset treenit ja sitten kaljaa.

Maanantaina parit omatoimiset treenit ja yhdet ohjatut, tiistaina muistaakseni kolmet omatoimiset ja yhdet ohjatut ja keskiviikkona ennen lähtöä lyhyet aamutreenit. Koska en harjoittele hirveitä määriä pystyy tuollaisen viikon melko järkevästikin toteuttamaan sillä periaatteella että lähtiessä on aikalailla loppu ja siten että näennäinen intensiteetti ei eroa juuri. Toki hyvässä kunnossa laadun kautta tulee setistä intensiivisempää myös fyysisesti.

Omatoimiset treenit olivat hyvää settiä ja dojolla ohjatut tuttuun tapaan erittäin intensiiviset ja hikiset. Kesäisin ovat vain tunnin. Omatoimiset olivat myös pari kertaa puoliohjattuja. Käytiin muutamaan kertaan sensei-kaverin kanssa läpi Wadon kaikki 15 kataa. Itseäni kiinnostaa pääasiassa vain yhdeksän varsinaista, mutta myös kuudessa ekstrakatassa on paljon hyvää settiä ja niitä on hyvä osata, jotta leireillä sitten saa treenitehoja irti mikäli tulevat käsittelyyn, sen sijaan että opettelee arpoen askelia. Syy näiden painottamattomuuteen itselläni ovat selviä: juuri kukaan joka näitä treenaa siinä missä varsinaisiakin, ei tee edes Pinan-katoja hyvin ja ne ovat meidän jutun pohja. Itse joudun jo yhdeksässä ottamaan projekteja ja painottamaan ja osa tuntemistani opetuksista unohtuu silloin tällöin.

Oli loistoseuraa messissä myös treenillisesti. Suurin osa omatoimisesta jauhettiin omiamme ja kun tehtiin hieman parisettiä, kommunikaatio pelasi ja treeni pysyi tehokkaana. Sellaiset parit ovat harvassa. Etsijät.

Itselläni pääteemat reissuun liittyen:
Pinan sandan
Naihanchi
Seishan
Chinto
Gyakuzuki tsukkomi
Perusteet


Todella yllätyin kuinka hyvin kestin mukana. Loppulukuvuosi oli hektistä aikaa eikä juurikaan ollut aikaa treenata ja iso osa siitä ajasta meni korisvillitykseen. Sen jälkeen sokka "auki" melkeinpä leiriin saakka. Sitten leirin jälkeen taas sokka auki. Nyt hämmästellään näin kulutetun vajaan viikon jälkeen että mitä seuraavaksi. :smt003
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#153

Viesti Lasse Candé »

Lähinnä ryypännyt kesäleirin jälkeen, mutta tällä viikolla vain perjantaina ja lauantaina. Tahtia pitää vähän höllätä ja ottaa treeniä ja muuta elämää tilalle. Rööki palaa vieläkin mutta jäänee pikkuhiljaa pois.

Jonain päivänä tällä viikolla kävin potkimassa. Ehkä tiistaina tai keskiviikkona. Herranjessus miten rapakunnossa olin. Joku yksi harhautus tai haltuunottosuoritus ja hurjat hengästymiset. Oli missä kunnossa vain, sitä pyrkii vetelemään vanhan kunnon mukaan. No silloin rupesin sitten vetelemään rankkareita tyhjään maaliin, mikä on paljon kevyempää tekemistä. Katselin kentälle saavuttuani laittamastani fb-kuvasta että potkin silloin ehkä vain 40-50 min. Kotona sitten yskin ja räin helvetisti limaa keuhkoista, joten session tärkein funktio oli varmaan tämä.



Tänään sitten jaksoi huomattavasti paremmin. Ei tarvinnut hidastella juuri yhtään vaan pystyi takomaan vajaan kaksi tuntia paljon sitä edellistä sessiota intensiivisemmin. Muutamat yleisliikunnalliset avaavat liikkeet, pari askelluskuviota ja sitten pallolla simppeliä settiä. About kaikki tekeminen pelinomaista, vaikka en olekaan pelannut enää pitkiin aikoihin.

Tuli vedettyä muutama tuhat rintapotkua. Harjoitusmuoto on yksi parhaista perusmuodoista fudikseen. Ensinnäkin rintapotku on kaikkien potkujen äiti. Jos sen osaa hyvin, osaa varmasti myös sisä ja ulkosyrjän. Ainakin jos on näitä takana kovat lukemat. Onneksi paikalla oli syöttöpenkki. Kiskoin siihen sellaisen 1,5 - 3 metrin etäisyydeltä suurinpiirtein vuorojaloin siten että potkuja tuli nopeammin kuin yksi sekuntiin. Sanoisin että ilman mokia tulee vähän yli tuhat potkua / 10 min, mutta määrä putoaa hemmetisti kun vetää penkistä ohi silloin tällöin. Herran jessus miten paljon saa askellettua, miten paljon saa koko kehon jalkapallollista liikkumista, miten paljon saa virheitä ja siitä seuraavia korjauksia (rohkean luovaa peliä eli taitoa) ja toistoja potkuun. Silmät oppivat lukemaan pallon liikettä ja niiden ja vartalon välinen yhteistyö paranee. Sitten kun tempasi potkuja maaliin, tai tein jotain itseni ylipotkuja haltuunotolla, oli onnistumisprosentti ja kosketus "pikkusen" parempi. Silmät toimi, tekniikka ja vartalo pelitti jne jne. Pallo on pyöreä ja se on hankala asia se. Toistoja tarvitsee älyttömän määrän sopivaan herkkyyteen ja siksi kannattaa käyttää muotoja jossa mokasta seuraa että saa jatkaa yrittämistä. No, parikyt kertaa meni penkistä ohi ja silloin tulee pieni rangaistus, mutta muuten virheet eivät ole niin vakavia.

Sama juttu kuin kamppailulajeissa. Tekniikat ovat suht helppoja. Vaikeaa on petaaminen, eli että säätelee vartaloa sillä tavalla että kaikki lähtee tarvittaessa ja sen lisäksi tietyt päätöksentekokuviot. Onneksi askelluksesta iso osa on yleismaailmallista lajiriippumatonta settiä. Yksi hyöty myös kamppailulajeihin on näkemisen paraneminen. Jos tuntikausia viikossa tekee sellaista settiä mikä sujuu paremmin kun ei liikaa katso vaan näkee sivusilmällä, niin tästä on kamppailutaidoille erittäin suuri hyöty. Katsominen on hidasta koska siihen liittyy tarkentuminen. Näkeminen on nopeampaa ja toimivampaa. Kun fudis jäi, huomasin muutaman vuoden jälkeen että silmistä on tulleet "jäykät". Tätä asiaa ei voi tajuta ilman että on kokemusta sekä toimivuudesta että siitä kun ei toimi. Fudaajan ei tarvitse tehdä silmäjumppaa, sillä silmät pyörii päässä ja "tyhjää katsetta" käytetään todella suuri osa pelistä. Kamppailijan kannattaa tehdä, ellei sitten ole jotain sellaista elämässä mikä saa silmät liikkumaan päässä monipuolisesti.


Sitten on tullut hyvin vähän vedeltyä wadosettiä kotona ohimennen. Ei yhtäkään sessionkaltaista pitkään aikaan. Varmaan maksimi tämän päiväinen kymmenen minuutin kihon kumite -fiilistely.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#154

Viesti Lasse Candé »

Meni joo kesäloma melko railakkaissa meiningeissä. Sanoisin että sen 2½ kuukauden aikana tuli oltua kännissä yli puolina illoista. Sitten jos lasketaan pienemmät määrät mukaan, puhutaan jo todella rajusta enemmistöstä. Röökiäkin tuli hemmetti poltettua yli kuukausi tuossa loppupuolella.

Iski sitten noin viikkoa ennen loman loppua luultavimmin keuhkoputken tulehdus. Kakarana olin 2 viikkoa kuumeessa kun opettelin vetämään henkeen. Iski viikon sen jälkeen. Alkoi 39 asteen kuumeella. Pikkuhiljaa muuttui viikkoon ja maksimissaan 38:aan asteeseen. Sitten vain lievää kuumetta ja paria päivää. Nyt ei ole enää moneen vuoteen noussut kuume tuosta syystä mutta muuten tulen kyllä suht kipeäksi. Ellei näin olisi, polttaisin varmaan säännöllisesti. Hyvä siis että keuhkot eivät ole ihan niinkuin muilla.

Kun otin tipattoman viikon (sellainen käsite voi olla näköjään käyttökelpoinenkin) oli tarkoitus alkaa treenaamaan, mutta sairastuminen tosiaankin esti. Ei ole ollut paras mahdollinen olo sen jälkeenkään.

Sitten Jasse järkkäsi läksiäistreenit ja eihän niitä voinut missata. Hyvää pystypainisettiä ja vähän käytiin matossakin. Oli loistoporukka. Messissä lisäksi Anthak ja Janne Pöystinen. Sitten illan mittaan tuli vielä Nico ja T-T pyörähtelemään. Loistoilta.

Tänään oli koulun liikuntapäivä. Osallistuin suht tiukkaan ja hyvään alkulämpöiseen esimerkillisyyden takia ja koska on kivaa saada liksaa treenaamisesta, mutta varsinaisena hommana olin sitten mittaamassa pallonheitossa. Hemmetti siinä sai sykkiä myös melko huolella. Piti vähän katsoa minkä näköinen heittäjä ja pakitella kohdilleen, asettaa keppi osumakohtaan, juosta mittanauhalle, katsoa suurinpiirtein miten pitkälle ("etukomponentti" ratkaisi), juosta takaisin kepille, poimia se ja sama uudestaan. Hiki virtasi. Sitten osallistuin edellämainitsemastani syystä myös tonnin juoksuun. Tulin kolmanneksi. En vetänyt täysillä, sillä viime vuonna kun vedin, yskin melkein keuhkot pihalle. Tuon kesäloman jälkeen ei oikein viitsinyt samalla tavalla näin suoraan treenin alkajaisiksi. Mutta kun 20m ennen maalia yksi oppilas lähtikin ylläriohitukseen, otin kunnon spurtin ja ohitin takaisin ja vielä senkin jolle olin jo ajatellut antaa kolmossijan. Voittoon ei olisi ollut mahdollisuuksia. Hurjalla kärsimyksellä olisin ehkä parantanut 10 s, mutta tällöin voittaja olisi varmasti juossut hieman kovempaa.

Sitten punttikselle vetelemään samalla tavalla kuin olen ketjussa monesti kuvaillut. Paljon vähemmän voimaharjoitusta kuitenkin. Enemmän avaamisia ja ravisteluita ja oman kehon lihaksia vastaan työskennellen. Peili puhuu karua kieltä ryhdinmenetyksestä, mutta settiä löytyi silti. Kunto se, että peruskeppijumppaa ikäänkuin tehden penkkipunnerrusta seisaalteen eteen, niin vatsa huutaa. Veistämättömän puun tila saavutettu. Voi alkaa veistelemään taas. :D

Saunan jälkeen vähän duunia tekemään niin koko vartalo huutaa että on tullut vähän niinkuin päivän mittaan sykittyä. Sitten sattumalta koulun lähibaarin terassilla pari tuttua niin tunniksi kaljalle. Sitten keho alkoi rentoutumaan ja tuli todella hyvä olo. Treeni näköjään kannattaa ja antaa iloa vaikka siihen ei pitkän tauon jälkeen huvittaisikaan palata. Seuraavaksi synttäribileisiin ja, kuten mielläpäin on tapana sanoa, sokka auki! :nauruhammas:
airakti
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 695
Lauteille: Marraskuu 2007

Lasse Candé

#155

Viesti airakti »

Todella rehellistä itse tutkintaa ja hauskaa luettavaa :-) Respect.
TimppaA
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#156

Viesti Lasse Candé »

Muuttovaihe meneillään. Asun nyt puoliksi Keravalla ja puoliksi Haminassa. Vähän outo olo ja arki hakusessa.

Pitkästä aikaa kaken pariin. Oli Erällä hemmetin hyvä leiri ja sain taas hieman uusia ajatuksia, jopa kirjoitettua ylös. Harmi että ei oikein ollut aikaa ja jaksamista kirjoitella riittävän aikaisin. Uskoisin kuitenkin että tärkeimmät uudet jutut siirtyivät dociin. Nykyään täydennän kyseisen opettajan kohdalla kaikki samaan tiedostoon tekniikoittain. Tällä systeemillä tulee kirjoittaessa luettua mitä siellä jo on, jolloin ei tule toistoa ja toisaalta silloin tulee luettua ne samalla. Olen nimittäin tahtonut ratkaista ongelman siitä että vaikka miten taltioi, ei sitten taltiointejaan välttämättä kuitenkaan tarkastele. Tässä on yksi todella suuri syy siihen miksi en Wadossa koe videoimisen olevan kovin hyvä formaatti, heti kun se piste ylittyy että on jo riittävästi videoreferenssejä. Nykyisenä youtube-aikana joka haaran opetusvideoita omaavana ja paljon muutakin henkilökohtaisempaa voinee turvallisesti sanoa että se piste on takanapäin. Liikaakin videota jo.

Oman opettajani suhteen taas olen kirjoittanut paperille, kun tulivat ensimmäiselle viikon mittaiselle kesäleirille mukaan. Sitten samalla periaatteella täydentänyt tätä paperikokoelmaa kuin toisen opettajan suhteen docia. Sitten löytyy vielä lisäksi erinäisiä muita dokumentteja, enemmän kuin vähemmän hajallaan. Ollaan lähellä sitä pistettä että dokumentaatiota alkaa olla liikaa.


Leiri tosiaankin antoi uusia ajatuksia esim voimantuottoon, miten nopeutta saa lisää. Ennen kaikkea se kuitenkin pyöritteli jo tuttua, mitä todella tarvitsen, jotta setti uppoaa päähän ja vartaloon.

Toivottavasti löydän sopivan treenirutiinin tässä uudessa olosuhteessa. Nyt on vähän motivaatiokin hakusissa, kuten aina tauon jälkeen. Jotenkin ei leirit sillä tavalla kiinnosta kuten on tähän saakka kiinnostanut, vaan tuntuu vähän pakkopullalta. Treenaamista pitää ajatella joltain uudelta kantilta mutta en vielä tiedä miltä. Tuo reilun kymmenen leirin vuositahtihan (puolet ulkomailla) oli ehkäpä elämänvaihe. Nyt on joitain valintatilanteita sosiaalisen elämän ja leirien välillä ja työkuviot sellaiset että viikonloppuleireille on huomattavasti vaikeampi irrottautua. Leireille irrottautuminen alkaa tuntua kuluttavalta. Ja saan nyt myös hieman huonompaa palkkaa duunin vähennyttyä, joten rahankäyttöäkin pitää miettiä uusiksi. Jotenkin pitää löytää sopiva tasapaino siten että saan niitä leirejä riittävästi tasapainottamaan ja toisaalta että ei mene pakkomielteen puolelle. Yksi opettaja on alkanut käydä Euroopassa enemmän ja tahtoisin mennä hänen leirilleen joskus, mutta jotenkin ei oikein tunnu mielekkäältä lisätä leirien määrää, enkä toisaalta tiedä mistä aloittaisin karsimisen.

Samalla tiedostan treenin hyvän vaikutuksen itseeni. Pidän myös leireistä ja kavereista joita leireillä näkee. Ehkäpä osa näistä fiiliksistä katoaa kun totun tähän uuteen olosuhteeseen paremmin ja saan arkisemmat treenikuviot rullaamaan.

Vaikka viestin sävy siis näyttää siltä että motivaatio olisi pohjassa, näin ei ole. Kyllä tämä tästä taas lähtee rullaamaan, niinkuin on aina ennenkin lähtenyt!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#157

Viesti Lasse Candé »

Noniin nyt on jo jotakuinkin kotiuduttu. Vielä hemmetisti totuttelua nykyiseen viikkojärjestykseen. Duuni on hemmetin rankkaa. Onneksi sentään oppilaat ovat loistoväkeä niin sitä jaksaa. Tulen aina niin hyvälle tuulelle kun pääsen koululle, vaikka olisi yö nukuttu huonosti.

Treenailuissa kuntoklubikortista alkaa latinki loppumaan ja siirrytään seuraavaan elämänvaiheeseen. Taitaa olla jonkinsorttista paluuta vanhemmantyyliseen, joskin vielä hakusessa. Mutta onnistuin käymään treenailemassa lauantaina ja helvetin kivaa oli. Liikuin polvilteen ja tein perustekniikkaa, hakkasin patjaa ja tein naihanchia. Melko kevyesti kaikkea kun oli hieman kanuunaa. Tänään sitten tuntunut todella hyvältä kun keho toimii taas. Treenaaminen näköjään kannattaa.

Menen reilun kuukauden päästä Ruotsiin Norjan rajalle vetämään leiriä. Jo yli vuoden ollaan juteltu moisesta ja nyt sitten saatiin sovittua juttu. Lentoliputkin hankittu. Pääsiäisleirillä toinenkin seura siellä sanoi että ovat miettineet uusien vaikutteiden hankkimista ja että tahtoisivat vähän reissata karaten perässä ja olivat jo tulossa Suomeenkin, jos minä järkkäisin heille leiriä. Olin erittäin otettu kun sanoivat että tekeminen ja asenne siihen on kohdillaan. Varsinkin kun seuran opettaja on todella kokenut konkari Wadossa ja muussakin budossa. (Ollut jopa tyylin perustajan vetämissä treeneissä 70-luvulla.) Hauskaa, että olen itse oppinut häneltä paljon ja kunnioittanut suuresti niin ihmisenä kuin karatekanakin. Hän on niitä harvoja joiden tekeminen on todella hyvää. Ei oikein hanke kuitenkaan edennyt, niin pitää toivoa että jaksavat ajella tälle leirille. Sanoinkin heille että eikö olisi logistisesti melko paljon fiksumpaa jos siirtäisivät minua sinnepäin eivätkä itseään tänne. :)

Paljon on tullut pähkäiltyä leirin sisältöä. Ainakin idoria meinaan käydä läpi kun siitä alunperin juteltiin. Kuitenkin pyysin että ei tarvitse liikaa niihin rajoittua ja se passaa heille. Hieno homma, niin saa räätälöidä vapaasti kokonaisuuden. En ole vielä ihan päättänyt käsiteltäviä katojakaan, mutta läpikäytävät idorit ja joitain muita paritekniikoita on jo tiedossa. Tarkoitus on vetää sellaisella tavalla mikä jossain määrin poikkeaa muista opettajistaan. Ja se on tärkeää että treeni-intensiteetti pysyy suht korkeana. Antaa jotain kehonkäytöllistä ja jotain taktista.

Todella mukava projekti, joskin jos alkaa yöllä miettimään, voi olla vaikea saada unta. :D
Nyt pitää treenata sellaisella tavalla että tekeminen näyttää ja tuntuu mahdollisimman hyvältä sitten leirillä. Varsinkin seuran ylempien vöiden pitää saada tuntea idoreita ja muita tekniikoita. Olisi toivottavaa että saan herätettyä oikeaa voimantuottoa jotta demot toimivat. Eilinen treenisessio lupaili hyvää.

Sanottakoon vielä että treenikuviot täällä Helsingin suunnalla vähän hakusissa. Jotain uutta pitäisi nyt saada sillä saralla elämään. Yhdet puhelinnumerot jo vaihdettu ja siihen asiaan pitää palata heti kun näyttää siltä että tiedän oman aikatauluni ja ehdin. Huomenna taidan mennä seurani treeneihin.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#158

Viesti Lasse Candé »

Treeni rullannut ihan kivasti. Vähän painottuu helposti loppuviikolle. Yritän aina päästä duunista lähtemään Kotkasta perjantaina sen verran nopeasti että ehdin seurani treeneihin Helsingissä. Ja sitten kaljalle. :)

Nyt kahtena perjantaina olen ehtinyt ja on ollut hyvää ottelullista meininkiä. Liian vähän ottelemisen viime vuosina huomaa kyllä. Onneksi kuitenkin on uskallusta jalostaa itseä hakeutumalla otellessa epämukavuusalueelle, mikä se sitten kenenkin kanssa on. Lauantaisin olen nyt ehtinyt jo muutaman kerran putkeen vapaavuorollemme. Viime viikolla vedin oppilaalleni treenit. Eilen oli melko laiskaa, kun oli kanuunaa. Sai siinä kuitenkin toistoja ja kehoa avattua. Torstaina treenasin duunipäivän päätteeksi liikkasalissa.


Nyt teemaksi on taas muodostunut Naihanchi. Tunnen suuria puutteita asennossa. Nilkkojen taipuisuus heikentynyt. Tajusin että en ole ollut riittävän tietoinen viime vuosina asennosta. Seistään vähän sinnepäin ja aletaan lyömään. Tämä on iso virhe. Nyt korjaan asiaa. Varpaita hieman enemmän sisään, lantio kohdalleen ja sopiva "pyöreys" asentoon siten että jalkojen välinen yhteys lantiossa vahvistuu. Paljossa tekemisessä tulee nimittäin vahingossa ponnistettua kun pitäisi vetää toisella jalalla. Sitten Naihanchin ristiaskel on aivan karmeassa jamassa. Ensimmäisessä liikkeessä sujuu jotenkuten mutta kahdessa muussa kohdassa ei oikein. Naihanchidachi pitää aika paljon sisällään. Kun siinä varmaan eniten tulee seistyä, niin miksei tekisi sitä sitten kunnolla...

Kihon kumitea pitää myös jalostaa leiriä varten. Taisabakia pitää treenata urakalla taas pitkästä aikaa, ettei demoa sitten ihan mitä sattuu. Aika hyvällä mallilla tuntuu olevan, mutta treeniä treeniä treeniä...
Nyt pitää yrittää saada vähän treenailtua myös alkuviikosta.

Ainiin, ja lopetin nuuskan käytön taas. Keskiviikkona vetelin aamunuuskaa aamupalan jälkeen ja totesin itsekseni että "ei tätä enää". Päätös oli että ei enää tänään, mutta enpä sitten ottanut seuraavanakaan päivänä enkä sitä seuraavana enkä sitä seuraavana, vaikka olen ollut radallakin. Helppoa kuin mikä. Kyllä riippuvuus nikotiinijuttuihin on hyvin suureksi osaksi psyykkistä.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#159

Viesti Lasse Candé »

Viikonlopun leiri Ruotsissa lähestyy. Kyseessä on ensimmäinen leiri minkä saan vetää kokonaisuudessaan. Seuran johtaja pyysi myös vetämään tunnin treenit siinä ennen leiriä heidän aloittelijoilleen ja lapsille. Suostuin. Sisältö tulee olemaan intensiivistä mättöä, sillä aika on lyhyt ja tekniikoiden määrä pitää pitää pienenä. Intensiivisyys on myös yksi tapa luoda hyvää henkeä ja jättää kiva vaikutelma lapsille ja aloittelijoille. Sitä treeniä lukuunottamatta lauantaina vedän kaksi kahden tunnin settiä ja sunnuntaina yhden.

Kun sain pyynnön käsitellä kaikki kymmenen kihon kumitea sunnuntain treenissä, muokkautui visioni eri treenien sisällöistä hieman. Käytännössä idorit vähenivät viidestä kolmeen ja tilalle tuli yksinkertaisia osin kehittämiäni pystykumiteja. Kymmenen kihon kumitea yhteen treeniin on normaalisti nimittäin käytännössä mahdoton tehtävä. Tämän mahdottomuuden voi silti ratkaista sillä että opettaa suurimman osan opetuksista jo muissa harjoitteissa edellisenä päivänä. Tähän räätälöintiin joutuu käyttämään aikaa, mutta projekti on itselleni kiva dyykkaus Wadon maailmaan. Linkitän kokonaisuuden myös kolmeen idoriin jota opetan, kahteen tai kolmeen kataan jotka käyn perusteena noihin läpi ja ruotsalaisten omiin värivöiden peruspariharjoitteisiin, jotka ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin meilläkin. Ja tietenkin perustekniikkaan. Sopivin valinnoin tämä kaikki on todellakin mahdollista sopivan alhaisella tekniikkamäärällä, mutta kuten sanottu, pähkäily vie aikaa.

Ekan treenin suunnitelma on jo paperilla ja selkeältä ja ytimekkäältä näyttää. Loputkin valmistunevat tänään.



Perjantain treeneihin seurassani tarvittiin vetäjää ja kun huomasin että duunia on niin paljon etten saa sitä perjantain oppituntien jälkeen hoidettua vaan joudun ottamaan kokonaisen lisäpäivän tällä viikolla (keskiviikkona), niin ilmoittauduin sitten vetäjäksi, kun kerran paikalle ehdin. Perjantain treenit ovat aina olleet ottelulliset meillä, joten vedin ottelutreenit. Peruslähtökohdat ja jotkut harjoitteet olivat jo kirkastuneet mielessä torstaina ja lopullinen suunnitelma valmistui bussissa. Itse treeneissä sitten karsin noin 30% suunnittelemistani tekniikoista, koska draivi oli niin hyvä ja tuntui typerältä ratkaisulta muuttaa veto hätiköinniksi ja tekniseksi sekamelskaksi. Laatimassani kokonaisuudessa kun ei muutenkaan tällä kertaa ollut mitään sinänsä niin pyhää ettäkö karsiminen pilaisi jonkin kokonaisuuden. Päin vastoin. Samaa settiä oli tarkoitus pyörittää erilaisin harjoittein.

Olen ennenkin vetänyt treenejä joissa otellaan ja joissa on yksittäisiä helppoja otteluharjoitteita mutta en koskaan varsinaista ottelutreeniä. Koska muutenkin isommalle porukalle vetämisestäni on aikaa joitain vuosia olin hieman pallo hukassa siitä että mitenkäs treenien veto nyt niinkuin toimikaan. Täällä potkussahan on silti aina hyvä kertoa miten ne asiat menevät. :D
Mutta täytyy kyllä sanoa että ihan hyvin se meni. Olen aina arvostanut sellaisia otteluvetäjiä jotka antavat rauhaa, aikaa ja keskittymismahdollisuuden, siten että fyysisyys tuntuu tulevan ikäänkuin vahingossa. Uskoakseni onnistuin tuossa. Teknisestikin setti oli hyvä. Toisaalta monipuolinen potkuine-lyönteine liikkumisineen ja toisaalta kontaktiin totuttavan lähimätön ja etäisyydellisen pelin kannalta. Ja silti pysyi selkeänä, sen sijaan että olisi ollut ns ihmesekoilua.

Pääsisältö oli treenata ottelullisessa liikkeessä etäisyyttä jolle suora lyönti ylettyy kun menee sisään ja sitä itse liikkumista. Toki samassa myös näitä hyökkäystekniikoita. Paljon sellaista että vastaanottaja liikkuu siten että päähän kohdistuva hipaisulyönti joko juuri ja juuri osuu tai juuri ja juuri ei osu ja keskittyy sen sijaan normaaliin otteluaskeltamiseen. Jos kyseisen etäisyyden osaa hyvin, voi liikkua lyöntien tullessa vain vähän toisin, jolloin vastustaja luulee osuvansa ja sitten pääsee itse vastahyökkäykseen. Hyvinkin etäisyysherkkää mättöä intensiivisesti, erilaisin yhdistelmin jne. Syy teemaan on että kun seuran tyylisuunta on vaihtunut Wadosta vähemmän ottelulliseen (voi kai sanoa), harrastajien liikkuminen, ajoitukset ja etäisyystaju on hämärtynyt. Tällöin ottelutreenit eivät suju aina yhtä hyvin. Ilokseni huomasin että tatsia alkoi löytyä treenin puolenvälin paikkeilla, joten suunnitelmaa ja toteutusta voi pitää hyvinkin onnistuneena.

Oteltiin myös paljon ja kuvailin ottelutehoa prosentein ja sanallisesti mitä se tarkoittaa. Ponnistettiin 10%:sta muutamaan 30%:n settiin ja sitten 50%:n kautta muutamaan 70%:n settiin joita loppupuolella tehtiin muutama. Sitten pudotettiin takaisin 30%:iin jotta treenaajat saivat taas onnistumisia (ja antaisivat niitä). Lopun otteluja lukuunottamatta ottelut otettiin aina kun otettiin uusi pari seuraavaa tekniikkakokoelmaa varten. Ihan loppuun intensiteettimättöä jossa komensin tahdin, lihastreeniä väleihin ja loppurutistus ympyrässä nopeasti yksinkertaista tekniikkaa ilmaan tehden.


Pitää yrittää päästä vetämään joku toinenkin kerta ottelutreeni, kun tämä on niin kivaa ja haluan saada kokemusta kyseisestä aihepiiristä treeninvedollisesti. Nyt tuo tuli hyvään saumaan etten mene kymmenien ruotsalaisten eteen vetämään kokonaista leiriä siten että olen viimeksi ylipäätään vetänyt muulle kuin miniporukalle joskus vuosia sitten. Uskon että vaikutus ulosantiin on positiivinen.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#160

Viesti Lasse Candé »

Leiri Ruotsin Arvikassa 9.-10.11.2013

Sain kunnian vetää leirin lauantaina ja sunnuntaina 9.-10.11. Arvikassa. Arvika on karkeasti sanottuna Göteborgista jonkin verran pohjoiseen lähellä Norjan rajaa ja siellä vaikuttaa Ruotsin Wadokain seura Arvika Karateklubb (AKK).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvika" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.akk.se/" onclick="window.open(this.href);return false;

Heillä on siellä suht tuore seura joka on aktiivisella otteella, osallistumalla leireille ja järjestämällä niitä, kasvattanut toimintansa melkoisen hyväksi. Seuran ylimmät vyöt ovat 1. dan, ruskea ja sininen vyö. Näiden alla porukka vihreitä vöitä. Juuri sillä että kolmikko on aktiivinen monenlaisessa järjestelyssä seuran taso on kuitenkin saatu nostettua melko kovaksi. Varsinkin Duck joka on ystäväni jo yli viiden vuoden takaa Svenska Wadokain viikon mittaiselta kesäleiriltä on leireillyt hyvin aktiivisesti ja omaa mielestäni erittäin hyvän budoasenteen harjoitteluun. Hän kävi myös Erällä Nash sensein leirillä ja yöpyi luonani.

Kuva
(Leirikuva toisen lauantaitreenin jälkeen.. Osa porukasta puuttuu kuvasta.)


Sain duunista pari viimeistä tuntia vapaaksi ja lensin Tukholmaan perjantaina. Christer (3. dan) Norrtäljestä tuli lentokentälle vastaan. Mukana seurastaan myös Alexandra (vihreä vyö). Edessä reilu neljän tunnin ajomatka Ruotsin toiselle laidalle. Otettiin Karlstadista, joka on jo lähempänä Arvikaa, kyytiin Johan (1. dan; Johan oli parinani kun konvertoin 1. danin Wadokai-arvoksi 2010) ja jatkettiin Johanin vanhemmille, jossa majoituttiin porukalla. Aivan upea perhe. Vähän sain hämmästellä kun molemmat aamut alkoivat sillä että mentiin porukalla laulamaan jollekin ja annettiin lahjoja. :D
Lauantaina juhlittiin Johanin syntymäpäivää ja sunnuntaina Martin-isän kunniaksi isänpäivää.
Johan oli aiemmin AKK:n päävetäjä. Tällöin hänellä oli ruskea vyö. Myöhemmin hän muutti pois Arvikasta ja päävetäjyys siirtyi Duckille.

Leirin ideointi alkoi jo joskus noin kaksi vuotta sitten, jolloin myös muodollisuutena pyysin luvan vetää kyseisen leirin Ruotsin Wadokain seuralle. Yli vuosi sitten ihan sillä tasolla että alettiin miettimään ajankohtaa. Tällöin suunnitelmissa oli leiri idoreista. Kun ajankohta saatiin nyt vuotta myöhemmin alkusyksystä lyötyä lukkoon, fokus siirtyi idoreista hieman Kihon kumiteen päin. Koska toivomus oli että kävisin kaikki kihon kumitet sunnuntain treeneissä läpi, muutin myös lauantain suunnitelmaa tätä agendaa tukevaksi ja laadin kokonaisuuden jolla myös värivyöt voivat lähestyä hyvin vaikeita kihon kumiteja sujuvasti, pohjastaan ponnistaen. Oma ajatukseni on että Kihon kumite pitää avata ja niiden lähestyminen aloittaa hyvissä ajoin sovellusten kautta. Tällöin ne edustavat kaikkea sitä mitä niiden tuleekin ja ovat siellä Wadon ytimessä, mikä niiden paikka todella on.

Kuva
(Lasten ryhmäkuva. Mukana myös meidän auton porukka ja muutama isäntäseuran aktiivi, jotka kaikki osallistuivat harjoituksiin.)


Leiriohjelma oli seuraava:

Lauantai:
(11:00-12:00 Lasten alkeisryhmä)
12:30-14:30 Aikuiset ja ylemmät vyöt treeni 1
15:15-17:15 Aikuiset ja ylemmät vyöt treeni 2

Sunnuntai:
10:00-12:00 Siniset ja ylemmät Kihon kumite



Lasten alkeisryhmä ei ollut treenannut kauan. Ajatuksenani oli vetää kuten olen oppinut Ruotsin päädojolla että he vetävät treenejään, nojautuen Ruotsin Wadokain harjoitus- ja vyökoeohjelmaan. Myöskin käyttää heidän treenijärjestelyitään niin hyvin kuin itse suinkin osaan noudatta näitä. Ruotsin Wadokaissa on lisätty Gichin Funakoshin kehittämä alkeiskata Taikyoku Shodan, joka ei tyypillisesti kuulu Wadokurrikulumiin. Se kuitenkin sopii siihen täydellisesti ja mahdollistaa tehokkaan harjoittelun jo aikaisessa vaiheessa. Koska kurssi ei ollut edennyt riittävän pitkälle, otin vain alkua uudestaan ja uudestaan, jotta ei tarvitse puhua liikaa.

Kuva
Kuva

Yleinen virhe lapsilla (ja aloittelijoilla muutenkin) on että jalat ovat täysin peräkkäin junzukidachissa. Varpaiden suuntiakaan ei saa kohdilleen kovin helposti. Kouluopettajana tiedän suurinpiirtein mitä lapset jaksavat ja mitä he eivät jaksa kuunnella, joten ratkaisuksi ongelmaan asetin käpälät seinää vasten näyttämään jalkojen paikat ja näytin siirtämällä "takajalkaa" mitä tarkoitan leveydellä. Se toimi uskomattoman hyvin. Lapset rakastavat oppimista kunhan juttua lähestyy jotenkin kivasti.

Kuva



Aikuisten treeneissä olin valinnut pääteemoiksi gedanbarain ja sotouken sellaisella tavalla että saa laadittua hyvän kokonaisuuden Kihon kumiten lähestymiseen ja vahvistettua Pinan Nidania ja Shodania. Sovelluspuolella myös ponnistamista Ruotsin ippon kumitesta ja meidänkin sanbon kumitesta (jota tyypillisesti tehdään täällä ippon kumitena). Koska idoreita tahdottiin mukaan valitsin teemaan sopivat idorit siten että saatiin kaikki saumattomaksi kokonaisuudeksi. Tutkailtiin myös asetelmia laajemmin ja käytin sopivia sparrimuotoja jotta ympäristö tulee tutuksi. Koska esimerkiksi ulkopuolinen asetelma kuten kihon kumite 1:ssä alussa oli monessa tekniikassa läsnä, niputin näitä tekniikoita yhteen ja käytin sparrimuotoa joka käytännössä ajaa ottelijat toimimaan vastaavassa etäisyysympäristössä ulkopuolelta. Tähän tarkoitukseen sopiva harjoite on yhden käden olkapäähippa. Vastaavasti kehitin gedanbaraihin erään ottelumuodon johdantona kumitegataan. En tokikaan häirinnyt sillä informaatiolla muita kuin mustia vöitä sitten kun keskusteltiin karatesta illalla. Mutta oli ilo huomata kuinka ottelumuoto ja sitä edeltävät pariharjoitteet tosiaankin saivat värivyöt tekemään kumitegata 2:a pinnallisesti oikein. Se ei yleensä ole ihan helppoa. Varsinkaan noin isossa ryhmässä.

Kuva

Johdantona kihon kumiteen käytin myös maegeriuke 5:ttä, jota ruotsissa tehdään sanbon kumitena ja meillä ippon kumitena. Me tehtiin sitä ippon kumitena. Sen aikana tapahtui hauskin juttu ikinä, kun yksi lapsi nosti käden ylös kun selitin koko porukalle. Hänen asiansa oli sellainen ahaa-elämyksenomainen "Me tehtiin tätä vähän aikaa sitten treeneissä!!" :lol:
Sanoin innokkaasti jotain tyyliin "AIJAA!! No hyvä!" ja jatkoin selittämistä. :D

Kihon kumite 3:een myös erinäisiä johdantoja kuten jalan nappaaminen kauhaisulla ja nagashigedanbaraita, vastalyöntiä jne jne. Harjoitteita jotka pakottavat vähintään koukistamaan polvia. Tämän jälkeen onkin vielä opittavaa sisäänmenossa. Kihon kumite 3 on hyvin vaikea tekniikka ja luonteeltaan melko abstrakti. Sen sovelluspotentiaali on kuitenkin suuri ja harjoite on erittäin hyvä, kunhan sen tekee oikein. Me siis tehtiin niinpäin että sovellettiin värivöiden treeneissä. Toivottavasti heillä on intoa sitten muutaman vuoden päästä yrittää tehdä muodollinenkin tekniikka sellaisella tavalla joka tukee kaikkia sovelluksia.

Ensimmäinen treeni oli jotakuinkin gedanbaraista ja junzukista pinan nidanin kautta kumiteen ja toinen sotoukesta ja gyakuzukista pinan shodanin kautta kumiteen.



Sunnuntaina meitä oli huomattavasti pienempi määrä. Jäljellä vain mustat vyöt sekä AKK:n ytimen ruskea ja sininen vyö, joiden lisäksi vihreävöinen Alexandra. Teemana kihon kumite. Kokemuksesta tiedän että ellei tee perusteita, treeni ei ole miellyttävä ja tekeminen on huonoa. Niinpä, vaikka meillä oli kymmenen kihon kumitea käsiteltävänä kahteen tuntiin, käytin ensimmäisen puoli tuntia lämmittelyyn ja perusteisiin. Tehtiin suoraa lyöntiä valitsemani opetusteeman mukaisesti, torjunnat jodanuke, sotouke, uchiuke ja gedanbarai, maegeria ja sokutogeria sekä junzukia ja gyakuzukia. Suoria lyöntejä sekä naihanchidachista että zenkutsudachista, jotta voimantuotto herää kihon kumitea varten.

Kihon kumitessa pääteema oli jokaisessa tekniikassa oikeat hyökkäykset. Usein näkee että on muodostunut kulttuuri jossa tehdään "kiltisti" toista kohtaan ja tuhotaan koko harjoitus. Edellisen päivän johdannolla kuitenkin oli mahdollista lähestyä suht kovalla intensiteetillä turvallisesti tekniikoita siten että hyökkäykset osuivat kohdalleen. Otin demona vastaan näitä tällejä niin usein kuin mahdollista ja korostin että treenaajien tulisi tehdä samoin. Ei ehkä fiksuin idea ilman ennakkovaroitusta maksaan suuntautuvassa sokutogerissa. :x Onneksi vain vähän vihlaisi eikä mitään pahempaa. Sunnuntaina oli aika paljastaa näille opettajatasoisille mitä ajoin takaa tietyillä harjoitteilla jotka on johdettu kihon kumite 3:sta ja avata sitä puolta että kihon kumite ei ole konkreettista. Annoin moniin torjuntoihin vinkkejä siihen kuinka ne toimii myös muiden kanssa kuin pelkästään sen parhaan kaverin. Kihon kumite 6 oli ehkä keskeisimpänä harjoitteena ja varioin sitä perusharjoitteena. Itse tekniikkaan käytettiin lopulta melko lyhyt aika.

Kaikissa treeneissä noudatin vetämisfilosofiaa, jossa sitä "miten tekniikka menee" lähestytään yksinkertaisin ohjein että mitä harjoitteessa tulee tehdä ja kokonaisuutta kasvatetaan. Jokaisen treenin lopussa oli myös loppuspurtti sisältäen perustekniikkaa edeten rauhallisesta äksiisiin ja kovaan intensiteettii, josta takaisin helppoon, jotta saa haastaa itseään opetusten sisäistämisten suhteen. Kahdessa lauantain treenissä myös pariharjoitespurtit, jotka takoivat keskeisintä sisältöä yksinkertaistetummassa muodossa nopein toistoin oppilaiden päähän.



Fiilikset leirin jälkeen ovat todella hyvät. Oli kiva vetää lähes 40:n lapsiryhmälle, todennäköisesti yhteensä hieman yli kolmellekymmenelle aikuiselle/värivyölapselle ja kahdelle itseäni korkea-arvoisemmalle sekä yhdelle vanhemmalle vertaiselle. Näiden mustien vöiden mukaansaaminen oli todella iso kunnia. Väkeä oli oman seurani lisäksi ainakin viidestä eri seurasta, kyseessä oli ensimmäinen vetämäni leiri ja samalla ensimmäinen kerta kun opetin karatea ruotsiksi. Palaute on ollut todella hyvää jokaiselta tasolta ja tunnelma oli huippuhyvä. Arvikalaiset olivat erittäin vieraanvaraisia ja lisäksi ahkeria treenaajia. Näin jälkeenpäin, fiilis on aika bueno! Kiva nähdä heitä kohta taas Ruotsin talvileirillä!
jsv
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 369
Lauteille: Helmikuu 2005
Paikkakunta: Iso Omena
Etulaji: BJJ
Takalajit: KU, Potkunyrkkeily, Karate

Lasse Candé

#161

Viesti jsv »

Hieno juttu, oli myös mukava lukea näin ansiokas raportti leiristä :)
Jussi Vesala
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#162

Viesti Lasse Candé »

Treenaaminen ja treeninveto jatkunut ihan hyvin. Vähän pitää vielä miettiä ajankäyttöä uusiksi kun tulee lähinnä treenattua to, pe ja la ja sitten jotain satunnaista kotihuitelua muuten.

Viikonloppuna oli kaveripariskunnan yhteis-30v-synttärit. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen missasin oman leirimme. Silloin leiri järjestettiin viime kerran Mikkelissä. Nyt kun leiri taas järjestettiin Mikkelissä se jäi väliin. :)

Juhlissa oli hyvä ohjelmanumero perjantaille ja veti ihan hyvin jengiäkin messiin. Ja kovakuntoista. Tehtiin jotakin Cross Circuit tms toiminnallista harjoittelua Lahden Gentailla. Oli hyvä vetäjä ja hyvät treenit. Vetäjä oli muuten entinen karateka ja Thainyrkkeilijä. Sielläpäin asuville voin suositella. Itsekin voisin ihan ilomielin olla messissä kerran viikkoon jossain tuollaisessa.

Ensiksi avattiin keho hyvällä lämmittelyllä ja sitten heiluttiin sellaisen lattiassa olevassa nivelessä kiinniolevan painonnostotangon kanssa. Nivel salli sekä noston että siirron sivuun, eli tanko toimi ikäänkuin vapaasti liikutettavana (puoli-)pallonsäteenä kiinni keskipisteessä. Sai hyvää settiä aikaiseksi. Muuta mielenkiintoista oli jokin 15m vaijerinpätkä mikä vedettiin tolpan takaa ja sitten tehtiin päistä kiinnipitäen aaltoja. Lopussa peruslihaskuntoharjoitteista koostuva kuntopiiri siten että saatiin 8 min tekoaikaa ja rytmittää itse koko setti. Vain järjestykset ja toistomäärät olivat ennaltapäätettyjä. Sen jälkeen rullailtiin sellaisen pehmeäpintaisen pölkyn päällä, mistä tulikin ihan hyvä fiilis.

Treeni oli mulle rankka kun en ole lihaskuntopainotteisesti treenannut enää vuosiin. Osasin kuitenkin noudattaa ohjetta tehdä treeniä itselleen ja kuntopiirisarjassa pidinkin sellaisia taukoja että pystyy esim tekemään liikkeet. Seuraavina päivinä tuntui tasaisesti kaikkialta treenatulta, eli setti on hyvin suunniteltu. Yleensä noin kovien treenien jälkeen jokin paikka on "kipeänä" treenaamisesta ja muut vähemmän.



Itsenäisyyspäiväviikonloppuna onkin sitten taas Ruotsin leirin vuoro. Jään taas pariksi päiväksi jälkeenpäin treenaamaan.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#163

Viesti Lasse Candé »

Oli leiri Ruotsissa viikonloppuna. Tällä kertaa poikkeuksellisesti leirillä oli myös ylimpien ryhmässä kaksi opettajaa ja useita apuopettajia. Jäin leirin jälkeen taas Göteborgin dojolle kahdeksi yöksi. Kaiken kaikkiaan todella hyvä reissu.

Tällä kertaa reissusta jäi jotenkin enemmän käteen kuin yleensä, vaikka en juurikaan oppinut uutta. Vanhaa settiä vain tajusi paremmin ja löytyi motivaatiota etsiä asiaa. Kun kakkosopettaja Roberto Danubio sensei demosi opettamaansa jo muualta tuttua, esimerkki silti jätti jäljen ja nopeuden etsimiseen tuli taas uutta intoa. Hyvää sähköttämätöntä tekniikkaa. Lisäksi tällä reissulla sai harvinaisen paljon hyvää lajikeskustelua kavereiden kanssa git päällä ja myös lasin ääressä. Näistäkin tarttui ideaa mukaan. Muutenkin oli todella mukavaa väkeä niin leirillä kuin sen jälkeen Göteborgissakin.

Omista jutuista sen verran että melko ihmeellisesti alkoi kaikki yhdeksän peruskataa kiinnostamaan samanaikaisesti. Pinaneita oli mukava takoa ja yrittää laittaa oppia mukaan suorituksiin. Seishaniin tuli kunnon kipinä alkaa todella jalostamaan sillä tekemistä. Samoin Naihanchiin. Ja Chintossa pitäisi aina parantua. Dojolla sain treenit sunnuntaille, kahdet maanantaille ja yhdet tälle päivälle. Vähemmän kuin yleensä enkä osallistunut ohjattuihin, mutta sain laitettua leiriantia kehoon ja muistiin sekä treenata itseäni paremmaksi.


Teknisemmin...
Jo ennen leiriä on kummitellut päässä ajatus normaalihkon seisonnan suuremmassa määrin mukaanotosta harjoitteluun. Meillä on yoin asento monissa katoissa ja perustekniikassa jotakuinkin kuten armeijan "lepo". Sitä kun leventää hieman saadaan jigotai (eri kuin judon) joka on Kushankun valmistautumisasento ja joka myös on joissain muissa katoissa siellä jossain keskellä. Jotakuinkin sen suuntaista käytetään joissakin wadovyökoevaatimussysteemeissä ihan aluksi peruslyönteihin. Meillä myös tehdään Kushankussa tekniikkaa siitä tai siihen päätyen. Jotenkin olen itse laiminlyönyt tämän asian perusharjoittelussa ja tehnyt lähinnä naihanchidachissa jossa varpaat osoittavat sisäänpäin. Nyt olen alkanut löytämään hyötyä myös perusharjoittelusta näissä asennoissa joissa varpaat osoittavat ulospäin. Tätä täytyy tutkia. Tuosta sitten pudottaa edelleen shikodachiin. Jotkut hyvät opettajat käyttävät näitä metodeja huomattavan paljon. Joskus sitä on tyhmä kun tajuaa vasta vuosien jälkeen ettei ole ottanut jotakin asiaa testiin mikä on ollut koko ajan nenän edessä. Kaikkein tyhmintä tässä on se että on siinä Kushankussa vielä tuntenut kuinka juttu on siinä ja toistanut oikein fiilistellen, mutta ei ole niinkuin siltikään tajunnut että tekee sitä mitä tekee ja mitä tietääkin tekevänsä. :D Elikkäs ei ole tajunnut irrottaa asiaa katasta. Lisättäköön vielä että juttu löytyy myös lämmittelyrutiinista jota käytän aina ja jossa myös olen tutkinut asiaa. Vähän tuollaista sokeutta niinkuin.

Kaiken tämän tutkimuksen tarkoituksena on tulla viisaammaksi siinä miten keskusta toimii ja miten jalat ovat lantiossa kiinni. Löytää voimaa ihan sieltä lantion seudulta. Alkaa lisääntyvissä määrin valkenemaan että voiman tuottaminen lantiolla ei ole sitä että tuotetaan voimaa muilla osilla siten että lantio liikkuu, vaan myös jotakin muuta. Tämä tutkimus tullee linkittymään Naihanchiin ja Seishaniin. Se on myös osa laajempaa kokonaisuutta jota on joutunut viimeaikoina työstämään, mutta joka on ollut samaan aikaan puoliksi hyllyllä odottamassa sopivaa hetkeä. Taisi löytyä.




Täytyy vielä sanoa että paluumatkalla koneessa erehdyin kertomaan vieressä matkustaneelle kun kyseli että olenko työreissulla että olin karateleirillä. Yleensä kerron jonkin muun totuudenmukaisen version josta tuo tieto silti puuttuu. Nyt sain taas huomata miksi yleinen linjani on hyvä. Vaikka sainkin hyvää keskustelua tämän ruotsalaisen Krav magaa harrastaneen kanssa (huomasi jutuista että on tullut treenattua ihan oikeastikin ja varmaan aika paljon), häneltä puuttui sosiaalinen silmä täysin. Lähellä olevat kuulivat kaiken mitä hän sanoi ja se oli kyllä mielestäni veitsine aseineen sellaista settiä mitä ei ehkä pitäisi kovin julkisesti jauhaa. Osa normaaleista ihmisistä ei välttämättä hirveästi tykkää. Keskustelun hyvyydestä huolimatta ei ehkä olisi ihan sillä innolla väsyneenä jaksanut, millä sitten kuitenkin loppumatka jauhettiin. :D


Niin, ja pääsin Ruotsin Wadokain jäsenlehteen koko sivun mittaiseen juttuun tuosta menneestä vetämästäni leiristä Arvikassa. Joku voi käydä ostamassa Nidanista, jos se vielä tulee sinne, niinkuin joskus ennen vanhaan tuli. Noin muuten se on oikein hyvä lehti. :) (Suosikkini.) Sensei näytti tänään nopeasti juttua. Oma lehteni tulee postissa myöhemmin.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#164

Viesti Lasse Candé »

On ollut kiva havaita että päivyrin suosio on lukijoiden määrän mielessä kasvanut käytännössä räjähdysmäisesti viime aikoina. Tämä varmasti johtuu osaltaan siitä että osa aktiivikirjoittajista on salaisissa kansioissa ja muut kirjoittavat muutenkin vähemmän, jolloin nimi näkyy ylempänä listalla. Miten tahansa, omalta kannaltani tämä tarkoittaa sitä että useampi on lukenut ja se on kiva juttu.

Alkaa näyttämään siltä että kirjoitteluni täällä tulee tiensä päähän. Treenaaminen jatkuu silti, ehkä jopa aktiivisempana. Yritän miettiä jotakin muuta tapaa kirjoittaa kamppailulajiasioista, koska se on hemmetin kivaa. Omastakin treenaamisesta on kiva kirjoittaa, koska silloin konkretisoituu joitain ajatuksia.

Kiitoksia lukijoille!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#165

Viesti Lasse Candé »

http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 82#p805682" onclick="window.open(this.href);return false;
airakti kirjoitti: Lasse Cande, hiukan sekavat mietelmät, treenannut paljon wadoa ja tuntuu että on myös paljon tietoa, toisaalta, onko vain teoria mies?
Tämä sai hyvälle tuulelle, joten kommentoidaan täällä niin saa mielikuvat jäädä mielikuvaketjussa vahvistamatta tai kumoamatta. :D

Sekavahan minä olenkin kuin mikä. Siitä ei päästä mihinkään. :) Wadon treenimäärät ovat kymmenen vuoden mittaisia kestoltaan ja kertoina meni silloin alkuaikoina aika aktiivisesti ja säännöllisesti. Pohjalla yli kymmenen vuotta muuta kakea johon lisättiin heittoja ja vastaavaa modernista jujutsusta ja esim hyvin säännöllistä pistarimättöä. Lisäksi pallopelejä ja kikkailuja. Viimevuosina taas painottunut enemmän leireilyyn ja omaan harjoitteluun. Tietoa on sen verran mitä saa kun jo alkumetreillä hankin hyvät materiaalit kirjoine videoineen ja tämä kokoelma on kasvanut. Ja leireiltä on hyvät muistiinpanot ja muistan äksiisinä about kaiken mitä niissä muistiinpanoissa on ja niistä jokaista kohtaa on taottu edes auttavasti koneeseen. Eli tarkoitus on ollut tehdä setistä oikeasti omaa eikä vain länttiä paperilla. Silti jo niitä kierrättämällä olisi treenattavaa vuosikymmeniksi. Noita asioita on sitten muutenkin tullut kelailtua huomattavasti eikä tämä esim potkun tarjoilema ja potkulaisia kohtaamalla toteutettu yleinen kamppailulajipohdinta ja treenailut ole ainakaan haitannut sitä.

Siinä määrin teoriamies että melko suurella varmuudella jos otetaan ihminen joka tietää Wadosta saman verran, on hän parempi. Siinä mielessä taas "ei-teoriamies" että ylivilkkaus ja pitkät taustat liikunnasta tekee sen että treeneissä ei halua seisoskella tumput suorana vaan kierrokset laitetaan niin korkealle kuin mahdollista. Ja yksi haaste onkin pystyä lunastamaan myös vartalolla se tieto mitä on. En muuten usko että tieto on kovinkaan syvällistä juuri kellään joka ei treenaa sitä kehoonsa. Olisin aikalailla sitä mieltä että tällöin helposti joko toistelee muiden sanomia tai kertoilee pähkäilyjä jotka menee ihan väärillä raiteilla. Näin siis ns kokonaisvaltaisissa lajeissa ainakin.
Mitä otteluun tulee, tykkään matsata parempiani vastaan. Se antaa haasteita ja niitä ei kyllä vastaavan ulkoisen pakotteen mielessä tällä hetkellä liikaa mahdu treeneihin. Teoriamies siis siinä mielessä että taso on mitä on, ei-teoriamies taas siinä mielessä että aika vähän se oma taso kiinnostaa ja tahtoa haastaa itseään on.




Noin yleisesti tässä joulukuun jälkeen oli vähän hiljaisempaa vuodenvaihteen paikkeilla kun stressiä pukkaa enkä ole vielä ihan oppinut arkeani jossa asun kahdella paikkakunnalla. Nyt alkanut pikkuhiljaa palaamaan hommiin enemmän ja leirejäkin ollut ainakin neljä, joista kahta venytin jatkamalla Göteborgin dojolle. Berliinin leiri oli tänä vuonna toisenlainen kun oli uusi Wadovetäjä. Harvinaisen hyvää settiä. Kannatti todellakin lähteä. On taas mitä takoa. Seuraavaksi pitäisi alkaa muodostamaan jonkinnäköistä treenirutiinia ja lisätä harjoittelua. Saa nähdä mitä tuostakin tulee... :)
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 48 kurkkijaa